Pohjois-Kyproksen kiertomatka 9.-16.2.2019

TSS: Kypros - Antiikin korkeakulttuuria, maailmankuuluja ristiritareita & satumaisia maisemia
Matkaseurue: Aino ja Jussi

Otimme taas riskin ja varasimme TSS:n Pohjois-Kyproksen matkan, kun saimme 14.1.2009 tarjouksen: 99 euroa (lennot, nähtävyydet ja hotellit aamiaisineen). Lisäksi otimme illallispaketin hintaan 129 euroa sekä ylimääräisen retken Pohjois-Kyproksen länsiosaan (69 euroa). Kaiken kaikkiaan maksoimme siis matkatoimistolle 297 euroa/henk. Saimme kyllä vastinetta rahoillemme, ja tätä taustaa vasten kyllä agressiiviset matto-, kulta- ja nahkakauppiaatkin voi sietää...





HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.

Lauantai 9.2.2019 - Helsinki-Antalya-Ercan-Bafra

Runsaslumisen talven takia meillä oli huoli auton parkkipaikasta. Se olisi pitänyt saada paikkaan, josta lumet olisi jo viety pois. Sellaista paikkaa ei lähistöllä ollut, koska katujen puhdistus olisi vasta silloin, kun olisimme jo matkalla. Ratkaisuksi tuli lentoparkki, eli meninimme omalla autolla kentälle. Meitä oli vain kaksi lähdössä, joten laukut ja ihmiset mahtuivat hyvin autoon.

Matkatoimiston ohjeiden mukaan kentällä piti olla viimeistään peräti kolme tuntia ennen koneen lähtöä eli kello 9.30. Mehän olimmekin, mutta lähtöselvitys ALKOI vasta 2 tuntia ja 40 minuuttia ennen lähtöä. Saimme paikat varauloskäynnin kohdalta, joten jalkatilaa oli riittävästi. Kello 12.40 pääsimme koneeseen, ja ilmassa olimme kello 13 eli puoli tuntia myöhässä. Lentoyhtiö oli turkkilainen Freebird ja kone Airbus A320-200, jossa oli 180 paikkaa. Takanamme istui mieshenkilö, joka ei ollut minuuttiakaan hiljaa vaan selosti vierustoverilleen aivan koko matkan omia juttujaan. Rasittavaa. Muuten matka meni mukavasti omia eväitä ja lentoyhtiön tarjoamaa teetä ja kahvia nauttiessa.

Pohjois-Kyprokselle saa lentää vain Turkista, joten meidän oli tehtävä välilasku Antalyassa. Myös koneen miehistö vaihtui siellä. Emme poistuneet koneesta välilaskun aikana. Matka jatkui kello 17.30, ja loppupyräys kesti vain 40 minuuttia.

Ercanin kentällä meitä oli vastassa turkkilainen suomea puhuva opas, jonka suuri huoli oli, että asiakkaat muissa busseissa ovat kateellisia ja vihaisia, koska kaikissa muissa busseissa oli opastus englannin kielellä. Hän siis puhui aina englantia, kun muita oli kuuloetäisyydellä. Olihan siinä meillä ihmettelemistä. Bussinkuljettajana meillä oli Mustafa, joka oli erittäin rauhallinen ja ystävällinen. Busseja oli yhteensä neljä, eli kolmessa oli englantia puhuva opas. Matkustajia meidän bussissa oli 46, eli varsin iso ryhmä.

Ercanista meillä oli noin 75 kilometrin matka majapaikkaamme. Se oli Kaya Artemis, joka sijaitsi Famagustan alueella Bafran kylässä. Hotelli muistuttaa ulkoisesti antiikinaikaista temppeliä, jota reunustavat joonialaiset pylväät. Pihalla on samaa tyyliä edustavia patsaita ja suihkulähteitä. Arkkitehtuuri vaikutti vähän yliampuvalta, mutta kuitenkin viihtyisältä. Normaalihinta yöpymisestä standardihuoneessa talviaikaan on noin 100 euroa yöltä kahden hengen huoneessa, joten kaksi yötä tässä hotellissa maksaa saman kuin me maksoimme yhteensä lennoista, kolmesta yöstä täällä ja neljästä Kyreniassa sekä kiertomatkasta bussikuljetuksineen.

Illallinen tarjottiin hotellin ravintolassa rannan tuntumassa. Tarjolla oli monipuolinen kattaus syötävää. Jälkiruokapöytä varsinkin notkui erilaisia hedelmiä, kakkuja, vanukkaita jne.










Sunnuntai 10.2.2019 - Bafra-Nikosia-Tatlisu-Bafra

Päivän ohjelmassa oli pääkaupunki Nikosiaan ja Tatlisun pienoismalleihin tutustuminen. Lähtö hotellista oli yhdeksältä. Pohjois-Kyproksen pohjoisrannikkoa pitkin kulkee Kyrenian vuoristo. Ryhmä isänmaallisia turkkilaisia askartelivat jättiläiskokoisen Pohjois-Kyproksen lipun vuoren rinteelle lähelle Nikosiaa. Sen pitkä sivu on yli 400 metriä. Lipun vieressä on Kemal Ataturkin lausuma teksti: "Onnellinen on se, joka sanoo olevansa turkkilainen!"

Siellä täällä näkyi auton romuja varastoidun ulkosalle isoja määriä. Niitä tuodaan ulkomailta asti varaosiksi. Ilmeisesti kauppasaarron takia varaosien tuonti on vaikeaa tai mahdotonta. Vähän kello kymmenen jälkeen tulimme Nikosiaan.

Atatürk vartioi pulujen valloittamaa Kyrenian porttia kädet puuskassa. Portti on kuulunut muuriin, joka ympäröi vanhaakaupunkia. Turkkilaiset pystyttivät tämän kupolilla varustetun portin vuonna 1812. Venetsialainen puolustusmuuri rakennettiin vuonna 1567 eli muutamaa vuotta ennen ottomaanien valloitusta. Lähellä Kyrenian porttia on dervissimunkkien luostari ja koulutuspaikka, joka on nyt museona.

Atatürkin aukiolla oleva venetsialainen pylväs on tuotu Salamiista vuonna 1489. Sen huipulla on aikoinaan ollut Pyhän Markuksen leijona, mutta ottomaanit poistivat sen, ja britit lisäsivät myöhemmin huipulle pallon. Turuncu-hedelmä oli uusi tuttavuus. Se näyttää ryppyiseltä mandariinilta, mutta maku on kuulemma niin karvas, ettei sitä yleensä syödä sellaisenaan.

Büyük Han on entinen karavaaniseralji. Turkkilaiset rakensivat kauppiaita varten majatalon vallattuaan Nikosian 1572. Tänne saarelle ei kuitenkaan tultu kameleilla, vaan tiloja käytettiin tavaroiden varastoimiseen. Pihan keskellä on pieni moskeija. Brittihallinnon aikana majatalossa toimi vankila. Nykyään huoneissa on pääasiassa matkamuistomyymälöitä.

Kyproksen vanhin goottilainen katedraali, Pyhän Sofian katedraali, rakennettiin 1208-1326. Katedraali on muutettu Selimin moskeijaksi, ja siihen on lisätty kaksi minareettia. Kahvilassa opas myi meille retkipaketin Pohjois-Kyproksen länsiosaan ja kyproslaiseen iltaan torstaipäivälle. Hinta oli matkan muihin hintoihin verrattuna aika kova eli 69 euroa, mutta katsoimme parhaaksi maksaa sen, koska muuten meillä olisi ollut kokonaista kaksi vapaapäivää. Lähes koko ryhmä osti tuon retkipaketin.

Sitten meillä oli lähes kaksi tuntia vapaa-aikaa, ja päätimme käväistä Kyproksen tasavallan puolella. Rajanylityspaikalle ei ollut pitkä matka, ja ylitys tapahtui joustavasti. Passit skannattiin ensin turkkilaisella puolella ja sitten kreikkalaisella. Meillä ei ollut suuria suunnitelmia sightseeingkierrokseksi, vaan kävimme vain hampurilaislounaalla. Syötyämme tuli vuosikymmenen ukkoskuuro, joka aiheutti katujen tulvimisen, ja saimme kahlata takaisin turkkilaiselle puolelle.

Meillä oli vielä aikaa käydä katsomassa Selimin moskeijan sisätiloja ennen kuin matkamme jatkui bussilla kohti pohjoisrannikkoa ja Tatlisun pienoismallipuistoa. Puisto avattiin vuonna 2015, ja sinne on rakennettu pienoismallit useista Pohjois-Kyproksen merkittävistä rakennuksista.

Viimeinen kohteemme oli Büyükkonukin kylässä Pyhän Afksentioksen kirkko, joka kunnostettiin EU:n avustuksen turvin. Vanhin osa on varhaiskristilliseltä ajalta, ja muutoksia rakennukseen tehtiin 1500-luvulla. 1700-1800-luvuilla rakennettiin tynnyriholvattu katto. Kylässä vietettiin sinä päivänä aasifestivaalia, ja siellä oli myytävänä hilloja ja muita herkkuja. Cyprus Today -lehti oli paikalla, ja lehteen tulikin maininta suomalaisesta turistiryhmästä festivaaleilla.











Maanantai 11.2.2019 - Bafra-Dipkarpaz-Golden Beach-Pyhän Andreaan luostari-Bafra

Päivän retki suuntautui Karpasian niemelle. Lähtö oli kello 9, ja ensimmäisellä taukopaikalla hoidettiin vessa- ja ostosasiat, ja toinen kohde oli Dipkarpazin (= "Syvä Karpasia") kylä. Kylässä eri kansanryhmät eli kyproksenkreikkalaiset, kyproksenturkkilaiset ja mantereelta tulleet turkkilaiset elävät sovussa viljellen maata. Pyhälle Synesiokselle omistettu kirkko on rakennettu 1300-luvulla ja sitä on laajennettu 1700-luvulla. Kylän moskeija rakennettiin 1900-luvun lopulla. Kaupungintalon edessä on komea Mustafa Kemal Atatürkin ratsastajapatsas. Jussi osti nipun porkkanoita villiaaseille annettavaksi.

Dipkarpazista lähdettyämme kohti etelärannikkoa tie alkoi muuttua huonokuntoisemmaksi osaksi viimeaikaisten sateiden takia. Niemen kärki on luonnonsuojelualuetta, ja sen takia se parhaimmalta hiekkarannalta Golden Beachilta karkoitettiin muutama kuukausi aikaisemmin ravintola- ym. yrittäjät. Kävimme katsomassa rantaa, ja kyllä se hieno onkin. Pohjoiskyproslaisten käsityksen mukaan Afrodite syntyi täällä meren vaahdosta, kyproksenkreikkalaiset uskovat Afroditen syntyneen Pafoksessa. Totta on, että ainakin merikilpikonnia syntyy täällä, koska tämä ranta on yksi niiden pesintäpaikoista.

Näimme useita villiaaseja, joita on alueella 250. Osa käveli myös keskellä tietä, vaikka niitä yritetäänkin suojella aidoin. Pyhän Andreaan luostarin ympäristössä aaseja oli useita, ja siellä niitä oli mahdollista syöttää. Samoin siellä oli kissojen ruokintapaikka ja tarjolla kissanruokaa 1 euro/purkki. Legendan mukaan apostoli Andreaan laiva haaksirikkoutui matkallaan tämän niemen kohdalla. Seutua vaivasi veden puute ja myrkylliset käärmeet. Apostolin ihmeteko oli, että mihin hän sauvallaan koski, siihen puhkesi vesilähde, jonka vedellä oli parantava vaikutus. Paikalle rakennettiin linnoitettu luostari 1100-luvulla.

Paluumatkalla pysähdyimme näköalapaikalle valokuvaamaan Golden Beachiä. Yksinäinen keltainen pikkubussi seisoi rannalla hylättynä. On kuulemma seisonut jo kaksi vuotta. Omistaja halusi perustaa paikalle autogrillin, mutta ei saanut lupaa. Siitä suivaantuneena hän jätti autonsa rannalle.

Lounastimme Florya-ravintolassa Yenierenköyssä. Ateriaan sisältyi maukas keitto, erilaisia salaatteja ja kokonainen kultaotsa-ahven perunan ja salaatin kanssa. Jälkiruokana oli appelsiini, ja aterian hinta 15 euroa.

Puoli neljältä olimme takaisin hotellilla, ja kello 19:n illallisen lisäksi meillä ei ollut muuta ohjelmaa.











Tiistai 12.2.2019 - Bafra-Salamis-Famagusta-Kyrenia

Aamulla meidän oli pakattava laukut ja jätettävä luksushotelli taakse. Oli aika vaihtaa paikkakuntaa. Matkalla oli kuitenkin useita tutustumiskohteita. Lähdimme kello kahdeksan, ja puoli yhdeksältä tulimme Salamiin kaupungin raunioille. Salamis on perustettu luultavasti 1000-luvulla eaa, ja sitä ei pidä sekoittaa Kreikalle kuuluvaan Salamiin saareen.

Kyproksen suurin raunioalue on laajuudeltaan noin 150 hehtaaria. Kaivaukset aloitettiin ensimmäisen kerran 1800-luvulla, ja löydökset vietiin British Museumiin. 1930 Salamis "löydettiin" uudelleen, ja kaivaukset aloitettiin vuonna 1952. Vuoden 1974 sota keskeytti kaivaukset, ja niitä jatkettiin jälleen vuonna 1988. Arviolta 66% saatiin kaivetuksi vuoteen 2012 mennessä, jolloin kaivaukset lopetettiin toistaiseksi viimeistä kertaa. Gymnasion oli alunperin koulu, jossa koulutettiin urheilijoita. Myöhemmin se muutettiin kylpyläksi, kun se oli tuhoutunut maanjäristyksessä 300-luvulla jaa. Kylpylän yhteydessä oli myös 44-paikkainen käymälä eli latriini. Agora eli tori oli ympäröity korinttilaisilla pylväillä. Teatteriin mahtui noin 15000 katsojaa, ja sen penkkirivit on kunnostettu niin, että siellä voi katsella kesäaikana esityksiä.

Matkalla mattokauppaan ohitimme ison aidatun alueen, joka on ollut YK:n rauhanturvaajien käytössä. Joukko on pienentynyt nyt niin paljon, että alue on myytävänä. Kaupasta on oppaamme mukaan jo sovittu, mutta siitä järjestetään näennäinen huutokauppa.

Mattoja ei solmita Pohjois-Kyproksessa, mutta niitä tuodaan monista maista kuten Turkista, Iranista, Afganistanista, Intiasta jne. Osan matkamme hinnasta maksoimme siis sillä, että uhrauduimme mattojen maahantuojan myyntitykkien käsittelyyn. Kun on tullut siihen ikään, että ei enää tarvitse mitään uutta, vaan vanhastakin kamasta pitää yrittää päästä eroon, moiset kauniitkaan matot eivät kiinnosta. Rupesivat sitten sanomaan, että kannattaa SIJOITTAA rahaa mattoihin. Jaa miksi? Minä sijoitan vähäisiä rahojani matkoihin, en mattoihin... Mitähän iloa minulle olisi sellaisesta sijoituksesta? Arkun pohjalle silkkimatto? Onneksi liikkeestä pääsi aika nopeasti ulos odottelemaan shoppailijoita.

Melkein kaksi tuntia vierähti mattoliikkeessä. Ajelimme sitten Famagustan vanhan sataman liepeille, josta lähdimme tekemään pientä kävelykierrosta. Ennen Kyproksen jakoa vuonna 1974 Famagustassa oli noin 40000 asukasta, ja se oli suosittua matkailualuetta. Vanhankaupungin kupeessa on Varoshan aavekaupunki, jonka komeat hotellit jäivät tyhjilleen Turkin miehitettyä Kyproksen pohjoisosat. Famagustan merkittävin nähtävyys on entinen Pyhän Nikolaoksen katedraali, joka muutettiin toimivaksi moskeijaksi turkkilaisten valloitettua kaupungin vuonna 1571. Sotapäällikkö Lala Mustafa Pashan nimellä tunnettu moskeija sai minareetin toiseen torniin. Moskeijan edessä oleva aukio on nimetty turkkilaisen runoilijan Namik Kemalin (1840-1888) mukaan. Namik Kemal karkoitettiin Kyprokselle, kun hän oli loukannut runoillaan ottomaanien sulttaania.

Ehdimme käydä syömässä ennen kuin matkamme taas jatkui. Bussimme lähti läheltä Otellon linnaa, jonka lusignalaiset rakensivat 1300-luvulla sataman suojaksi. Linnaa ympäröi vallihaudat, ja kulmissa on neljä pyöreää tornia. Lähtömme aikaan puoli kolmelta iltapäiväruuhka oli jo alkanut, ja poistuminen kaupungista oli hidasta. Meillä ei ollut kuitenkaan pitkä matka seuraavaan kohteeseemme Barnabaan luostariin ja mausoleumiin. Matkalla ohitimme Salamiin kuninkaiden hautoja, joita on yli sata ajalta 700-600 B.C. Kuninkaat haudattiin palvelijoineen ja hevosineen.

Apostoli Barnabaan luostari on entinen ortodoksiluostari. Se on perustettu Kyproksen kirkon perustajana pidetyn Barnabaan oletetun haudan paikalle. Hauta löydettiin vuonna 477. Alkuperäiset rakennukset tuhoutuivat arabien hyökkäyksessä 600-luvulla, ja nykyiset ovat peräisin 1700-luvulta. Luostari oli asuttuna aina vuoteen 1976 asti.

Matkalla Kyreniaan ylitimme vuoriston ja ohitimme "Viisi sormea" -vuoren. Ennen kello viittä tulimme majapaikkaamme Bellapais Monastery Village, joka sijaitsi Kyrenian kaupungin alueella, muutaman kilometrin päässä keskustasta sisämaahan päin. Tasoero edelliseen majapaikkaan oli suuri. Huoneemme sijaitsi päärakennuksessa, ja meillä kaikki toimi joten kuten, mutta moni erillisissä rakennuksissa asuneet valittivat, että lämmitys ei toiminut, koko ajan oli voimakas viemärin haju jne. Luvattua neljää tähteä ei kyllä tuolle hotellille voi mitenkään suoda. Ravintola oli erittäin jyrkkien rappusten takana uima-allasalueen vierellä. Illallisella ei ollut paljoa vaihtoehtoja, mutta ruoka oli maukasta.











Keskiviikko 13.2.2019 - Kyrenia-kultaliike-nahkaliike-Bellapais-Kyrenia

Keskiviikkopäivän aloitimme tutustumalla Kyrenian vanhaan osaan. Kun ottomaanit valloittivat Kyproksen vuonna 1571, alue Kyrenian linnan ulkopuolella varattiin sotilaiden hautausmaaksi. Kun sinne alettiin haudata muitakin kuin sotilaita, nimi muutettiin Islamilaiseksi hautausmaaksi. Nykyään hautausmaan nimi on Baldöken, ja se kunnostettiin vuonna 1995. Hautausmaan laidalla on kaupungin laittamia kulkukissojen ja -koirien ruokintapaikkoja. Näitä eläimiä riittikin Pohjois-Kyproksessa joka paikkaan. Vuoristossa Kyrenian alueella toimii Kyrenian Animal Rescue (KAR), jossa ylläpidetään yli 200 koiraa ja yli 50 kissaa.

Bysanttilaiset rakensivat Kyrenian linnan 800-luvulla arabien hyökkäystä vastaan. Rikhard Leijonamielen valloitettua Kyproksen 1191 lusignanit uudistivat linnan. Vallihauta rakennettiin 1200-luvulla, kun linnasta tehtiin kuninkaallinen palatsi. Venetsialaiset vahvistivat muureja. Tärkein nähtävyys linnassa on laivamuseo, jossa on Aleksanteri Suuren aikana noin 260 eaa uponneen kyrenialaisen kauppalaivan jäännöksiä. Laiva nostettiin ylös 1960-luvun lopulla. Museossa on nähtävissä myös laivasta löydettyjä esineitä, mm. satoja viiniastioita.

Linnakierroksen jälkeen meillä oli vähän toista tuntia vapaata aikaa. Käytimme osan siitä parturissa. Jussi tarvitsi hiusten leikkausta, mutta kaupan päälle tuli muitakin hoitoja: nenä- ja korvakarvat poistettiin vahakäsittelyllä, kulmakarvat leikattiin, tehtiin kasvonaamio ja hierottiin hartiat ja kädet. Lysti maksoi 10 euroa. Käsittelyn jälkeen ehdimme vielä käydä kahvilla/omenateellä ennen kuin matkamme jatkui kohti Nikosiaa. Ohitimme vuoren rinteen kukkulalla sijaitsevan linnamaisen rakennuksen, joka on kuulunut Kyproksen presidentille arkkipiispa Makariokselle. Oppaamme mukaan palatsi on nyt armeijan käytössä.

Tulimme toiseen matkaohjelmaamme kuuluvaan ostospaikkaan, koruliikkeeseen. Siellä oli myynnissä toinen toistaan upeampia ja ainutlaatuisia koruja, joihin kannattaisi sijoittaa. Varsinkin Tansaniasta vuonna 1967 löydetty tansaniitti olisi äärettömän hyvä sijoitus, koska varannot ovat nyt loppumassa. Minulla ei edelleenkään ollut tarvetta etsiä sijoituskohteita. Kerroin tämän Turkista ryhmäämme varten lentäneelle suomalaiselle, joka oli ystäviemme tuttava Sidestä. Saimmekin sitten viettää aikaa ja rupatella aivan muista asioista yhden myyntitykin kanssa. Heille on kuulemma pääasia, ettei kenenkään turistin anneta olla yksin, muuten saa pomolta sapiskaa. Aika pian pääsimme sitten ulos kauniiseen auringonpaisteeseen odottelemaan bussin lähtöä.

Kello oli jo puoli kaksi, emmekä olleet saaneet mahdollisuutta lounastaa. Oppaamme lohdutti meitä tarjoamalla bussissa banaanit, koska edessä oli vielä yksi koettelemus, nahkaliike. Muotinäytöstyyliin meille esiteltiin toinen toistaan upeampia nahkatakkeja, minkä jälkeen olisi pitänyt ilmoittaa, minkä haluaa ostaa. Hinnoista ei täälläkään puhuttu ennen kuin olisi ollut valmis ostamaan. Kun myyntitykki hyökkäsi kimppuumme, kysyimme: "Where is the exit?". Näin meidät sitten ohjattiin oikealle tielle läpi lukemattomien muiden liikkeiden, kunnes vihdoin ulko-ovi oli näkyvissä. Reitin lopussa oli kahvila, jossa nautimme kahvin ja omenateen. Ilma oli kylmennyt ja aurinko mennyt pilveen, joten ulkona ei tehnyt mieli odotella. On selvä, että joku aina haluaa tehdä ostoksia näissä tyrkytysliikkeissä, ja hyvä niin muiden kannalta. Ilman näitä shoppailijoita matkan hinta olisi aivan toinen kuin mitä se on. Nämä matto-, kulta- ja nahkaliikkeet maksavat osan matkamme hinnasta.

Bellapaisin luostari oli viimeinen matkaohjelmaamme kuuluva käyntikohde. Luostari sijaitsee Pentadaktylos-vuoren (= Viisi sormea) pohjoisrinteellä luostarista nimensä saaneessa Bellapaisin kylässä. Luostari on perustettu 1200-luvulla, ja se on lähes kokonaan raunioina, vain kirkko on säilynyt. Noin kello 16.45 olimme hotellissa, ja pääsimme keittämään teetä ja syömään eväitä.











Torstai 14.2.2019 - Kyrenia-Hilarion-Morfou-Soli-Kyrenia

Torstaina oli vuorossa lisämaksullinen retki Pohjois-Kyproksen läntiseen puoleen. Osittain vuoren rinteeseen 700 metrin korkeuteen louhitun Pyhän Hilarionin linnan rakentaminen aloitettiin 600-luvulla bysanttilaisen luostarin ympärille suojaksi arabien hyökkäyksiltä. Pahasti raunioitunutta linnaa ei ole nimetty Hilarion Suuren mukaan, joka kuoli noin vuonna 371 Pafoksen lähellä, vaan myöhemmin eläneen Hilarionin. Hän oli yksi noin kolmestasadasta pyhästä miehestä, jotka paikallisen legendan mukaan hakivat Kyprokselta turvaa arabien valloitettua Palestiinan. Hilarionin oletetaan vetäytyneen tänne erakkona. Linna on rakennettu useaan tasoon, joista ylimpään emme lähteneet kapuamaan huonokuntoisten portaiden takia.

Matka jatkui Morfoun kaupunkiin. Siellä tutustuimme ensin Pyhän Mamasin kirkkoon. Kirkossa on Mamasin sarkofagi, jonka yläpuolella on Mamasia leijonan selässä esittävä ikoni sekä runsaasti votiiveja. Ikonin aihe on legendasta, jonka mukaan Mamas vältti saamansa rangaistuksen rohkealla teollaan. Toisen tarinan mukaan hänet vapautettiin veroista, ja näin hänestä tuli veronkiertäjien suojelija. Hän näki julman leijonan, joka hyökkäsi lampaan kimppuun, sulki epäröimättä lampaan syliinsä ja hyppäsi leijonan selkään. Tästä pääteltiin, että hän oli pyhä mies, ja hänet vapautettiin. Mamasin uskotaan olevan korva-, nenä- ja kurkkusairauksien suojeluspyhimys, minkä takia useat votiivilahjat ovat korvan tai kielen muotoisia.

Kirkon vieressä on museo, jossa on arkeologinen ja luonnontieteellinen osasto. Arkeologisella puolella mielenkiintoisin esine oli Salamiin edustalta merestä 7.8.1980 löytynyt Efesoksen Artemis-patsas. Artemis oli hedelmällisyyden jumalatar, ja hänelle omistettu temppeli Efesoksessa on yksi maailman seitsemästä ihmeestä.

Morfousta matkamme jatkui Lefken kaupungin kautta Soliin. Ohitimme vanhan aidatun kuparikaivosalueen, joka on myrkyttänyt meriveden niin, että se on uintikiellossa. Solin tärkein nähtävyys on varhaiskristilliseltä kaudelta peräisin olevan basilikan jäännökset, ja varsinkin sen mosaiikkilattia. Roomalaisen teatterin katsomon halkaisija on ollut noin 52 metriä ja puoliympyrän muotoisen orkhestran halkaisija noin 17 metriä. Teatteriin on mahtunut noin 3500 katsojaa.

Pidimme lounastauon matkan varrella olleessa kahvilassa. Sopiva lounaaksi kelpaava välipala oli "juustopannari". Kello oli vähän yli kaksi, kun matkamme jatkui. Kävimme katsomassa Gecitköyn patojärveä. Alkuperäinen Dagderen pato valmistui Mandara-jokeen vuonna 1989, mutta sitä laajennettiin vuosina 2012-2014 ja nimettiin uudelleen. Jokiveden lisäksi järveen johdetaan meren alitse vettä Turkin Mersinin provinssista. Laajennus 20-kertaisti veden määrän 35 miljoonaan kuutiometriin.

Illalla olisi ollut mahdollisuus mennä viettämään "kyproslaista iltaa", mutta meitä ei vatsatanssi tällä kertaa kiinnostanut, varsinkaan, kun ohjelma esitettiin matkan päässä hotellista kello 21-23.










Perjantai-lauantai 15-16.2.2019 - Kyrenia-Ercan-Antalya-Helsinki

Alkumatkasta meille kerrottiin, että perjantaina olisi mahdollisuus osallistua lisämaksulliselle Larnacan retkelle. Ilmeisesti vaadittava rahamäärä oli saatu kokoon torstain retkeläisiltä, koska myöhemmin tästä ei enää mainittu sanallakaan. Perjantai oli siis kaikille vapaapäivä. Useimmat menivät kaupungille, mutta me vietimme koko päivän hotellilla. Oli mukava päivä katsella ja käsitellä valokuvia viikon varrelta.

Kotiinpaluu koitti lauantaina. Herätys oli kello kaksi yöllä, ja lähtö hotellista Ercanin lentokentälle 02:45. Lento lähti jokseenkin ajallaan kello kuusi. Antalyaan tullessa kuulutettiin, että koneesta ei saa poistua, mutta miehistö vaihtuu. Kohta perään tuli kuulutus, että kaikkien on poistuttava koneesta, ja matka jatkuu toisella koneella. Niin meidät kuljetettiin bussilla toiseen koneeseen. Koskaan ei meille kerrottu, minkälaisesta viasta koneen vaihtaminen johtui. Pääsimme matkalle aikataulun mukaan, ja olimme Helsinki-Vantaalla puoli kahdeltatoista.


Kaikki Kyproksen matkat

Maahakemistoon
Etusivulle






© Aino Ilkkala