Maanantai 5.1.2009 - Katariinan luostari
Herätys kuudelta, aamiainen puoli seitsemältä ja matkaan seitsemältä. Edessä oli koko päivän
kestävä retki autiomaan halki Katariinan luostariin.
Matkaa luostariin oli hyvälaatuista tietä pitkin alle 300 km, mutta matkalla pidettiin kolme
taukoa. Pitkään odottelimme myös paikallisopasta luostarin portilla. Tästä seurasi, että
meille tuli hurja kiire ehtiä nähdä luostari! Paikka on avoinna turisteille vain kello 9-12,
mikä meille tässä vaiheessa kerrottiin. Ensin kävimme katsomassa entisten munkkien kalloja
ja muita luita. Paikalla oli muutama muukin ihminen, ja jonotus kallogalleriaan kesti yli
15 minuuttia. Paikalla oli venäläisiä, jotka törkeästi kyynärpäitään käyttäen ohittivat
suomalaiset kunnes panimme sille stopin.
Seuraavana jonotimme varsinaiselle luostarialueelle pääsyä. Luostari on ympäröity muurilla,
jossa on vain yksi pieni sisääntulo/ulostuloportti. Nyt alkoi olla jo kiire niillä, jotka
halusivat nähdä ikonigalleriankin. Portista läpi päästyämme näimme ensin Mooseksen lähteen.
Sitten jonotimme pääsyä kirkkoon. Se on alueella ikonigallerian lisäksi ainoa rakennus,
johon turisteilla on asiaa. Väkeä ja tönimistä oli sielläkin niin paljon, että tuli mieleen
vain, että mitenkähän täältä pääsisi pois. Sitten piti vielä nähdä se tuhansien vuosien
ikäinen palava pensas, josta kaikki sai alkunsa. Oli viimein suuri helpotus päästä ulos
luostarialueelta. Näin ahdistavassa paikassa olemme harvoin käyneet.
Koska luostari on kaukana kaikesta ja koska se on auki turisteille vain aamupäivällä,
on selvää, että kaikki bussilastilliset ovat paikalla suurin piirtein samaan aikaan kello
11:n ja 12:n välillä. Käsittämätöntä.
Tämän ahdistavan kokemuksen jälkeen ajoimme läheiseen hotelliin lounaalle. Alueella on
murhatun entisen presidentin Anwar Sadatin entinen huvila, joka kylläkin näyttää
ränsistyneeltä vanhalta talolta.
Kello 13.20 lähdimme ajamaan kohti rannikkokaupunki Dahabia ja ihailimme karuja maisemia
matkan varrella. Saavuimme hajuvesikauppaan, jossa haisteltiin ja jossa jotkut hieroivat
kauppojakin. Ajelimme sitten varsinaiseen kaupunkiin, jossa oli 45 minuuttia aikaa. Ostimme
muutaman postikortin (3 x 2 EGP) ja joulukoristeesta käyvän kamelinkoristeen (1 USD).
Kello 17.05 lähdimme Dahabista ja kierrettyämme kaikki Sharm El Sheikhin hotellit tulimme
omaamme kello 19.05. Kävimme lukemassa sähköpostit, minkä jälkeen menimme illalliselle.