Etelä-Afrikka 21.12.2016-1.1.2017

Olympia: Eteläinen Etelä-Afrikka
Matkaseurue: Emma, Aino ja Jussi

HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.

Keskiviikko-torstai 21.-22.12.2016 -
Helsinki-Frankfurt-Johannesburg-Kapkaupunki-Simon's Town

Mukavia nämä iltapäivälähdöt - lähtöpäivänä voi rauhassa heräillä ja pakkailla eikä tarvitse sännätä matkaan puoliunissaan. Taksi tuli hakemaan meitä kello 14.10, ja olimme hyvissä ajoin kentällä Olympian omassa lähtöselvityksessä. Tavanomaisen matkapaketin lisäksi Olympia antoi meille 65-vuotislahjapaketin. Matkatoimistohan perustettiin vuonna 1952, ja vuonna 2017 65 vuoden ikä tulee täyteen.

Turvatarkastuksen jälkeen meillä oli hyvää aikaa istahtaa kahville, ja kello 16.40 pääsimme koneeseen. Ensimmäinen etappimme oli Frankfurt 1539 kilometrin päässä. Sinne lensimme mustikkamehun voimalla. Kello 20.45 lähti jatkolentomme Frankfurtista kohi Johannesburgia. Yhdentoista aikaan tarjottiin illalliseksi vaihtoehdot lihapullia ja kanasuikaleita. "Hyvin" nukutun yön jälkeen oli seitsemältä vuorossa aamiainen, vaihtoehtoina lämmin munakas ja kylmät leikkeleet sekä hedelmäsalaatti ja jugurtti.

Johannesburgissa meidän piti hakea laukut hihnalta ja toimittaa ne tullin kautta baggage dropiin. Tullissa oli sen verran ruuhkaa, että meidät ohjattiin suoraan baggage dropiin. Muutama tunti taas odoteltiin ennen seuraavaa lentoa. Puolen päivän aikoihin pääsimme koneeseen, joka vei meidät Kapkaupunkiin. Myös tällä kahden tunnin lennolla tarjottiin lounas.

Kapkaupungissa oli niin hieno sää, että paikallisopas oli hankkinut meille liput Pöytävuorelle. Sää kaupungissa on niin oikukas, että vuorelle on mentävä heti, kun se on mahdollista. Vähän olimme matkasta väsyneitä, mutta niin sitä vain jonotettiin köysiradalle tunnin verran. Vuorelle on päässyt köysiradan avulla jo vuodesta 1925. Vuonna 1997 rata uusittiin niin, että vaunuun mahtuu kerrallaan 65 henkilöä 25:n sijasta. Ala-asema on 302 metrin korkeudella merenpinnasta, ja yläasema 1067 metrin korkeudella. Komeiden maisemien lisäksi Pöytävuoren nähtävyyksiin kuuluvat mm. kalliotamaanit, kalliorakkelit ja värikkäät agamat. Juuri ennen paluutamme vuori peittyi nopeasti pilveen, jolloin kaupunkimaisema häipyi ajoittain kokonaan näkyvistä.

Meillä oli tunnin ajomatka Simon's Townin Quayside -hotelliin, jossa vietimme kaksi ensimmäistä yötämme. Hotelli oli viihtyisä ja sijaitsi huvivenesataman laidalla. Kävimme illallisella Bertha's -ravintolassa, minkä jälkeen uni maistui makealta.

Perjantai 23.12.2016 -
Simon's Town-Hyväntoivonniemi-Masiphumelele-Simon's Town

Aamulla voimme ottaa rauhallisesti, koska ohjelman mukaan lähdimme liikkeelle vasta puoli kymmeneltä. Bussi suuntasi kulkunsa Afrikan lounaisimpaan vaan ei eteläisimpään kolkkaan eli Hyväntoivonniemelle. Paikka oli yhtä tuulinen kuin edelliselläkin kerralla. Kuukautta paria aiemmin rantaan oli huuhtoutunut kuollut valas, jolla hait ja muut merieläimet olivat herkutelleet. Tutkijoiden mukaan valas oli kuitenkin kuollut luonnollisesti keski-iässä. Siirryimme bussilla vähän matkan päähän Cape Pointiin, jossa sijaitsee majakka. Flying Dutchman (Lentävä hollantilainen) -funikulaarilla pääsimme helposti ylös paikalle, josta on enää 120 rappusta kiivettävänä. Majakalta on komeat näkymät myrskyävälle merelle.

Lounasravintolan nimenä on Two Oceans, vaikka kaksi valtamerta eivät vielä kohtaakaan täällä. Hyväntoivonniemen molemmilla puolilla kuohuu Atlantti, ja Intian valtameri alkaa vasta idempänä. Ruokailun jälkeen matka jatkui Scarboroughin kautta mustien asuttamaan Masiphumelelen townshipiin. Ensimmäiset asukkaat muuttivat alueelle apartheidin aikaan 1980-luvulla, ja heidät yritettiin toistuvasti siirtää yli 30 kilometrin päähän sieltä. Asukasluku jatkoi kuitenkin kasvamistaan. 1990-luvulla apartheid-järjestelmä romutettiin, ja townshipistä tuli pysyvä asuinpaikka. Townshipin alkuperäinen nimi oli Site 5, mutta asukkaat halusivat nimetä sen Masiphumeleleksi, mikä on xhosan kieltä ja tarkoittaa "Me onnistumme". Virallista tietoa asukasluvusta ei ole, mutta sen arvioidaan olevan jotain väliltä 26000-40000. Monilla perheillä on tiilestä rakennettu talo, mutta pihapiiriin on perheen kasvaessa kyhätty peltihökkeleitä. Meidän piti tehdä kylässä kiertokävely, mutta kaatosade esti aikeemme.

Seuraava kohteemme oli Simon's Townin Boulders ("Kallionjärkäleet"). Kaatosade jatkui, ja läpimärkinä taivalsimme katsomaan afrikanpingviiniyhdyskuntaa. Vuonna 1982 paikalla oli vain kaksi pingviinipariskuntaa, ja nyt pingviinejä on noin 2200. Ammattimaisen kalastuksen väheneminen tällä "Väärällä lahdella" (False Bay) on edesauttanut yhdyskunnan kasvua. "Väärä lahti" sai nimensä muutama sata vuotta sitten, kun merenkävijät luulivat tulleensa Table Bayhin, mutta olivatkin toisella puolella Kapin niemeä.

Vähän ennen viittä olimme hotellissa kuivattelemassa itseämme, ja seitsemän jälkeen lähdimme kaupungille etsimään ruokapaikkaa. Osa ravintoloista oli täynnä, ja päätimmekin sitten vihjeen perusteella mennä herkuttelemaan samaan Bertha's -ravintolaan, missä olimme olleet edellisenäkin iltana. Ruoka ei ollut nytkään pettymys.

Lauantai 24.12.2016 - Simon's Town-Stellenbosch

Jouluaattoaamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Päivän ohjelmassa oli Kapkaupungin kaupunkikierros ja sen jälkeen matka kohti Stellenboschin viinikaupunkia. False Bayn pohjukassa on Muizenbergin kaupunki hiekkarantoineen. Ranta on matala, mutta vesi tulee sinne voimalla. Viikkoa myöhemmin olikin netissä uutinen, että kolme teini-ikäistä poikaa oli hukkunut rannalla.

Etelä-Afrikassa pelattiin jalkapallon mm-ottelut vuonna 2010, ja silloin useita uusia stadioneita rakennettiin eri kaupunkeihin. Yksi niistä tuli Kapkaupunkiin. Kisojen aikaan stadionilla oli 64100 istumapaikkaa, mutta niitä on myöhemmin vähennetty 55000:een. Tämä niin kuin usea muukin stadion aiheuttaa närää, koska sille ei ole löytynyt tarpeeksi käyttöä kisojen jälkeen. Jalkapallon pelaajat ovat enimmäkseen mustia, mutta stadion rakennettiin FIFAn vaatimuksesta vastoin kaupungin suunnitelmia valkoisten suosimalle alueelle.

Ensimmäiset eurooppalaiset siirtolaiset perustivat 1650-luvulla Company's Garden -puutarhan. Siellä viljeltiin ruokatarvikkeita Hyväntoivonniemen kiertäville laivoille. Siellä viljellään edelleen vihanneksia ja hedelmiä. Vanhimman päärynäpuun sanotaan olevan peräisin vuodelta 1652. Puistossa on useita muistomerkkejä, mm. Cecil John Rhodesin, kenttämarsalkka kenraali Jan Christian Smutsin sekä Delville Woodin taistelun muistomerkit. Delville Woodin taistelu tapahtui I maailmansodan aikana Ranskassa. Siellä yli 3000 eteläafrikkalaisesta sotilaasta vain 755 jäi henkiin saksalaisten joukkojen hyökkäyksessä. Company's Gardenin ympärillä on useita julkisia rakennuksia, kuten Kansalliskirjasto, parlamenttitalo ja presidentin residenssi. Oravat hyppelevät puissa ja afrikanhanhet taapertavat maassa.

Bo-Kaap on värikäs kaupunginosa, jota aiemmin hallitsivat pääasiassa aasialaisperäiset asukkaat. Kiinteistöjen hinnat ovat nopeasti moninkertaistuneet, ja koska Etelä-Afrikassa maksetaan veroa omaisuuden arvon perusteella, useimmat ovat joutuneet muuttamaan alueelta muualle. Victoria Wharfin ostoskeskuksen tienoilla meillä oli vapaata aikaa. Kävimme oppaan kanssa katsomassa nobelistien hauskoja patsaita, mutta Jussi jäi kuvaamaan koli-koli-orkesteria ja eksyi porukasta. Lounaan nautimme McDonald'sissa ja yritimme parhaamme mukaan tappaa aikaa ostoskeskuksessa, myös cappuccinokuppien ääressä.

Kahdelta lähdimme kohti Stellenboschia, joka on Etelä-Afrikan kuuluisimpia viininviljelyalueita. Ohitimme Cape Town Film Studiosin paikan, jossa filmataan tv-sarjaa "Black Sails" (Mustat purjeet) Enpä tiedä, onko sarjaa nähty Suomessa. Tunnin kuluttua eli kello 15 olimme Dornierin viinitilalla, jossa taas kerran kuulimme, kuinka viini kypsyy milloin minkäkinlaisessa tynnyrissä tai sammiossa. Puolen tunnin esittelyn jälkeen pääsimme maistelemaan viinejä.

Stellenboschissa majoituimme Oude Werf -hotelliin, missä huoneen pöydällä odotti Ainolle synttäriyllätyksenä täytekakun pala. Hotelli ja huone oli olivat ihan mukavia, kaipaamaan jäimme vain täälläkin käsisuihkua. Se löytyikin lopulta vain viimeisestä Kariegan hotellista ja sieltäkin vain kylpyammeesta, jonka edessä ei ollut mitään verhoa. Joulaattoillan illallisen nautimme hotellissa.

Sunnuntai 25.12.2016 - Stellenbosch-Franschhoek-Stellenbosch

Joulupäivän retki suuntautui Franschhoekin kaupunkiin, missä meidän piti alun perin yöpyä Stellenboschin sijaan. Teimme aluksi vajaan puolentoista tunnin matelukierroksen, joka alkoi valokuvaamalla puussa poseeraavaa täplähuuhkajaa.

Franschoekin kaupunki syntyi vuonna 1688 ranskalaisten hugenottipakolaisten asetuessa alueelle ollen näin yksi Etelä-Afrikan vanhimmista kaupungeista. Hugenotit-nimitystä käytettiin Ranskassa 1500- ja 1600-luvulla protestanttiseen kalvinistiseen kirkkoon kuuluvista henkilöistä. He joutuivat uskonnollisen sorron kohteeksi, ja monet pakenivatkin maasta. Kävimme katsomassa hugenoteille pystytettyä komeaa monumenttia.

Franschhoekin viinitilat ovat keskimäärin huomattavasti pienempiä kuin Stellenboschin. Stellenboschissa koko tuotantoprosessin on tapahduttava tilalla, että viiniä voi kutsua tilan viiniksi. Franschoekissa esim. pullotus voi tapahtua muuallakin. Joulupäivän lounaalle ajelimme All e Bleuen viinitilan ravintolaan. Turkoosin aperitiivin kanssa menimme pöytään, jossa odotti brittityylinen "Christmas cracker" eli paukkukaramelli, jonka sisällä oli paperikruunu, arvoitus- ja vitsilappunen sekä jokin pieni esine. Joulupukkikin oli salissa, ja monet lapset kävivät kuvauttamassa itsensä mustaihoisen pukin kanssa. Ruokalajeja riitti toinen toisensa perään, ja erittäin hitaasta tarjoilusta johtuen ruokailu kesti puoli neljään asti. Sen jälkeen kävimme vielä maistelemassa tilan viinejä.

Lounas oli niin runsas ja täyttävä, ettemme lähteneet enää illalla etsimään ruokapaikkaa. Tyydyimme syömään kantarellikeittoa huoneessamme. Kun nautimme sen kanssa Ainon synttärilahjaksi saaman kuohuviinin, ei muuta kaivattukaan.

Maanantai 26.12.2016 - Stellenbosch-Oudtshoorn

Tiedossa oli nyt vähän entistä pidempi tapaninajelu Oudtshoorniin, ja lähdimme liikenteeseen yhdeksältä. Matkan varrelta ei ole paljoa kertomista. Pari kahvitaukoa pidimme, ja puolenpäivän jälkeen oli lounastauko. Viiniviljelmä- ja vuoristomaiseman halki ajeltiin.

Puoli viideltä tulimme majapaikkaamme De Opstal Country Lodgeen Oudtshoornissa. Huoneet olivat paritaloissa kauniin puutarhan ympäröiminä. Nautimme illallisen Lodgen ravintolassa.

Tiistai 27.12.2016 - Oudtshoorn-Knysna

Jätimme Yhden yön majapaikan taaksemme ja lähdimme yhdeksältä Cangon tippukiviluolalle. Luolasto ulottuu lähes kaksi kilometriä Swartbergin vuoriston sisään, ja käytäviä on jopa neljän kilometrin pituudelta. Yleisölle avoimia reittejä on kilometrin verran. Luolien muovautuminen on kestänyt satojatuhansia vuosia. Paikallinen maanviljelijä Jacobus Van Zyl löysi luolat vuonna 1780, ja "pääsali", johon hän ensimmäisenä päätyi, on nimetty hänen mukaansa. Vuoden 1930 kaivauksissa havaittiin, että luolien uloimmissa osissa on asuttu kivikaudella. Teimme normaalin tunnin "turistikierroksen", mutta tarjolla on myös "seikkailukierros", jossa ryömitään ahtaista aukoista ja kiivetään jyrkkiä seinämiä vähäisessä valaistuksessa. Meille kerrotun tarinan mukaan seikkailuretkelle osallistunut rouva oli liian iso, ja häntä kehotettiin odottamaan muuta ryhmää tietyssä paikassa. Muun ryhmän lähdettyä hän lähti perään ja juuttui yhteen aukkoon. Siinä hän sitten odotti muita palaavaksi. Eikä irrottaminen kestänytkään kuin 11 tuntia. Se onnistui vasta, kun hänet riisuttiin ja valeltiin öljyllä. Koko ryhmä joutui odottamaan tämän ajan luolassa - ja vuosikin ehti vaihtua siinä odottaessa.

Luolilta ajelimme strutsifarmille, joita alueella on tiheään. Ennen strutseja kasvatettiin lähinnä sulkien takia, mutta nykyisin liha ja munat tuottavat farmeille eniten. Myös nahasta valmistetut laukut, kukkarot ja kengät ovat arvokkaita. Kierroksella oli mahdollisuus kokeilla strutsin ruokintaa, munien päällä seisomista ja ratsastusta. Kukaan ryhmästämme ei halunnut ratsastaa, ja hurjan näköistähän se olikin. Onneksi 75 kilon painorajoitus esti joitakin yrittämästä... Söimme tilalla lounaan ja maistelimme strutsin lihaa. Oikein hyvältähän se maistui sienikastikkeen kera.

Ennen kahta jatkoimme matkaa, ja poikkesimme Grundheimin viini- ja brandytilalla maistelemassa tuotteita. Brandy (witblits) tehdään tislaamalla eli kuumentamalla kuiva valkoviini 80-asteiseksi ja jäähdyttämällä höyry kirkkaaksi alkoholijuomaksi. Ainolla alkoi ilmetä jo flunssan oireita eivätkä juomat maistuneet.

Ajelimme komeiden vuoristomaisemien halki ja tulimme kuuden aikoihin Knysnaan. Kaupungin alkuperäisasukkaat olivat khoikhoi-heimolaisia, ja ensimmäiset eurooppalaiset tulivat sinne 1760-luvulla. Nyt Knysnassa on noin 50000 asukasta. Majoituimme Protea Knysna Quays -hotelliin sataman tuntumassa. Illalla teimme pienen kävelylenkin ja istuimme hetken baarissa viinilasien äärellä.

Keskiviikko 28.12.2016 - Knysna, Featherbed

Knysna-joen suulle on muodostunut suojaisa laguuni, jonka erottaa merestä kapea salmi, jonka molemmilla rannoilla on jyrkät ja värikkäät kalliomuodostelmat ("Päät"). Laguunista saadaan kalaa, rapuja ja ostereita.

Lähdimme vasta puoli kymmeneltä kävelemään kohti lauttarantaa. Lautta vei meidät Featherbedin luonnonsuojelualueen rantaan, josta jatkoimme ylös traktorin vetämässä kolmevaunuisessa "junassa". Kävelimme alas polkua, joka oli paikoitellen hankalakin meille vanhuksille epätasaisine rappuineen. Koko ajan oli katsottava jalkoihin, että pysyi pystyssä eikä luontoa ehtinyt siinä menossa ihailla. Kaunein kohta oli varmaankin yli sadan ylimääräisen rapun päässä oleva "luola", minne Aino ei jaksanut lähteä.

Kävelymatka oli kuuleman mukaan vain 2,2 km, mutta siihen meni aikaa vähän toista tuntia. Matkalla Jussi pistäytyi muutaman muun kanssa uimassa laguunissa. Sitten ei ollutkaan ohjelmassa muuta kuin lounas ja venematka takaisin kaupunkiin.

Aino ja Emma jäivät lepäämään hotelliin, kun Jussi lähti viideltä porukoiden kanssa kauppareissulle. jotain muutakin kaupungilta varmaan löytyi, kun reissu kesti 2,5 tuntia...

Torstai 29.12.2016 - Knysna-Kariega

Harvinaisen aikaisen herätyksen jälkeen bussi lähti kohti Kariegan luonnonpuistoa jo puoli kahdeksalta, koska matkaa oli sinne nelisensataa kilometriä.

Ensimmäinen taukopaikka oli Tsitsikamman kansallispuistossa, missä paikallisopas tarjosi kahvit/teet ja leivokset. Paikalla ollut kahvilarakennus paloi muutamia viikkoja aiemmin, ja nyt nautimme juomat telttakahvilassa. Mukavat näkymät olivat rikkonaiselle kalliorannalle. Tsitsikammassa on tavattu melkein 300 eri lintulajia. Koskemattomissa metsissä kasvavat mm. vanhat ja valtavat keltis- ja podocarpuspuut.

Puolenpäivän jälkeen ohitimme Port Elizabethin kaupungin. Port Elizabeth on Etelä-Afrikan tärkeimpiä satamakaupunkeja, ja siellä on runsas miljoona asukasta. Emme käyneet keskustassa, mutta näimme satamanosturit ja suola-altaat. Pian Port Elizabethin ohitettuamme näimme kohtalaisen isot hiekkadyynit rannan suunnassa.

Kello kahden jälkeen tulimme Kariegan luonnonpuistoon ja majoituimme talo (Chalet) nro 2:een. Mökissä oli kolme makuuhuonetta, joista yhden sai Elina, toisen Emma ja kolmannen Aino ja Jussi. Terassilta oli mukavat näkymät, ja pieni uima-/kastautumisallaskin kuului varustukseen ison olohuoneen lisäksi.

Lähdimme ensimmäiselle ajolle jo puoli viideltä. Autot olivat avonaisia, ja niissä oli kuljettajan takana kolme istuinriviä. Automme vahvuuteen kuului 8 henkeä, mutta kaksi jäi sairastelemaan huoneeseensa. Kariega on siis yksityinen puisto, jonne eläimet on ostettu muualta. Puhvelilaumaa pidetään ilmeisesti puiston vetonaulana, koska kuulimme useaan kertaan, että ne ovat kalleimpia nisäkkäitä, ja niitä käytiin katsomassa useaan otteeseen. Lintuja ja pienempiä nisäkkäitä kuljettajamme ei juuri noteerannut. Näimme kuitenkin paljon valkopäätopeja ja impaloita sekä muutamia sarvikuonoja, seeproja, hirviantilooppeja, vesiantilooppeja, gnuantilooppeja ja kirahveja. Uusi tuttavuus oli kudua muistuttava njala-antilooppi. Linnuista strutsit olivat tietenkin komeimpia, lisäksi näimme ainakin seppähyyppiä ja kruunuhyyppiä.

Kierroksen päätteeksi keräännyimme sundownerille. Tarjolla oli viiniä, olutta ja jotain naposteltavaa. Monet olivat lähteneet shortseissa ja t-paidassa, ja ilma viileni todella paljon iltaa kohti. Autoihin oli kuitenkin varattu huopia, mikä oli monen "pelastus".

Täällä meillä oli täysihoito, eli kävimme ajelun jälkeen illallisella. Ainolle ei maistunut ruoka, ja monen yrityksen jälkeen hänen onnistuikin saada kuppi teetä.

Perjantai 30.12.2016 - Kariega

Keitimme aamulla teetä huoneessamme, koska lähtö aamuajolle oli jo kuudelta. Vastaamme tuli edellisen illan lajien lisäksi pahkasikoja, komeanokkainen kruunutoko, sihteerilintu ja hadadaiibiksiä.

Sää oli lämmennyt huomattavasti edellisestä päivästä, ja jo aamulla oli huomattavan lämmin. Puoli yhdeksältä olimme aamiaisella, minkä jälkeen oli vapaata puoleenpäivään asti. Silloin oli ohjelmassa kävelysafari, mutta sairaat eivät vaivautuneet. Vain Jussi liittyi patikoijien ryhmään. Eihän se oikea kävelysafari sitten ollutkaan, kun sinne ajettiin puoli tuntia autolla, puoli tuntia käveltiin ja vielä puoli tuntia ajettiin takaisin.

Sitten olikin lounasaika, ja neljältä lähtettiin taas etsimään elukoita. Vihermarakatti oli ensimmäinen "uusi" laji, jonka näimme. Isopiikkirakko on hauskannäköinen kasvi, jossa on vihreitä piikkisiä palloja. Ne kutistuvat kylmässä, mistä se on saanut yhden lempinimensä "old man's balls" eli vanhan miehen pallit. Muita nimiä ovat mm. ilmapallokasvi ja piispanpallit.

Löysimme vihdoin puiston kaikki viisi leijonaa, kolme naarasta ja kaksi urosta. Norsutkin ilmestyivät näköpiiriimme, ja niitä oli ehkä kymmenkunta. Yksi oli todella iso urosnorsu ja oli myös useita pikkunorsuja. Puiston sarvikuonoilta on poistettu sarvi ja jätetty vain tynkä. Näin estetään niiden salametsästys ja tappaminen sarven takia.

Paluumatkalla näimme keskellä tietä erittäin myrkyllisen kyyn sukuisen käärmeen, jota puffadderiksi kutsutaan. "Käärme ei tuhlaa myrkkyään helppoihin uhreihin, kuten sammakoihin, jotka se syö elävinä. Myrkky on varsin tappavaa, mutta hitaammin vaikuttavaa kuin mamboilla ja kobrilla. Siksi saalis saattaa päästä pakenemaan kauaskin, mutta puffadderi seuraa sen hajujälkeä löytääkseen uhrinsa. Käärme tarttuu saaliiseen alaleuan hampailla ja nielee sen kokonaisena. Saaliin ennättäessä kurkkuun käärme nostaa päätään ja käyttää lihaksiaan saadakseen saaliin vatsaan." (Wikipedia)

Lauantai-sunnuntai 31.12.2016 - 1.1.2017
Kariega-Port Elizabeth-Johannesburg-Lontoo-Helsinki

Kynnelle kykenevät lähtivät vielä aamuvarhaisella ajelulle etsimään eläimiä. Me jäimme lepäilemään huoneisiin. Pakkasimme laukkumme ja kävimme aamiaisella.

Puoli yhdeltätoista auto tuli hakemaan meitä respaan laskua maksamaan. Siellä bussi piti olla jo meitä vastassa, mutta harmittavasti yksi bussin renkaista oli hajonnut matkalla, ja se aiheutti tunnin viivästyksen. Odotellessamme valokuvasimme respan pihassa olevaa puuta ja siinä olevia lukuisia kyläkutojan pesiä ja tietenkin itse kutojia. Meillä oli reilusti aikaa ajella lentokentälle, joten myöhästyminen ei haitannut. Lämpömittari näytti 36 astetta, joten oli hyvä aika lähteä kotimatkalle.

Pääsimme koneeseen kello 14, ja varttia vaille kolme nousimme ilmaan. Lento Johannesburgiin kesti vain 1h 20 minuuttia, ja meille tarjottiin juustosämpylä juoman kera. Johannesburgissa meillä oli reilusti aikaa, koska lento Lontooseen lähti vasta kello 21.50. Kävimme kirjakaupassa ostoksilla ja pari kertaa kahvilla.

Lentoaika Lontooseen oli yli 11 tuntia, mikä sujui tavanomaiseen tapaan syöden ja torkahdellen. Lontoossa vaihtoaikaa Finnairin koneeseen oli vajaat kolme tuntia ja laskeuduimme Helsinki-Vantaalle kello 15.

Kaikki Etelä-Afrikan matkat

Maahakemistoon
Etusivulle