Jekaterinburg ja Kazan 19.-25.4.2019

Olympia: Venäjää Uralin rinteiltä Volgan rannalle
Matkaseurue: Emma ja Aino






HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.

Perjantai-lauantai 19.-20.4.2019 - Helsinki-Jekaterinburg

Finnairilla on useita yölentoja Venäjälle, ja kaksi niistä on Jekaterinburgiin ja Kazaniin. Koneen lähtöaika oli puoliltaöin ja lentoaika 2h50min. Matka taittui mustikkamehun voimin. Takanamme istui kaksi naista, jotka kälättivät aivan koko matkan niin, ettemme saaneet silmällistäkään unta. Nämä ajattelivat ilmeisesti, että koska he eivät pysty nukkumaan koneessa, he pitävät huolen siitä, ettei kukaan muukaan nuku. Aaarrrrrgh.

Kelloa siirrettiin kaksi tuntia eteenpäin, ja kone laskeutui Jekaterinburgin kentälle kello 4.50. Vajaa tunti meni passintarkastuksessa ja laukkuja odotellessa, ja pääsimme lähtemään bussilla kohti hotelliamme Oneginia kello 5.40. Hotellin käytössä oli rakennuksesta kerrokset 9-15, ja vastaanotto oli 9. kerroksessa. Odottelimme, että kello näytti seitsemää, jolloin aamiaisravintola 15. kerroksessa aukeni. Aamiaisen jälkeen suljimme hetkeksi silmämme huoneessa 1421.

Jekaterinburg on Venäjän neljänneksi suurin kaupunki Moskovan, Pietarin ja Novosibirskin jälkeen. Vuonna 1723 Pietari Suuri perusti Jekaterinburgiin ensimmäisen tehdaslinnoituksen Uralin malmeja rikastamaan. Vuosina 1924-1991 kaupunki oli tunnettu nimellä Sverdlovsk bolsevikki Jakov Sverdlovin mukaan. Kaupungissa asuu noin 1,4 miljoonaa ihmistä. Tänne siirrettiin suojaan monia teollisuuslaitoksia toisen maailmansodan jaloista, ja monet jäivät tänne pysyvästi. Venäläisistä suuryrityksistä Jekaterinburgissa ja Sverdlovskin alueella pääkonttoreitaan pitävät esimerkiksi Venäjän suurimpiin kuparintuottajiin lukeutuva Russian Copper Company, kaivos- ja metalliteollisuusjätit Ural Mining and Metallurgical Company ja siviili- ja sotilasajoneuvovalmistaja Uralvagonzavod.

Kello 12 lähdimme kävelykierrokselle. Yllättäen radiomuseota ohittaessamme kuulimme, että radion onkin keksinyt Aleksandr Popov. Jekaterinburgin ensimmäinen pilvenpiirtäjä Visotskin liikekeskus rakennettiin vuonna 2011. Sen 53. kerroksessa on näköalatasanne, mutta me kävimme katsomassa maisemia 51. kerroksen kahvilasta samalla teetä siemaillen.

Jekaterinburgin keskustan kaduille on merkitty punaisella maalilla 5,5 km:n mittainen reitti, jonka varrella on 35 turistinähtävyyttä. Me emme seuranneet tätä reittiä, vaan menimme lounaalle Podkova-ravintolaan. Tarjolla oli viiniä ja olutta ruoan kanssa, alkoholiton vaihtoehto oli vesi. Sitten tutustuimme kaupungin metroverkostoon yhden pysäkinvälin verran. Metrokartta on vielä Helsinginseudun karttaakin yksinkertaisempi - eli yksi suora linja, jolla on yhdeksän asemaa. Aseman rullaraput olivat aika vauhdikkaat, ja niinpä niillä on oma vahti, joka istuu alhaalla kopissaan.

Kello 18 matkanjohtaja kutsui meidät hotellihuoneeseensa tervetulodrinkille - vodkaa ja suolakurkkuja, alkoholiton vaihtoehto jälleen vesi. Illallisella vesilinja jatkui...











Sunnuntai 21.4.2019 - Jekaterinburg

Uni maistui makealle eikä aamullakaan tarvinnut kiirehtiä. Sai käydä rauhassa aamiaisella, ja lähdimme kaupunkikierrokselle bussilla vasta kymmeneltä. Ensimmäinen kohteemme oli Kirkko veren päällä eli Verikirkko. Se on rakennettu puretun Ipatjevin talon paikalle. Ipatjevin talo taas oli paikka, jossa Romanovien hallitsijasuvun viimeinen hallitsija tsaari Nikolai II perheineen ja palveluskuntineen teloitettiin heinäkuussa 1918. Ipatjevin talo herätti neuvostoaikana kiusallista huomiota ja siitä tuli epävirallinen pyhiinvaelluspaikka. Talossa oli neuvostoaikana toiminut ateismin museo. Jekaterinburgin eli silloisen Sverdlovskin alueen puheenjohtajana 1970-luvulla toiminut Boris Jeltsin päätti lopulta purkaa talon heinäkuussa 1977. Kirkko ja museo rakennettiin 2000-2003. Venäjällä vietettiin nyt palmusunnuntaita, ja kirkon edessä oli paljon pajunoksien myyjiä. Venäjäksi palmusunnuntai onkin ”pajusunnuntai”. Oksat siunattiin kirkossa pyhitetyllä vedellä, ja sitä roiskuikin ihan kunnolla kansankin päälle.

Meillä oli kirkossa tehtävä. Oli etsittävä ja kuvattava tietty tsaariperhettä esittävä ikoni. Kirkon kaupassa oli myynnissä parikymmentä erilaista ikonia perheestä, mutta ei etsimäämme. Kaupan myyjäkään ei tiennyt, missä ikoni on, ja paikallisopas lupasi kysyä munkeilta ja lähettää kuvan myöhemmin sähköpostilla. Kun astuimme kaupasta kirkon puolelle, Emma käveli suoraan a.o. ikonin luo, ja siinä se odotti, että ottaisimme siitä kuvia. Valitettavasti paikalla oli hämärää, että kuvista ei tullut hyviä, mutta jonkinlaisia kuitenkin saimme.

Ajelimme katsomassa mm. vanhaa hienoa rautatieasemaa, Afganistanin ja Tsetsenian sotien uhrien muistomerkkiä ym ennen kuin tulimme Jeltsin-keskukseen. Jeltsin asui 35 vuotta Jekaterinburgissa. Syksyllä 2015 avautuneesta hulppeasta Jeltsin-keskuksesta on tullut Uralin alueella sijaitsevan Jekaterinburgin tunnetuin nähtävyys. Huippumoderni rakennus luo uutta kaupunkikuvaa ja se on paikallisten suuri ylpeyden aihe. Venäjän ensimmäiselle presidentille omistettua keskusta on syytetty historian vääristelystä, propagandasta ja oppositiohenkisyydestä. Museon sisäänkäynnin viereen kiinnitettyjen rahoittajien joukossa ovat kuitenkin myös Putinin ja Dmitri Medvedevin nimet.

Vuonna 1919 haudattujen sotilaiden joukkohaudan paikalle on pystytetty graniittiobeliski, ja paikalla on palanut ikuinen tuli vuodesta 1959. Jalkapallostadionilla pelattiin vuonna 2018 neljä mm-ottelua. Stadion rakennettiin vuonna 1957 ja uudistettiin ennen mm-kisoja.

Matkamme jatkui Eurooppaan, jonne oli matkaa viitisentoista kilometriä. Jekaterinburg sijaitsee siis Uralin tuolla puolen, ja maanosien raja kulkee vuoristossa vedenjakajalla. Matkalla ohitimme poliittisen vainon uhreille omistetun muistopuiston. Tietä rakennettaessa löydettiin luita, jotka kuuluivat vainon uhreille. Vuonna 1996 paikalle rakennettiin muistoalue, jossa oleviin kivilaattoihin kaiverrettiin noin 18500 uhrin nimet. Nimiä on myöhemmin saatu selville noin 2500 kpl lisää. Surun naamio -muistomerkki paljastettiin paikalla marraskuussa 2017.

Kävimme kuvaamassa itsemme maanosien rajalla, minkä jälkeen palasimme kaupunkiin lounaalle. Kello 15.25 olimme hotellissa, ja pienen lepotauon jälkeen olikin aika lähteä illalliselle. Illallisravintola oli kävelymatkan päässä hotellista.

Kello 21 oli aika nousta kapsäkkien kanssa bussiin ja ajella rautatieasemalle. Edessä oli noin 14 tunnin ja 45 minuutin junamatka Kazaniin. Ryhmällemme oli varattu yksi vaunu, ja saimme kaksistaan yhden neljän hengen hytin. Rata vaikutti olevan aika huonossa kunnossa, sen verran epätasaista ja kolisevaa kyyti oli. Kolina onneksi peitti naapurihytistä kuuluneen kälätyksen.











Maanantai 22.4.2019 - Kazan

Matkan varrella oli yhteensä 12 asemaa, joilla juna pysähtyi. Aikaero Jekaterinburgin ja Kazanin välillä on kaksi tuntia, eli sen verran saimme siirtää kellojamme taaksepäin. Aurinko nousi vähän ennen puoli viittä, mutta uni maistui vielä sen jälkeen pari tuntia. Junassa ei ollut ravintolavaunua, mutta olimme tilanneet aamiaisen hyttiimme kahdeksaksi. Saavuimme silloin Kizneriin. Aamiaiseksi saimme nuudelikeittoa, teetä ja makeita keksejä. Keksejä riitti vielä kotiinkin vietäväksi.

Kello 11.10 eli 8 minuuttia etuajassa tulimme Kazanin asemalle. Asemalta oli vain kivenheiton verran matkaa hotelliimme, mutta teimme vajaan puolen tunnin kierroksen kaupungilla ennen kuin majoituimme Le Mirage -hotelliin. Kierroksen aikana paikallisopas kertoi mm., että Tatarstanissa, jonka pääkaupunki Kazan on, 52% asukkaista on tataareja ja 39% venäläisiä. Kaikki tataarit puhuvat äidinkielensä lisäksi venäjää, mutta venäläiset eivät puhu tataarin kieltä, koska se on kuulemma niin vaikeaa... Pääosin islaminuskoiset tataarit ja ortodoksi-venäläiset elävät ainakin näennäisesti hyvin sopuisasti rinnakkain. Kazan on muuten tataarinkieltä ja tarkoittaa sulatusuunia. Tatarstanin autonomia on vahvempi kuin muiden Venäjän tasavaltojen. Se halusi jopa itsenäistyä 1990-luvun kuohuissa, mutta siihen se oli liian keskellä Venäjää.

Hotelliin majoittuessamme saimme 4. kerroksen pienimmän huoneen 449, mutta kyllähän me sinne sovittiin. Huone oli ilmeisesti tarkoitettu yhdelle hengelle, koska varustuksena oli vain yksi kaikkea (vesipullo, kylpytakki, hammasharja jne.). Seuraavana päivänä tilanteeseen tuli korjaus...

Kävimme lounaalla Ostrovsky Business Centressä ja kävelimme sieltä hotellille. Baumanin kävelykatu on täynnä ravintoloita, kahviloita ja matkamuistomyymälöitä. Suihkulähteet eivät olleet vielä toiminnassa, joten sammakotkin pysyivät kuivina lähteensä ympärillä. Näytteillä on raudasta valettu kopio Katariina Suuren keisarillisista kärryistä, joilla hän saapui Kazaniin vuonna 1767. Kazanin kissa on myös saanut oman muistomerkkinsä kadulle. Aikoinaan, kun Pietarissa rotat söivät vaatteet hajalle, Kazanissa ongelmaa ei ollut. Niinpä Kazanin kissoja vietiin Pietariin.

Kello 15.20 olimme hotellissa eikä päivän ohjelmassa ollut enää muuta kuin illallinen.











Tiistai 23.4.2019 - Kazan

Päivä alkoi bussikiertoajelulla Kazanissa. Onneksi saimme istumapaikan pikkubussin etuosasta, koska takariviläisillä ei ollut lainkaan ikkunoita, joista olisi nähnyt ulos - siis oikea SIGHTSEEING-retki. Kreml oli ensimmäinen kohteemme. Se liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 2000. Maailmanperintökohteen autenttisuus on kuitenkin liukuva käsite. Keskelle suojeltua aluetta valmistui nimittäin vuonna 2005 Kazanin 1000-vuotisjuhliin Kul Sharifin moskeija.

Linnoituksen ulkopuolella on tataarirunoilija Musa Calilin patsas vuodelta 1966. Vuonna 1942 Calil haavoittui vakavasti ja jäi saksalaisten vangiksi. Ennen teloitustaan 1944 hän kirjoitti vankilassa 125 isänmaallista runoa, jotka belgialaisen vankitoverin onnistui salakuljettamaan vankilasta.

Kazanin Kremliin rakennettiin moskeija jo 1500-luvulla, ja se nimettiin siellä palvelleen uskonoppineen tataarin Kul Sharifin mukaan. Kul Sharif oppilaineen sai surmansa vuonna 1552 puolustaessaan Kazania Iivana Julman hyökkäykseltä. Myös moskeija tuhoutui piirityksessä. Uusi 8-minareettinen moskeija rakennettiin 1996-2005. Moskeijassa on tilaa 6000 rukoilijalle. Kysyin paikallisoppaalta, saatiinko moskeijalle rahoitusta arabimaista. Hän kielsi, mutta Wikipedian mukaan rahoittajina olivat Saudi-Arabia ja Arabiemiraatit. Turisteja varten on rakennettu portaat ylös, josta näkee moskeijan sisätilat. Naisille on oma parveke, mutta se on harvoin käytössä, koska myös alhaalta on erotettu seinämällä naisille toinen tila.

Marian Ilmestymisen katedraalin puutarhassa on patsas, joka esittää Kremlin arkkitehteja. Venäläinen istuu keskiaikaisessa asussa kädessään Kremlin kartta, ja tataariarkkitehti seisoo Kazanin kaanikunnan puvussa. Katedraali oli ensimmäinen Kremlin sisälle rakennettu kirkko. Ensimmäinen versio kirkosta oli Iivana Julman rakennuttama puukirkko. Kazanin Jumalanäiti -ikoni on ollut suosittu Venäjällä 1500-luvulta asti. Huomattavin ero muihin Jumalanäiti-ikoneihin on, että ikonissa Jeesus-lapsi seisoo Neitsyt Marian edessä. Ikonilla on oma tarinansa, mutta yksi sivujuonne on, kun roomalaiskatolinen kirkko kertoi yhden alkuperäiseksi väitetyistä ja varastetuista Kazanin Jumalanäiti -ikoneista kulkeutuneen Varsovan kautta Yhdysvaltoihin ja edelleen Fatimaan. Sieltä se eräiden vaiheiden jälkeen lahjoitettiin paaville, joka piti sitä yksityisasunnossaan. Paavi Johannes Paavali lahjoitti ikonin Moskovaan kesällä 2005. Marian Ilmestymisen katedraalissa on kopio tästä ikonista.

Söyembikä-torni on saanut nimensä Kazanin kuningattaresta, joka legendan mukaan heittäytyi alas tornista välttyäkseen epämieluisalta avioliitolta. Kaltevaa tornia on suoristettu 1930- ja 1990-luvuilla. Torni on rakennettu todennäköisesti 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa. Tornin takana on Tatarstanin presidentin palatsi. Presidentti Rustam Minnihanov on muuten vieraillut Suomessakin ainakin kahdesti.

Vuoden 1552 piirityksen jälkeen tataarien oli lähdettävä Kremlistä, ja he asettuivat muurien ulkopuolelle. Kävimme vanhassa tataarikorttelissa, jossa vuosisataiset talot on korjattu värikkäiksi. Kierroksen päätteeksi kävimme lounaalla. Lounaan aikana meille kerrottiin röyhkeästi ilmoitusluonteisena asiana, että meidän on vaihdettava seuraavana eli viimeisenä päivänä illan tunneiksi hotellia, koska huoneemme tarvitaan kongressivieraille. Epämukavat matkustusajat olivat jo muutenkin tarpeeksi koko ryhmällemme, joten nostimme äläkän. Pian tulikin peruutus tuohon suunnitelmaan, ja saimme pitää samat huoneet puoleen yöhön asti. Loppupäivän vapaa-ajalla kävimme tutustumassa hotelliamme vastapäätä olleen ostoskeskuksen tarjontaan, mutta eipä sieltä karttaa ja suklaata kummempaa lähtenyt mukaan. Pari postikorttia olisimme lähettäneet, mutta postimerkkejä ei sieltä löytynyt.











Keskiviikko-torstai 24.-25.4.2019 -
Kazan-Svijazsk-Kazan-Helsinki

Matkalla Svijazskin saarelle pysähdyimme värikkäälle Kaikkien uskontojen temppelille. Temppeli on kokonaisuus, johon on yhdistetty eri kulttuureista peräisin olevia rakennuksia. Täällä ovat rauhallisesti vierekkäin ortodoksinen ja katolinen kirkko, muslimien moskeija, juutalaisten synagoga ja buddhalainen temppeli. Päätemppeli on koristeltu kaikkien uskontojen tunnusmerkeillä sekä kadonneiden kansojen symboleilla. Kuvanveistäjä, arkkitehti, yhteiskunta-aktivisti ja parantaja Ildar Khanov aloitti kompleksin pystyttämisen omalle tontilleen vuonna 1994. Ajatuksen kirkon rakentamisesta hän sai matkoillaan Tiibetissä ja Intiassa. Temppelissä ei harjoiteta mitään uskontoa, vaan se on tarkoitettu herättämään ajatuksia. Rakentaminen jäi kesken Ildar Khanovin kuollessa, ja työtä jatkaa hänen veljensä. Temppeli on sivussa Kazanin kaupungista, mutta se näkyy risteilijöille ja ohi kiitäviin juniin.

Iivana Julma pystytti vuonna 1531 Svijazskin kukkulalle varuskunnan, kun Venäjän laajentuminen itään pysähtyi islamilaisten tataarien ratsujoukkoihin. Vain 21-vuotias tsaari oli pannut merkille strategisen, kolmen joen saartaman kukkulan Volga- ja Sviyagajokien risteyksessä, 30 kilometrin päässä Kazanista. Se oli loistava paikka varuskunnalle. Kekseliäs Iivana teetti linnakkeen hirret ja tarvikkeet ylävirralla, tuhannen kilometrin päässä, ja kuljetti ne kevätkeleillä tänne pitkin Volgaa. Kukkulan laki leikattiin tasaiseksi ja linnake nousi kuukaudessa. Iivana oli arkkitehtiin tyytyväinen ja kutsui hänet Moskovaan. Arkkitehti lähti sillä ehdolla, että Iivana lopettaa julmat teloituksensa. Iivana ei kuitenkaan muuttanut tapojaan, ja arkkitehti joutui ennen pitkää itsekin teloitetuksi. Nyt Vain Pyhän Kolminaisuuden hirsikirkko on jäljellä alkuperäisestä rakennuskannasta. Asukkaita on noin 250 ja kirkkoja yhteensä 7.

Vuonna 1957 rakennettiin Togliattin vesivoimalaitos. Siitä syystä veden pinta nousi niin paljon, että kukkulasta tuli saari. Myös monta kylää jäi veden alle. Marian kuolonuneen nukkumisen katedraali ja luostari hyväksyttiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 2017. Katedraalissa on maailman ainoa seinämaalaus, jossa Pyhä Kristoforos on esitetty hevosenpäisenä. Yleensä hänelle on kuvattu ortodoksisissa ikoneissa koiran pää.

Teimme kierroksen saaren museossa ja kävimme lounaalla ennen kuin palasimme Kazaniin. Hotellissa pakkasimme laukkumme öistä matkaamme varten ja lepäilimme. Illalla oli vuorossa läksiäisillallinen ja sen jälkeen vielä lepäilyä.

Bussi lentokentälle lähti puoli yhdeltä, mikä oli ainakin kaksi tuntia liian aikaisin. Tsekkaus Finnairin lennolle piti tapahtua viimeistään kello 03.35, ja me olimme kentällä norkoilemassa jo heti yhden jälkeen. 2,5 tunnin lento lähti kello 04.15.


Kaikki Venäjän matkat

Maahakemistoon
Etusivulle







© Aino Ilkkala