Istanbul, Ankara, Kappadokia, Göreme, Antalya ja Turkin Riviera
28.1.-11.2.2016

TSS: Nähkää kohokohdat Istanbul, Ankara ja Kappadokia
Matkaseurue: Aino ja Jussi

National Geographic-lehden mukana tuli tarjouksia 149 euron Turkin ja Kyproksen matkoista. Aluksi ne eivät herättäneet muuta kuin suuria epäilyksiä. Sitten kuulimme, että monet ystävistämme olivat osallistuneet näille matkoille ja olivat tyytyväisiä. Mekin päätimme kokeilla...






HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.

Torstai-perjantai 28.-29.1.2016 - Helsinki-Istanbul

Airport Taxi oli tilattu hakemaan meidät kello 17.10. Ennen sitä oli kuitenkin hoidettava vielä seuraavaa matkaamme koskevia velvollisuuksia. Laosin viisumia varten piti lähettää matkatoimistoon hakemuslomake, kopio passista sekä passikuva. Jussilta puuttui passikuva, joten studio pystyyn, kuvaus ja tulostus, hakemus kirjekuoreen ja vienti postilaatikkoon. Ja sitten taksiin. Autoon ei ollut muita tulijoita, joten olimme kentällä hyvissä ajoin.

Lähtöselvityksessä ja turvatarkastuksessa oli pitkät jonot, mutta niistä selvisimme jonottamalla. Puoli kahdeksalta pääsimme koneeseen, mikä ei tullut täyteen, vaan ikkunapaikkoja oli paljon vapaina. Kone oli Freebirdin Airbus 320. Jouduimme odottamaan lentoonlähtöä vähän toista tuntia, ja Istanbuliin laskeuduimme kello 23:45, puoli tuntia aikataulusta myöhässä. Kolmen tunnin ja 15 minuutin lennon aikana tarjottiin kahvia, teetä, mehua ja vettä.

Kappadokian kierrokselle lähtijöitä oli kaksi bussillista. Meidän bussiimme tuli 37 matkalaista ja suomea puhuva turkkilainen opas. Hän on asunut 21 vuotta Suomessa, ja hänellä on virolainen vaimo. Ajelimme Aasian puolella sijaitsevalta Sabiha Gökcenin lentokentältä Maslakin alueella sijaitsevaan Steigenberger-hotelliin. Yöpalaksi meille oli varattu juustosämpylä ja nektaripurkki.

Kovin montaa tuntia ei tarvinnut nukkua, kun piti kiiruhtaa aamiaiselle. Kello 8:15 oli aika lähteä kaupunkikierrokselle. Ensimmäinen kohteemme oli Topkapin palatsi. Se sai alkunsa, kun Muhammed II rakennutti itselleen muinaisen akropoliin paikalle palatsin. Aluetta laajennettiin 1500- ja 1600-luvuilla, ja siitä tuli haaremeineen sulttaanin pysyvä asuinpaikka Soliman Suuren aikana. Muhammedin partakarvatkin olivat edelleen paikallaan.

Topkapista menimme Hagia Sofiaan (Pyhän Viisauden kirkko). Se oli kirkkona yli 900 vuotta ja sen jälkeen melkein 500 vuotta moskeijana. Vuonna 1934 siitä tuli museo. Osa sisätiloista oli taas rakennustelineiden peitossa, mutta vaikuttava paikka se on sellaisenakin. Kupolin halkaisija on 31 m ja korkeus 55 m. Mosaiikit ovat pääosin 1100-luvulta.

Siniselle moskeijalle kuljimme Septimus Severuksen vuonna 203 rakennuttaman Hippodromen (At Meydanin) kautta. Sinne mahtui 100000 henkeä, ja se oli kaupungin huvikeskus. Hippodrome on ollut myös murhenäytelmien keskuksena. Vuonna 532 siellä sai surmansa 40000 ihmistä, kun Justinianusta vastaan nousi kapina, jonka Belisarius kukisti. Vuonna 1826 sulttaani Mahmud III murhautti Hippodromilla 30000 janitsaaria. Tammikuussa 2016, 16 päivää aikaisemmin, itsemurhapommittajan uhrina kuoli 12 henkeä, joista 11 oli saksalaisia turisteja. Delfoista tuotu käärmepylväs, Konstantin Porfyrogennetoksen pilari ja egyptiläinen obeliski olivat edelleen paikallaan.

Tauolla lounaspaketin maksaneet kävivät syömässä Ainolle tutussa Grup Saray-ravintolassa ja me seurailimme aurinkoisen Hippodromen vilinää mm. maissintähkiä jyystäen. Oli perjantai ja seuraava tutustumiskohteemme Sininen moskeija (Sultanahmet Camii) oli vain ajoittain auki turisteille. Kun olimme menossa sinne, seuraavaan avautumiseen oli aikaa vajaa tunti. Odottelimme ja kävimme sen jälkeen sisällä. Sitten ei muuta kuin taksilla hotellille, kun muut lähtivät veneilemään Bosporinsalmelle. Matka tuntui kestävän ruuhkassa ikuisuuden, mutta pääsimme perille...

Ehdimme vielä levähtää ennen aperitiivia ja puoli kahdeksalta tarjottua illallista. Veneilijät olivat joutuneet vielä pahempaan ruuhkaan ja tulivat syömään, kun olimme jo lopettamassa ruokailua.











Lauantai 30.1.2016 - Istanbul-Ankara

Lauantaina oli aikainen herätys. Aamiaiselle menimme puoli seitsemältä, ja lähtö kohti Ankaraa oli suunniteltu kello seitsemäksi. Se kuitenkin viivästyi puoli tuntia. Sää kylmeni ja tulimme lumisiin maisemiin, kun lähestyimme noin 1100 metriä merenpinnan yläpuolella olevaa Ankaraa.

Matkalla pidimme kaksi kahvi- ja vessataukoa, ja tulimme perille niin, että ensimmäisenä oli lounastauko. Söimme eväänämme olleen juustosämpylän ja menimme sitten kahvilaan teelle. Meille jäi vielä aikaa katsella maisemia Ankaran linnoituksella. Puoli kolmelta ryhmällä oli tapaaminen Anatolialaisten kulttuurien museolla, jonne myöhästelijät tulivat varttitunnin myöhässä. Museorakennus on peräisin 1400-luvulta. Näyttelytilat ovat entisessä angoravillavarastossa. Ankaran alkuperäinen nimi oli muuten Angora. Näyttely kertoo Anatolian historiaa kivikaudesta lähtien.

Seuraava kohde oli Mustafa Kemal Atatürkin mausoleumi. Sinne pääseminen oli oppaiden suhteiden varassa, koska jälleen yksi pariskunta oli niin paljon myöhässä, että mausoleumi olisi ollut jo kiinni, kun ehdimme sinne. Portilla kävimme pikaisessa ja hauskassa "turvatarkastuksessa". Kaikkien piti poistua bussista ja kulkea metallinpaljastimen läpi. Sitten menimme takaisin bussiin, jossa oli kaikki tavaramme ja jatkoimme lähemmäksi mausoleumia, kun olimme saaneet ajanpuutteen vuoksi luvan ajaa sinne bussilla. Kemalin muistoksi rakennettiin vuonna 1941 Anitkabirin mausoleumi. Mausoleumissa on lukuisia Kemalin henkilökohtaisia esineitä virka-autosta parranajovälineisiin, mutta pääsimme katsomaan rakennusta vain ulkoapäin. Siellä oli juuri menossa vahdinvaihto.

Viideltä olimme Bilkent-hotellissa jälleen aika kaukana keskustasta. Sijainnilla ei sinänsä ollut väliä, koska hotelleissa vietettiin vain yöt. Seitsemältä menimme illalliselle ja niin päivä oli paketissa.











Sunnuntai 31.1.2016 - Ankara-Kappadokia

Herätys kuudelta, puoli seitsemältä aamiaiselle ja lähtö Kappadokiaan puoli kahdeksalta. Ajelimme varsin sankassa sumussa. Ohitimme Tuz-suolajärven, joka on 905 metrin korkeudella merenpinnasta. Pinta-ala on noin 1500 km2 ja syvyys suurimman osan vuodesta vain 1-2 metriä. Siellä toimii kolme kaivosta, joista saadaan iso osa Turkin vuotuisesta suolan tuotannosta.

Aksarayn jälkeen pysähdyimme Saratlin maanalaisessa kaupungissa. Kappadokiassa on useita tällaisia kaupunkeja, joissa on jopa 7 kerrosta. Saratlissa turisteja päästetään vain pariin ylimpään kerrokseen, koska muutama vuosi sitten eräs turisti eksyi ja löydettiin vasta neljän vuorokauden kuluttua. 600-luvulla kristityt pakenivat arabien hyökkäyksiä näihin kaupunkeihin. Alkuperäiset ilmanvaihtokanavat toimivat edelleen ja käytävien sulkemiseen käytetyt isot pyöreät "myllynkivet" olivat paikoillaan.

Nevsehirin maakunnan pääkaupunki on myös nimeltään Nevsehir. Vietimme lounastaukoa Nevsehirin kaupungin linnoituksella. Kävimme syömässä herkulliset kanakebapit. Matka jatkui suurten lintuparvien kansoittamaan Güvercinlikin laaksoon eli Kyyhkyslaaksoon. Kyyhkyset olivat aikanaan elintärkeitä seudun asukkaille sekä ruoan että arvokkaan lannoitteen lähteinä.

Kävimme vielä kahdella näköalapaikalla kuvaamassa huikeita näkymiä ennen kuin ajelimme Peri Tower -hotelliin, jossa vietimme kaksi seuraavaa yötä.











Maanantai 1.2.2016 - Kappadokia

Aamulla sai nukkua oikein ruhtinaallisesti, kun lähtöaika retkelle oli vasta kello yhdeksän. Siitäkin lipsuttiin vielä parikymmentä minuuttia. Bussin ikkunasta näimme taiteilija Andrew Rogersin teoksia, jotka hän on pystyttänyt vuorten laelle. Tielle näkyvät teokset on rakennettu pylväistä ja tielle näkymättömät on tehty matalista kivistä, jotka näkyvät vain ilmasta. Ne esittävät mm. hevosta ja härkää.

Ensimmäinen kohteemme oli Munkkilaakso eli Pasabag. Siellä on Simeonin kappeli ja erakon luola, joka on kaivettu yhteen kolmihaaraiseen "keijukaisen korsteeniin". Paikalla on enemmänkin näitä "kivisieniä". Tulivuorten purkauksissa tasangolle levittynyt tuhka tiivistyi paksuiksi kerroksiksi pehmeää tuffikiveä. Sen päälle levisi ohuempia kerroksia kovempaa basalttilaavaa. Kun se halkeili, sadevesi valui halkeamiin ja koversi tuffin yksittäisiksi kukkuloiksi, joita peitti basalttikerros. Nykyään ne ovat kapeita pilareita, joita sanotaan keijukaisten savupiipuiksi tai kivisieniksi.

Matka jatkui mattomyymälään, jossa esiteltiin turkkilaista tapaa solmia mattoja. Kaksinkertainen solmu on turkkilaisten mukaan ainoa oikea. Iranissa matto solmitaan ns. yksinkertaisilla solmuilla, ja iranilaisten mielestä se on ainoa oikea tapa ja tuottaa parhaan tuloksen. Luultavasti kuitenkin molemmilla tavoilla solmittu matto pysyy koossa tarpeeksi kauan. Kun materiaalit, värit, valmistustavat jne oli esitelty, siirryimme myymälän puolelle, jossa rakin ja teen piristäminä katselimme erityyppisiä mattoja, joita meille esiteltiin. Sitten alkoi tyrkytys. Jokaiselle suurin piirtein oli oma myyjä, joka teki kaikkensa saadakseen meidät kiinnostumaan. Koska mitään aikomusta ei ollut ostaa mitään, oli vain oltava tyly. Vietimme kaiken kaikkiaan kolme tuntia mattokaupassa, mutta se ei riittänyt kaikille. Yksi pariskunta tarvitsi vielä 20 minuuttia lisäaikaa, mikä taas tarkoitti sitä, että emme ehtineet lainkaan käydä "Rakkauden laaksossa" (Görkündere). Se jäi harmittamaan tosi paljon.

Lounastauolla kävimme Sofrasi-ravintolassa nauttimassa kebapin (J) ja juusto-salaattivoileivän (A). Lopuksi kävimme vielä Göremen ulkoilmamuseossa, jossa on mm. monia 900- ja 1000-luvuilta peräisin olevia luolakirkkoja. Parhaiten säilyneet seinämaalaukset ovat Solkikirkossa (Tokali Kilise). Ne esittävät kohtauksia Jeesuksen elämästä.

Halukkailla oli vielä mahdollisuus vierailla kylpylässä, mutta meitä houkutteli hotelli. Illallisen lisäksi meillä ei muuta ohjelmaa ollutkaan.











Tiistai 2.2.2016 - Kappadokia-Konya-Antalya

Kahdeksalta aamulla lähdimme bussilla ajelemaan kohti lämpimämpiä seutuja. Parin kahvi-/vessatauon jälkeen tulimme Konyan kaupunkiin. Konya on Turkin islamilaisuuden keskus, kuuluisa ennen kaikkea pyörivistä dervisseistä, islamilaisesta mietiskelevästä luostarijärjestöstä. Koska Atatürk kielsi aikanaan kaikki hengelliset järjestöt, dervissien luostarista ja siihen liittyvästä Mevlanan moskeijasta tuli museo.

Konya on tärkeä pyhiinvaelluspaikka, ja turkoosikattoisessa Mevlanan moskeijassa tapaa hartaita kävijöitä. Mevlanan moskeija sai nimensä Mevlana (Mawlana) Celaleddin Rumista, joka vaikutti 1200-luvulla. Hän syntyi Afganistanissa, opiskeli Syyriassa ja tapasi henkisen opettajansa Konyassa.

Lounastauolla kävimme ostamassa ruokakaupasta syötävää ja juotavaa ja söimme kirjaimellisesti ulkona. Seydisehirin kaupungin ohitettuamme vasemmalle puolellemme jäi kaunis sininen järvi, jonka tuntumassa on alumiinitehdas. Se on saastuttanut järven pahasti. Ylitimme Taurus-vuoriston, ja korkein kohta, missä olimme, oli 1825 metriä merenpinnan yläpuolella. Sieltä näkyi vuoria, jotka olivat kokonaan lumipeitteisiä.

Yöpymispaikkamme oli Manavgatin ja Alanyan puolivälissä Välimeren rannalla sijaitseva hotelli Justiniano Deluxe Resort, huone sataviis... Emme aivan ehtineet sinne ihailemaan auringonlaskua.











Keskiviikko 3.2.2016 - Antalya

Edessä oli ostoskierros, jolle lähdimme yhdeksältä. Ensin meidät vietiin kulta- ja jalokiviliikkeeseen. Meille esiteltiin korujen valmistusta ja kerrottiin mm., että kultasepän kuukausipalkka on 400-450 euroa. Esittelyn jälkeen altistuimme myyjien melkein agressiiviseen tuputtamiseen. Ei riittänyt, että ilmoitimme, ettemme ole kiinnostuneita koruista. Vasta, kun Aino sanoi, että hänellä on kotona kaapit täynnä koruja, joita ei koskaan käytä, myyjä tempaisi vauhdilla vierailijakortit kaulastamme ja ohjasi meidät läheiseen kahvilaan. Siellä olikin mukava istuskella kahvilla/omenateellä ja odotella, että kaikki halukkaat saivat ostoksensa tehdyksi. Hitaimmilta siihen meni 2,5 tuntia.

Ryhmälounaspaikka oli kadulla, jolla näytti olevan vain autoliikkeitä ja yksi vaatimaton ruokatavarakauppa. Se kuitenkin riitti. Kun siellä oli vielä pöytiä ja tuoliakin, eväiden syönti oli kerrassaan mukavaa hyvässä seurassa.

Lounaalta ajelimme nahka- ja turkisliikkeeseen. Aluksi katsoimme muotinäytöksen viiniä nauttien. Sen jälkeen sitten alkoi taas myyjien invaasio. Niitä riitti vähintään yksi jokaiselle. Kun meillä ei taaskaan ollut tarkoitus ostaa mitään, piti keksiä tapa, jolla pääsi eroon myyjistä. Nyt tepsi se, kun Aino ilmoitti vihaavansa nahkaa. Meidät jätettiin rauhaan. Ja kun vielä kutsuimme ryhmämme virtuoosipianistin soittelemaan myymälän yläkerrassa olevaa flyygeliä, ei aika olisi voinut paremmin kulua. Kuulimme turkkilaisessa turkisliikkeessä mm. Turkkilaisen marssin.

Tulimme Antalyan vanhaankaupunkiin kello 16.20. Siellä meillä oli vapaata aikaa vaellella 1,5 tuntia, minkä jälkeen majoituimme International Comfort -hotelliin lähelle Antalyan lentokenttää.











Torstai-torstai 4.-11.2.2016 - Antalya

Kiertomatkamme oli lopussa, ja edessä oli viikon lekotteluloma Arcanus-hotellissa Sidestä noin 5 km itään. Ostimme seitsemän buffet-illallisen paketin 99 eurolla, mutta juoma- ja lounaspakettia emme ottaneet, koska ei ollut tarkoitus viettää päiviä hotellissa. Hotelli on hinnoitellut erikseen maksettavat juomat niin, että emme ostaneet sieltä edes yhtä vesipulloa viikon aikana.

Kävimme kolme kertaa Sidessä ja kaksi kertaa Manavgatissa (molempiin kaupunkeihin bussilla 1 euro/suunta, talvihinta taksilla 6 euroa). Kreikkalaiset perustivat siirtokunnan Sideen noin 1000 eaa. Vuonna 333 Aleksanteri Suuri otti sen haltuunsa. Myöhemmin Side liitettiin Roomaan. Side autioitui 700-luvulla. Nykyinen vanhakaupunki on rakennettu melkeinpä raunioiden lomaan. Manavgat ei ole rannikolla, ja siellä on noin 80000 asukasta. Kävimme siellä mm. markkinoilla.

Torstaina 11.2.2016 lähdimme hotellista puoli kahdentoista aikaan kohti lentokenttää. Puolisen tuntia ajettuamme bussi sammui, kun polttoaine oli loppu. Siinä sitten meni ihmetellessä puolisen tuntia, ja välillä jo kerrottiin, että odotamme toista bussia jatkaaksemme matkaa. Viimein bussi kuitenkin lähti liikkeelle sammuakseen uudelleen vasta lentokentällä muutaman metrin päässä parkkiruudusta.

Ehdimme tehdä joitakin tuliaisostoksia ja syödä kebapinkin ennen kuin nousimme koneeseen puoli kolmelta. Kello 15 nousimme ilmaan ja laskeuduimme Helsinki-Vantaalle vähän puoli seitsemän jälkeen.

Olimme lähteneet matkalle asenteella "katsotaan nyt, mitä saamme niin pienillä panoksilla". Tiesimme, että osa matkasta halutaan maksettavan kalliilla ostoksilla ja lisäpaketeilla, joten niiden tuputtaminen ei tullut yllätyksenä. Selviydyimme siis maksamalla 397 euroa matkatoimistolle. Se sisälsi lennot Helsinki-Istanbul ja Antalya-Helsinki, viikon kiertomatkan bussilla nähtävyyksineen reitillä Istanbul - Ankara - Kappadokia - Konya - Antalya, 14 yöpymistä ja aamiaista hyvätasoisissa hotelleissa sekä 14 illallista. Oppaamme kiertomatkan aikana oli loistava sekä oppaana että ihmisenä. Olemme tyytyväisiä matkaan.


Kaikki Turkin matkat

Maahakemistoon
Etusivulle







© Aino Ilkkala