Etelä-Afrikka 13-22.4.2023

Olympia: Safari Etelä-Afrikassa
Matkaseurue: Aino ja Sirkka (+ 19 muuta)

HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.

Kevään matkaksi valikoitui ajankohdan ja kohtuullisen hinnan takia tämä Etelä-Afrikan puistoihin suuntautuva matka. Odotukset eivät olleet kaksiset, ja ne täyttyivätkin kohtalaisesti.

Torstai 13.4.2023 - Helsinki-Doha

Ensimmäisen osuuden matkasta teimme Finnairin siivin Dohaan. Olimme tehneet lähtöselvityksen edellisenä päivänä, mutta jostain syystä laukkutägien tulostus ei onnistunutkaan lentoaseman automaateilla, vaan ne oli haettava tiskiltä. Turvatarkastukseen oli jäätävän pitkä jono, mutta se kuitenkin eteni ihan kohtuullista vauhtia. Jonossa Aino tapasi erään entisen työkaverinsa, jonka kanssa vaihtoi muutaman sanan. Hän ei ollut kuitenkaan tulossa samalle matkalle. Passintarkastuksessakin automaatti kenkkuili, ja Sirkan oli mentävä tiskin kautta.

Lennon lähtöä odotellessamme kävimme kahvilla. Lento lähti kello 17.10 ja kesti 6h 20m. Finnair tarjosi meille lohi-/kana-aterian ja vielä voileivän ennen laskeutumista Dohaan puoli kahdeltatoista.

Perjantai 14.4.2023 - Doha-Johannesburg-Waterberg

Vuorokausi vaihtui Dohassa, ja meillä oli puolisentoista tuntia aikaa vietettäväksi ennen boardausta. Qatar Airwaysin kone nousi ilmaan kohti Johannesburgia puoli kolmelta. Lentoaika oli noin kahdeksan tuntia. Käänsimme kellojamme tunnin taaksepäin, ja ne näyttivät laskeutuessamme aikaa 9.40. Jonot passintarkastukseen olivat pitkät ja hitaasti edistyvät. Ryhmämme koko oli 20 + matkanjohtaja, ja lähdimme ajelemaan kohti majapaikkaamme kahdella pikkubussilla kaksi tuntia myöhemmin.

Pysähdyimme lounaalle Modimollen kylässä olevaan Lilies and Limes -ravintolaan. Ravintolan pihassa Aino kuvasi ensimmäiset ötökät... Puoli viideltä tulimme majapaikkaamme Sebatana-ketjun Rhino Lodgeen. Saimme viihtyisän huoneen lähimmä päärakennusta olevasta majasta. Se oli varattu Marjalle ja Kaijalle, mutta saimme sen, koska he eivät ilmestyneet paikalle.

Puoli seitsemältä oli ohjelmassa tervetulotilaisuus ja henkilökunnan esittely. Illallisen pääruokana oli kudupihvi.

Lauantai 15.4.2023 - Waterberg

Myöhäisen aamiaisen (klo 9.00) johdosta meillä oli hyvin aikaa nukkua matkan rasitukset pois. Kymmeneltä lähdimme jeepeillä liikenteeseen. Infotilaisuudessa kuulimme tarinaa viikon ohjelmasta. Pysähdyimme ihmettelemään paper bark -puun kuoren paperinohuita kerroksia ja tikkojen rakentamaa "kerrostaloa" kuolleessa puussa.

Sebatana-ketjun Lion Lodgen yhteydessä on eläinmuseo täytettyine eläimineen sekä matkamuistomyymälä, joissa kävimme tutustumassa ja jotkut shoppailemassakin. Lodgen takapihalla oli mustahevosantilooppeja, joita myös musta-antiloopeiksi kutsutaan. Palasimme lounaalle omaan lodgeemme. Lodgen pihassa pörräsi kaunis oranssinpunainen Trithemis kirbyi -korento.

Iltapäivällä lähdimme ensimmäiselle varsinaiselle puistoajolle. Näimme useita valkopääantilooppilaumoja. Niitä oli hankittu puistoon äskettäin 100 kappaletta. Nämä Etelä-Afrikan puistot ovatkin yksityisten omaisuutta, ja ne on perustettu entisille maanviljelys- ja karjanhoitotiloille. Eläimet puistoihin hankitaan yleensä villieläinhuutokaupoista.

Näköpiiriimme osui myös impaloita, kirahveja, gnuantilooppeja ja kuduja. Loisnokkelit viihtyivät kirahvien selässä ja kaulalla. Niiden pääravintoa ovat isäntäeläinten iholla pesivät hyönteiset. Eläinten juomapaikalla ei muita eläimiä näkynyt kuin yksi uikuttajakyyhky. Lammen yläpuolella riippui puusta jonkin kutojalinnun pesiä.

Mesimäyrät kaivavat maahan tunneleita, joiden suuaukkoja näimme. Mesimäyriä emme nähneet. Mesimäyrä on Sebatana-ketjun logossa, ja se on maalattu myös kaikkien jeeppien kylkeen.

Oppaamme esitteli myös puita ja pensaita, jotka tiellemme osuivat: silver cluster leaf, camel thorn, sickle bush, round leaf teak, African weeping wattle... Oppaamme arvuutteli, mihin tarkoitukseen viimeksimainittua käytetään. Oikea vastaus oli vessapaperina sen lehtien pehmeyden takia.

Maittavan päivällisen nautimme lodgessamme puoli kahdeksalta.

Sunnuntai 16.4.2023 - Welgevonden, Waterberg

Aamiainen tarjottiin kello 5.30, ja kuudelta lähdimme aamuajolle puolen tunnin ajomatkan päässä olevalle Welgevondenin suojelualueelle. Welgevondenissa mainostetaan olevan yli 65 eri nisäkäslajia ja yli 300 eri lintulajia. Saaliimme jäi kuitenkin varsin heikoksi.

Ensimmäiset eläimet, joihin kirjaimellisesti lähes törmäsimme, oli tietä ylittävät puhvelit. Ne juoksivat pusikosta suoraan automme eteen. Opaskuljettajamme onnistui kuitenkin jarruttamaan eikä törmäystä tapahtunut. Seuraavaksi näimme gnuantilooppeja ja komean kudu-uroksen, joka poseerasi meille komeine sarvineen. Seeprat näyttäytyivät myös.

Leveähuulisarvikuonoja puistossa oli useita porukoita. Näimme myös leijonaemon jälkeläisineen ruohikossa makaamassa. Eivät suostuneet tulemaan lähemmäksi. Seuraavaksi meille näyttäytyivät vaippasakaali sekä vesiantilooppi. Loisnokkelit ruokailivat sarvikuonojen selässä. Yksinäinen topi tuli myös näköpiiriimme.

Tiellä kyyhötti kaunis mehiläissyöjä, jonka väritys sopi kääpiömehiläissyöjään, mutta kokoa oli vaikea arvioida, kun oli sen verran kaukana. Seuraavaksi ajoimme hippolammelle, jossa virtahevot uiskentelivat.

Kymmenen jälkeen palasimme lodgelle, ja yhdeltä nautimme lounaan. iltapäivällä ei ollut järjestettyä ohjelmaa, ja lähdimme iltaretkelle vasta puoli kahdeksalta. Matkalla "päivällisravintolaan" yritimme etsiä taskulampun valossa eläimiä, mutta mitään ei nähty. Ruokailun jälkeen tutkimme Etelän ristiä ja muita eteläisen Afrikan tähtikuvioita. Etelän risti esiintyy monen eteläisen pallonpuoliskon maan lipussa.

Ajellessamme takaisin lodgellemme näimme lauman korvakoiria. Pilkkopimeässä ei juuri muuta näkynyt kuin taskulampun valaisemat silmät. Suurikorvainen eläin on sukunsa ainoa laji.

Maanantai 17.4.2023 - Waterberg

Puoli kuudelta oli tarjolla kevyt aamupala, mitä seurasi luontopolkukävely lodgen ympäristössä. Impalat olivat myös heränneet. Tutustuimme eri puu- ja pensaslajeihin sekä eri eläinten papanoihin. Lepotilassa olevat paviaanin häntä -kasvit (baboon's tail) näyttävät palaneilta puuntyngiltä. Tutustuimme myös paimenenpuuhun (shepherd's tree) ja marulapuuhun. Marulapuun hedelmissä on runsaasti C-vitamiinia. Hedelmiä käytetään myös amarula-kermaliköörin valmistuksessa. Yhden uroksen impalalaumassa voi olla kymmeniä naaraita. Uroksen yksi tapa merkitä reviirinsä on oma "vessa", jonne se käy aina kakkimassa. Kirahvin papanat ovat yllättävän pieniä, ja ne tunnistaa litteydestä, koska putoavat korkeammalta kuin pienempien eläinten papanat. Bulbulit ja kapinloistokottaraiset heräsivät lauleskelemaan auringonnousun myötä. Kirahviperhe näyttäytyi mukavasti aamuauringon valossa.

Palasimme lodgeen varsinaiselle aamiaiselle yhdeksäksi ja vietimme leppoisan päivän. Puoli yhdeltä matkanjohtajamme kertoi Etelä-Afrikan historiasta siitä lähtien, kun ensimmäiset tunnetut hollantilaiset tulivat maahan 1600-luvun alussa. Lounaan söimme taas yhdeltä, ja myöhemmin teimme pienen kävelylenkin lodgen ympäristössä. Seurasimme vihermarakattien touhuja.

Illalla useimmat menivät viettämään heimoiltaa, syömään sormin ja seuraamaan tanssi- ja musiikkiesityksiä. Aino jäi muutaman muun kanssa syömään lodgeen päivällistä.

Tiistai 18.4.2023 - Pilanesberg

Aikainen herätys, viideltä aamiaiselle ja puoli kuuden pimeydessä auton nokka kohti Pilanesbergin kansallispuistoa. Thabazimbiin tultaessa aurinko oli jo noussut, ja koululaisia näkyi koulutiellä jo ennen seitsemää.

Noin vartin yli kahdeksan tulimme Pilanesbergin itäiselle Manyanen portille. Siirryimme kuorma-auton lavalle ja lähdimme etsimään eläimiä. Tämäkään ei ole Big Fiven luontaista elinaluetta, vaan eläimiä on tuotu muualta Afrikasta. Kaksi aroturturikyyhkyä poseerasi hienosti, mutta ajoimme vauhdilla ohi. Tuntemattomaksi sen sijaan jäi kolmas lintu, jonka ohi mentiin. Pysähdyimme kuvaamaan uiskentelevia virtahepoja, josta näkyi sieraimet. Niiden seurassa oli afrikanhanhia. Leveähuulisarvikuonojen kuvauspaikalla meitä seurasi puskasta joku frankoliini. Oppaan mukaan se oli kosteikkofrankoliini ja google lensin mukaan natalinfrankoliini. Kuviot eivät täsmää kumpaankaan, joten saattoi olla nuori yksilö jompaa kumpaa lajia tai sitten ihan jokin muu...

Näköpiiriimme tuli sitten koko matkan ainoat norsut. Niitä oli neljä aikuista ja yksi lapsukainen. Sihteeri käyskenteli kaukana heinikossa, että juuri ja juuri erotti päässä törröttävät "sulkakynät". Olimme takaisin portilla vähän yhdentoista jälkeen, eli 2,5 - 3 tunnin puistoajo kesti 2,5 tuntia, ja saalis oli hyvin vaatimaton. Ennen "kotimatkalle" lähtöä näimme vielä pihassa käyskentelevän kauniin afrikantäpläkyyhkyn ja natalinfrankoliineja.

Lähdimme paluumatkalle puolenpäivän aikoihin ja pysähdyimme lounaalle Thabazimbin kaupunkiin Eagle Mountain Spur -ravintolan terassille. Sebatanan portilla olimme puoli neljän aikaan. Illallisen lisäksi ei meillä muuta ohjelmaa ollutkaan.

Keskiviikko 19.4.2023 - Waterberg

Aamiainen tarjottiin kello 6.15, ja puistoajolle lähdimme seitsemältä. Pian lähtömme jälkeen näimme helmikanojen tepastelevan pusikossa. Kirahvit ja valkopääantiloopit olivat myös heränneet. Näimme myös strutseja. Paviaaniperheeseen oli syntynyt vauva, jota isä kantoi selässään.

Meille annettiin kilpatehtävä. Oli joukkueena tehtävä päähine, johon materiaalit oli kerättävä luonnosta. Tehtävä aiheutti aluksi pientä mietintää mutta kun idea syntyi ja hattua soviteltiin mallin päähän, saimme aikaan kelvollisen ja monikäyttöisen hatun, jossa oli mukana mm. aurinkosuoja, otsalamppu ja vessapaperi.

Kymmenen jälkeen meille tarjottiin brunssi kuohuviinin kera (Ainolle ja Sirkalle mehua) paikalla, josta oli hyvä näkymä eläinten juottopaikalle. Siellä oli ainakin seeproja, paviaaneja, gnuantilooppeja, impaloita ja kuduja. Kaksi urosgnuta kinastelivat keskenään. Vuorossa oli myös päähinekilpailun voittajan julistaminen. Tuomareina toimivat paikallinen keittiöhenkilökunta. Me emme voittaneet...

Brunssin jälkeen palasimme lodgellemme, jossa matkanjohtajamme jatkoi tietoiskuaan kertomalla Etelä-Afrikan nykyisyydestä, väestöstä, uskonnoista, kouluoloista jne.

Kolmelta oli tarjolla iltapäivätee/-kahvi ja snack, ja puoli neljältä lähdimme puistoajolle. Pahkasiat, seeprat sekä lentävä banaani eli etelänkeltatoko mahtavine nokkineen olivat ensimmäiset saaliimme. Strutsit ottivat hiekkakylpyjä. Strutseilla on muuten sellainen työnjako, että vaaleampi naaras hautoo munia päivisin ja tumma koiras hautoo öisin. Joukko mangusteja juoksi tien poikki, mutta sellaisella vauhdilla, ettei valokuvaus onnistunut.

Menimme eläinten juomapaikan vierellä olevaan "piilomajaan" odottelemaan juomaan tulevia eläimiä. Vain yksi nuori kaulasta vammautunut kirahvi ilmestyi paikalle.

Kuuden jälkeen olimme takaisin lodgella, ja päivällinen tarjottiin tavalliseen tapaan puoli kahdeksalta.

Torstai 20.4.2023 - Kaingo, Waterberg

Saimme aamiaisen puoli kuudelta, ja kuudelta lähdimme Kaingoon puistoajolle. Kaingoon oli lodgeltamme vajaan puolen tunnin ajomatka.

Vähän matkaa ajeltuamme puistossa eteemme tuli virta, joka oli ylitettävä. Kuljettajaoppaamme yritti ylitystä muutaman kerran, mutta aina jeeppi juuttui kiinni. Hän oli jo kääntymässä takaisin, mutta kyytiläisten kannustamana yritti vielä kerran. Siihen sitten jysähdettiin kiinni. Takapyörä suti vedessä, kun auto lepäsi perän varassa penkalla. Ponnisteluista huolimatta auto ei liikahtanutkaan eikä auttanut muu kuin tilata vetoapua. Puolisen tuntia siinä oltiin ennen kuin auto saatiin toiselle rannalle, ja me kahlasimme perässä.

Matka jatkui, ja näimme njalan ylittävän tien. Se jäi vielä paikalleen esittelemään itseään. Ihan hyvä juttu, koska Aino ei ollut aikaisemmin moista antilooppia tavannut. Kaingossa oli enemmän lintuja kuin muissa käymissämme puistoissa. Yhdessä puussa istuivat rinnakkain sieppodrongo ja aroturturikyyhky. Oli kruunuhyyppiä ja valkolakkilepinkäisiä. Uikuttajakyyhkyn englanninkielinen nimi emerald-spotted wood dove on paljon kuvaavampi. Kun kylki on sopivassa kulmassa aurinkoon nähden, tummilta näyttävät läikät muuttuvat metallinhohtoisen turkooseiksi.

Hetken jokimaisemaa ihailtuamme ajoimme sillan kupeeseen. Siellä kohtasimme seppähyypän ja kirjokalastajan. Toisen jeepin porukka oli nähnyt toisaalla harvinaisemman keisarikalastajan, mutta me tyydyimme kirjokalastajaan. Näimme myös harmaatokoja ja punanokkatokoja sekä jokimehiläissyöjän, savannisininärhen ja kapinkiiltokottaraisia. Kaksi töyhtöturakoa taistelivat pystyynkuolleen puun herruudesta.

Joessa räpiköinnin takia tulimme lodgelle vajaan tunnin myöhässä eli puoli kahdeltatoista. Saimme lounaan puoli kahdelta, ja iltapäivällä puoli viideltä oli ohjelmassa vielä yksi puistoajo. Eli ajoimme suoraan kalliolle, jossa oli tarjolla jälleen kuohuviiniä (Ainolle ja Sirkalle mehua), lihavartaita ym. pientä. Siellä järjestettiin kudunkakansylkemiskilpailu.

Puoli kahdeksalta saimme jälleen päivällisen lodgessamme.

Perjantai 21.4.2023 - Waterberg-Johannesburg-Doha

Lähtöpäivän aamu oli rauhallinen. Tuttuun tapaan heräsimme anivarhain, mutta aamiainen tarjottiin vasta puoli yhdeksältä, joten keitimme varhaisteet ja kahvit huoneessamme. Laukut oli pakattu edellisenä päivänä, ja nostimme ne ulos kantajia varten ennen kuin lähdimme aamiaiselle. Kymmeneltä lähdimme henkilökunnan saattelemina ajelemaan kohti Johannesburgia.

Kiljumerikotka poseerasi vielä meille läksiäisiksi. Ohitimme Modimolle-vuoren. Legendan mukaan tälle vuorelle kiipeävät ihmiset jäävät sille tielleen. Monet ihmiset uskovat yliluonnollisten voimien hallitsevan tätä aluetta. Parin matkamuistomyymäläpysähdyksen jälkeen oli lounastauko, jolloin söimme lodgesta saamamme eväät: voileipiä, perunalastuja, päärynä ja Kitkat.

Kolmen jälkeen tulimme Johannesburgiin ja kävimme Apartheid-museossa. Lippuja oli valkoisille ja ei-valkoisille. Me saimme ei-valkoisille tarkoitetut liput ja meille oli oma sisäänkäynti. Vierailu alkoi näin lupaavasti, mutta perillä sitten olikin pääasiassa vain valokuvia ja loputtomia tekstejä, joiden lukemiseen matkasta väsyneenä emme jaksaneet keskittyä. Museo oli varmasti mielenkiintoinen, mutta sinne tulisi mennä virkeänä.

Museosta jatkoimme lentokentälle. Olimme hyvissä ajoin, koska koneemme lähti vasta puoli kymmenen jälkeen.

Lauantai 22.4.2023 - Doha-Helsinki

Vajaan kahdeksan tunnin lennon jälkeen laskeuduimme Dohaan. Sieltä Finnairin kone lennätti meidät Helsinkiin, jonne laskeuduimme noin kolmen aikaan lauantaina iltäpäivällä.

Kaikki Etelä-Afrikan matkat

Maahakemistoon
Etusivulle