Bangkok-Yangon-Inlejärvi-Mandalay-Popavuori-Pagan-Yangon-Bangkok 15.2. - 1.3.2014

Olympia: Burma, kultaisia stupia ja hiljaisia luostareita
Matkaseurue: Emma ja Aino (+ 16 muuta)

Burma oli kiehtonut Ainoa siitä lähtien kun hän näki muutamia, yli kymmenen vuotta aikaisemmin esimiehensä ottamia valokuvia maasta. Turistimäärä maassa oli moninkertaistunut, mutta saimme kokea aitoa Burmaa yllin kyllin. Varasimme matkan huhtikuussa 2013, kun Olympia ilmoitti ylimääräisestä lähdöstä, joka sopi aikatauluumme.

Burmassa on noin 40-50 miljoonaa asukasta, ja se on pinta-alaltaan jokseenkin tarkkaan kaksi kertaa Suomen kokoinen. Maassa valmistaudutaan parhaillaan väestönlaskentaan. Varhaiset asukkaat olivat pyu- ja mon-kansat. Burmalaiset alistivat heidät valtaansa, kun he perustivat Paganin dynastian (1044-1287). Vuonna 1287 Kublai Khan valtasi Paganin, ja maa pirstoitui pieniksi kuningaskunniksi. Britit ottivat Burman haltuunsa buonna 1886, ja Burma itsenäistyi vuonna 1948.

HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.

Lauantai-sunnuntai 15.-16.2.2014 - Helsinki-Bangkok

Mukava lähtöaika kotoa, kun sai kaikessa rauhassa pakkailla loppuja kamoja ja sitten odotella Airport Taxin tulemista. Taksi tuli sovitusti kello 15:40, ja tällä kertaa oli vain yksi toinen osoite, josta pikkubussiin tuli matkustaja. Lähtöselvityksessä jo kuulimme, että koneemme tekninen ongelma kaipaa toimenpiteitä, ja lentomme tulee myöhästymään puolisen tuntia. Eipä tuo haitannut. Kävimme kahvilla/kaakaolla ja lähdimme portille, joka oli tällä välin muuttunut. Siinä odotellessamme eräs rouva, joka oli ollut kanssamme samalla matkalla Keltaisella vuorella, tuli tervehtimään. Eikä aikaakaan, kun toinen rouva, joka oli ollut vuotta aikaisemmin Keski-Amerikan kierroksella, tuli luoksemme. Molemmat olivat tulossa myös Burman kierrokselle, mutta eri matkatoimiston ryhmän mukana kuin me.

Pääsimme ilmaan kello 19:15, söimme gulassipäivällisen ja aloimme torkkua.

Siinä aurinkoa kohden lennellessämme aamu alkoi sarastaa yllättävän pian, ja herätyskin tuli kello 2:20 Suomen aikaa. Thaimaassa kello oli jo 7:20. Saimme juustomunakkaat, joista ilmeisesti juusto oli unohtunut, sekä pinaattia ja nakkimakkaran. Laskeuduimme 9.20, muodollisuudet sujuivat kohtalaisen ripeästi, ja pääsimme lähtemään hotelliimme kello 10:20. Sitten vain nopea peseytyminen ja vaatteiden vaihto. Ehdimme vielä keittää kupposet teetä ennen kuin lähdimme bussilla Suureen Palatsiin. Tämä olikin kannaltamme oiva valinta, koska se on Bangkokin tärkein nähtävyys, jossa emme käyneet aikoinaan Thaimaan kiertomatkamme yhteydessä.

Pukeutumissääntöjä on helpotettu aikaisemmista, ja nyt esimerkiksi sandaaleissa tepastelu oli sallittu. Palatsialue jakaantuu kolmeen osaan, hallinnollinen alue, asuinalue ja temppeli. Alueen tärkein ja pyhin paikka on Wat Phra Kaew temppeli, jossa on 66 cm korkea yhdestä smaragdipalasta veistetty buddhapatsas. Patsaalla on kaikille kolmelle vuodenajalle erilaiset vaatteet, jotka aikaisemmin kuningas itse kävi vaihtamassa. Nyt kuningas on niin iäkäs, että on delegoinut tehtävän nuoremmalle. Palatsin alueella on katos, jonka alla voi kävellä ja katsella maailman pisintä seinämaalausta. Siinä on kuvattu Thaimaan kansalliseepoksen Ramakienin tapahtumia.

Kello kahden aikoihin kävelimme joen rantaan ja astuimme riisilotjalle. Siellä meille oli katettu pöytä, joka notkui eksoottisia hedelmiä ja muuta pientä välipalaa. Sillä tuli lounas hyvin kuitatuksi. Tunnin risteiltyämme nousimme maihin hotellimme Royal Orchid Sheratonin kohdalla ja majoituimme. Puoli seitsemältä menimme puolihoitoomme kuuluvalle illalliselle hotellimme ravintolaan, minkä jälkeen oli yritettävä nukkua, koska seuraavana aamuna oli varhainen aamuherätys eli Suomen aikaa myöhäinen iltaherätys.

Kaikki Thaimaan matkat

Maanantai 17.2.2014 - Bangkok-Yangon

Suomessa vuorokausi ei ollut vielä vaihtunut, kun saimme herätyksen. Paikallista aikaa kello 04:45 oli noustava ja pakattava hammasharjat ja yöpaidat ja nostettava laukut käytävälle. Aamiaista ei vielä tarjoiltu, joten keitimme huoneessamme teetä. Hotellin tarjoama aamiaispaketti oli taas tylsyydessään tavanomainen: kolmioleipä, omena, pulla ja vesi. Aamiaisravintolan pöydät notkuvat jos jonkinlaista herkkua, ja tuo on kaikki, mitä samaan hintaan saa aamiaispakettiin.

Puoli kuudelta lähdimme lentokentälle ja suunnistimme lähtöselvityksen ja passintarkastuksen jälkeen Bangkok Airwaysin loungeen. Siellä olikin mukava siemailla lisää teetä, syödä muffinia, surffailla netissä ja odotella boarding-aikaa. Vähän yli tunnin kestävän lennon aikana saimme vielä aamiaiseksi munakkaan, nakin, hedelmäsalaatin, kiisselin ja sämpylän sekä tietenkin teetä. Siinä kyllä lentoemännät saivat huhkia, että ehtivät koneellisen ruokkia ja juottaa ja vielä siivota jäljet. Ei taitaisi Finnairilla onnistua.

Laskeuduimme Yangonin lentokentälle ajallaan kello 9.40, kun olimme siirtäneet kellojen viisareita puoli tuntia taaksepäin. Aikaa vierähti passintarkastusjonossa aika tovi, mutta pääsimme vaihtamaan paikallista valuuttaa. Yksi US dollari oli vähän alle 1000 Myanmarin kyatia, mutta monissa paikoissa dollarit kävivät suoraan maksuvälineinä, jolloin suhde oli 1:1000.

Noin 10.50 pääsimme lähtemään bussilla kohti ensimmäistä tutustumiskohdettamme. Hotellihuoneemme eivät olleet vielä siivottuja, joten aloitimme ohjelmamme tutustumalla Chaukhtatgyin (tai Chauk Htat Gyin) pagodiin ja siellä lepäävään 72-metriseen Buddhaan. Burman uskonnollisiin kohteisiin tutustutaan paljain varpain, myös sukat on siis riisuttava.Tämä Buddha on vain vähän toistakymmentä vuotta vanha. Molemmissa jalkapohjissa on kuvattu 108 symbolia.

Kävimme lounaalla, ja sen jälkeen majoituimme Chatrium-hotelliin. Viiden aikaan olimme jälleen paljain varpain, nyt Shwedagonin (tai Shwe Dagonin) kultaisen pagodin luona. Pagodi on tullut kuuluisaksi keskusstupansa valtavista mittasuhteista ja ylellisistä koristeista. Stupa on 99 metriä korkea, rakennettu tiilestä ja päällystetty 8688 kultalaatalla. Siddhartha Gautaman kahdeksan hiussuortuvaa ja hampaan jäljennös ovat kuitenkin suurimmat aarteet. Aarteiden suojaksi rakennettu stupa on kasvanut vuosisatojen kuluessa ja sai nykyisen muotonsa 1400-luvulla. Viivyimme Shwedagonilla auringonlaskuun asti. Illallisbuffet hotellissa oli monipuolinen.

Tiistai 18.2.2014 - Yangon

Puoli yhdeksältä lähdimme liikenteeseen. Aloitimme pienellä kävelykierroksella Kandawgyi-järven rannalla. Järvellä on mm. Karaweik-kivilaiva, joka on uudehko kopio kuninkaallisesta laivasta ja toimii ravintolana.

Jatkoimme sitten vilkkaan Strand-kadun varrella olevalle Botataungin pagodille. Liittoutuneet pommittivat pagodin vuonna 1943, ja se rakennettiin uudelleen. Myös siellä säilytetään Buddhan hiuksia, jotka 1000 upseeria toivat Intiasta. Kun pagodi rakennettiin uudelleen, siitä tehtiin ontto, joten sinne voi mennä sisään ja kiertää labyrinttikäytävä.

Ajelimme bussilla Strand-katua, jonka varrella komeilevat siirtomaa-ajan rakennukset. Jalkauduimme paikallisten sekaan ihmettelemään katukauppiaita ja heidän asiakkaitaan. Siellä olivat lihat, varvastossut, durianit, rintaliivit ja nuudelit kaikki sopuisasti rinta rinnan ostettavissa. Välillä kuului mieletön mölinä, kun bussin apupoika luetteli pysäkkejä, joilla bussi pysähtyi. Harmittavan paljon oli kauppiaita, jotka olivat vanginneet lintuja myydäkseen ne vapautettaviksi.

Ihailimme ihmisten monenlaisia kasvomeikkejä. Thanaka on vaaleankeltainen kosmeettinen aine, jota saadaan thanaka-puusta. Oksan kappaletta hierotaan litteää kiveä vasten ja lisätään vettä, jolloin saadaan kasvoille levitettävää hienoa tahnaa. Thanaka viilentävää ihoa ja suojaa auringolta.

Kävelyretkemme kesti vähän toista tuntia ja huipentui vuonna 1901 rakennettuun ja 1991 uudistettuun Strand-hotelliin, missä nautimme juomat arvokkaassa ympäristössä. Ohjelmassa seurasi lounas Kultainen ankka-nimisessä kiinalaisessa ravintolassa, minkä jälkeen vierähti tunti ostosparatiisissa Scott s Market torilla.

Päivän ohjelma oli näin suoritettu. Iltayllätyksenä saimme kuitenkin vielä kuunnella karmeaa mökää hotellimme allasalueelta puoli kymmeneen asti. Ikkunat helisivät, kun basso pauhasi ja laulu raikui. Näkymä huoneestamme Shwedagonille oli kuitenkin hieno.

Keskiviikko 19.2.2014 - Yangon-Inlejärvi

Aamu voitiin ottaa harvinaisen rauhallisesti, koska lähdimme hotellista vasta puoli kymmeneltä. Sitä ennen oli kuitenkin pakattava laukut. Niihin meidän ei tarvinnutkaan koskea ennen kuin seuraavan kerran Inle-järven hotellissa. Tarra rintaan, ja edessä oli Yangon Airwaysin lento Hehoon Shanin maakuntaan. Seurueestamme eräs rouva sai lentoasemalla sairauskohtauksen, ja pariskunta joutui jäämään Yangoniin sairaalaan. Kello 11.20 koneemme nousi ilmaan, saimme nautittavaksemme juoman ja pullalajitelman ja laskeuduimme tunnin ja 10 minuutin lennon jälkeen.

Hehosta ajelimme tunnin verran bussilla Inle-järven rantaan, jossa astuimme pitkähäntäveneisiin kahden aikaan. Jo tässä vaiheessa järvellä oli mielenkiintoisia näkymiä. Kaikki tavarat kuljetetaan järvellä ja sen rannoilla oleviin kyliin ja hotelleihin veneillä, koska tieverkosto on kovin vajavainen järven ympärillä. Kalastajat seisoivat yhdellä jalalla veneensä perällä ja sousivat toisella jalalla laskiessaan verkkoja. Vesihyasinttilauttojen päällä kelluvilla viljelmillä keppimetsät estivät peltoja karkaamasta omille teilleen. Asukkaat kuuluvat intha-heimoon, mikä sananmukaisesti tarkoittaa järven pojat .

Runsaan tunnin ajeltuamme nousimme veneistä tutustumaan paikalliseen kylään. Ensimmäisessä kohteessa näimme, miten lootuksesta saadaan kuitua, josta kudotaan arvokkaita kankaita. Kylässä värjätään myös Kiinasta tuotua silkkilankaa ja kudotaan kankaaksi.

Toinen kohteemme oli sikaritehdas, jossa Kultaisen kotkan sikarien (cheroot) käärijöinä oli nuoret tytöt.Tupakanlehteen voidaan kääriä mausteeksi ananasta, hunajaa, banaania ym. Nämä sikarit olivat kovasti suosittuja vanhempien naisten keskuudessa. Lopuksi kävimme vielä katsomassa, miten täällä tiikkiveneitä veistetään.

Tulimme Amata Garden Resort hotelliimme vähän viiden jälkeen. Seitsemältä saimme illallisen tanssiesityksen kera. Musiikki oli taas niin äänekästä, ettei nautinnosta voinut puhua.

Torstai 20.2.2014 - Inlejärvi

Emma vietti suurimman osan yöstä vatsavaivaisena toiletin puolella eikä jaksanut lähteä aamulla veneilemään. Kävi ilmi, että muutama muukin oli viettänyt yönsä samoissa merkeissä. Retkelle lähtijöitä oli 12 henkeä ja oppaat. Inle-järvi sijaitsee 1200 metrin korkeudessa merenpinnasta, ja sillä on suuri vaikutus lämpötilaan. Aamulla järvellä oli peräti viileätä.

Huristelimme järven itärannalta länsirannalle ja jatkoimme jokea pitkin ylös Indeinin kylään. Kävimme katsomassa enimmäkseen raunioina olevia Angkorin tyyliin rakennettuja pagodia, stupia ja temppeleitä. Nämä oli rakennettu tiilistä eikä hiekkakivestä. Täältä johti 403 pylväsparin reunustama katettu käytävä 1500-luvulta peräisin olevalle Shwe Inn Theinin temppelille. Sen ympärillä on ollut vieri vieressä 2024 shan-tyylistä pagodia, mutta niistä on enää 1054 jäljellä. Osa on huonokuntoisia, osa restauroitu lahjoitusvaroin liiankin hyvin. Täällä, kuten useimmissa muissakin paikoissa saa pagodin tai stupan kylkeen laatan, jossa kerrotaan, kuka restauroinnin on maksanut. Käytävää käyttivät ennen munkkikulkueet, nyt sen ovat vallanneet matkamuistokauppiaat. Legendan mukaan kuningas Anawrahta vieraili täällä 1000-luvulla.

Seuraavaksi kävimme seuraamassa hopeaseppien työtä. Pajan isäntä kertoili, kuinka hänen isoisänsä aloitti bisneksen. Hän esitteli isoisänsä suunnittelemat kala-aiheiset korut, jotka ovat olleet aina tuotannossa. Tämän jälkeen kolme henkilöä seurueestamme väsähti ja heidät kuljetettiin hotelliin lepäämään. Retki jatkui yhdeksän hengen voimin. Kävimme syömässä keittolounaan. Ainon tilaama kana-sienikeitto oli maukas.

Phaung Daw U pagodi oli vuorossa tulla tutkituksi. Pagodi kuuluu Burman tärkeimpiin Yangonin Shwedagonin ja Paganin Shwezigonin ohella. Pagodassa on viisi buddhapatsasta, jotka eivät enää näytä buddhilta, koska niiden pintaan on vuosien saatossa kiinnitetty niin paljon lehtikultaa. Joka syyskuu täydenkuun aikana vietetään suurta juhlaa, jolloin neljä näistä patsaista lähtevät kuninkaallisella veneellä pagodikierrokselle järvelle. Alun perin kaikki viisi pääsivät kierrokselle. Kerran kuitenkin vene kaatui ja buddhat joutuivat hukuksiin. Vain neljä löydettiin, mutta viides oli ilmestynyt omalle paikalleen itsestään . Tämän vuoksi sitä ei enää kierrätetä. Naisilla ei ole asiaa buddhapatsaiden ääreen.

Palasimme hotelliin kello 15.20. Puoli kuudelta matkanjärjestäjä tarjosi drinkin baarissa ja seitsemältä oli vuorossa illallinen.

Perjantai 21.2.2014 - Inlejärvi-Mandalay

Aamulla lähdimme jo seitsemältä maalaismarkkinoille. Emme ehtineet ennen retkeä käydä aamiaisella, mutta keitimme teetä huoneessamme. Ajelimme järvellä puolisen tuntia ja tulimme markkina-alueelle. Turistikrääsäkaupan puolella oli kaksi nuorta padaung-tyttöä, jotka kantoivat painavia messinkirenkaita kaulallaan ja venyttivät näin kaulaansa painamalla solisluita alas. Olisi luullut tällaisen hulluuden jo loppuneen, mutta niin vain edelleenkin muotiin sorrutaan. Myöhemmin paikalla näkyi vielä vanhempi nainen renkaineen. Padaungit ovat karen-heimoon kuuluva alaryhmä.

Usein koko perhe pienimmästä lähtien oli myymässä tuotteitaan. Myyntipöytiä ei juurikaan tunnettu, vaan tavarat, vihannekset, kalat jne. levitettiin jonkun kankaan tai laakean korin päälle maahan. Markkinatouhua ihmeteltyämme palasimme hotelliin aamiaiselle.

Puolenpäivän aikaan jätimme hotellin taaksemme ja kävimme tutkimassa Nga Phe Chaungin luostarin. Tämä puusta rakennettu luostari on tunnettu hyppivistä kissoistaan. Munkit kouluttivat luostarissa majailevia kissoja hyppimään renkaiden läpi. Nykyinen apotti on kuitenkin kieltänyt tämän harrastuksen. Suunnistimme veneillä pohjoiseen, jossa bussi odotti meitä. Pysähdyimme tankkaustauolle Kultainen leija nimiseen ravintolaan Nyaung Shwessä. Sen jälkeen oli vielä yksi pysähdys Shweyanpyayn luostarissa, missä oli pyykkipäivä. Sitten jatkoimmekin Hehon lentokentälle.

Laukkumme kulkivat taas omia teitään, ja me saimme tarran rintaamme. Näillä Burman sisäisillä lennoilla ei ole nesterajoituksia, mutta toki jonkin asteinen turvatarkastus. Elektronisia näyttötauluja ei ole, vaan lähtevät lennot huudellaan ja virkailija pitelee taulua, jossa on lennon numero ja määränpää. Noin 16.20 nousimme ilmaan ja lentelimme puolisen tuntia Mandalayhin.

Noin tunnin ajomatkan jälkeen tulimme Shwe Pyi Thar hotelliin. Saimme märät rätit, vesimelonijuomat ja avainläpyskän huoneeseen 209. Puolihoitoomme kuuluva illallinen oli hotellin ravintolassa, missä oli nukke- ja tanssiesitys.

Lauantai 22.2.2014 - Mandalay

Mandalayn ehkä tärkein uskonnollinen monumentti on Mahamunin pagodi. Se rakennettiin vuonna 1784. Kun se paloi sata vuotta myöhemmin, se rakennettiin uudelleen. Pagodissa on 3,8 metrinen istuva Buddha, jonka muodot ovat pyöristyneet lehtikullan kiinnittämisen seurauksena. Patsaan ääreen eivät naiset pääse, joten meidän oli katseltava sitä etäisyydestä. Kameran zoom auttoi kyllä näkemään tapahtumat. Vuodesta 1988 lähtien joka aamu puoli viideltä patsaalla esitetään näytelmä, joka kestää tunnin verran. Patsaan kasvot pestään useaan kertaan ja hampaat harjataan huolellisesti.

Pagodissa näimme munkeiksi ja nunniksi aikovien lasten ja nuorten sekä heidän omaistensa kulkueen. Erillisessä rakennuksessa on kuusi alun perin 30 pronssipatsaasta, jotka on tuotu Ayuttayasta. Sinne ne olivat kulkeutuneet Angkor Watista. Patsailla uskotaan olevan parantava vaikutus, kun koskettaa sitä ruumiinosaa, jossa itsellä on ongelmia.

Amarapura on 11 km Mandalaysta etelään, ja siellä kävimme ensin Mahagandayonen luostarialueella. Luostarissa asustaa noin 1300 munkkia. He saavat usein lahjoituksena yhteisen lounaan, joka valmistetaan luostarin keittiötilassa. Kello 10.15 joka aamu kello kumahtaa ja munkit lähtevät kammioistaan kahdessa jonossa odottamaan ruokailuvuoroaan.

Seurattuamme aikamme munkkien touhuja lähdimme ajelemaan kohti U Beinin siltaa. Sen sanotaan olevan maailman pisimmän tiikkisillan. Se johti alun perin riisivainioiden yli. Alueelta saatiin kaksi satoa vuodessa, minkä jälkeen tuli sadekausi ja riisinviljelijöistä tuli kalastajia. Padon rakentamisen myötä riisiä ei enää voi viljellä, joten nyt ollaan ympärivuotisia kalastajia. Silta lepää kovasti lahonnäköisten tolppien varassa. Kävelimme noin puoliväliin asti ja käännyimme takaisin.

Kello oli 12, kun jatkoimme matkaa. Ajoimme vielä etelään päin ja ylitimme Ayeyarwady-joen veneellä. Toisella rannalla nousimme hevosrattaille ja köröttelimme epämukavasti kivikkoista tietä pitkin puolisen tuntia Bagaya Kyaungin luostarille, joka on kuuluisa 267 tiikkipylväästään. Luostarin ulkomuodosta tuli mieleen norjalaiset sauvakirkot. Paluumatkalla ohitimme maanjäristyksessä vinoutuneen Nanmyintin tornin, joka oli kuningas Bagyidawin (1819-1837) vartiotorni. Bagyidaw oli muuttanut pääkaupungin Amarapurasta tänne Avaan eli Inwaan.

Käväisimme vielä katsomassa Bagyidawin rakennuttamaa Maha Aungmye Bonsanin luostaria, joka on kokonaan tiilestä rakennettu. Kello 14.40 olimme kärryretkeltämme takaisin lauttarannassa.

Neljän jälkeen olimme hotellissa eikä muuta päivään kuulunut muuta järjestettyä ohjelmaa kuin illallinen saman shown kanssa kuin edellisenäkin iltana.

Sunnuntai 23.2.2014 - Mandalay

Lähdimme liikenteeseen kahdeksalta, ja ensimmäiseksi nousimme Mandalay-kukkulalle. Sinne ei isolla bussilla pääse, joten vaihdoimme lava-autoon. Lopuksi perille vievät hissi ja rullaraput. Oikea tapa tulla kukkulalle olisi tietenkin ollut kiivetä kaikki 1728 rappusta, joita valtavat leijonapatsaat vartioivat, mutta hyvä näin. Kukkulalla ja sen rinteillä on temppeleitä ja pagodia. Sieltä olisi hyvä näkyvyys Mandalayn ympäristöön, jos aamu-usva ei peittäisi näkymiä. Selvästi sieltä näkyi vain yliopisto ja vankila. Huipulla kimaltelee Sutaungpyin pagoda lasimosaiikkipylväineen ja Buddhapatsaineen.

Vuonna 1857 Paganin Shwezigonin kopioksi rakennettu Kuthodaw-pagodi oli seuraava käyntikohteemme. Kuningas Mindon kutsui vuonna 1871 koolle viidennen buddhalaisen synodin. Edellinen, jossa oli tarkistettu buddhalaisuuden perustekstejä, oli pidetty 2000 vuotta aikaisemmin. Munkit eri puolilta Aasiaa kokoontuivat valmistelemaan "maailman suurinta kirjaa". Tripitakatekstit kaiverrettiin 729 kivilaatalle, joille kullekin rakennettiin stupa. Vuonna 1996 vietettiin Visit Myanmar vuotta, ja siihen valmistauduttiin huolella. Aikaisemmin monet valkoisena hohtaneet pagodit maalattiin Japanista hankitulla kultamaalilla Japan Shwe , millä ei ole mitään tekemistä kullan kanssa ja mikä tietenkin pilasi ne. Kuthodaw-pagodissakin vain yläosa on aitoa kultaa, alaosa on sutattu tällä maalilla. Pagodin pihassa on valtava tähtikukkapuu , jonka oksat on tuettu pylväin.

Kävelimme Shwenandawin luostarille, ja matkalla sinne näimme taas lintukauppiaan eli mummon, joka oli vanginnut lintuja ja myi niitä vapautettavaksi. Hänellä oli vankeudessa iso haukka, jonka joku juuri vapautti. Haukka jäi läheiseen puuhun. Joko se oli ollut niin kauan vangittuna, ettei pystynyt lentämään kauemmaksi tai sitten sitä oli tahallaan vahingoitettu. Todennäköisesti lintu palaa takaisin vangitsijalleen, kun nälkä yllättää.

Shwenandawin luostari oli aikoinaan palatsialueella, mutta kuningas Theebaw siirrätti sen pois, koska hänen isänsä kuningas Mindon oli kuollut siellä. Tämä osoittautuikin hyväksi jutuksi, koska palatsialue paloi toisen maailmansodan aikana maaliskuussa 1945, ja näin vain tämä rakennus säilyi. Puukaiverrukset ovat erityisen hienoja, ja luostari on ollut kauttaaltaan kullattu.

Kello 11 lähdimme hotelliimme viettämään lounastaukoa ja siestaa, ja kello 14.15 tapahtui seuraava startti. Ajelimme bussilla venesatamaan, jossa astuimme korituolein varustettuun vesikulkuvälineeseen, ja suuntasimme Ayeyarwady-jokea pitkin kohti Mingunia. Joella oli muutakin liikennettä, mm. isoja tukkikuormia ja saviruukkukuormia.

Kuningas Bodawpaya aloitti valtavan Mingunin pagodin rakennustyöt, mutta syystä tai toisesta työ jäi seitsemän vuoden pakertamisen jälkeen kesken. Syynä voi olla astrologien ennustus, jonka mukaan maa tuhoutuu, kun pagodi on valmis. Pagodista oli suunniteltu 150 metriä korkeaa. Mingunin kellon sanotaan olevan maailman suurin ehjä kello. Se valettiin Nandawin saarella, josta se tuotiin kahdella katamariinilla paikalleen. Kello on yli neljä metriä korkea ja painaa 90 tonnia. Kello oli alun perin tiikkipylväiden varassa, mutta ne antoivat periksi maanjäristyksessä 1838 ja korvattiin teräksisillä pilareilla.

Emma kiipesi vielä hohtavan valkoiselle vuonna 1816 rakennetulle, natien ja nagojen suojelemalle Hsinbyume-pagodille ennen kuin palasimme veneelle. Katselimme irrawaddy-delfiinejä ja seurasimme auringonlaskua. Kuvasimme Burman punaista aurinkoa ahkerasti.

Maanantai 24.2.2014 - Mandalay-Popavuori

Aamulla oli tyytyminen aamiaispakettiin, koska varhaisen lähdön takia aamiaisravintola ei ollut vielä auki. Ehdimme kuitenkin keittää aamuteen huoneessamme. Kello 5:45 olimme bussissa lähdössä kohti Mandalayn lentokenttää. Lentokentälle oli tunnin matka. Lentoasemalla saimme taas tarrat rintaan ja pääsimme puolen tunnin pyrähdykselle Paganiin.

Laskeuduimme kahdeksalta ja lähdimme bussilla kohti Popa-vuoren maisemia. Pian saimme jo tuntumaa Paganin seudun stupamereen. Alueella on ollut yli 5000 pagodia, temppeliä ja stupaa, mutta vain noin 2200 niistä on enää jäljellä. Kävimme jo tässä vaiheessa yhdellä niistä. Burmalaiset käyttivät Paganin rakennustöissä 30000 mon-vankia. Kukoistuksensa aikana se oli jättiläismäinen kaupunki, jolla oli lempinimi "Neljän miljoonan pagodin kaupunki". Temppeleiden ympärillä oli puisia palatseja ja hallintorakennuksia sekä bambusta rakennetut asuintalot. Mongolialaisten valloitettua Burman 1200-luvun lopulla Pagan alkoi rapistua ja vain kivi- ja tiilirakennelmat säilyivät.

Toinen pysähdys oli paikallisessa kylässä, jossa seurasimme ihmisten arkiaskareita. Matkan jatkuessa kuljettaja maksoi bussistamme 2000 kyatin eli 2 dollarin suuruisen tietullin. Vähän ennen puolta kymmentä pysähdyimme taas. Nyt oli ihmeteltävänämme kookossokerin valmistusprosessi. Siihen olimme tutustuneet jo aikaisemmin ainakin Thaimaassa ja Kambodzassa. Myös kookosrommi kuuluu tähän tuoteryhmään. Nyt näimme, miten palmujen kylkiin on kiinnitetty bambutikkaat, joita pitkin poika kiipesi hakemaan astioihin valutetun kookosmehun, jota keittämällä sokeri syntyy.

Matkantekomme keskeytyi toviksi, kun eteemme oli ylämäessä hyytynyt kuorma-auto. Tilanne laukesi, kun paikalle oli kerääntynyt tarpeeksi monta autoa ja niistä miehiä työntämään. Puolenpäivän aikaan tulimme Popa Mountain Resort hotelliin. Keittelimme muutamaan otteeseen teetä huoneessamme ja söimme eväitämme. Kolmelta olisi voinut lähteä taas retkelle kiipeämään 777 rappusta ylös natien valtakuntaan, mutta Ainon jalat tekivät tenän. Tyydyimme lepäilemään hotellilla ja nauttimaan komeista näköaloista.

Tiistai 25.2.2014 - Popavuori-Pagan

Lähdimme yhdeltätoista ajelemaan kohti Pagania (Bagan on Paganin nykyinen nimi, mutta käytän vanhaa nimeä, kuten käytän Burmaa Myanmarin sijasta). Ennen hotelliin majoittautumista kävimme katsomassa (jälleen kerran), miten lakkatöitä tehdään. Lakkapuu kasvaa kuivilla alueilla aina 1000 metrin korkeuteen asti. Siitä valutetaan lakkaa samalla tavalla kuin kumipuusta puun maitiaisnestettä. Ensin punotaan kulhon, lautasen tai muun esineen aihio. Siihen lisätään monia lakkakerroksia, jotka välillä kuivatetaan. Paikassa, jossa kävimme, kerrottiin lakkakerroksia tulevan esineille 14 kappaletta. Pintaan kaiverretaan kuviot, joihin halutaan maalin tarttuvan, ja näitä vaiheita on yhtä monta kuin värejä, joita halutaan käyttää. Myös lehtikultakoristelua esiteltiin. Emma osti taulun, johon oli kuvattu Buddhan jalanjälki.

Seuraava ohjelmanumero oli majoittuminen Amazing Bagan Resort hotelliin. Minibaarista löytyi talon tarjoama hedelmälautanen, jonka lisäksi nautimme teen kanssa omia eväitämme. Näin oli lounas kuitattu.

Neljältä lähdimme jälleen liikenteeseen. Kävimme ensin tutustumassa Paganin kauneimmaksi sanottuun Anandan temppeliin ja luostariin. Se valmistui vuonna 1091. Temppelissä on neljä 9,5 metrin korkuista seisovaa Buddhaa, joista kaksi on alkuperäistä 1000-luvulta ja kaksi uudempaa tuotantoa. Länsisuunnassa oleva on neljäs Buddha eli Gautama. Ananda oli hänen suosikkioppilaansa. Buddhapatsaiden ilme muuttuu riippuen siitä, miltä etäisyydeltä niitä katsotaan. Tällä on oma tarkoituksensa. Tavallinen kansa sai katsoa hymyileviä patsaita kauimpaa, kuninkaalliset näkivät lähempää hymyilevät patsaat, jotka katsoivat heitä, ja vierestä katsoville munkeille patsaat näyttivät ilmeettömiltä, melkein surullisilta. Käytävien seinillä on syvennyksiä, joissa on pieniä patsaita ja hiekkakivireliefejä, mm. 80 reliefiä, joissa kuvataan Buddhan elämää syntymästä valaistumiseen asti. Opaskirjassa pahoitellaan katkerasti, että nämäkin on tuhottu maalaamalla ne japaninkullalla . Intian valtio rahoittaa temppelin kunnostustöitä.

Nanpayan temppeli oli aikoinaan kuningas Manuhan asuinpaikka, ja myöhemmin se muutettiin temppeliksi. Mon-heimolaiset olivat alkujaan hinduja, mistä johtuu Brahman esiintyminen pilareissa. Paikka oli jokseenkin pimeä, mutta mukaan kierrokselle sai lampun. Seuraavan kerran riisuimme kengät ja sukat Manuhan temppeliin mennessämme. Kun kuningas Anawrahta palasi voitokkaalta reissultaan vuonna 1057, vangittu kuningas Manuha tuotiin tänne asumaan. Isot surullisennäköiset Buddhat istuvat kovin ahtaissa paikoissa, ja paikalla on myös iso iloisempi, nirvanaan vaipuva lepäävä Buddha.

Päivän ohjelmaan kuului vielä yhdelle temppelille nousu. Siellä odotimme auringonlaskua ja kuvasimme pagodimerta ympärillämme. Kamerat räpsyivät ahkerasti ja hienoja kuvia tarttui muistikortteihin. Illallisen nautimme kaupungilla nukketeatteriesityksen keralla. Juonesta vain ei saanut nytkään mitään tolkkua.

Keskiviikko 26.2.2014 - Pagan

Kahdeksalta olimme jälleen bussissa, nyt matkalla Paganin keskustaan markkinatorille. Kiertelimme siellä katsellen kaupantekoa, minkä jälkeen aika kului seuraamalla kaupungin menoa ja meininkiä kadulla. Markkinoilla liikkui toinenkin Olympian ryhmä. Siinä oli mukana yksi pariskunta, joka oli ollut Galapagosilla kanssamme ja toinen, jonka kanssa kiersimme Etelä- ja Pohjois-Koreaa.

Sitten olikin taas vuorossa muutama temppelivierailu. Shwezigonin pagodia pidetään tärkeänä useastakin syystä. Se oli ensimmäinen merkittävä rakennus, joka tehtiin burmalaisille ominaiseen tyyliin, mikä poikkesi mon-tyylistä. Se oli myös ensimmäinen pagodi, jossa sallittiin natien kuvia. Rakentamisen aloitti kuningas Anawrahta, ja hänen poikansa kuningas Kyanzittha sai sen valmiiksi vuonna 1087. Shwezigonissa on kopio Gautaman hampaasta ja pari luunsirua. Täällä, kuten muutamassa muussakin vierailukohteessamme, oli levitetty punaiset matot käytäville odottamaan presidentin vierailua seuraavana päivänä. Niitä pitkin olikin huomattavasti mukavampi kävellä paljain varpain kuin kuumilla ja/tai roskaisilla kivilaatoilla.

Htilominlon temppeli oli vuorossa seuraavana. Tämä punatiilinen temppeli on kuningas Mantaungmyan rakentama noin vuonna 1218. Aamupäivän viimeinen kohde oli Kubyaukgyin temppeli, jossa valokuvaus oli kielletty. Unesco aloitti siellä paikallisten kouluttamisen seinämaalausten ja stukkojen restaurointitöihin 1980-luvulla, mutta työ jäi kesken juntan tullessa valtaan. Burmassa ei ole tietotaitoa tähän vaativaan työhön, ja onkin käynyt niin, että Unesco ei ole toistaiseksi hyväksynyt yhtään burmalaista kohdetta maailmanperintölistalleen.

Vuorossa oli lounastauko hotellissamme, mutta kierros jatkui iltapäivällä neljän aikaan. Menimme kiertelemään hevosrattailla kyliä ja päädyimme taas jonkun temppelin terassille ihailemaan auringonlaskua. Se on kieltämättä kokemisen arvoinen juttu tuossa ympäristössä.

Illallisella kävimme kaupungilla sijaitsevassa ravintolassa, jossa esitettiin rauhallista musiikkia riittävän hiljaisesti.

Torstai 27.2.2014 - Pagan-Yangon

Nyt oli taas aikainen herätys, koska lähdimme kello 7.15 lentokentälle. Lentomme Yangoniin lähti kello 8.25. Presidentin yksityiskone laskeutui Paganin eli Nyaung U:n kentälle, kun olimme vielä siellä. Oli onnemme, että se tapahtui vasta nyt eikä ohjelmaamme tarvinnut rukata ja karsia vierailun takia.

Lento Yangoniin kesti tunnin ja 15 minuuttia, mutta taas ehdittiin tarjoilla juoma, kolmioleipä, pulla ja kakkupala. Majoituimme vielä yhdeksi yöksi Chatrium-hotelliin, mikä oli mielestämme aivan turhaa. Yangon eli entinen Rangoon on brittien rakentama kaupunki. Olisimme hyvin voineet jatkaa saman tien Bangkokiin ja seuraavana päivänä kotiin. Nyt norkoilimme päivän hotellissa, joka oli kaukana keskustasta, eikä meillä ollut energiaa eikä mielenkiintoa lähteä kylille .

Iltaohjelmana oli läksiäisillallinen hotellissamme.

Perjantai-lauantai 28.2.-1.3.2014 - Yangon-Bangkok-Helsinki

Menimme myöhäiselle aamiaiselle, koska meillä oli taas aikaa tapettavana. Huoneet piti luovuttaa kello 12, mutta matkanjärjestäjä oli sopinut, että kaksi huonetta voi olla käytössä kello 14:ään asti. Toinen näistä oli meidän huone. Odottelimme muita matkakumppaneita, mutta saimme olla huoneessa kaksistaan. Puoli neljältä lähdimme lentokentälle. Kentällä kulutimme viimeisiä kyatejamme t-paitaan.

Lento Bangkokiin kesti vajaat puolitoista tuntia, ja meille tarjottiin maukas katkarapurisotto, salaatti ja kakkupala. Bangkokissa majoituimme lentokentän kupeessa olevaan Novotel Suvarnabhumi hotelliin. Hotellissa olisi vielä saanut matkan hintaan kuuluvan illallisen, mutta se ei enää maistunut. Olisikin ollut ehdottomasti viisaampaa vaihtaa illallinen Yangonissa tarjottavaan lounaaseen.

Lauantaiaamuna ei tarvinnut kiirehtiä, koska hotellilta ei ollut pitkä matka lentokentälle, ja lennon lähtöaika oli vasta 10:55. Yli yksitoista tuntia koneessa on aika pitkä aika, varsinkin Finnairin koneessa. Penkit on ahdettu äärimmäisen tiheästi, ja kun vielä edessä istuva kallisti selkänojan alas ääriasentoon, oli melkein vaikea hengittää. Vessaan päästäkseni piti väkisin työntää tuolia eteenpäin, että mahduin ikkunapaikaltani pois. Aasialainen nainen edessäni nousi seisomaan ja huusi fuck you . Mitäs siihen on sitten lisättävää? Onneksi hänen vieressään istunut hyvin ruskettunut suomalainen herrasmies lupasi naiselle illalla mustaa miestä .

Kello oli Burman tai Thaimaan aikaa jo lähellä puoltayötä, kun olimme kotona.

Kaikki Burman matkat

Maahakemistoon
Etusivulle