Los Cristianos 21.-28.3.1987

Olimme varanneet matkan Teneriffalle ja tarkemmin etelärannikon Los Cristianosiin vain viikkoa aikaisemmin. Seuraksemme saimme Päivin ja Leenan. Aino oli jo ollut jonkin aikaa sairaslomalla keuhkokuumeen takia, mutta sai viime tingassa lääkäriltä luvan lähteä matkaan.

Lauantaina 21.3.1987 lentomme AY1553 lähti kello 10.30, ja noin kuuden tunnin kuluttua olimme Teneriffalla. Kun oli saatu passiin leimat ja matkatavarat hihnalta, meidät kuljetettiin bussilla hotelliin. Eipä siinä paljoa muuta ehdittykään enää ihmetellä sinä päivänä.

Sunnuntaipäivä 22.3.1987 kului mukavasti Los Cristianosiin tutustuessa ja altaalla polskiessa. Illalla kävimme syömässä Malaga-ravintolassa kunnon pihvit, paitsi että Emma halusi vain ranskalaisia perunoita. Niitäkään hän ei jaksanut syödä, vaan nukahti pöytään. Kun piti lähteä hotelliin, Emma piti herättää syvästä unesta - ja siitähän mökä nousi. Selviydyimme kuitenkin melkein kunnialla hotellin sänkyyn.


Maanantaina 23.3.1987 lähdimme heti aamutuimaan Finnmatkojen järjestämälle saarikierrokselle. Bussimme lähti heti kiipeämään ylöspäin. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Vilaflorin kylä, josta käsin ihailimme maisemia. Jatkoimme ylemmäksi Teideä kohti ja Las Canadasin kansallispuiston upean karuihin maisemiin.

Pysähdyimme kuvaamaan Aguamansan lähellä tien varrella olevaa basalttimuodostelmaa, joka muistuttaa valtavaa päivänkakkaraa. La Orotavan laaksossa perehdyimme banaaninviljelyn salaisuuksiin. Siellä oli myös oikein komeita strelitzioita, myös jättiläismallia.

Tulimme pohjoisrannikolle Puerto de la Cruzin kaupunkiin. Siellä ei ollut mitään järjestettyä ohjelmaa, vaan vaeltelimme vain pitkin katuja. Aino oli ollut siellä 15 vuotta aikaisemmin viikon, ja tuttuja paikkoja löytyikin.

Paluumatkalla meillä oli kaksi pysähdystä. Ensimmäinen oli vanhan traakki- eli lohikäärmepuun luona Icodissa. Puu erittää verenpunaista nestettä eli lohikäärmeen verta, mistä puu on saanut nimensä. Nestettä käytettiin aikoinaan lääkkeenä jopa lepraan. Toinen pysähdyksemme oli hajuvesikaupassa.


Tiistaina 24.3.1987 päätimme tehdä patikkaretken naapurikylään Playa de las Americasiin, joka on Los Cristianosia huomattavasti suurempi turistirysä. Alkumatka kivisellä ja epätasaisella polulla sujui mukavasti, mutta sitten alkoi kuumuus vaivata. Pääsimme kuitenkin perille ja istahdimme kuppilaan kylmän sangriakannun ja spriten ääreen. Aah!

Paikassa ei sen kummempaa ihmettelemistä ollut, joten palasimme levättyämme takaisin Los Cristianosiin. Muut olisivat halunneet ottaa taksin, mutta Emma vaati kävelyä, joten ei auttanut...


Keskiviikkona 25.3.1987 lähdimme laivaretkelle naapurisaarelle Gomeralle. Päivä oli vähän sateinen, joten lämpimämpi vaatetus oli tarpeen. Saarelle tultuamme lähdimme kiertämään sitä bussilla. Maisemat olivat vihreitä, vuoria ja laaksoja. Lounaspaikassamme saimme kuulla, miten viheltäen viestitetään asioita.

Poikkesimme vielä käsityöpajassa ja –kaupassa ennen kuin tulimme pääkaupunkiin San Sebastianiin, mistä laiva lähti takaisin päin.

Kolumbuksen löytöretken kunniaksi San Sebastianiin rakennettiin Torre del Conden linnoitus, ja linnantorni vartioi pääkaupungin ranta-aluetta.


Torstaina 26.3.1987 lähdimme bussilla saaren pääkaupunkiin Santa Cruziin. Poikkesimme kauppahallissa ihmettelemässä isoja kaloja ja muita meren eläviä. Täällä ei ollut mitään erityistä tutustumiskohdetta, vaan vaeltelimme mittaillen katuja. Kävimme syömässä kanaa Olympo-ravintolassa. Hotellille palattuamme oli vuorossa uintia altaassa ja myöhemmin illalla ruokailu pitsan merkeissä. Ainon pitsan reunat syötyään Emma veteli taas hirsiä totuttuun tapaan.


Perjantai 27.3.1987 oli löhöpäivä! Uima-altaalla, parvekkeella, välillä kaupungilla vaeltaen.

Lauantaina 28.3.1987 eli lähtöpäivänä emme ehtineet mitään ihmeellistä saada aikaan. Bussi tuli hakemaan meitä kello 14.30 hotellilta ja kone lähti kello 17.15. Sen verran kone oli myöhässä, että olimme Helsinki-Vantaalla vasta kymmentä yli yhden.

Paluu

Maahakemistoon
Etusivulle


© Aino Ilkkala