Keskiviikko 19.4.2023 - Waterberg
Aamiainen tarjottiin kello 6.15, ja puistoajolle lähdimme seitsemältä. Pian lähtömme jälkeen näimme
helmikanojen tepastelevan pusikossa. Kirahvit ja valkopääantiloopit olivat myös heränneet. Näimme myös
strutseja. Paviaaniperheeseen oli syntynyt vauva, jota isä kantoi selässään.
Meille annettiin kilpatehtävä. Oli joukkueena tehtävä päähine, johon materiaalit oli kerättävä luonnosta.
Tehtävä aiheutti aluksi pientä mietintää mutta kun idea syntyi ja hattua soviteltiin mallin päähän,
saimme aikaan kelvollisen ja monikäyttöisen hatun, jossa oli mukana mm. aurinkosuoja, otsalamppu ja
vessapaperi.
Kymmenen jälkeen meille tarjottiin brunssi kuohuviinin kera (Ainolle ja Sirkalle mehua) paikalla, josta oli
hyvä näkymä eläinten juottopaikalle.
Siellä oli ainakin seeproja, paviaaneja, gnuantilooppeja, impaloita ja kuduja. Kaksi urosgnuta
kinastelivat keskenään. Vuorossa oli myös päähinekilpailun voittajan julistaminen. Tuomareina
toimivat paikallinen keittiöhenkilökunta. Me emme voittaneet...
Brunssin jälkeen palasimme lodgellemme, jossa matkanjohtajamme jatkoi tietoiskuaan kertomalla Etelä-Afrikan
nykyisyydestä, väestöstä, uskonnoista, kouluoloista jne.
Kolmelta oli tarjolla iltapäivätee/-kahvi ja snack, ja puoli neljältä lähdimme puistoajolle.
Pahkasiat, seeprat sekä lentävä banaani eli etelänkeltatoko mahtavine nokkineen olivat ensimmäiset
saaliimme. Strutsit ottivat hiekkakylpyjä. Strutseilla on muuten sellainen työnjako, että vaaleampi naaras hautoo
munia päivisin ja tumma koiras hautoo öisin. Joukko mangusteja juoksi tien poikki, mutta sellaisella
vauhdilla, ettei valokuvaus onnistunut.
Menimme eläinten juomapaikan vierellä olevaan "piilomajaan" odottelemaan juomaan tulevia eläimiä. Vain
yksi nuori kaulasta vammautunut kirahvi ilmestyi paikalle.
Kuuden jälkeen olimme takaisin lodgella, ja päivällinen tarjottiin tavalliseen tapaan puoli kahdeksalta.