Nairobi-Samburu-Ol Pejeta-Naivasha-Masai Mara 30.1. - 9.2.2020

Omatoimimatka
Matkaseurue: Aino, Jussi, Arja ja Vesa

Matka-ajatus syntyi keväällä 2019, kun Arja ja Vesa haikailivat kavereiden perään. Ajankohdaksi sovimme talven 2020, ja niin Arja suunnitteli lennot, reitin ja majapaikat yhdessä tuttujen kenialaisten yhteistyökumppaneidensa kanssa.






HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.

Torstai-perjantai 30.-31.1.2020 - Helsinki-Pariisi-Nairobi-Samburu

Olimme kentällä hyvissä ajoin Airport Taxin vieminä. Jätimme laukkumme kuljetettaviksi toivein, että näkisimme ne seuraavana aamun Nairobissa huolimatta aika tiukasta vaihtoaikataulusta Pariisissa. Kävimme syömässä isot katkarapuvoileivät, joilla pärjäsimme hyvin Pariisiin saakka. Finnairin lento lähti jokseenkin ajallaan kello 16:05, ja kolmen tunnin kuluttua laskeuduimme Charles de Gaullen kentälle terminaalille 2D. Jatkolento lähti terminaalista 2E, jonne oli bussikuljetus.

Kone kohti Nairobia nousi ilmaan kahdeksan korvilla, saimme lämpimän aterian ja aloimme torkahdella. Ennen puoli viittä paikallista aikaa (puoli kuusi Suomen aikaa) jaettiin aamiaiset, ja pian jo laskeuduimmekin Nairobiin. Matkalaukut löytyivät hihnalta jopa hieman yllättäen.

Kuljettajaoppaamme oli meitä vastassa, ja pakkasimme laukkumme ja itsemme Toyota Land Cruiseriin. Matka kohti ensimmäistä kohdettamme, Samburun kansallispuistoa, alkoi. Tie oli hyväkuntoinen, ja sen pientareita ehostettiin monin paikoin niittämällä käsivoimin. Homma näytti enemmänkin kepillä huitomiselta, mutta kai siinä jonkinmoinen teräase oli kyseessä. Vuonna 2017 valmistui kiinalaisten rakentama rautatie Mombasasta Nairobiin, ja vuonna 2019 päästiin jo Naivashaan. Mös Nairobista pohjoiseen vievää vanhaa rataa korjaillaan.

Naro Morun kylän ohitettuamme poikkesimme lounaalle Trout Tree -ravintolaan. Saimmekin hyvän kala-aterian. Ravintolan ympäristössä oli muutama valkohäntägueretsaperhe meitä tervehtimässä. Seuraavalla taukopaikalla kuvasimme värikkäitä loistokottaraisia sekä valkokulmakutojia ja niiden pesiä. sekä

Samburun puiston porttia lähestyessämme tie muuttui kuoppaiseksi, ja saimme esimakua tulevasta. Portilla meitä oli vastassa orava ja paljon pääskysiä, jotka olivat tehneet pesänsä portin rakenteisiin. Seuraavasksi "törmäsimme" grevynseeproihin, beisoihin, grantingaselleihin, dikdikeihin, pahkasikoihin ja kirahviantilooppeihin. Kirahviantilooppi olikin uusi tuttavuus samoin kuin pian eteemme ilmestynyt verkkokirahvi. Kirahviantilooppeja eli gerenukkeja elää vain Somaliassa, Etiopiassa, Keniassa ja Pohjois-Tansaniassa.

Tapasimme myös keltakurkkufrankoliineja, tuliperäkutojia, punanokkatokoja, vaikertajaturturikyyhkyjä, punamehiläissyöjiä, kolmivyötyllejä, laidunhyyppiä ja monen monta norsua.

Kello 18 tulimme majapaikkaamme Samburu Game Lodgeen Ewaso Ngiro -joen rannalle. Joessa elelee krokotiilejä, jotka nousevat aivan ravintolan viereen lekottelemaan. Valokuvasimme niitä illalliselle mennessämme.











Lauantai 1.2.2020 - Samburu

Menimme aamiaiselle vähän puoli seitsemän jälkeen, ja kuvasimme leirillämme oleilevia paviaaneja ja laidunhyyppiä. Puistoajelulle lähdimme puoli kahdeksalta.

Tapasimme norsuja, keltanokkatokoja, punanokkatokoja, valkokulmakutojia ja muurahaissyöjiä. Uusi tuttavuus oli viiruhelmikana. Näimme myös tavallisia helmikanoja, impalalaumoja ja aavikkomehiläissyöjiä. Norsulaumoja laskeutui alas rinteitä suunnistaakseen joelle. Toiselta puolelta jokea oli tulossa lähes 20 norsun lauma mukanaan muutama pikkunorsu. Siinä syntyi pientä kärhämääkin eri laumojen välille.

Viimeaikaisten rankkojen sateiden takia joki oli äskettäin tulvinut niin, että läheiseltä leiriltä oli ihmiset evakuoitu helikopterilla. Oli meidän onnemme, että espanjanmatkamme takia emme olleet siellä pahimpien rankkasateiden aikaan.

Palasimme lodgeen lounaalle ja lepäilimme kello 16:een asti, jolloin lähdimme uudelleen ajelulle. Näimme verkkokirahvin selässä loisnokkeleita. Loisnokkelien pääravintoa ovat isäntäeläinten iholla pesivät ja ympärillä lentävät hyönteiset. Ne syövät etenkin punkkeja ja kärpäsiä. Loisnokkeleita on vain Afrikassa.

Termiitit rakentavat kekonsa mielellään puun rungon ympärille. Näin puu estää norsuja hankaamasta itseään kekoa vasten ja keko pysyy ehjänä.

Kuljettajaoppaamme sai viestin, että lähistöllä on leopardi puussa, ja sitähän piti mennä katsomaan. Siellähän se lepäilikin, ja paikalle oli ehtinyt ennen meitä jo monta autoakin. Ennen pitkää leopardi nousi seisaalleen ja lähti laskeutumaan puusta hävitäkseen heinikkoon. Saimme vielä seurata sen vaeltelua jonkin aikaa vaihdettuamme paikkaa. Se oli hieno päätös päivällemme.











Sunnuntai 2.2.2020 - Samburu-Sweetwaters

Sunnuntaina oli aika vaihtaa maisemaa. Matkalla samburuheimon kylään törmäsimme laumaan viiruhelmikanoja. Savimajoissa asuvat samburut esiintyivät meille, ja saimme nähdä myös, miten tuli saadaan aikaan ilman tulitikkuja. Samburut ovat moniavioisia, ja jokaisella vaimolla on oma maja.

Seuraava kohteemme oli Ol Pejetan luonnonpuisto majapaikkanamme Sweetwaters Serena Camp. Matkalla väistelimme tiellä vaeltelevia dromedaari- vuohi- ja lehmälaumoja. Reittimme kulki Isiolon, Timaun ja Nanyukin kaupunkien kautta, ja pysähdyimme pariin otteeseen kuvaamaan Keniavuorta.

Ol Pejetassa olimme vähällä törmätä alkajaisiksi kahteen pensassarvikuonoon, jotka ylittivät automme edessä tietä. Niillä on 2 tai 3 sarvea, ja etummainen sarvi voi olla jopa yli metrin pituinen. Pensassarvikuonoa on kutsuttu myös suippohuulisarvikuonoksi ja mustaksi sarvikuonoksi. Aikaisemmin olimme jo tavanneet kylpeviä loistokottaraisia ja aroseepran. Bongasimme myös kongoneita ja grantingaselleja ennen kuin tulimme perille.

Majapaikkamme oli aika tarkkaan päiväntasaajalla. Oli lounasaika, ja pääsimme saman tien syömään. Marabuhaikara seurasi tarkkana ikkunan toisella puolella ruokailuamme. Läheisellä lammella oli juomassa impaloita ja grantingaselleja. Sieltä voi bongata myös egyptinhanhia, kobolttihaikaroita ja seppähyyppiä.

Kello 16 lähdimme taas puistoajelulle. Ensimmäiset bongaukset olivat kauniita kyläloistokottaraisia ja savannisininärhiä sekä kruunuhyyppiä. Jokin kotka päivysti akaasian latvassa, ja kruunukurjet marssivat maassa.
Pian näkyviin tuli kuuden sarvikuonon joukko. Kaksisarvinen etelänleveähuulisarvikuono on toinen isosarvikuonon alalajeista. Niitä on laskettu olevan Afrikassa yli 20000. Zairenleveähuulisarvikuonoja jäi 2018 jäljelle enää kaksi naarasta, kun viimeinen uros kuoli tässä puistossa. Muita näkemiämme eläimiä olivat kongonit, seeprat, pahkasiat, thomsoningasellit, impalat ja kafferipuhvelit.

Kaksi shakaalia juoksenteli ruohikossa, ja isoloisnokkelit ruokailivat puhvelin selässä. Myös lehmähaikaroita pyöri puhvelien jaloissa. Lopuksi kävimme vielä seuraamassa norsujen touhuja lammella. Puoli seitsemän jälkeen olimme takaisin teltoilla. Illallisen jälkeen voimme pujahtaa peiton alle kuumavesipullojen viereen.











Maanantai 3.2.2020 - Ol Pejeta Conservancy

Lähdimme puistoajelulle puoli kahdeksalta. Suunnistimme kohti sarvikuonojen hautausmaata, ja matkallä näimme monia jo tutuiksi tulleita eläimiä. Hautausmaa perustettiin, kun kesy suippohuulisarvikuono Morani kuoli vanhuuden vaivoihin vuonna 2008. Sen jälkeen sinne on haudattu lukuisia, pääasiassa salametsästyksen uhreina kuolleita sarvikuonoja. Muistomerkkejä on parikymmentä.

Hirviantilooppeja tapasimme useita, samoin seeproja, sarvikuonoja ja pahkasikoja. Pumpuliturako tasapainotteli puun latvassa, ja toisen puun latvassa komeili kotka. Kotkat ja haukat menevät minulta sekaisin. En tiedä, oliko kyseessä savannikotka, gasellikotka, afrikanvuorikotka vai joku muu. Osuimme paikalle, kun verkkokirahvi levitti etujalkansa ja kumartui juomaan lätäköstä.

Seurattuamme aikamme lammella viihtyvää norsulaumaa palasimme lounaalle majapaikkaamme. Pysähdyimme matkalla valokuvaamaan päiväntasaajalle pystytettyjä opasteita.

Iltapäiväretkellä tapasimme takajaloistaan mutaan tarttuneen norsun, paviaaniyhdyskunnan, vesiantilooppeja, kruunukurkipariskunnan, jolla oli pieni poikanen, impalalauman, egyptinhanhen, hadadaiibiksen, pahkasikoja, kongoneita sekä sarviaan kolistelevat nuoret impalaurokset.











Tiistai 4.2.2020 - Sweetwaters-Naivasha


Puoli kahdeksalta oli aamiainen nautittu sekä kimpsut ja kampsut pakattu autoon. Matka kohti Naivasha-järveä alkoi. Ajelimme Matanyan kylän halki varsin heikkokuntoista tietä pitkin. kysyi vähän käsivoimia pysyä penkillä... Lisäksi lampaat, vuohet ja lehmät aiheuttivat matkan hidastelua.

Puoli yhden maissa tulimme Lake Naivasha Sopa Lodgelle. Mökkimme oli tosi kaukana päärakennuksesta, mutta se oli oikein mukava asuttava. Emme kuitenkaan sinne jääneet, vaan lähdimme saman tien lounaan jälkeen kävelyretkelle katselemaan eläimiä. Näimme matkamme ainoat gnuantiloopit ja ensimmäiset masaikirahvit. Kävelyä seuranneella veneretkellä näimme ainakin pelikaaneja, merimetsoja, afrikankeisarikalastajan, kirjokalastajan, harmaapäälokkeja, pitkävarvashyyppiä, kynsihyyppiä, afrikaniibishaikaran ja kiljumerikotkia.

Pimeän tullen meillä ei ollut lupaa liikkua leirissä ilman vartijaa, joten me saimme saattajat sekä illalliselle mennessä että sieltä palatessa.











Keskiviikko 5.2.2020 - Naivasha-Masai Mara

Normaaliin tapaan puoli kahdeksalta olimme taas lähdössä uusiin seikkailuihin Masai Maran kansallispuistoon. Viimeiseen asti oli epävarmaa, pääsemmekö majoittumaan leiriin, jonne olimme teltat varanneet. Rankkojen sateiden takia tämä kuten kaikki muutkin lähialueen leirit oli suljettu. Nyt oli kuitenkin ollut jo poutaa, ja toiveita oli.

Vähän ennen kymmentä tulimme Narokin kaupunkiin, jossa pidimme jaloittelutauon. Kello 11.45 olimme Masai Maran Sekenani-portilla. Eteemme ilmestyi oitis kolme täplähyeenaa ja kaksi ruohikossa lepäävää leijonaa. Neljä gepardia lepäilivät puun varjossa.

Kuljettajaoppaamme oli saanut tiedon, että majapaikkamme Mara Leisure Camp avataan ihan meitä varten, mutta normaali reitti on suljettu. Kesti sitten aikansa ennen kuin "tie" paikalle löytyi. Pääsimme kuitenkin näkemään vielä strutsilauman ja erilaisia antilooppeja. Perille päästessämme meitä oli vastassa käytännössä koko henkilökunta. Saimme valita lounaamme parista vaihtoehdosta, koska puhvetti ei ollut nyt käytössä.

Neljältä lähdimme jälleen puistoajelulle. Savannikiuru lauleli meille innokkaana ja pari lajia kotkia tai haukkoja istuskeli puiden latvoissa. Näiden tunnistaminen ei minulta kuitenkaan onnistu. Muuten emme tavanneet uusia tuttavuuksia, mutta vanhoja tuttuja kylläkin. Palasimme leiriin kuuden jälkeen.











Torstai 6.2.2020 - Masai Mara

Torstaina teimme kokopäiväretken eväspakettien kera. Lähtö oli jälleen puoli kahdeksalta. Heti portin ulkopuolella paviaaniyhdyskunta vietti laatuaikaa pikkuistensa kanssa, ja vaippashakaali käyskenteli muina miehinä joukossa. Vasarapäähaikara antoi meille lentonäytöksen ja asettui sitten valokuvattavaksi. Kaksi vaippashakaalia istui tiellä aivan kuin kiusallaan eivätkä hievahtaneetkaan ennen kuin ajoimme ihan lähelle.

Kannon päässä nököttänyt kookas lintu saattoi olla savannikotka. Kaksi kaunista etelänkruunukurkea marssi ruohikossa, ja leijonaemo imetti poikastaan eräässä puskassa. Kuvasimme myös norsulaumaa ennen kuin kuljettajamme sai hälytyksen gepardeista. Viisi Serengetin puolelta tullutta sisarusta makoili kaikessa rauhassa autojen piirittäminä. Seurasimme niitä aikamme, mutta niillä ei näyttänyt olevan minnekään kiire. Vähän ne välillä vaihtoivat asentoa, mutta eivät lähteneet minnekään.

Seuraavaksi pysähdyimme kuvaamaan leopardin saalista, jonka se oli vienyt puuhun odottamaan suurempaa nälkää. Saalis oli todennäköisesti Thomsoningaselli. Erilaisia antilooppeja ja kafferipuhveleita oli runsaasti liikkeellä. Kuljettajallamme oli hyvät suhteet Keekorokin Lodgen portinvartijaan, joten pääsimme pitämään sinne taukoa. Paikka näytti tasokkaalta.


Suuntasimme sitten Marajoelle, joka kuohui vuolaana rankkasateiden jälkeen. Lähellä toista rantaa kulkee Tansanian raja, ja kävimme pyörähtämässä rajapyykillä. Sitten olikin lounasaika, ja nautimme eväämme puun alla tarkistettuamme ensin, ettei puussa piileksi leopardia. Puun rungossa oli runsaasti leopardin kynsien jälkiä, mutta puussa ei nyt ollut ketään. Aino kuvasi perhosia, joita lenteli runsaasti ympäristössä.

Yleensä täällä tehdään patikkaretki virtahepojen oleskelupaikalle, mutta nyt ne olivat muuttaneet muualle, kun virtaus oli voimakasta, ja vedessä ajelehti puunrunkoja. Iltapäivän aikana bongasimme uusina lintulajeina muurahaistaskuja ja kattohaikaroita.











Perjantai 7.2.2020 - Masai Mara

Aamuajon uusi laji oli valkovatsatrappi. Sitten näimmekin, kun äitigepardi kolmen poikasensa kanssa lähti antilooppijahtiin. Hyökkäys oli vauhdikas, mutta tulokseton. Gepardin pyrähdykset vievät eläimen voimat niin, että sen on levättävä useita tunteja ennen seuraavaa yritystä. Kolmikko jäikin makoilemaan ruohikkoon.

Suunnistimme seuraavaksi Talek-joelle, koska virtahevot oli vielä näkemättä. Niitä olikin iso joukko uiskentelemassa, ja välillä kuului aikamoista mylvintää. Kaunis kääpiömehiläissyöjä istuskeli joen rannalla puun oksalla. Näimme myös sihteerin marssivan määrätietoisesti.

Kohta huomasimme kahdeksan leijonan lauman, jota jäimme seuraamaan. Ne liikkuivat ruohikossa sen näköisinä, että olivat ruokaa vailla. Pikkuhiljaa ne asettuivat topilauman ympärille vaanimaan. Topit huomasivat leijonien aikeet ja lähtivät lipettiin, ja leijonat jäivät nälkäisiksi. Leijonathan saalistavat yleensä öisin, mutta ilmeisesti nämä eivät olleet onnistuneet yölläkään, kun vatsat olivat tyhjät ja kylkiluut näkyvissä.

Tyytyväisinä päivän kokemuksiin palasimme leiriin lounaalle. Emme osallistuneet enää iltapäiväajoon, vaan keräilimme kamojamme, pakkasimme ja lepäilimme. Nukuimme jopa päiväunet.











Lauantai 8.2.2020 - Masai Mara-Nairobi

Edessä oli enää kotimatka, jolle lähdimme vasta puoli yhdeksältä. Etelänkalkkunasarvekkaat saattelivat meidät matkaan, samoin pikkuinen dikdik ja joukko marabuhaikaroita, norsuja ja sarvikuonoja. Vähän ennen yhtätoista poistuimme luonnonpuiston alueelta.

Puoli kolmen aikaan olimme Narokissa, jossa söimme lounaan. Suuren hautavajoaman ylitettyämme juutuimmekin ruuhkaan. Meneillään oli tienrakennustyömaa, jonka kohdalla liikenne oli yksisuuntainen. Jouduimme näin odottelemaan pitkiä aikoja pysähdyksissä. Olimme sopineet, että käymme Nairobissa Karen Blixenin museossa, jos pääsemme sinne ajoissa.

Museo oli auki kello 18:aan, ja olimme siellä jo vähän ennen viittä. Saimme hyvän oppaan, jonka johdolla tutustuimme taloon ja sen ympäristöön. Blixenin kahviplantaasin päärakennus on Kenian kansallismuseon omistama. Tanskan hallitus osti sen 1950-luvulla ja lahjoitti sen Kenialle maan itsenäistyttyä vuonna 1963. Museona rakennus avattiin sen jälkeen, kun Blixenin muistelmiin perustuva elokuva valmistui vuonna 1985. Museossa on jäljellä vain muutamia alkuperäisiä huonekaluja, koska kirjailija myi ja lahjoitti pois irtaimiston Afrikasta lähtiessään, mutta joitakin muita hänelle kuuluneita esineitä on saatu myöhemmin takaisin.

Museosta matka jatkui lentokentälle, josta KLM:n lento Amsterdamiin lähti kello 23.59.







Sunnuntai 9.2.2020 - Nairobi-Amsterdam-Pariisi-Helsinki

Lento Amsterdamiin kesti kahdeksan tuntia. Sitten palasimmekin vähän matkaa taaksepäin eli lensimme puolitoista tuntia Pariisiin. Siellä teimme aamulenkin patikoiden terminaalista toiseen. Onneksi ei ollut pikainen vaihto. Finnairin lento Pariisista Helsinkiin kesti 2,5 tuntia, ja olimme Helsinki-Vantaalla noin kello 16.


Kaikki Kenian matkat

Maahakemistoon
Etusivulle



© Aino Ilkkala