Pohjois-Korea 12.-17.6.2009

Olympia: Etelä-Korea ja Pohjois-Korea - Korean kahdet kasvot
Matkaseurue: Emma ja Aino
Tulo Pekingistä




Perjantai 12.6.2009 - (Peking-)Sinuiju-Pjongjang

Kun olimme selvinneet kiinanpuoleisista rajamuodollisuuksista, juna ylitti Yalu-joen. Näimme ikkunasta, kuinka kiinalaiset olivat keksineet tehdä USA:n pommittamasta sillasta turistirysän. Pohjois-Korean puoleinen osa oli purettu, mutta Kiina oli kunnostanut oman puolensa ja antanut sille nimen 'Silta, jossa on reuna'. 'Rikkinäinen silta' kuulostaa kiinaksi samalta, mutta ei olisi sopiva nimi. Silta on auki päivittäin turisteille, jotka kiikaroivat sieltä Pohjois-Korean puolelle.

Korean puolella alkoivat tarkastukset. Passit kerättiin taas pois tutkimuksia varten. Sitten tulivat tullimiehet. Yleensä ne penkovat jokaisen laukun, ja junahytissä saa olla silloin vain se, jonka laukkua pengotaan. Meidän hytissä kuitenkin katsottiin päällisin puolin paria laukkua eikä kenenkään tarvinnut poistua. Päätullimies saattoi muistaa matkanjohtajamme edellisiltä reissuilta. Kännykkä teipattiin ja sinetöitiin sellaiseen pakettiin, ettei sillä varmasti soitettaisi hetkeen aikaan. Tullilomakkeella ilmoitimme rahavaramme ja kameroidemme lukumäärän, mutta niitäkään ei mitenkään tarkistettu. Tupakka on kova sana.

Kun selvisimme tullimiehistä, voimmekin poistua junasta asemarakennuksen puolelle. Junan vessat ovat aina lukittuina koko raja-alueella olemisen ajan eli noin kuusi tuntia, joten assan vessat ovat tarpeen. Aseman kaupasta ostimme postikortteja ja Pohjois-Korean matkaoppaan. Opaskirjanen oli nimeltään "A Sightseeing Guide to Korea, Collection of materials, photographs and maps", painettu vuonna 1991. Toisessa kerroksessa oli baari, jossa nautimme isot euron oluet. Olimme siis nyt tulleet euromaahan. Hinnat on ilmoitettu turisteille aina vain euroissa. Toki muutkin länsivaluutat käyvät maksuksi, myös USA:n dollarit, mutta kurssit eivät ole yleensä kovin edullisia.

Iltapäivällä kahden jälkeen juna nytkähti jälleen liikkeelle. Siihen oli kytketty uusia vaunuja, jotka siis palvelivat Pohjois-Korean sisäistä liikennettä. Viihdyimme hytissämme seuraten maaseudun vaihtuvia maisemia. Maisemaa hallitsivat riisipellot, mutta peruna on ilmeisesti myös tulossa suosituksi. Pelloilla ja peltoteillä näkyi härkiä hommissa, koneita ei näkynyt montaakaan matkan varrella. Lounaaksi nautimme hytissämme nuudelikeittoa, mutta suunnistimme myöhemmin vielä ravintolavaunuun, jonne 'emäntä' kävi meitä houkuttelemassa. Vaunu oli vaihtunut korealaiseksi. Se oli kovin hempeillä väreillä ja kukin somistettu. Ikkunoissa oli vaalean vihreät verhot. Seuranamme vaunussa oli kalaa syöviä ansioituneita kunnon korealaisia, jotka tunnistaa vasemmassa rintapielessä olevasta Suuren Johtajan pinssistä. Tilasimme pieniä annoksia naposteltavaksi oluen seurana. Oikein hyvältä ne maistuivatkin. Sitten vielä ranskalaista kuohuviiniä jälkiruoaksi... Voimme ottaa vapaasti valokuvia toisistamme, mutta muiden matkustajien ja ikkunan läpi kuvaamista rajoitettiin. Makuuhytistämme voimme kuitenkin kuvata niin paljon kuin ehdimme ilman valvontaa.

Tulimme Pjongjangiin ajallaan puoli kahdeksalta. Koryo-hotellimme on lähes asemarakennuksen vieressä, mutta meidät kuljetettiin sinne bussilla. Saimme huoneen 33. kerroksesta. Veimme sinne vain käsimatkatavaramme ja lähdimme saman tien päivälliselle hotellimme ravintolaan. Annokset olivat kauniisti aseteltuja ja maistuvia.















Lauantai 13.6.2009 Aurinkoista

Heräsimme kello 6.45 ja jostain ulkoa kuului ilmeisen kannustavaa palopuhetta. Kaduilla näkyi töihin käveleviä ihmisiä, reippaasti molemmat kädet sivuilla heiluen vauhtia antamassa. Jokunen autokin näkyi, mutta ei toki ruuhkaksi asti. Menimme aamiaiselle puoli kahdeksalta ja puoli yhdeksältä lähdimme liikkeelle. Päiväksi on suunniteltu tiukka ohjelma.

Bussissa koko paikallinen henkilökuntakaarti (pääopas, opas, kameramies, herra X ja tietenkin bussikuski) istui edessä. Valokuvasimme ahkerasti bussin ikkunasta, eikä kellään ollut mitään huomauttamista. Myöhemmin eräässä tilanteessa pääoppaamme jopa antoi luvan kuvata ihmisiä, jos teemme sen vaivihkaa huomiota herättämättä. Vierailukohteissamme oli aina suotavaa kuvata. Kameramies kuvasi mielellään valokuvaavia turisteja. Epäselväksi jäi, oliko tarkoituksena näyttää meille videon ostajille, kuinka vapaata kuvaus oli vai haluttiinko näyttää paikallisille, kuinka kiinnostuneita turistit ovat heidän nähtävyyksistään.

Ensimmäinen kohteemme oli yhdysvaltalaisten vakoilulaiva Pueblo, jonka korealaiset nappasivat vuonna 1968. Katsottiin video, joka kertoi laivan kaappaamisesta, sitten kiersimme laivan joka sopen. Erityisesti kiinnitettiin huomiomme luodinreikiin, jotka olivat syntyneet valtauksessa. Reiät oli ympyröity huolellisesti punaisella maalilla. Rannalla oli myös vuonna 2004 napattu amerikkalainen minisukellusvene täynnä tekniikkaa.

Sitten pääsimme metroajelulle. Pjongjangin metro on rakennettu 1969-1973, ja se kulkee 100 metrin syvyydessä. Ensin meille esiteltiin metrokartta, jossa on kaksi linjaa ja 17 asemaa ja jonka todenperäisyyttä monet ovat epäilleet. Loputtomilta tuntuvat rullaportaat veivät meidät kristallikruunuin ja taideteoksin koristellulle Puhungin aseman laiturille. Jotkut ovat ihmetelleet, kun turistiryhmän tullessa laiturille paikalle osuu aina tyhjä vaunu. Erikoista olisi, jos vaunu ei olisi tyhjä, koska Puhung on linjakartan mukaan pääteasema. Ajoimme yhden pysäkin välin Yonggwangin asemalle, kuten muutkin tavalliset turistiryhmät. Sinne oli ehkä meitä varten tuotu pikkupoikia, jotka pyysivät meitä ottamaan kuvia itsestään laiturilla.

Mansudaen suihkulähdepuisto valmistui vuonna 1976. Siellä erimuotoisia suihkulähteitä riittää.

Mansudaen Suuri Monumentti oli seuraava kohteemme. Siinä hän seisoi, Kim Il Sung koko komeudessaan käsi ylös ojennettuna. Monumentti pystytettiin Suuren Johtajan 60-vuotispäivän kunniaksi huhtikuussa 1972. Patsaan molemmilla puolilla on muistomerkit, jotka symboloivat Korean kansan vallankumoustaistelua. Suuren johtajan takana on valtava mosaiikkityö, joka kuvaa Paektu-vuorta. Muodostimme suoran rivin patsaan eteen, ja Emma kahden herran saattamana laski kukkakimpun patsaan juurelle. Lopuksi suoritimme moitteettoman syvän kumarruksen.

Kim Il Sungin aukio valmistui vuonna 1954, mutta oli silloin alaltaan vain 36000 neliömetriä. Myöhemmin aukiota laajennettiin, ja se on nyt 75000 neliömetriä. Täällä järjestetään tärkeitä poliittisia ja kulttuurillisia massatapahtumia. Aukion graniittilaatoille on maalattu pisteet, joiden mukaan asetuttaessa riveistä tulee suoria ja säännöllisiä. Aukion laidalla huomio kiinnittyi perinteiseen tyyliin rakennettuun, vuonna 1982 avattuun Suureen kansan opintotaloon, joka sisältää mm. 30000 niteen kirjaston.

Nautimme lounaan hotellissamme, minkä jälkeen saimme levätä tunnin verran. Vuorossa oli kierros sotamuseossa ja pohjois-korealaisten totuus Korean sodasta. Museossa on mm. kokoelma lentokoneita ja helikoptereita. Yläkerrassa on taidokkaasti rakennettu panoraama ratkaisevasta taistelusta.

Koska lasten ja nuorten palatsi oli suljettu, meille oli järjestetty vierailu koulussa nro 5. Koulussa näimme mm. joukon täytettyjä eläimiä ja joitakin tyhjiä luokkia. Lopuksi saimme nähdä koululaisten esittämänä musiikki- ja tanssiesityksiä. Yleisönä oli vain meidän 16 hengen ryhmämme + paikallisoppaat. Paikalla piti olla myös isompi kiinalaisryhmä, mutta he myöhästyivät ja tulivat juuri, kun olimme poistumassa. Näin lapset saivat vetää ohjelmansa uudelleen heti perään.

Sodan muistomerkillä käynnin jälkeen ajoimme 12 km:n päähän Mangyongdaeen, jossa Suuren Johtajan Kim Il Sungin väitettiin syntyneen. Pieneen olkikattoiseen taloon ei päässyt sisään, mutta oviaukosta kurkimme seinällä olevia kuvia perheestä ja isovanhemmista. Ulkorakennukseen on kerätty työkaluja. Wikipedian mukaan "Kimin tiedetään syntyneen äidinpuoleisten isovanhempiensa kodissa, pienessä Chilgolin kylässä. Mangyongdaen kylässä sijaitseva isänpuoleisten isovanhempien talo oli hänen lapsuuskotinsa ja tätä taloa näytetään nykyään matkailijoille syntymäkotina".

Näin oli päivän ohjelma päivällistä vaille valmis. Sen nautittuamme pakkailimme reppuihimme yhden vuorokauden aikana tarvittavat varusteet, koska olimme lähdössä seuraavana päivänä Myohjang-vuoren maisemiin.















Sunnuntai 14.6.2009 Aurinkoista

Aamutoimet sujuivat edellisen päivän malliin. Myös aamupala oli samanlainen: paistettu muna, paahtoleipää, hilloa ja kuppi teetä (tai kahvia). Maidon sijasta pöydissä oli maitojauhetta kahviin tai teehen laitettavaksi.

Puoli yhdeksältä lähdimme ajelemaan Jucheaatteen tornille. Ihmettelimme ensin sen alaosassa olevia kivilaattoja, joita on lahjoitettu ympäri maailmaa, Suomestakin useita kappaleita. Sitten ajoimme ylös 150 metrin korkeuteen hissillä ihailemaan maisemia. Koska oli sunnuntai, pääsimme näkemään myös Taedong-joen kaksi suihkulähdettä toiminnassa. Väitetään veden nousevan jopa 150 metrin korkeuteen, mutta suihkut vaikuttivat jäävän kyllä matalammiksi.

Mahtipontinen puolueen perustamisen muistomerkki pystytettiin 10.10.1975, jolloin Korean työväenpuolueen perustamisesta tuli kuluneeksi 30 vuotta. Sitten oli vuorossa shoppailua matkamuistomyymälässä, minkä jälkeen kävimme cappuccinolla ilmeisesti Pyulmori-nimisessä kahvilassa. Harrastimme seuraavaksi puistokävelyä, minkä jälkeen oli vuorossa lounas.

Lounaan jälkeen Emman kameran muistikortti teki tenän. Sille ei pystynyt kuvaamaan eikä se edes näyttänyt jo otettuja kuvia. Myöhemmin Suomessa kävi ilmi, että 200-300 kuvaa oli ikuisiksi ajoiksi menetetty. Ohjelmaamme tehtiin pieni muutos, että kameramies voi hankkia Emmalle uuden kortin. 'Maailman korkeimman' riemukaaren luona oli myymälä, josta sai 14 eurolla 2 gigan kortin. Riemukaari muistuttaa Kim Il Sungin kotiinpaluusta maan vapauttamisen jälkeen, ja se paljastettiin vuonna 1982 hänen 70-vuotispäivänään. Riemukaari on 60 metriä korkea ja 52,5 metriä leveä. Riemukaaren lähellä on Kim Il Sungin stadion.

Ohitimme Kim Il Sungin hallintopalatsin, joka on nykyään hänen mausoleuminsa. Meille ei järjestynyt siellä käyntiä, mutta menimme Marttyyrien hautausmaalle, jonne Suurella johtajalla oli näköyhteys työhuoneestaan. Meille esiteltiin muutaman marttyyrin urotyöt ja kohtalo, ja laskimme parille haudalle kukkasia.

Kello 14.45 lähdimme ajelemaan kohti Myohjangia. Riisiviljelmien lisäksi näimme matkallamme viljeltävän maissia ja perunaa sekä viiniä. Ch'ongchyong-joessa oli paljon ihmisiä huuhtomassa kultaa. Perille päästyämme kävimme vain pikapikaa viemässä tavarat hotellihuoneisiin ja lähdimme sitten pienelle patikkaretkelle vuoristopurolle. Sangwon-laaksossa näimme buddhalaismunkkien hautausmaan, jossa on kuutisenkymmentä stupaa Yi-dynastian ajalta. Jatkoimme ylöspäin ja ihmettelimme, kun tännekin oli kiviin kaiverrettu johtajia ylistäviä viestejä.

Retken päätyttyä kävimme hotellin yläkerran pyörivässä baarissa maistelemassa paikallista punaviiniä ja ihailemassa kaunista vuoristomaisemaa. Päivällisen jälkeen menimme alakerran baariin maistelemaan olutta. Eräs seurueestamme pelasi biljardia kameramiehen kanssa, joka osoittautuikin varsin taitavaksi. Pääopas ja kameramies jäivät kanssamme oluelle aina puolille öille saakka.














Maanantai 15.6.2009 Aurinkoa ja pilviä

Herätys piti tulla kello 7.30, mutta hotelli otti varman päälle ja puhelin soi jo kello 7.05. Eipä tuo haitannut. Kahdeksan jälkeen menimme aamiaiselle ja yhdeksältä olimme tavaroinemme valmiita lähtemään temppeliin.

Pohyonin buddhalaistemppeli rakennettiin alun perin vuonna 1042, mutta sitä on luonnollisesti korjailtu ja uudelleen rakennettu moneen kertaan. Taeung-halliin kuljetaan kolmen portin läpi (Chogye, Haetal=Nirvana ja Chonwang=Taivaalliset kuninkaat). Alueella on yhteensä 12 rakennusta. Heti Chongwang-portin jälkeen on yhdeksänkerroksinen nelikulmainen Tabo-pagoda vuodelta 1044. Taeung-hallin ja Manse-paviljongin välissä taas on 13-kerroksinen ja kahdeksankulmainen Sokka-pagoda 1300-luvulta.

Kun temppeli oli nähty, menimme katsomaan Suuren Johtajan ja Rakkaan Johtajan ystävyysnäyttelyitä. Kim Il Sung sai elämänsä aikana ja kuolemansa jälkeen niin paljon lahjoja eri puolilta maailmaa, että niille on pitänyt rakentaa kuusikerroksinen talo suurine halleineen. Sisään astuttuamme jätämme ensin kameramme narikkaan ja vedämme kenkiemme päälle suojatossut. Emme luonnollisesti joutaneet käymään läpi kaikkia halleja vaan tyydyimme pieneen murto-osaan. Rakennuksen pinta-ala on 28000 neliömetriä ja se avattiin vuonna 1978. Rakennus näyttää puusta rakennetulta, mutta itse asiassa siinä ei ole käytetty puuta ja se on ikkunaton. Yllättäen tulimme kirkkaasti valaistuun huoneeseen, jossa Suurta Johtajaa esittävä vahanukke seisoi. Teimme asiaan kuuluvat kumarrukset nukelle.

Palasimme vielä hotelliimme lounaalle ja grillasimme lihavartaita ulkona katoksen alla. Sitten olimmekin valmiita palaamaan Pjongjangiin. Lähtiessämme huomasimme saman, mitä olimme jo seuranneet päivittäin Pjongjangissa: joukko ihmisiä kyykkii nurmikolla ja poimii ruohon siemeniä. Virallisen selityksen mukaan ihmiset poimivat siemeniä kylvääkseen ne kotinsa pihamaalle.

Pjongjangiin päästyämme kävimme Kolmen vallankumouksen museossa ihmettelemässä pohjoiskorealaisten saavutuksia avaruudessa. Näimme videon, jossa 'satelliitti' laukaistiin avaruuteen. Viimeinen kohde ennen hotellia oli matkamuistomyymälä lähellä Riemukaarta. Aino osti t-paidan, kirjanmerkkejä ja muuta pientä. Emma halusi mukaansa maalauksen, joka esitti vuoristomaisemaa ja jota itse taiteilija oli myymässä.














Tiistai 16.6.2009 Aurinkoista

Heräsimme vähän kuuden jälkeen ja koimme aamiaisella pienen yllätyksen. Paistetun munan ja paahtoleivän lisäksi saimme jugurttia (ananas, persikka, vadelma, mansikka). Kahdeksalta olimme valmiita lähtemään toteuttamaan päivän ohjelmaa.

Matkalla demilitarisoidulle vyöhykkeelle kuulimme juttuja mm. Pohjois-Korean sosiaalioloista ja kielestä. Korean kieli ei vaikuta ylivoimaisen vaikealta lukea, ymmärtäminen onkin toinen juttu. Kielessä on 19 konsonanttia ja 21 vokaalia, ja paikallisoppaan avustuksella opettelimme kirjoittamaan omat nimemme korealaisittain.

Kun lähestyimme aseetonta vyöhykettä - se ei ole raja, koska rauhaa ei ole solmittu eikä Koreaa jaettu virallisesti, näimme tien varrella isot betonipaadet, jotka saataisiin tarvittaessa kaadetuksi tien tukkeeksi. Panmunjomissa oppaaksemme tuli lupsakka sotilas, jonka johdolla tutkimme ensin alueen karttaa ja lähdimme ajamaan neljä km leveälle alueelle. Näimme rautatien, joka ylittää alueen, mutta jolle ei ole viime aikoina ollut käyttöä. Kaukaisuudessa häämötti myös yhteistoimintatehtaita. Pelloilla ihmiset olivat työn touhussa kuten muuallakin maassa. Valokuvausta ei rajoitettu millään tavoin koko aikana toisin kuin Soulista tulevien turistien kanssa on laita.

Pysähdyimme kivipaadelle, johon on kaiverrettu Kim Il Sungin nimikirjoitus. Se on päivätty 7.7.1994 eli päivää ennen hänen kuolemaansa. Etenimme Yhdistymisen taloon, jonka rappusilta katselimme Etelä-Korean puolelle. Sinne on vuonna 1998 rakennettu vastaava rakennus nimeltään Vapaustalo. YK:lle kuuluvan sinisen parakin huoneesssa, jossa aselevosta sovittiin, istuimme neuvottelupöytään, jonka keskellä mikrofonirivi markkeerasi rajaa Etelä- ja Pohjois-Korean välillä. Kävimme vielä konferenssihuoneessa, jossa neuvottelut oli käyty. Sitten ajoimme jonkin matkan päässä olevaan parakiksi mittavaan rakennukseen, jossa aseleposopimus allekirjoitettiin. Oppaan mukaan amerikkalaiset halusivat allekirjoitusta varten pystytettäväksi teltan, mutta pohjoiskorealaiset halusivat rakentaa jotakin pysyvää, ja niinpä tämä parakki kohosi viidessä päivässä. Täällä oli näytteillä sopimustekstit ja seinillä oli kuvia neuvotteluista.

Kävimme lounaalla Kaesongissa Thongil-ravintolassa, jossa söimme pansanggi-aterian. Edessämme oli tusinan verran messinkisiä kannellisia vateja. Kun kannet nostettiin pois, vadeista paljastui erilaisia ruokia. Suurimman vadin alle sytytettiin tuli. Kun siinä ollut keitto alkoi kiehua, sekaan laitettiin aineksia pienistä kipoista. Keitossa oli mm. läpikuultavia nuudeleita, joita oli kyllä tottumattoman mahdoton pyydystää sopasta puikoilla tai edes lusikalla.

Songgyungwan on entinen konfutsealainen koulu Kaesongissa ja pitää sisällään Koryo-museon. Kaesong oli ensimmäinen yhdistyneen Korean pääkaupunki 918-1392. Alueella on 12 rakennusta, joissa esitellään Koryo-dynastian sotilaallista, taloudellista, taiteellista ja tieteellistä kehitystä.

Lähdimme ajelemaan takaisin Pjongjangiin ja pysähdyimme vuonna 2001 pystytetylle muistomerkille, jossa perinteisiin korealaisiin asuihin pukeutuneet etelä- ja pohjoiskorealaiset naiset pitävät yhdessä yhdistyneen Korean karttaa.

Vielä ennen päivällistä menimme katsomaan akrobaattiesitystä Kansan armeijan sirkukseen. Amfiteatterin muotoon rakennetun katsomon molemmat sivut olivat täynnä sotilaita. Meidän paikkamme olivat keskellä. Esitys oli oikein taidokas. Näytöksen päätteeksi esitettiin Rakkaan Johtajan nuorimman pojan eli todennäköisen uuden johtajan kunniaksi sävelletty hymni. Hymni oli julkaistu vain viikkoa aiemmin.

Olimme päivällisen jälkeen hotellissa puoli yhdeksän maissa. Osa porukasta käveli paikallisoppaan kanssa vielä parinsadan metrin päässä olevaan kahvilaan, samaan jossa olimme aikaisemmin nauttineet cappuccinot. Me menimme kuitenkin suorittamaan epätoivoista tehtävää. Yritimme saada tavaramme mahtumaan laukkuihimme, koska seuraavana päivänä lentäisimme Pekingiin. Olemme aikaisemminkin törmänneet samaan ihmeeseen: vaikka mitään emme ole ostaneet, tavaramäärä on tuplaantunut. Onneksi ystävälliset kanssamatkustajat lainasivat meille laukkuaan.















Keskiviikko 17.6.2009 Sateista

Normaalien aamutoimien jälkeen olimme lähdössä liikenteeseen yhdeksältä. Erään huoneen asukkaita kohtaan esitettiin hotellin taholta syytös, että he olisivat rikkoneet huoneessaan olevan juomalasin. Tästäpä riemu syntyi. Loppujen lopuksi 'syyte hylättiin' ja pääsimme lähtemään 20 minuuttia myöhässä.

Nyt oli ensimmäinen varsinainen sadepäivä. Naisten pukeutuminen huvitti jotenkin. Päällä oli yleensä samanlainen siisti hame ja pusero kuin muinakin päivinä, mutta useimmilla oli jalassa entisiä Nokian haisaappaita muistuttavat kumisaappaat. Mansudaen taidestudiot olivat ensimmäinen kohteemme. Tapasimme yhden taidemaalarin sekä tutustuimme celadon-keramiikan valmistukseen. Lopuksi pääsimme kaksikerroksiseen myymälään, jossa taidetta myytiin.

16 km:n päässä keskustasta sijaitsevat valtion filmistudiot olivat seuraavana vuorossa. Laajalle studioalueelle on rakennettu pysyviä lavasteita kuvauksia varten. Rakennukset on tehty eri kulttuurien ja aikakausien tyyliin. Erityisen ylpeä kohdeoppaamme oli siitä, että rakennukset ovat oikeita rakennuksia eivätkä vain huteria kulisseja kuten Amerikan filmistudioilla. Kim Il Jong on erityisen kiinnostunut elokuvataiteesta, ja niinpä hän onkin saanut suuren patsaan alueelle. Kuriositeettina mainittakoon, että opas kertoi alueen olevan miljoonan neliömetrin kokoinen. Laskepa siitä, montako hehtaaria...

Kävimme lounaalla Taedong-joessa olevalla Yanggak-saarella sijaitsevassa Yanggakdo-hotellissa. Pyörivä ravintola sijaitsee 45. kerroksessa, joten sieltä on aika mukavat näköalat hyvällä ilmalla.

Lounaan jälkeen ohjelmassa oli enää postimerkkikauppa. Oli tietenkin saatava Nykäs-merkkejä. Olimme käyneet Kaesongissakin postimerkkikaupassa, mutta sieltä kyseiset merkit olivat loppu. Olivat kuitenkin informoineet hotellimme vieressä olevaa kauppaa, ja painokone oli pantu töihin. Kun tarkemmin tutkimme valikoimia, löysimme toisenkin Nykäs-merkin sekä Marjo Matikaisen.

Kävelimme kaupasta hotelliimme ja menimme pakkaamaan viimeisetkin tavaramme. Puoli neljältä lähdimme Sunanin lentokentälle, josta China Airin lento CA122 lähti kello 17.20 Pekingiin.

Limerikki

Kaikki Pohjois-Korean matkat


Maahakemistoon
Etusivulle








© Aino Ilkkala