Egypti 2002

Luxor, Edfu, Kom Ombo, Assuan, Abu Simbel, Hurghada, Kairo 3.-17.3.2002

Aurinkomatkat: Niilin risteily ja Hurghada
Matkaseurue: Emma ja Aino

HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.

Sunnuntai 3.3.2002 - Helsinki - Hurghada - Luxor

Ensimmäinen matkapäivä alkoi leppoisasti formuloilla viideltä aamulla. Räikkönen 3., Salo 6.! Kisan jälkeen pakkasimme loput tavarat ja suunnistimme lentokentälle. Lennon piti lähteä 12.30, mutta toisin kävi. Huollossa ilmenneiden ongelmien takia olimme lopulta puolitoista tuntia myöhässä. Ihan kiva kumminkin että korjasivat koneen...

Perillä Hurghadassa olimme kahdeksan kieppeillä ja lähdimme sieltä saman tien kohti muinaista Thebaa eli Luxoria, oppaanamme Veli Kilpinen. Alkumatkasta kuulimme luonnollisesti kaikenlaista yleisistä käytännön asioista kuten juomavedestä ja paikallisesta valuutasta. Kuulimme tuon lähes neljän tunnin matkan aikana paljon muutakin, mutta minulla alkoivat jo luomet painaa sen verran, että suurin osa meni suoraan toisesta korvasta ulos.

Mieleenpainuvinta matkan antia oli kerrassaan upea tähtitaivas! Sellaista en ole aiemmin missään nähnyt. Hotelliimme (Sonesta St. George) saavuimme 23.50 - ja suunnistimme suoraan yöpuulle.

Maanantai 4.3.2002 - Luxor

Hyvin nukutun yön ja maittavan aamiaisen jälkeen suuntasimme kulkumme basaareille. Siellä Veli kertoili meille erilaisista tuotteista joita meille siellä saatettaisiin kaupata ja varoitteli väärennöksistä. Pääsimme myös paistamaan ja maistamaan paikallista leipää: ihan hyvää.

Iltapäivällä oli ohjelmassa tutustuminen Karnakin ja Luxorin temppeleihin ja näin ollen myös ensimmäinen syväsukellus Egyptin historiaan.

Karnakissa tutustuimme ensi kertaa Egyptin muinaisten temppeleiden osiin, jotka ehtivät risteilyviikon aikana käydä tutuiksi. Ensimmäisinä vastaan tulivat mahtavat porttipilonit jotka oli kaiverrettu täyteen kuvia ja jotka olivat aikoinaan olleet myös upeasti maalattuja. Porttipilonien jälkeen vastaan tuli temppelin etupiha jossa säilytettiin mm. temppelin jumalan venettä jolla se purjehti Niiliä pitkin tapaamaan muita jumalia tiettyjen pyhien aikaan. (Karnakin temppeli oli aikoinaan pyhitetty Amon-Ralle.) Seuraavaksi oli vuorossa "papyrusmetsä", jonne faarao saattoi vetäytyä mietiskelemään - tavallisella kansallahan ei temppeleihin ollut asiaa, ainoastaan faaraolla ja papistolla. Papyrusmetsän pylväisiin oli kuvattu kertomuksia jumalista ja faaraon teoista. 1800-luvun löytöretkeilijät ja kaivausten tekijät olivat tosin kaivertaneet sinne sekaan myös omia nimiään. Peremmälle siirryttäessä tuli vastaan tiloja, joissa papisto suoritti erilaisia juhlamenoja ja säilytti pyhiä tarvikkeitaan. Perimmäisenä oli alkukummulla kaikkein pyhin eli kammio jossa jumalan patsasta säilytettiin. Sinne oli lupa saapua ainoastaan ylipapilla ja faaraolla - se oli jumalan koti. Karnakissa kaikkein pyhimmän takana oli vielä uhripiha, jossa jumalalle uhrattavat eläimet teurastettiin.

Illan hämärtyessä ja valojen syttyessä, siirryimme Luxorin temppeliin. Se ei ollut yhtä hyvin säilynyt kuin Karnakin temppeli, mutta iltavalaistuksessaan erittäin vaikuttava näky. Tämän temppelin erikoisuutena voisi pitää sen päälle aikoinaan rakennettua moskeijaa - moskeija on edelleen toiminnassa mutta sen ovi on jouduttu siirtämään, sillä vanha ovi on nykyään noin viiden metrin korkeudella temppelin seinässä.

Aikoinaan näitä kahta temppeliä on yhdistänyt muukin kuin Niili, nimittäin oinaspatsain reunustettu tie. Nykyään tuosta tiestä on kaivettu esiin noin sadan metrin pätkä Luxorin temppelin puolelta.

Tiistai 5.3.2002 - Luxor

Kolmantena matkapäivänä lähdimme liikkeelle heti kahdeksan jälkeen, sillä meillä oli vielä paljon nähtävää ennen kello yhtä, jolloin meidän oli määrä astua risteilyaluksellemme.

Suunnistimme siis Niilin länsirannalle, jossa ensimmäinen pysähdyksemme oli Memnonin kolosseilla, kahden valtavan istuvan patsaan luona. Ne olivat aikoinaan faarao Memnonin kuolintemppelin edessä, mutta kuolintemppelistä ei ollut enää mitään jäljellä ja patsaatkin olivat huonossa kunnossa. Niiden restaurointi oli käynnissä. Suuruudessaan ne tekivät silti vaikutuksen.

Toinen pysäkkimme olikin sitten Kuninkaiden laakso, jossa vierailimme neljän faaraon haudassa. Kuninkaiden laakson haudat on kaivettu Luxoria vastapäätä olevien vuorten sisään. Vuoret ovat pehmeää kalkkikiveä, mutta kaikkiaan 62:n tähän mennessä löydetyn hautakammion kaivaminen ja koristelu on silti vienyt tuhottomasti aikaa. Yleensä uuden faaraon ensimmäisiä tehtäviä olikin määrätä oman hautansa rakennustyöt alkaviksi, sillä haudan tuli olla valmis hänen kuolemansa koittaessa - sen jälkeen sitä ei enää rakennettu, ja pahasti keskeneräisestä haudasta saattoi jäädä puuttumaan jotain kuolemattomuuden kannalta olennaista.

Faarao Merenptahin hauta, jossa piipahdimme ensimmäiseksi, oli juuri tällainen hieman keskeneräinen hauta. Sen käytävä ja kammiot oli saatu louhittua valmiiksi, mutta hieroglyyfikaiverruksia oli vain käytävän alkupäässä ja itse hautaholvin kuvat oli maalattu suoraan kalkkikiveen eikä laastin päälle, kuten yleensä oli tapana. Myös kivisen sarkofagin kansi oli jäänyt puolitiehen, mikä kielii kiireestä ja töiden keskeytymisestä, sillä ei ole kovin luultavaa, että haudanryöstäjät olisivat aikoinaan vaivautuneet raahaamaan monta tonnia painavan graniittikannen puoleen matkaan ylös melko jyrkkää käytävää.

Toinen hauta, jossa kävimme, oli Ramses III:n. Se oli ehditty koristella loppuun asti, mistä lienee osittain kiittäminen sitä, että Ramses III hyödynsi jonkun edeltäjänsä aloittamaa käytävää. Ensimmäinen rakennuttaja oli luopunut hankkeestaan, kun kaivajat törmäsivät vanhempaan hautakammioon, mutta Ramses III päätti ainoastaan kiertää vanhan kammion ja rakennuttaa omansa sen viereen. Ramses III oli sotaisa faarao, joten voi olla, ettei hänellä olisi ollut aikaakaan rakennuttaa kokonaan uutta hautaa itselleen. Tämän haudan jokainen tuuma oli joka tapauksessa kauniisti koristeltu ja sen käytävän varrella oli lukuisia kammioita eri tarkoituksiin: ruualle, aseille, kruunuille,...

Kolmas kohteemme oli Tutankhamonin hauta (kuva oikealla). Se oli pieni, kuten sopi odottaakin niin nuorena kuolleelta faaraolta, mutta viimeisen päälle koristeltu. Koristelu oli hieman eri tyyppistä kuin muissa näkemissämme haudoissa. Yleensä koristelun, niin kuvien kuin tekstinkin, taustavärinä oli valkoinen, mutta täällä se oli kulta. Täällä oli myös nähtävillä Tutankhamonin kultainen sarkofagi sekä kivisen sarkofagin alaosa. Loput Tutankhamonin yhdeksästä sarkofagista - samoin kuin kaikki muut haudasta löytyneet aarteet - ovat näytteillä Kairon Egyptiläisessä museossa, johon kävimme tutustumassa myöhemmin lomamme aikana. On arvoitus, miksi Tutankhamonin haudan aarteet säilyivät paikoillaan niin pitkän, vaikka muut haudat ryöstettiin puti puhtaiksi jo tuhansia vuosia sitten, varsinkin kun haudan ovessa oli havaittavissa murron jälkiä. Yhtenä mahdollisuutena pidetään sitä, että hauta yksinkertaisesti unohdettiin kun sen yläpuolelle rakennettiin toinen hauta jonka rakennusjätteet kasattiin Tutankhamonin haudan eteen. Meidän perheemme teoria on, että haudanryöstäjät käyttivät tätä hautaa aikoinaan jonkinlaisena välivarastona Ramses IV:n hauta jonne he keräsivät myös muista haudoista löytämäänsä tavaraa. Jotain kuitenkin tapahtui ennen kuin he ehtivät kuljettaa saaliinsa pois - ehkä heidät saatiin kiinni toisesta haudasta tai he kuolivat muuten vaan - ja "Tutankhamonin aarre" säilyi meidänkin ihailtavaksemme. Hauta oli nimittäin löydettäessä niin täynnä tavaraa, että siitä määrästä riittäisi useammallekin faaraolle. Tiedä häntä.

Neljäs ja viimeinen tutustumiskohteemme oli Ramses IV:n hauta. Siinä ei oikeastaan ollut mitään erikoista, vaan se oli "normaali" hauta, kauniisti koristeltu ja viimeistelty. Sen käytävä tosin oli leveämpi kuin muissa haudoissa joihin tutustuimme. Minä ihastuin kovasti sen seiniä peittäviin hieroglyyfeihin, jotka olivat todella hyvin säilyneitä ja värikkäitä. Kuvasta sitä voi olla vaikea sanoa, mutta kuviot on kaiverrettu seinään - ne eivät siis ole kohokuvia, ei yksikään niistä...

Päivän seuraava etappi vei meidät alabasteriveistämölle, josta saattoi ostaa aitoja kiviesineitä, basaareissa myytävät kun yleensä olivat jäljitelmiä. Siellä meidät myös perehdytettiin käsin ja koneella tehtyjen esineiden eroihin. Tämä paja sijaitsi kylässä, joka oli erityisen tunnettu paitsi alabasteriveistoksista, myös värikkään koristeellisista taloistaan. Niillä kyläläisillä joiden perheestä joku oli käynyt Mekassa, oli nimittäin tapana maalata talonsa sen merkiksi.

Alabasterikylästä jatkoimme matkaa naisfaarao Hatshepsutin kuolintemppeliin. Se on arkkitehtuuriltaan ainutlaatuinen, sillä samanlaisia portaikkoja ja pylväshalleja ei muissa kuolintemppeleissä ole. Hatshepsutin kuolintemppelistä löytyvät pyhäköt Amonille, hänelle itselleen sekä auringolle. Lisäksi temppelissä on Anubiksen ja Hathorin kappelit. Hatshepsut itse oli faarao Tuthmosis I:n tytär ja nousi valtaan veljensä, Tuthmosis II:n, jälkeen sillä tämän poika Tuthmosis III oli vasta neljä vuotias - ensin sijaishallitsijaksi ja lopulta faaraoksi. Hatshepsutin kuolinsyy on hämärän peitossa ja epäillään, että Tuthmosis III olisi tappanut hänet. Tähän viittaa ainakin se, että Tuthmosis III nousi valtaistuimelle tätinsä jälkeen ja ryhtyi järjestelmällisesti tuhoamaan tätä esittäviä patsaita ja hakkaamaan tämän kuvia ja nimiä irti temppeleiden seinistä ja pylväistä. Karnakin temppelissä sijaitseva obeliski on yksi harvoista paikoista jossa Hatshepsutin nimi on säilynyt, mutta tämänkin obeliskin Tuthmosis III tiettävästi peitti tiiliseinällä.

Puoli kahdelta saavuimme risteilyaluksellemme, Niilin Odysseialle. Siellä meitä odottikin jo seisova pöytä ruokineen - seuraavan neljän päivän ajan tuntui siltä kuin koko ajan olisi ollut ruoka-aika: aamiainen, lounas, tee tai illallinen. Lounaan jälkeen minä otin jälleen tirsat ja neljältä meillä oli infotilaisuus laivan yläkannella. Kuudelta halukkailla oli mahdollisuus lähteä tutustumaan muumiointimuseoon, mutta koska tunsin oloni hieman huteraksi, päätin jäädä hyttiin nukkumaan.

Keskiviikko 6.3.2002 - Luxor-Edfu

Tässä kaikki oleellinen matkamme neljännestä päivästä: löhöilyä kannella ja yritystä olla palamatta. Keskiviikko oli siis lepopäivä.

Päivän mittaan näimme banaani- ja sokeriruokoviljelmiä, savuttavia sokeriruokotehtaita ja sokeriruokoa kuljettavia proomuja - ja lukuisan määrän muita risteilijöitä. Laivamme irtaantui Luxorin rannasta puolilta päivin, ja viideltä olimme Esnan sulkuporttien luona. Siellä oli kaupustelijoita veneillään meitä vastassa ja alkoi ankara pommitus molempiin suuntiin: kauppiaat heittelivät meitä tuotteillaan ja me heittelimme niitä takaisin. Tätä jatkui puolisen tuntia, aina siihen asti, että pääsimme ajamaan sulkuun. Laivan nostaminen kahdeksan metriä ylöspäin kesti vajaan tunnin. Esnasta matka jatkui suoraan Edfuun, jossa olimme myöhään illalla.

Torstai 7.3.2002 - Edfu, Kom Ombo

Torstai aamuna, ennen kuin laiva lähti jälleen jatkamaan matkaansa kohti seuraavaa satamaa, piipahdimme tutustumassa Edfun temppeliin. Temppeli oli omistettu Horukselle ja yksi parhaiten säilyneistä - mutta sehän olikin vain vähän yli 2000 vuotta vanha. Horuksen lisäksi temppelissä palvottiin tämän puolisoa Hathoria ja heidän poikaansa Harsomtusia. Temppelin rakentaminen kesti lähes 200 vuotta ja urakkaa on kuvattu temppelin jyhkeisiin ulkomuureihin. Mahtavaan porttipiloniin (kuvassa) puolestaan on kuvattu faaraon voitto vihollisesta jumalten avulla. Sisäänkäyntiä vartioivat Horuksen patsaat. Tämä oli ainoa näkemämme (tällä tyylillä rakennettu) temppeli, jonka katto oli säilynyt. Se oli mustunut pahasti, sillä temppeliä oli myöhempinä aikoina käytetty tavalliseen asumiseen. Se oli toiminut mm. varhaisten kristittyjen turvapaikkana, jolloin jumalten kuvia oli naputeltu pois ja kaiverrettu ristin kuvia tilalle. Kun temppeliä tutkittiin ja sen vallannut hiekka kaivettiin pois, 'kaikkein pyhimmän' takana olevasta huoneesta löytyi Horuksen aurinkolaiva, eli laivan muotoinen kantotuoli, jolla jumalan patsasta kuljetettiin kun sitä vietiin ulos temppelistä. Alkuperäinen on muistaakseni British Museumissa Lontoossa, mutta siitä teetetty tarkka kopio on temppelissä oikealla paikallaan.

Temppelin erikoisuuksiin kuuluu myös sisämuurien ulkopuolella sijaitseva nilometri, Niiliin yhteydessä oleva tunneli, josta voitiin seurata tulvan korkeutta. Papit määräsivät kunkin vuoden verot sen mukaan miten korkealle Niili nousi, sillä tulvan korkeus oli suoraan verrannollinen saatavan sadon määrään. Tavallinen kansa saattoi ihmetellä pappien kykyä ennustaa tuleva sato puolta vuotta etukäteen... Nilometri on aikoinaan löytynyt jokaisesta Niilinvarren lemppelistä, mutta Edfussa se on harvinaisen hyvin säilynyt. Nämä nilometrit ovat nykyään käyttökelvottomia, sillä patoamisen jälkeen Niili ei enää tulvi ja joen pinta on laskenut merkittävästi.

Palattuamme laivalle, matka jatkui kohti Kom Omboa. Kom Ombon temppeli on rakennettu niin lähelle jokea, että osa rakennuksista on romahtanut veden pehmittämän maan petetttyä niiden alta ja osan on tulva vienyt kokonaan. Temppelin kaivaukset ovat edelleen osittain kesken. Kom Ombon kaksoistemppeli on viimeisimpiä vanhalle uskonnolle pyhitettyjä temppeleitä. Uskonnon rappeutuessa ja kannattajien vähetessä toimintaa yritettiin tehostaa palvomalla kahta jumalaa samassa paikassa. Yhteiseltä esipihalta lähtee kaksi samanlaista käytävää rinnakkain päättyen vierekkäisiin pyhäkköihin, Horus vasemmalla ja krokotiilijumala Sobek oikealla. Muuta huomattavaa erikoisen kaksoisrakenteen lisäksi temppelissä ovat hyvin säilyneet kuvat mm. lääkärien välineistä. Paikalta on löytynyt myös muumioituja krokotiilejä sekä kylpyamme, jossa muun muassa Kleopatra on kylpenyt.

Illan hämärtyessä nostimme vielä kerran ankkurin ja suuntasimme kohti Assuania. Ennen päivällistä meillä oli pieni tietokilpailu matkan aikana kuulluista asioista. Joukkueet olivat pöytäkunnittain, sillä kaikki olivat istuneet ruokaillessa suunnilleen samoilla paikoilla risteilyn alusta asti. Meidän joukkueemme voitti, tottakai.

Perjantai 8.3.2002 - Abu Simbel, Assuan

Kuudentena matkapäivänä herätys olikin sitten todella aikainen, sillä kansainvälinen omatoimiretkemme Abu Simbeliin lähti klo 3.30. Ensin meidät kyydittiin autolla Assuanin lentokentälle (jossa, näin sivumennen sanoen, oli saapuessamme hiljaista kuin hautausmaalla) josta oli puolen tunnin lento Abu Simbelin lentokentälle. Matkalla näimme temppelin yövalaistuksessaan lentokoneen ikkunasta kun kapteeni kaartoi sen yli - lento oli täysin turistilento ja lähes loppuun myyty. Perillä änkesimme itsemme erään brittiryhmän bussiin, sillä muita kuljetuksia ei ollut.

Vaikka Abu Simbelin temppelit löydettiin verrattain myöhään, vasta 1813, ne ovat nykyään yksi Egyptin tunnetuimmista nähtävyyksistä. Löydettäessä temppelit olivat hautautuneena ympäröivän aavikon hiekkaan kuten lähes kaikki muutkin faaraoiden ajan monumentit. 1960-luvulla niitä uhkasi jälleen hautautuminen - tällä kertaa veteen - kun Assuanin patoa alettiin rakentaa 1960. UNESCO:n kustannuksella valtavat kalliotemppelit siirrettiin 64 metriä ylemmäs ja 180 metriä kauemmas joesta. Temppelit sahattiin palasiksi ja koottiin uudelleen teräsbetonisten tukien varaan ja niiden ympärille rakennettiin "kallio" muistuttamaan mahdollisimman paljon alkuperäistä maisemaa. Temppelit on koottu millimetrien tarkkuudella vastaamaan alkuperäisiä, joten nykyäänkin, kahdesti vuodessa, kevät- ja syyspäivän tasauksena, paistaa aurinko noustessaan suoraan suuren temppelin ovesta sisään ja valaisee viiden minuutin ajan kolme temppelin pyhimmässä olevaa patsasta jättäen kuitenkin kuoleman ja pimeyden jumalan patsaan aina varjoon.

Saapuessamme temppelialueelle alkoi aamu sarastaa. Auringon ensisäteissä mahtavat Ramses II:n patsaat suuren temppelin edessä näyttivät vaalean punaisilta, mutta muuttuivat normaalin värisiksi auringon noustessa ylemmäs. Koska olimme paikalla omin nokkinemme, pääsimme tutustumaan temppeliin kaikessa rauhassa ilman tungosta kun muille paikalle saapuneille kerrottiin temppelistä ja sen historiasta ulkona - kävijälaskurin mukaan olimme temppelin ensimmäiset vieraat sinä päivänä. Oli mukava tutustua paikkaan ilman että tarvitsi koko ajan väistellä muita ja kuikuilla olkien yli.

Ensimmäisenä, astuessamme jättiläismäisten Ramses II:n patsaiden välistä sisälle suureen temppeliin, saavuimme kahdeksan Osiris-patsaan tukemaan pylväshalliin. Hallin seiniä koristavat maalaukset kertoivat Ramses II:n sotamenestyksestä. Kattoa koristi perinteisen tähtitaivaan lisäksi Ylä-Egyptin suojelijaa, jumalatar Nekhbetia, symboloivat korppikotkat. Tästä Osiris-patsaiden koristamasta hallista pääsi kaikkiaan kahdeksaan sivukammioon, joissa on luultavasti säilytetty uskonnollisiin menoihin liittyvää esineistöä sekä muita aarteita. Kammiot olivat melko matalia ja niissä oli huono ilma - ja nyt oli sentään vasta aamu ja olimme ensimmäiset kävijät.

Suoraan temppelin sisäänkäyntiä vastapäätä oleva ovi johti pienempään, neljän pylvään tukemaan halliin. Neliskulmaisiin pylväisiin oli kuvattu faarao eri jumalten edessä ja seiniä koristivat uskonnolliset aiheet. Tästä pienemmästä pylväshallista pääsi edelleen uhraushuoneeseen, jonka jälkeen oli vihdoin vuorossa kaikkein pyhin. Kaikkein pyhimmässä sijaitsivat Ra-Horathen, Ramses II:n, Amen-Ran ja Ptahn patsaat. Tähän perimmäiseen huoneeseen oli pääsy ainoastaan hallitsijalla.

Abu Simbelin pieni temppeli oli omistettu Hathorille ja Ramses II:n lempivaimolle, Nefertarille. Sisäänkäynnin molemmin puolin oli kolme patsasta, kaksi Ramseksen patsasta ja niiden välissä Nefertarin. Huomattavaa patsaissa oli niiden koko: Nefertarin patsaat olivat yhtä suuria kuin Ramseksen. Myös prinsessat ja prinssit hallitsijaparin jaloissa olivat saman kokoisia; yleensä faaraoiden Egyptissä naiset kuvattiin huomattavasti miehiä pienempinä. Sisällä temppelissä oli ensin lähes neliön muotoinen halli jota tuki kuusi Hathorin patsasta ja koristi tyypilliset kuvaukset faaraon voitoista ja uhrilahjoista jumalille. Kaikkein pyhimmässä oli kuvattu Hathor lehmähahmossaan.

Tutustuttuamme temppeleihin puolentoista tunnin ajan, oli aika palata takaisin Assuaniin oman ryhmämme joukkoon. Yhdeksältä olimme takaisin laivalla ja valmiita seuraavalle retkelle. Ensimmäisenä kohteena oli Assuanin suurpato 10 km kaupungista etelään. Sinne päästäksemme ylitimme ensin Niilin Assuanin pientä patoa pitkin. Pieni pato valmistui 1902 ja sitä laajennettiin ja korotettiin vuosina 1912 ja 1933. Padon länsipuolella olevien viiden sulkuportin kautta pienehköt laivat pääsevät yhä kulkemaan sen ohi, mutta liikennettä ei juuri ole, sillä muutaman kilometrin päässä olevassa suurpadossa ei ole sulkuja ja matka tyssää siihen. Pienen padon voimala tuottaa sähköä Assuanin kaupungin tarpeisiin.

Assuanin suurpadon rakennutti presidentti Nasser, joka ei kuitenkaan ehtinyt koskaan nähdä vuonna 1971 vihittyä patoa valmiina. Suurpato on viisi kilometriä pitkä ja 111 metriä korkea, leveyttä sillä on alhaalla kilometri ja ylhäällä 40 metriä. Nasserin oli tarkoitus turvata kansansa hyvinvointi padon avulla: lisää viljelysmaata ja taattu sähköntuotanto. Tavallaan hän onnistuikin, sillä viljeltävän maan pinta-ala kasvoi 25 prosenttia ja pato tuottaa sähköä yli Egyptin oman tarpeen, mutta maailman suurimman joen patoamisella on ollut myös haittavaikutuksia ja ne alkavat jo näkyä. Välitön seuraus padon rakentamisesta oli maailman suurimman tekojärven, Nasserjärven, syntyminen. Järvi on 550 km pitkä - ulottuen aina Sudaniin saakka - ja useita kilometrejä leveä ja pakotti syntyessään kymmenet tuhannet ihmiset muuttamaan muualle ja hukutti alleen lukuisia temppeleitä. Järvi on kalaisa, mutta alkanut pahasti rehevöityä kun pato pysäyttää suurimman osan joen mukanaan tuomasta ravinteikkaasta lietteestä. Tämä heijastuu myös joen alajuoksulle, missä Niilin suiston kala- ja äyriäiskanta on lähtenyt laskuun. Myös viljely kärsii suuresti lietteen ja tulvien puutteesta. Ennen tulva vei mennessään kaikenlaisia tuholaisia ja epäpuhtauksia ja toi uutta lietettä. Nykyään, vaikka pelloilta saadaan jopa kolme satoa vuodessa ja peltoala on lisääntynyt, vuodentulo on suunnilleen sama kuin ennen padon rakentamista, sillä liejun puuttuessa maata on lannoitettu liikaa, eivätkä tulvat enää huuhtele ylimääräisiä ravinteita ja maaperän läpi puskevaa suolaa pois. Lisäksi ihmiset pelkäävät mitä tapahtuisi jos pato yllättäen murtuisi ja Nasserjärven vedet syöksyisivät Niilinlaaksoon - seuraukset olisivat katastrofaaliset.

Padolta siirryimme tutkimaan yhtä niistä harvoista temppeleistä jotka pystyttiin pelastamaan Nasserjärven alta, Philaen temppeliä. Temppeli sijaitsi aikaisemmin Philaen saarella, josta se ennen suurpadon rakentamista siirrettiin Agilkian saarelle, joka tasoitettiin ja muotoiltiin muistuttamaan Philaen saarta. Jo ennen suurpadon valmistumista temppeli oli veden peitossa tammikuusta heinäkuuhun pienen padon kerätessä ja säännöstellessä tulvavettä, mistä johtuen kaikki värit ovat huuhtoutuneet seinistä pois. Philae oli vanhan Egyptiläisen uskonnon viimeisimpiä turvapaikkoja kristinuskon saapuessa maahan ja tuhotessa vanhan kulttuurin temmppeleitä ja pyhäkköjä tieltään. Sen rakennustyyli on saanut vaikutteita erityisesti Roomasta, jonka vallassa Egypti tuolloin oli ja kuvien perusteella uskonto oli muutenkin jo aika sekoittunut antiikin muihin uskontoihin.

Viimeisin kohteemme ennen paluuta laivalle lounastamaan, oli liikelaitos joka kutsui itseään nimellä papyrusinstituutti. Siellä meille näytettiin kuinka papyrusta valmistetaan ja mistä tunnistaa hyvän ja huonon papyruksen. Ja saimme luonnollisesti tehdä ostoksia. Loppupäivän vietimme laivalla ja felukkapurjehduksella; minulla oli päänsärkyä, eikä ostosretki muutenkaan kiinnostanut.

Lauantai 9.3.2002 - Assuan-Luxor

Kahdeksalta aamulla jätimme hyvästit laivallemme ja lähdimme saattueessa taivaltamaan takaisin kohti Luxoria. Aamupäivä kuluikin mukavasti bussissa körötellessä. Jotta koko päivä ei olisi kulunut nukkuessa, kävimme iltapäiväkävelyllä läheisessä matkamuistomyymälässä.

Kello viiden teelle lähdimme Brittien 1800-luvun lopulla rakentamaan hotelli Winter Palaceen, jossa kaikki silmäätekevät nykyäänkin asuvat Luxorissa käydessään. Ensin tutustuimme hotellin puutarhaan, joka oli hieno - mikäli sattuu pitämään puutarhasta jossa viimeinenkin ruohonkorsi tietää tarkkaan paikkansa. Tee tarjoiltiin teehuoneessa ja lisukkeet olivat runsaat ja herkulliset. Teetarjoilun jälkeen meillä oli mahdollisuus kierrellä tutustumassa hotelliin. Huomattavin ja mieleenpainuvin seikka oli l e v e ä t käytävät, joissa olisi mahtunut vaikka ajamaan rekalla - ei nykyisissä hotelleissa vaan sellasia oo. Paluumatka hotelliin sujui mukavalla hevoskyydillä.

Sunnuntai 10.3.2002 - Luxor-Hurghada

Sunnuntaiaamun voimme ottaa levon kannalta, koska ohjelmamme alkoi vasta kymmeneltä. Kävimme englantilaisen Pearl Smithin perustamassa lastenkodissa, jossa on pääasiassa aviottomina syntyneitä lapsia, jotka on jätetty heitteille.

Lähdimme Luxorin hotellilta kohti Hurghadaa puoli yhden aikaan, mutta saattueemme lähti liikkeelle vasta kello 13.10. Bussimatkalla meille näytettiin egyptiläinen matkailuvideo. Suurin osa matkasta kului autiomaamaisemia ihaillessa. Tulimme Hurghadaan ennen viittä, mutta jouduimme odottelemaan huonetta tovin jos toisenkin, koska nimemme olivat tippuneet jossain vaiheessa pois listoilta.

Maanantai 11.3.2002 - Hurghada

Maanantain ohjelmassa oli Hurghadaan ja sen lähiympäristöön tutustuminen. Lähdimme retkelle kello 9.40 ja kiertelimme Sakkalan ja Daharin alueella. Daharin basaarialueella viivähdimme pidempään, ja kuulimme taas egyptiläisen basaarin tuotteista esitelmän (mausteet, vesipiiput, turistirihkama...).

Kierroksen jälkeen Visa-automaatin käyttö oli paikallaan, minkä jälkeen kävimme herkuttelemassa McDonaldsissa. Hotellimme lähellä oli muitakin hyviä ruokapaikkoja kuten Pizza Hut ja KFC.

Loppupäivän lepäilimme ja rupesimme yöpuulle ennen yhdeksää, koska seuraavana aamuna oli tiedossa varsin aikainen herätys.

Tiistai 12.3.2002 - Hurghada-Kairo

Herätys kello 1.40! Bussi tuli hakemaan meitä hotellilta kello 2.35. Ajoimme El Gounan kautta saattueen kokoontumispaikalle, josta matka jatkui kohti Kairoa kello 4.15. Hotellista saamamme aamiaiseväät söimme taukopaikalla seitsemän aikoihin, jolloin päiväkin oli jo alkanut sarastaa. Maisemat olivat hyvin yksitoikkoisia, ainoastaan muutamia rakenteilla olevia hotelleja näkyi Punaisen meren rannalla.

Yhdentoista maissa pääsimme Kairon ruuhkiin ja löysimme tiemme Egyptiläiseen museoon. Vietimme museossa puolitoista tuntia, vaikka katselemista olisi riittänyt moneksi päiväksi. Kaikkiin mahtaviin patsaisiin ja muihin mittaamattoman arvokkaisiin esineisiin turtui niin, että niistä ei jaksanut väsyneenä innostua enempää kuin mitä käyttämässämme ajassa ehti. Upein osasto museossa on tietenkin se, missä on Tutankhamenin haudasta löytyneet esineet.

Museosta lähdettyämme kävimme lounaalla Hilton-hotellin kahvilassa, minkä jälkeen oli ohjelmassa Khan El-Khalilin basaarialue. Aikaa varattiin tunnin verran, mutta meille riitti kymmenen minuuttia, ja sekin oli liikaa.

Keskiviikko 13.3.2002 - Kairo-Hurghada

Aamulla ensimmäisenä kävimme Citadelissa ja sillä Mohammed Alin eli Alabasterimoskeijassa. Tämän jälkeen jatkoimme Gizan pyramideille. Yllätykseksemme matka sinne ei kulkenutkaan aavikon halki, vaan ne ilmeistyivät eteemme aivan kaupungin laidalla. Kheopsin pyramidia voimme ihmetellä vain ulkopuolelta, koska tällä kaudella yleisöllä on pääsy vain Khefrenin pyramidin sisään. Ryömimme siis sinne.

Seuraavaksi kävimme Khefrenin laaksotemppelissä, joka on aivan suuren sfinksin vieressä. Sfinksin äärellä hiljennyttyämme kävimme vielä Elbazaarin papyrusinstituutissa, minkä jälkeen lounastimme jokilaivalla.

Matka takaisin Hurghadaan alkoi kello 16 ja saavuimme hotelliimme yhdeltätoista.