Qatarin ja Omanin kiertomatka 22.-31.12.2018

Olympia: Qatar ja Oman, kiertomatka Arabian niemimaalla
Matkaseurue: Emma, Aino ja Jussi

Tarkoitus oli ensin mennä tälle kiertomatkalle vasta helmikuussa 2019, mutta Emman oli helpompi järjestää vapaata työstä joulun aikaan, joten päädyimme jälleen joulumatkaan.





HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.

Lauantai 22.12.2018 - Helsinki-Doha

Airport Taxi tuli noutamaan meitä kello 6.45, joten turhan aikainen oli herätyskin. Kentällä tapasimme tutun mukavan ja pätevän matkanjohtajan, ja yksi henkilö matkaseurueestakin oli tuttu aikaisemmalta matkalta. Qatar Airwaysin lennon QR304 lähtöaika oli kello 9.10, mutta jonottaminen siipien glykolikäsittely vei aikaa, ja pääsimme ilmaan 40 minuuttia myöhässä.

Noin kuuden tunnin lennon aikana meille tarjottiin ensin lounas, jonka voimme valita kolmesta eri vaihtoehdosta. Ennen laskeutumista saimme vielä pasteijan ja muffinsin välipalaksi. Dohaan tulimme juuri auringonlaskun aikaan. Jono passintarkastukseen oli todella pitkä. Toista tuntia vierähti ennen kuin olimme bussissa matkalla kohti Dohan Marriot-hotellia.

Hämmästelimme aika upealta näyttäviä värikkäitä valopylväitä, joihin on kirjoitettu koraanin lauseita. Niitä oli koko matkan lentokentältä hotelliin asti. Hotelli oli koristeltu jouluiseksi kuusineen, joulupukkeineen ja lumiukkoineen. Ainon ja Jussin huoneesta oli näkymä uima-allasalueelle, ja Emma katseli kaupungin suuntaan.

Puoli kahdeksalta nautimme illallisen hotellin ravintolassa, minkä jälkeen uni maistuikin makealta.










Sunnuntai 23.12.2018 - Doha

Qatarin niemimaa työntyy Saudi-Arabiasta Persianlahteen. Maasta suurin osa on matalaa hiekan peittämää tasankoa. Runsaan kahden miljoonan asukkaan Qatar on yksi maailman rikkaimmista valtioista. Vajaat puolet maan asukkaista asuu pääkaupunki Dohassa. Suurin osa Qatarin kansallisvarallisuudesta on hallitsevan suvun käsissä. 90 % maan työvoimasta on varsinkin Aasian maista tulleita siirtotyöläisiä. Esimerkiksi paikallisoppaat ja bussikuskit ovat kaikki kotoisin muualta. Marras-joulukuussa 2022 maassa järjestetään jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut, ja niihin valmistautuminen on käynnissä. Rakennetaan teitä, metroverkostoa, stadioneita jne. Joidenkin tietojen mukaan maa käyttää kisoihin peräti 20-kertaisen summan verrattuna Venäjän sijoituksiin.

Lähdimme yhdeksältä kaupunkikierrokselle. Poliisien kamelit poseerasivat meille aitauksessaan ja hevoset tallipilttuissaan. Waqifin basaarialueella tutustuimme metsästyshaukkoihin. Siellä niitä oli kaupan, ja hinnat olivat alimmillaan 4000 euroa. Haukat ovat statussymboleita, joiden hinta voi nousta satoihintuhansiin euroihin. Haukkametsästyksen perinne juontaa tuhansien vuosien taakse, jolloin beduiinit metsästivät haukkojen avulla pienriistaa ruoakseen. Nyt metsästys on rikkaiden harrastus. Puolen vuoden metsästyskausi alkaa lokakuussa. Haukoille järjestetään myös kauneuskilpailuja. Kävimme myös vuonna 2008 perustetussa haukkojen sairaalassa, joka oli matkallamme ainoa paikka, jossa näimme suurehkon joukon qatarilaisia. Siirtotyöläisillä haukkoihin tuskin onkaan varaa.

Dohassa on toinen toistaan näyttävämpiä pilvenpiirtäjiä. Niissä on kummallisia koristeita, erivärisiä valoja - ja tietenkin komean sheikin jättikokoisia kuvia. öljyvaroja ei ole säästelty. Kuvasimme pilvenpiirtäjiä Al Corniche -rantakadulta ja jatkoimme Kataran kulttuurikylään. Aloitimme kierroksen Kataran kyyhkystorneilta, jotka ovat perinteisiä kyyhkyslakkoja huomattavasti korkeampia. Valkoiset kyyhkyset olivatkin ottaneet tornit tukikohdakseen. Kyyhkystornien vieressä on turkkilaisen arkkitehdin Zainad Fadil Oglun suunnittelema, turkoosein ja punaisin mosaiikein koristeltu moskeija.

Subodh Gupta on tehnyt oman versionsa Gandhin kolmesta apinasta. Yhdellä on kaasunaamio, toisella sotilaan kypärä ja kolmannella terroristin huppu. Teokset on valmistettu keittiövälineistä ja astioista. Läheisen amfiteatterin ulkopuolella on Lorenzo Quinnin teos "Luonnonvoima II", joka on valmistettu pronssista, teräksestä ja alumiinista. Vuoden 2009 Tyynenmeren tsunami on ollut teoksen innoittajana. Samanlaiset teokset löytyvät myös Lontoosta ja New Yorkista.

Lounaan nautimme risteillen Dohan ympäristössä. Tuuli oli niin kova, ja olisi pitänyt olla enemmän vaatetta päällä, että risteilystä olisi nauttinut. Risteilyn jälkeen kävimme vielä Islamilaisen taiteen museossa. Seuraavana aamuna oli varhainen herätys, joten yritimme selviytyä ajoissa nukkumaan...











Maanantai 24.12.2018 - Doha-Masqat

Herätys tuli puoli neljältä, neljältä saimme hotellin lobbysta aamiaispaketit, ja puoli viideltä bussimme lähti lentokentälle. Lennolle tsekkaus, passintarkastus ja turvatarkastus eivät olleet nopeimmasta päästä, mutta niistä selvittiin. Turvatarkastuksen läpi sai ottaa kaikki vesipullot ja läppärit ja nesteet sai olla laukuissa. Lentoaseman aulaa hallitsee jättikokoinen nalle. Urs Fischerin taideteos maksoi huhujen mukaan kuusi miljoonaa euroa.

Puoli kahdeksalta Qatar Airwaysin kone nousi ilmaan, ja puolentoista tunnin lennon jälkeen laskeuduimme Omanin pääkaupungin Masqatin kentälle. Siirsimme kelloja tunnin eteenpäin, eli kello oli silloin kymmenen. Puolitoista tuntia vierähti maahantulomuodollisuuksissa, joten pääsimme lähtemään kentältä puoli kaksitoista.

Kaupunkiin tullessa huomasi heti eron Dohaan, ei ollut pilvenpiirtäjiä, vaan matalia vaaleita rakennuksia. Aloitimme saman tien kaupunkiin tutustumisen. Kävimme Kuninkaallisessa oopperatalossa kierroksella. Sulttaani Qaboos bin Said Al Said on klassisen musiikin ystävä, ja vuonna 2001 hän määräsi rakennettavaksi musiikkitaiteiden talon. Vuonna 2011 talo valmistui, ja se vihittiin vuonna 2011. Rakennus sai sitten nimen Masqatin kuninkaallinen oopperatalo. Sulttaanin kunto ehti heikentyä niin, että hän on vieraillut talossa vain kerran.

Kalalounaan jälkeen kierros jatkui. Brittien entisen suurlähetystön paikalle on rakennettu sulttaanin palatsi. Palatsia käytetään pääasiassa seremonioihin, koska 78-vuotias sulttaani Qaboos asuu rauhallisemmalla paikalla sijaitsevassa residenssissä lähellä Seebiä.

Ihmettelimme toinen toistaan komeampia kiertoliittymiä. Oman tuntuu panostavan niihin erityisesti. Kävimme Bait Al Zubairin museossa. Se on yksityinen, Zubair-suvun ylläpitämä museo, johon on kerätty esineistöä, mm. aseita ja pukuja. Ennen majoittumista hotelliin oli ohjelmassa vielä käynti Masqatin basaarissa. Meillä ei ollut sinne asiaa, joten keskityimme odottelemaan rahanvaihtopisteen avautumista rukoushetken jälkeen. Vaihdoimme euroja Omanin rialeiksi rialin kurssin ollessa noin 1 OMR = 2,50 EUR.

Kello 17 tulimme Holiday-hotelliin, ja pienen levon jälkeen menimme jouluaaton illalliselle hotellin ravintolaan. Jälkiruoaksi saimme Ainon komean synttärikakun, ja matkanjohtaja oli varannut meille myös piparkakkuja ja vihreitä kuulia.











Tiistai 25.12.2018 - Masqat-Wadi Tiwi-Sur

Jouluaamuna emme menneet kirkkoon vaan moskeijaan. Sulttaani Qaboosin suurmoskeijaa alettiin rakentaa vuonna 1995, ja työt valmistuivat 2001. Tiloihin mahtuu jopa 20 000 henkilöä. Päärukoussalissa on muun muassa kuudensadan iranilaisnaisen neljän vuoden ajan kutoma persialainen matto, joka on kooltaan 70×60 metriä. Naisten rukoussali on huomattavasti pienempi ja vaatimattomampi. Viisi minareettia symboloi Islamin viitttä peruspilaria: uskontunnustus, rukous, paasto, almuvero ja pyhiinvaellus.

Moskeijavierailun jälkeen matkamme jatkui kaakkoon kohti Surin kaupunkia. Bimahin kalkkikivisyvänteellä pidimme tauon. Syvänne on kooltaan 50 x 70 metriä, ja se on noin 20 metriä syvä. Turkoosi vesi houkutteli monia uimaan, mutta meidän seurueellamme ei ollut aikaa uiskenteluun.


Wadi Ash Shabia ihailimme sen yli johtavalta sillalta, mutta seuraavassa Wadissa eli Tiwissä teimme pienen patikkaretken. Wadin varrella on hedelmätarhoja, joita varten on rakennettu kastelukanavat.

Matka jatkui rannikkoa myötäillen Suriin. Sur on noin 120000 asukkaan satamakaupunki, jossa vuohet kävelevät kaikessa rauhassa pitkin katuja. Jo 1400 vuotta sitten Sur oli tärkeä satamakaupunki. Täältä lähtivät kauppalaivat mm. Kiinaan, Intiaan ja aikoinaan Omanille kuuluneelle Sansibarin saarelle Itä-Afrikkaan. Kaupungin veneveistämössä rakennetaan edelleenkin käsityönä dhow-veneitä. Kävimme katsomassa dhow-veneiden valmistusta sekä museoveneitä.

Neljän jälkeen tulimme Beach Holiday -hotelliin, jossa söimme myös illallisen. Päivän ohjelma ei kuitenkaan ollut vielä siinä, vaan puoli kahdeksalta lähdimme merikilpikonnaretkelle. Noin 40 km:n eli tunnin ajomatkan päässä Surista on Ras al-Jinz Turtle Reserve. Liemikilpikonna kasvaa jopa 1,5 metrin pituiseksi ja 200 kilon painoiseksi. Sen kilpi on väriltään oliivinvihreä tai tummanruskea. Liemikilpikonnat voivat elää 80 vuotta, ja laji on uhanalainen. Liemikilpikonna elää koko elämänsä meressä lukuun ottamatta naaraita, jotka käyvät joka toinen vuosi rannalla munimassa. Tätä munimista toivoimme näkevämme, kun pilkkopimeässä oppaan taskulampun valossa kävelimme rannalle. Puoli kymmeneltä löysimmekin yhden naaraan kaivamassa hiekkaan pesäkoloa. Odottelimme puoli tuntia, ja odotus palkittiin. Pesään ilmestyi kymmenkunta munaa. Munia saattoi tulla enemmänkin, koska konna ei aloittanut vielä pesän peittämistä, kun lähdimme pois rannalta.











Keskiviikko 26.12.2018 - Sur-Wadi Bani Khalid-Wahiba

Pakkasimme käsipakaaseihimme seuraavan vuorokauden aikana tarvitsemamme kamat, koska matkalaukut piti jättää bussiin hiekka-aavikkoretkemme ajaksi. Lähdimme liikenteeseen aamulla kello yhdeksän.

Vaihdoimme tunnin ajomatkan jälkeen bussin nelivetoisiin maastureihin. Iloa ja irvailua riitti, kun paikallisoppaamme kömpi maasturimme tavarasäilöön eli "economy-luokkaan", kuten hän itse sanoi. Suuntasimme ensin Wadi Bani Khalidin maisemiin. Kävelimme bussilta muutama sata metriä wadin varrella, kunnes tulimme kirkasvetiselle keitaalle. Siellä tohtorikalat hoitivat jalkamme sileiksi. Nämä eivät olleet mitään akvaariokaloja, joilla hoidetaan nykyään Suomessakin jalkoja kovaan hintaan. Nämä elelivät virtaavassa luonnonvedessä ja kävivät ahnaasti vedessä liotettujen jalkojen kimppuun. Täällä hienossa maisemassa nautimme myös lounaan.


Hiekka-aavikon reunalla laskettiin maastureiden rengaspaineita, ja niin pääsimme etenemään "hyvin hiekoitetulla" tiellä. Wahiban aavikon pinta-ala on 12500 km². Alue levittäytyy 180 km pohjoisesta etelään ja 80 km lännestä itään. Aluetta hallitsevat beduiinit, jotka kokoontuvat kesä-syyskuussa Al Huyawahin keitaalle keräämään taateleita. Kävimme kylässä yhden perheen luona. Tarjolla oli teetä ja taateleita.

Ajeltuamme dyynejä ylös ja alas aikamme tulimme kello 15.20 Tuhannen yön leiriin (1000 Nights Camp), jossa majoituimme telttoihin. Teltoissa oli suihkut ja vessat, mutta hanasta ja suihkusta tuli vain kylmää vettä. Ei taida täällä vielä toimia aurinkopanelit.


Leirin lähellä lepäili vanha kuorma-auto. Sen vierellä oli kyltti, jossa oli teksti: "On aika levätä, 1000 yön leiri ei enää tarvitse minua, olen liian vanha liikkumaan. Ole hyvä ja ota minusta kuva...". Menimme vähän matkan päähän leiristä ihailemaan auringonlaskua, mikä tapahtui vähän ennen puolta kuutta.

Leiriin palattuamme saimme illallisen, jonka lomassa meitä viihdytti paikallinen orkesteri.











Torstai 27.12.2018 - Wahiba-Jabrin-Bahla-Nizwa

Puoli yhdeksältä lähdimme leiristämme uusiin seikkailuihin. Aavikon laidalle päästyämme näimme oman bussimme matkatavaroinemme jo odottavan meitä. Tietöitä tehtiin pitkin matkaa. Se kuvastaa sitä, kuinka nopeasti Oman on modernisoitunut. Vielä vuonna 1970 koko maassa ei ollut asvalttiteitä kuin 10 kilometriä, nyt melkein joka paikassa on loistavat tiet. Ensimmäinen kohteemme oli Al Mudayribin kylä, jonne on jätetty raunioita vanhoista taloista. Ihailimme rakennusten kauniita ovia.

Paikallisoppaamme asuu Ibran kylässä, ja hän kutsui meidät kotiinsa teelle. Vaimo olikin laittanut teen ja leivonnaiset valmiiksi. Miehet istuivat miesten puolella ja naiset naisten puolella - luonnollisesti. Oppaan äiti on Sansibarilainen ja isä omanilainen, ja hän on syntynyt Sansibarissa Perheessä on viisi lasta, mutta yksi 10-vuotias tytär asuu enää kotona. Osa opiskelee Masqatissa ja käy kotona viikonloppuisin.

Puoli yhdeltä tulimme Nizwaan, jossa nautimme lounaan. Sen jälkeen ajoimme tutustumaan imaami Bal’arab bin Sultan al-Ya’ruban 1670-luvulla rakennuttamaan Jabrinin linnoitukseen. Linnoitus on yksi Omanin parhaiten entisöidyistä. Erityistä linnassa ovat mm. kauniit koristemaalatut katot. Se oli alunperin asuinlinna, mutta kun sulttaani muutti pääkaupungin Nizwasta Jabriniin, siihen lisättiin kaksi tornia ja niin siitä tuli puolustuslinnoitus. Paikallaan oli myös tehdä aukot, joista voitiin kaataa hyökkääjien niskaan kuumaa taateliöljyä.

Muutaman kilometrin päässä Jabrinin linnasta on Bahlan linna. Se on Omanin linnoista ainut, joka on hyväksytty UNESCOn maailmanperintölistalle. Uskotaan, että linnan on rakentanut Banu Nebhan -heimo 1100-1400 -luvuilla. Kävimme ainoastaan kuvaamassa linnaa ulkopuolelta, koska siellä on edelleen menossa mittava kunnostusoperaatio.

Palasimme Nizwaan ja menimme tutustumaan alustavasti basaariin. Seuraavana aamuna basaarissa olisi niin kova tungos, että olisi hyvä tuntea aluetta etukäteen. Kävimme maistelemassa erilaisia taateleita ja halvaa. Omanilainen halva muistuttaa aika vähän rakenteeltaan tai maultaan halvaa, johon olemme Suomessa tottuneet. Omanilaiseen halvaan käytetään ruusuvettä, saframia, gheetä, kardemummaa, pähkinöitä, tärkkelystä, ruskeaa sokeria, valkoista sokeria sekä vettä.

Hotellimme Golden Tulip sijaitsi 8,5 km:n päässä Nizwan keskustasta, ja tulimme sinne puoli kuuden aikaan.











Perjantai 28.12.2018 - Nizwa-Salalah

Puoli kahdeksalta lähdimme Nizwan perjantaimarkkinoille. Aloitimme vuohimarkkinoilta. Hälinä ja meteli oli melkoinen, kun vuohia esiteltiin ja ne vaihtoivat omistajaa. Lintuja kaupiteltiin huomattavasti rauhallisemmin ja hiljaisemmin. Lapset vaihtoivat omia häkkilintujaan, kyyhkyjä ja papukaijoja. Vanhemmat kauppasivat kanojaan ja kukkojaan. Pikkutipuja oli myös häkeittäin kaupan.

Asekauppa on oma lukunsa. Tikarit, kiväärit ja muut aseet vaihtoivat omistajaa omalla alueellaan. Saviruukkuja ja muita saviastioita oli yllin kyllin puhumattakaan tavanomaisista markkinatuotteista kuten mausteet, vihannekset, matkamuistot jne. Kaksi tuntia vietimme markkinoilla, minkä jälkeen lähdimme kohti Masqatin lentokenttää, jonne oli kahden tunnin matka.

Tulimme Masqatin lentokentälle kello 12.10. Maan sisäisen lennon tarkastukset olivat kevyet, ja pääsimme tuota pikaa hampurilaisbaariin lounaalle. Sinne puolet ryhmästämme olikin jo kokoontunut... Lento Salalahiin kesti 1,5 tuntia, ja matkalla tarjottiin appelsiinijuoma ja kanapiirakka.

Vähän viiden jälkeen olimme jo bussissa matkalla Crowne Plaza -rantahotelliin. Kun lämpötila muualla Omanissa vaihtelee kesällä 35 ja 50 asteen välillä, Salalahissa monsuunisateet viilentävät ilman ja muuttavat kuivan maan kesä-syyskuussa vehreiksi nummiksi. Tuolloin niin omanilaiset kuin naapurimaidenkin asukkaat vierailevat alueella mielellään.











Lauantai 29.12.2018 - Salalah

Tätä voidaan pitää matkan ainoana "lepopäivänä". Menimme aamiaiselle vasta kello yhdeksän, ja nautimme rauhallisesta aamupäivästä. Seurailimme terassiltamme pihassa tepastelevia keltavästäräkkejä ja pihamainoja. Jussi kävi uimassa Arabianmeressä, joka on osa Intian valtamerta, ja Aino tiiraili rannalla valkovikloja ja lokkeja. Emma poti huoneessaan flunssaa...


Tilasimme lounaan huoneeseemme. Se onkin edullista ja kätevää, kun Aino ja Emma voivat näin jakaa annoksen keskenään. Jussi söi hampurilaisaterian ja Aino ja Emma jakoivat kala-aterian, ja kaikki olivat tyytyväisiä.

Kello 16 lähdimme Salalahin kaupunkikierrokselle. Salalah on Omanin toiseksi suurin kaupunki, jossa asukkaita on noin 200000. Se sijoittuu rantakaistaleelle Al-Qaran -vuorten ja Arabianmeren väliin. Alueen vanha tärkeä vientituote on ollut olibaanihartsi eli franinsensi, jota on myyty ulkomaille yli 2 000 vuoden ajan. Sitä ne Itämaan tietäjätkin veivät Jeesus-lapselle. Kävimme Salalahin museossa tutustumassa mm. frankinsensin eri laatuihin.

Vihannestorilla Jussi osti 200 baisalla kookospähkinän. Kun Jussi oli juonut kookosveden, myyjä pilkkoi pähkinän niin, että valkoisen hedelmälihan voi myös syödä. Sulttaani Qaboos on syntynyt Salalahissa, ja hänellä on kaksi palatsia siellä. Kävimme katsomassa kaupungissa sijaitsevaa palatsia, joka on tarkoitettu viralliseen käyttöön.

Basaarialuetta uusitaan, ja vanhoja basaarirakennuksia revittiin alas, ja vain osa oli enää pystyssä. Basaarikierroksen jälkeen kävimme palmurannalla, jonne virtasi paikallista väkeä piknikille katsomaan auringonlaskua. Ennen paluuta hotellille kävimme vielä kuvaamassa komeaa Sulttaani Qaboosin moskeijaa.











Sunnuntai 30.12.2018 - Salalah-Taqah-Sumruham-Mughsail-Salalah

Viimeisenä lomapäivänämme osallistuimme kokopäiväretkelle Salalahin ympäristöön. Lähdimme hotellilta puoli yhdeksältä idän suuntaan ja tulimme pian Taqahin rannalle. Delfiinit hyppivät aivan rannan tuntumassa, ja rannalla oli suuret määrät lokkeja ja naakkoja.

Sulttaani Qaboosin äiti on kotoisin Taqahin kylästä. äidin isoisä oli heimopäällikkö, sheikki Ali bin Taman Al Ma'shani, joka rakennutti linnan 1800-luvulla. Linna siirtyi valtion omistukseen 1900-luvun alkupuolella sulttaani Qaboosin isän aikana. 1960-luvulla linnaan lisättiin neljä tornia, ja se avattiin museona vuonna 1994.

Taqahista ajoimme muinaisen Sumhuramin kaupungin raunioille. Sumhuram perustettiin 200-300 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Siellä oli mainio satama, jonka kautta kulki suuret määrät arvokasta frankinsensiä muualle. Välimereltä tuotiin amfora-ruukkuja ja mm. Intiasta muuta keramiikkaa.

Seuraavaksi ajelimme ylös Wadi Darbatin putouksille. Nautimme myös retkilounaan wadin varrella. Maahan levitettiin iso matto, jonka päällä söimme kana-ateriamme. Aterioinnin päätyttyä oli rukoushetken aika, ja oli autonkuljettaja-oppaidemme vuoro käyttää mattoa.

Suuntasimme sitten Salalahin ohi sen länsipuolelle, jossa kävimme ikivanhassa moskeijassa ja mausoleumissa. Mausoleumin oletetaan olevan profeetta Jobin (sen, joka sai ikävää postia) hautapaikka. Lehmiä ja kameleita väistellen ajoimme tutkimaan lähemmin miten Boswellia sacra -puusta tihkuu olibaanihartsia eli frankinsensia. Aine näyttää erehdyttävästi kumipuusta tihkuvalta kautsulta.

Kävimme katsomassa kaunista merenlahtimaisemaa ja sen jälkeen vielä kallion läpi pärskähteleviä vesisuihkuja (blowhole) ennen kuin palasimme Salalahiin.

Illan ohjelmana oli läksiäisillallinen ja laukkujen pakkaus kotimatkaa varten.










Maanantai 31.12.1997 - Salalah-Doha-Helsinki

Lähtö hotellista oli lentoaikataulujen muututtua mukavasti vasta puoli kymmeneltä. Ehdimme siis rauhassa käydä aamiaisella ja suorittaa tavaroiden pakkaus loppuun. Lentokentälle oli 40 minuutin matka. Lähtöselvitys oli hidas, mutta meillä oli tarpeeksi aikaa. Lentomme lähti kello 12.45, ja laskeuduimme Dohaan 2,5 tunnin kuluttua.

Dohassa ei ollut liikaa aikaa tuhlattavaksi, vaan kävelimme suoraan portille, josta kone lähti kohti kotimaata. Tuulet olivat meille suotuisia ja laskeuduimme Helsinki-Vantaalle tunnin etuajassa ennen puolta yhdeksää. Olimme varanneet Airport Taxin etukäteen, mutta tiskillä meille kerrottiin, ettei meille ole autoa, vaikka varaus näkyikin järjestelmässä. Oli siis pakko lähteä ulos räntäsateeseen neuvottelemaan hinnoista...


Kaikki Omanin matkat
Kaikki Qatarin matkat

Maahakemistoon
Etusivulle






© Aino Ilkkala