HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.
Maanantai 28.5.2018 - Helsinki-Oslo-Tromssa-Longyearbyen
Meillä oli varhainen herätys maanantaiaamuna, koska Airport Taxi tuli noutamaan meitä kello 5:15.
Lentoa SK2701 operoi CityJet, joten lähtö oli terminaalista 1. Taisi olla kaikkien aikojen ensimmäinen kerta,
kun lähdimme siitä terminaalista. Ehdimme hörpätä kahvit ja kaakaot croissantin kera ennen koneeseen
nousua. Koneessa (Bombardier CRJ900) saimmekin sitten odotella tunnin verran ennen kuin pääsimme lähtemään
40 minuuttia myöhässä. Lento Osloon kesti tunnin ja 10 minuuttia, ja tarjolla oli kahvia ja teetä.
Oslossa vaihdoimme vähän isompaan koneeseen eli SAS:n Boeing 737:ään. Koneen piti lähteä kello 9:55
portilta A12, mutta eipä lähtenytkään jonkin teknisen ongelman takia. Marssimme sitten portille C4, josta
löytyi ehjä kone, jolla pääsimme jatkamaan matkaa 50 minuuttia myöhässä. Kone teki tunnin ja 25 minuutin
jälkeen välilaskun Tromssassa,
jonne osa matkustajista jäi. Kaikkien oli poistuttava koneesta passintarkastuksen takia. Huippuvuoret
ei kuulu Shengen-alueeseen, joten passi on tarpeellinen. Tromssasta oli vielä tunnin ja 25 minuutin
matka Longyearbyeniin, ja tarjolla oli vielä yhdet kahvit ja teet.
Hollantilainen löytöretkeilijä Willem Barents löysi Huippuvuoret vuonna 1596, ja siitä tuli tärkeä
tukikohta valaanpyytäjille. Viikinkien aikaisemmista vierailuista ei ole todisteita. Norjalaiset
perustivat ensimmäiset hiilikaivokset 1890-luvulla. Amerikkalainen John Munro Longyear perusti Arctic
Coal Companyn, ja se avasi vuonna 1906 kaivoskylä Longyearbyenin, josta kehittyi koko saariston
hallintokeskus. Huippuvuoret on kuulunut vuodesta 1920 lähtien Norjalle, mutta on sovittu, että
muutkin maat voivat vapaasti hyödyntää saarten mineraalivaroja. Norjalaisten lisäksi Neuvostoliitto
ja myöhemmin Venäjä ovat pitäneet saarilla pysyvää asutusta hiilikaivostoiminnan harjoittamiseksi.
Kolme saarista on asuttuja, ja niillä asuu nyt yhteensä noin 2700 henkilöä.
Majoituimme Radisson Blu Polar -hotelliin ja lähdimme saman tien tutustumaan Huippuvuorten museoon.
Siellä esiteltiin valaanpyyntiä, kaivostoimintaa ja eläimistöä sekä kerrottiin Vienanmeren
ympäristöstä tulleista pomoreista, jotka tulivat metsästämään turkiseläimiä, mm. mursuja. Viimeinen
talvi, jonka he viettivät Huippuvuorilla, oli 1852.
Museosta lähdettyämme näimme muutaman pulmusen ja isolokin lentelevän. Olivat kuitenkin niin
nopealiikkeisiä, ettei kunnon kuvaa pystynyt ottamaan laitteillamme. Teimme vielä kyläkierroksen
ennen kuin palasimme hotellille. Keskelle kylää on pystytetty "tuntemattoman kaivostyöläisen" patsas.
Svalbard Hotellin edessä on keväällä 2017 paljastettu Eivind Astrupin (1871-1895) patsas. Astrup oli
norjalainen pohjoisten alueiden tutkija ja kirjailija, joka kuoli 24-vuotiaana Grönlannissa.
Longyearbyeniin rakennettiin kirkko vuonna 1921, mutta sitä pommitettiin toisen maailmansodan aikana,
ja se paloi. Uusi puukirkko rakennettiin 1956-1958. Se oli maailman pohjoisin kirkko siihen asti,
kunnes Nikolainkirkko rakennettiin Venäjän Nagurskajaan, joka on lentotukikohta Franz Josefin saarilla.
Kirkon lähelle on pystytetty muistomerkki longyearbyeniläiselle 14-vuotiaalle nuorukaiselle, joka
sai surmansa Utöyan saaren hyökkäyksessä heinäkuussa 2011.