Nuorallatanssi

Synti: pahuus ihmisen sisimmässä tai pirun houkutus. Tehdä syntiä: vahingoittaa tai loukata muita elollisia, rikkoa Jumalaa vastaan. Ihmiset ovat kärkkäitä tuomitsemaan toistensa tekoja ja pitämään itseään muita parempina. Synti on sana, joka useimmin kuuluu tekopyhien kaksinaismoralistien huulilta. Se on ruma ja äärimmäisen negatiivinen sana: kuka tahansa, johon se kohdistetaan, loukkaantuu, riippumatta siitä, onko syytös aiheellinen vai ei.

Jeesuksen sanoihin "Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven." sisältyy kätketty piikki ja moite. Lainopettajat ja fariseukset ajattelivat olevansa hurskaita ja hyviä uskovaisia tuodessaan väärin tehneen - syntisen - naisen tuomittavaksi Jeesuksen eteen ja vaatiessaan tälle rangaistusta. Jeesus kehotti heitä kuitenkin menemään itseensä ja miettimään, mitä kaikkea kiellettyä he olivat elämänsä aikana tehneet. Kukaan heistä ei voinut selviytyä kokeesta, sillä se, että he vaativat kuolemaa syntiä tehneelle naiselle, oli jo sinällään syntiä.

Synnittömiä ihmisiä ovat vain pikkulapset, jotka eivät ole vielä oppineet oikeaa ja väärää. Jo alle kymmenvuotiaat ovat jo varmasti valehdelleet ja toimineet itsekkäästi muiden etuja sortaen. Pyhimyiksiä on todella harvassa. Muiden tuomitseminen ja panettelu taitaa olla kaikkein yleisin ihmisen synneistä. On mukava ajatella, miten väärin jotkut muut ovat toimineet; se saa oman olon tuntumaan paremmalta: "Olen minä sentään parempi kuin he." Siksi Jeesuksen sanat osuvat meihin kaikkiin: me emme saa tuomita muita, koska emme itse ole viattomia.

Erilaisten moraalisäännöskokoelmien mukaan eläminen on kuin kävelyä hiuksen hienoa lankaa pitkin. Lankaa reunustavat leveät tukipuut houkuttelevat jatkuvasti ottamaan sivuaskelia moraalin ja etiikan kaidalta tieltä, eikä ole montaa, joka ei niiden tarjoamaa tukea joskus hyväkseen käyttäisi.



Paluu kirjoitelmiin

Emman juttuihin

Etusivulle


© (:þ) Emma Ilkkala