Costa Rica 6.-16.7.2023

Olympia: Luontomatka Costa Ricaan
Matkaseurue: Emma ja Aino (+ 16 muuta)

HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.

Torstai 6.7.2023 - Helsinki-Frankfurt-San José

Lufthansan lennon LH855 Frankfurtiin lähtöaika oli kello 6.40, joten kotoa oli lähdettävä jo puoli neljältä. Kentällä kaikki sujui mutkitta, ja meillä oli hyvää aikaa nauttia aamulatte ja -kaakao.

Lento Frankfurtiin kesti noin 2,5 tuntia, ja sitten alkoi odottelu. Meillä oli aikaa tapettavaksi reilusti yli viisi tuntia, koska 12 tunnin lento LH518 San Joséhin lähti vasta kello 13.55 (14.55). Kana-aterian nautittuamme yritimme torkahdella. Vähän ennen kolmea aamuyöllä Suomen aikaa laskeuduimme San Josén kentälle. Costa Ricassa kello on 9 tuntia jäljessä Suomen aikaa, joten oli vasta alkuilta.

Matka hotellille kesti 1,5 tuntia. Vähän ihmetytti, eikö olisi ollut sopivaa hotellia lähempänä lentokenttää. Majoituimme siis Gran Hotel Costa Rica - Curio by Hilton -hotelliin San Josén keskustaan ja onnistuimme nukkumaan muutaman tunnin.

Perjantai 7.7.2023 - San José-Tortuguero

Kello 6 kiiruhdimme aamiaiselle, ja lähdimme ennen seitsemää kohti Karibianmeren rannikkoa. Luontomatka alkoi heti kaupungista päästyämme. Pysähdyimme katsomaan kovakuoriaisten puuhastelua kasvin lehdellä. Ensimmäisellä taukopaikalla oli tarjolla "toinen aamiainen". Tyydyimme teekupposiin. Ruskea kaksivarvaslaiskiainen ilahdutti meitä taukopaikan vierellä olevassa puussa. Laiskiaiset viettävät kaiken aikansa puussa ja laskeutuvat noin kerran viikossa tarpeilleen maahan. Kuvasimme myös kirkkaanpunaista "farkkujalkaista" mansikkanuolimyrkkysammakkoa.

Kolmen tunnin matkanteon jälkeen tulimme Pavonaan, jossa siirryimme veneeseen. Pysähdyimme aika ajoin valokuvaamaan krokotiileja, isotiikerihaikaroita ja isoviherkalastajia.

Puolentoista tunnin kuluttua olimme majapaikassamme Laguna Lodgessa. Paikan arkkitehti on ollut selvästikin Antoni Gaudin ihailija. Osa julkisista tiloista muistutti Gaudin talojen muotoja ja Güellin puistoa. Huoneessa ei ollut ilmastointia, mutta tuulettimen kanssa pärjäsimme oikein mainiosti. Wifi toimi vain yleisissä tiloissa. Pienellä terassillamme oli kaksi keinutuolia.

Nautimme maukkaan lounaan, ja puoli kolmelta lähdimme veneellä katselemaan Tortugueron kylän hulinaa. Kylä on keskellä kansallispuistoa, joka on kaikkiaan pinta-alaltaan noin 77000 hehtaaria. Kylään pääsee vain veneellä ja lentokoneella, autoteitä sinne ei ole. Asukkaita on noin 1300. Matkalla kylään näimme iguaaneja ja mustanokkatukaanin. Värikkäät cardisoma guanhumi -maaravut tervehtivät meitä noustuamme maihin. Kylässä kuvasimme värikkäitä smaragdiaroja ja mustakondoria. Karibianmeren puoleisella rannalla pistäytyessämme ymmärsimme, miksi meressä ei voi uida. Aallot olivat isot. Täällä Kristoffer Kolumbus kävi epäonnisella neljännellä eli viimeisellä matkallaan vuonna 1502 epäonnistuttuaan maihinnousussa Hispaniolaan ja tultuaan karkoitetuksi Hondurasista.

Neljän jälkeen olimme takaisin lodgessamme lepäilemässä. Illallinen tarjottiin kello 19, minkä jälkeen olikin aika yrittää nukkumista.

Lauantai 8.7.2023 - Tortuguero

Menimme aamiaiselle seitsemältä, ja puoli yhdeksältä lähdimme veneretkelle. Meidän piti mennä luonnonpuistoon, mutta lipunmyynti ei onnistunut tietokoneongelmien takia. Odottelimme jonkin aikaa, ja sitten vain lähdimme katsomaan, mitä näkisimme. Epäselväksi jäi, mitä jäimme paitsi.

Rikkitukaani oli ensimmäinen bongauksemme. Venevajan katosta roikkui muutamia lepakoita. Kultapyrstöt ovat isokokoisia varpuslintuja, joiden naaraat kutovat pitkän pussimaisen pesän puuhun. Yhdessä puussa voi olla kymmeniä pesiä. Näimme useita amerikanjassanoita, nuoria sinihaikaroita ja aarnihokkoja. Amerikankäärmekaulat muistuttavat paljon merimetsoja, mutta eivät kuulu samaan heimoon. Koiraalla on tumma kaula ja naaraalla vaalea. Ruskealla kaksivarvaslaiskiaisella oli pieni poikanen vatsallaan. Ennen palaamista lodgellemme näimme vielä ruuhinokan, kaimaanin ja amerikankyyryhaikaran.

Sää oli suosinut meitä, mutta taivas aukeni, kun olimme rantautumassa lodgemme laiturille. Lounaan jälkeen koko iltapäivä oli ohjelmasta vapaata. Päivällisen jälkeen oli iltaretki rannalle.

Toiveissa oli nähdä merikilpikonnien muninta. Kymmenen hengen ryhmässä menimme pimeässä rannalle odottelemaan, josko siellä jotain tapahtuisi. Oli turhauttavaa seistä pimeässä tuntikausia, kun asian olisi voinut järjestää paremminkin. Rannan tuntumassa oli katos, jossa meille kerrottiin ensin kilpikonnista ja niiden käyttäytymisestä. Olisimme ihan hyvin voineet odottaa siellä, kunnes muninta olisi ollut alkamassa. Hyvin olisimme pesälle ehtineet sittenkin, niin pitkä prosessi se on. No, tulipahan taas nähdyksi muninta, kun se vihdoin alkoi.

Sunnuntai 9.7.2023 - Tortuguero-La Fortuna

Aamiainen tarjottiin kello 7, ja puoli yhdeksältä kiipesimme veneeseen, joka vei meidät matkalaukkuinemme takaisin mantereelle Pavonaan. Matkan varrella bongasimme krokotiilejä, jokikilpikonnia, jalohaikaroita, iguaaneja, isoviherkalastajan ja mustakondorin.

Tuttu bussi kuljettajineen odotti meitä Pavonassa. Bussimatkalla Jorge-oppaamme esitteli meille Annatto-pensaan hedelmiä ja banaaninkukan salaisuuksia. Annatto (Bixa orellana) on kotoisin Karibianmeren saarilta. Sen piikikkään hedelmän sisällä on kymmeniä punaisia siemeniä. Mayaintiaanit ovat käyttäneet annatton siemeniä värjäykseen, ja sotamaalaus tehtiin usein juuri tällä värillä. Pysähdyimme banaaniviljelmälle katsomaan kasvia lähemmin. Banaanitertut suljetaan muoviin, jossa ne ovat turvassa tuholaisilta ja kehittyvät nopeammin lämpimässä.

Kävimme lounaalla Floresin kylän tuntumassa ja jatkoimme kohti seuraavaa etappia eli Sarapiquita, jossa meille esiteltiin, mitä kaikkea palmunsydämestä voi aikaansaada. Matkalla ylitimme Sucio-joen, joka virtaa kahdessa uomassa. Toisessa haarassa vesi on puhtaan sinistä ja toisessa virtaa Irazu-tulivuoren rikin värjäämä ruskea vesi. Ravinnoksi käytettävää palmunsydäntä (rungon sisin osa) saadaan muutamista viljeltävistä palmuista. Sydäntä voi syödä sellaisenaan tai mm. salaateissa. Sitä voi käyttää myös muiden ruokien valmistuksessa. Tilalla kasvatetaan myös kassavaa (maniokki, tapioka).

Pysähdyimme ihmettelemään mölyapinoiden tien ylitystä. Penas Blancas -joen yli johtaa teräsrakenteinen silta, jota mölyapinalauma käytti hyväkseen vilkasliikenteistä tietä ylittäessään. Vähän ennen neljää tulimme La Fortunaan, josta oli vielä kymmenen minuutin matka hotelliimme Arenal Springs Resort & Spa.

Loppupäivä kului kämpillä ympäristöä ja Arenal-tulivuorta ihaillessa ja teetä siemaillen.

Maanantai 10.7.2023 - La Fortuna

Aamu oli sumuinen, mutta aika pian sumu hälveni. Menimme aamiaiselle kello 7. Se jälkeen oli aikaa havainnoida hotellimme ympäristön eläimiä. Puissa oli mm. isosaku, pilkkasiipikyyhky ja viherkardinaali. Ruostepyrstökolibriksi osoittautunut lintu oli niin vikkelä liikkeissään, ettei kuviin vangitseminen oikein onnistunut. Komea hepokatti (Taeniopoda reticulata) yritti päästä naapuriin vierailemaan.

Ohjelman mukaan meidän piti mennä Arenalin luonnonpuistoon. Luonnonpuisto osoittautui kuitenkin eläintarhaksi (Natura Eco Park), jossa oli perhostalo, sammakkokoppeja ja matelijoiden asumuksia. Aloitimme kierroksen perhostalosta. Näyttävimpiä ja vaikeimmin kuvattavia olivat siniset taivaansiivet (morpho), jotka istahtivat paikoilleen siivet levitettyinä vain sekunniksi tai kahdeksi. Krokotiililammen kautta jatkoimme sammakkotarhaan, jossa pienen pienet sammakot löytyivät kopeistaan taskulampun avustuksella.

Käärmeiden ja kilpikonnien jälkeen jatkoimme La Fortunan kaupunkiin, jossa oli vapaa-aikaa. Kävimme supermarketissa ostamassa eväitä ja sen jälkeen istuskelimme "kirkkopuistossa". Seuraavaksi olikin vuorossa lounasruokailu.

Kello 14.20 tulimme Arenalin riippusilloille. Teimme Arenal Mistico Parkin kuuden riippusillan kierroksen. Pisin silta oli 97-metrinen ja korkeimmalla keinuva oli 55 metrin korkeudessa. Koko kierros oli 3,5 km. Paljon emme lenkillä ehtineet tarkkailla eläimistöä, kun piti katsoa, mihin astuu märällä polulla. Jotain sentään ehdimme nähdä, kuten käärmeellä leikittelevän värikkään amazonianmomotin, leveänokkamomotin, kapusiiniapinoita ja pari ripsikyykäärmettä. Sää suosi meitä jälleen.

Paluumatkalla hotellille Emma bongasi puun oksalta väkänokkahaukan. Kello 17.40 olimme hotellissa ja ihailimme koiraa (?), jonka siivooja oli väsännyt pyyhkeestä.

Loppupäivä sujui hyvin hotellilla pihaelämää ja päivän kuvasaalista katsellessa.

Tiistai 11.7.2023 - La Fortuna-Monteverde

Menimme tuttuun tapaan aamiaiselle seitsemältä, minkä jälkeen harrastimme pihabongausta. Näimme mm. kaulussirkkusen ja piispatangaran. Puoli yhdeksältä lähdimme tutustumaan kahvin ja kaakaon valmistusprosesseihin. Kahvi vaatii vähän viileämmän kasvuympäristön, joten sitä viljellään korkeammalla vuorten rinteillä. Se on ollut Costa Rican tärkein vientituote, mutta banaani on ohittanut sen. Costa Ricassa arvellaan olevan noin 700000 nicaragualaista laittomasti, ja monet heistä työskentelevät kahvitiloilla. Veroja he eivät maksa, mutta saavat koulutuksen ja terveydenhoitopalvelut. Kaakaopuun hedelmät ovat keltaisia tai punaisia, ja ne riippuvat puun rungosta. Kaakaopuun siemeniä eli kaakaopapuja käytetään suklaan ja kaakaon valmistukseen.

Tutustuimme myös noni-superhedelmään, jota alkuperäiskansat ovat käyttäneet terveydenhoidossa. Sitä on käytetty ruoansulatusongelmien, kuumeen, korkean verenpaineen ja jopa masennuksen hoidossa. Suomessakin nonia myydään mehuna ja jauheena kapseleissa.

Yhdentoista aikaan lähdimme kohti Monteverdeä. Matka ei ollut pitkä, mutta tie ei ollut mikään autostrada. Ennen yhtä menimme lounaalle Cafe & Macadamia -ravintolaan Guadalajarassa.

Matkalla saimme tietoiskun oppaaltamme Jorgelta. Tulonjaosta meille kerrottiin, että 21 % asukkaista on pienituloisia. Näistä 6 % elää köyhyydessä. Keskituloisia on 49 % ja 30 % rikkaita. Kaikki paitsi laittomasti maassa olevat ulkomaalaiset maksavat tuloistaan 10 % veroa. Vastavalmistuneen opettajan kuukausipalkka on noin 1100 dollaria ja viiden vuoden työkokemuksen jälkeen 1400-1500 dollaria. lääkäri ansaitsee noin 11000-14000 dollaria tai jopa 50000 dollaria kuukaudessa. Costa Ricassa on 28 sairaalaa. Covid-kuolemia raportoitiin 8000 kpl. Vuonna 1869 säädettiin laki ilmaisesta peruskoulusta. Koulupuvut ovat pakollisia, ja kouluissa tarjotaan ilmainen aamiainen ja lounas. Maassa on 5 julkista yliopistoa ja 42 yksityistä. Turismi on tärkein tulonlähde. Se ohitti kahvin viennin 1990-luvulla. Vientiin menee eniten maataloustuotteita, lääkintäinstrumentteja ja vaatteita. Noin 60000 henkilöä on töissä call centereissä. Costa Ricassa ei ole lainkaan armeijaa, joten puolustusmenot ovat 0 colonia.

Matka oli sujunut ilman vastoinkäymisiä, joten meillä oli aikaa käydä "kolibrigalleriassa" ennen majoittumista kello 16.20 Poco a Poco -hotelliin Santa Elenan kylään.

Keskiviikko 12.7.2023 - Monteverde-Manuel Antonio

Aamiainen oli totuttuun tapaan kello seitsemän, mutta lähtöä oli aikaistettu kello kahdeksaan. Päivän ohjelmassa oli siirtyminen kierroksemme viimeiseen kohteeseen eli Manuel Antonion luonnonpuiston maisemiin.

Oppaamme kertoi meille kveekareista, jotka tulivat Alabamasta Monteverdeen 1950-luvun alussa. He olivat kuulleet, että Costa Rican armeija oli lakkautettu 1940-luvun lopussa, ja rauhaa rakastavina he eivät halunneet sekaantua Korean sotaan. Muutama perhe asettui tiettömän taipaleen päähän ja rupesivat rakentamaan taloja ja hoitamaan karjaa. He perustivat myös juustotehtaan Santa Elenaan.

Taukopaikan jälkeen ohitimme vankilan. Oppaamme ei ollut halukas kertomaan vankiasiasta, mutta nettitietojen mukaan noin 5 miljoonan asukkaan maassa on 32 vankilaa (Suomessa 28), ja vuonna 2021 niissä oli vähän alle 20000 vankia (Suomessa n. 3000).

Puoli yhdeltätoista tulimme suureen matkamuistomyymälään, josta ostimme lintukirjan ja hellehatun. Sieltä ei ollut pitkä matka Tarcoles-joelle, jonne menimme veneilemään. Matkalla näimme mustakondoreita, pohjantöyhtökarakaran ja monia puna-aroja.

Veneretkiä Tarcoles-joella mainostetaan krokotiiliretkinä, mutta toki siellä on myös paljon lintuja. Me näimme kilpikonnien, iguaanien ja lukuisten krokotiilien lisäksi mm. valkoiibiksiä, ruusukapustahaikaroita, kruunuyöhaikaroita, jalohaikaroita, lehmähaikaroita, sinihaikaroita, lumihaikaroita, mangrovepääskyjä, mangrovehaukan, keisafifregattilintuja, ruskopelikaanin, punaolkaturpiaalin ja oliivimerimetsoja.

Veneilyn jälkeen menimme lounaalle Hacienda Nosavarin ravintolaan. Sitten oli vielä vajaan kahden tunnin matka hotelliimme Parador Resort & Spa. Taitoimme sen sateen saattelemana.

Torstai 13.7.2023 - Manuel Antonio

Aamulla satoi kaatamalla, kun kello 8.20 lähdimme Manuel Antonion kansallispuistoon. Perille päästyämme sade kuitenkin lakkasi, emmekä taaskaan joutuneet ulkoilemaan sateessa. Manuel Antonion kansallispuisto perustettiin vuonna 1972, ja sen pinta-ala on piirun verran alle 2000 ha. Puisto on saanut nimensä mieheltä, joka asui perheineen rannalla ennen kansallispuiston perustamista. Siellä käy vuosittain noin 150000 kävijää, mikä tekee siitä Costa Rican suosituimman puiston. Vaikka ajankohta kuului nyt vuoden hiljaisimpiin, paikoin oli kuitenkin ruuhkaa. Puistossa olevat uimarannat ovat ehkä yksi vetonaula.

Puistoon johtava polku oli kunnostettavana eikä vaihtoehtoista reittiä ollut. Siellä me sitten mudassa ja liejussa hyppelimme liukkaalta kiveltä toiselle. Aika outoa maan suosituimmassa puistossa. Pääsimme kuitenkin puiston puolelle. Pari uutta lintulajia bongasimme. Jokipeukaloinen hyppelehti oksistossa ja mölymangrovekana näytti tyytyväiseltä pesässään maassa.

Rapuja oli monenlaisia. Erakkoravut olivat löytäneet suojakseen esimerkiksi pähkinän kuoria. Erakkoravuilla on neljä kävelyraajaa, neljä pikkuraajaa, joilla kuori pysyy paikallaan, pieni saksi, iso saksi ja neljä tuntosarvea. Erakkorapujen silmät ovat pienten tappien päässä. (Wikipedia) Seurasimme hetken kapusiiniapinoiden kisailua.

Rannalla oli tuonenomenapuita (Hippomane mancinella). Ne ovat ihmisille vaarallisia, koska ne erittävät syövyttävää maitiaisnestettä. Sitä on puun lehdissä, rungossa, hedelmissä ja kuoressa. Esimerkiksi puun lehdiltä tippuva vesi voi aiheuttaa iholle rakkuloita.

Kun tulimme hiekkarannalle, alkoi tunnin vapaa-aika, jolloin muutamat kävivät uimassa. Turhan pitkä aika oli hengailla ja odottaa. Ohjelmassa oli vielä lounas ja bussikuljetus hotellille.

Perjantai 14.7.2023 - Manuel Antonio

Koko päivä oli täynnä vapaata ohjelmaa lukuunottamatta läksiäispäivällistä illalla kello 19. Ennen aamiaista seurasimme parvekkeeltamme pitkäpyrstöturpiaalien ja palmutangroiden lentelyä hotellin puistossa. Papukaijalintuihin kuuluvat vihreät epolettiaratit olivat kaukana ja juuri ja juuri tunnistettavissa kuvista.

Menimme aamiaiselle vasta kahdeksan jälkeen, ja yhdeksältä lähdimme tutustumaan hotellin ympäristössä olevaan puistoon. Siellä tuli ensimmäisenä vastaan panamankaklattaja piiloutuneena puun lehtien sekaan. Mölyapina oli aamiaisella mangopuussa. Apina tuli kylläiseksi, kun oli syönyt vähän alle puolet isosta mangosta. Useita mölyapinoita lähti juoksentelemaan hotellialueelle rakennusten katoille.

Väliamerikanaguti oli seuraava kohtaamamme elukka. Nämä jyrsijät käyttävät ravinnokseen hedelmiä ja siemeniä, mutta hyönteisetkin kelpaavat.

Laskeuduimme alas rannalle, jonne oli tehty näköalapaikka penkkeineen ja kukkineen. Polku oli paikoin vaikeakulkuinen mäkineen ja juuriesteineen. Muutaman perhosen vielä bongasimme.

Päivällisellä saimme tuhdit annokset. Varsinkin Emman jälkiruokasuklaakakun pala oli hurjan kokoinen. Ruokajuomaksi löytyi alkoholiton olut!

Lauantai 15.7.2023 - Manuel Antonio-San José-Frankfurt

Puoli yhdeksältä lähdimme ajelemaan kohti maan pääkaupunkia San Joséta. Pysähdyimme öljypalmuviljelmälle. Öljypalmun hedelmä on suunnilleen luumun kokoinen luumarja. Niitä voi olla jopa 7000 kappaletta samassa rypäässä. Hedelmiä voidaan syödä sellaisenaankin, mutta enimmäkseen niitä käytetään kasviöljyjen tuottamiseen. Sekä hedelmämalto että siemen ovat öljypitoisia. Hedelmämallosta saadaan palmuöljyä, siemenestä palmuydinöljyä. (Wikipedia)

Pääkaupungissa yritimme tehdä kierrosta bussilla, mutta iso mielenosoitus teki yrityksen mahdottomaksi, joten jalkauduimme juoksukierrokselle. Paikallisoppaalla ei ollut helppo homma saada jengiä pysymään kasassa, kun jalkakäytävät olivat tupaten täynnä ihmisiä. Näimme muistomerkin, jonka Nicaraguan diktaattori Antonio Somoza lahjoitti aikanaan San Josén kaupungille.

Astuimme sisään Catedral Metropolitanaan. Alkuperäinen katedraali oli valmistunut 1800-luvun alussa, mutta se kärsi useista maanjäristyksistä. Nykyinen rakennus on 1870-luvun lopulta. Paavi Johannes Paavali II vieraili katedraalissa vuonna 1983, ja sen kunniaksi pystytettiin pohjoispuolelle häntä kuvaava marmoripatsas. Alankomaiden suurlähetystö lahjoitti Anne Frankin patsaan, joka on katedraalin eteläpuolella.

Kultamuseossa kävimme katsomassa esikolumbiaanisen ajan kultaesineitä. Museon omistaa Costa Rican keskuspankki, ja se sijaitsee Plaza de la Cultura -aukion alla. Kultamuseon jälkeen tutustuimme vielä eurooppalaisten rakentamaan kansallisteatteriin. Se valmistui vuonna 1897, ja avajaisnäytelmänä oli Goethen Faust. Materiaalit tuotiin pääasiassa Euroopasta, mm. korkeat marmoripylväät ovat Carrarasta. Kävelimme sitten bussillemme, joka odotti parlamenttitalon luona.

Kävimme lounaalla Costa Rica Beer Factory -ravintolassa, jossa kukin sai mieleisensä hampurilaisen. Paitsi että Ainolle annettiin kasvishampurilainen klassisen sijaan. Sitten ajelimmekin lentokentälle, jossa oli aikaa tapettavaksi yli kolme tuntia. Koneemme lähti kello 19.45 kohti Frankfurtia.

Sunnuntai-maanantai 16.-17.7.2023 - Frankfurt-Helsinki

Kone laskeutui Frankfurtiin kello 7.20 Costa Rican aikaa ja 15.20 Saksan aikaa. Odotteluaikaa Frankfurtissa oli yli 6 tuntia. Meille oli jaettu kullekin 20 euron seteli ja ukaasi kuitin ja vaihtorahojen toimittamisesta ostoksista matkanjohtajalle. Vaihtorahojen kaivamisesta tulikin ongelma, kun kahvila, josta ostoksemme teimme, hyväksyi vain korttimaksut. Lähtöportti ehti odotellessamme vaihtua kolme kertaa. Matka jatkui kohti Helsinkiä puolisen tuntia myöhässä kello 22:n jälkeen.

Laskeuduimme Helsinki-Vantaalle maanantain puolella noin puoli kahden aikaan.

Kaikki Costa Rican matkat

Maahakemistoon