Georgia 14. - 18.5.2012

Olympia: Georgia, Armenia ja Itä-Turkki
Matkaseurue: Emma ja Aino

Maanantai 14.5.2012 - Helsinki-Istanbul-Tbilisi

Yellow Linen Airport Taxi tuli hakemaan meitä klo 16:n jälkeen lentokentälle. Olympia hoiti taas lähtöselvityksen tyylikkäästi ja pääsimme turvatarkastuksen jälkeen passintarkastukseen. Hoidimme sen nyt ensimmäistä kertaa automaatilla.

Osallistujaluettelossa oli muutamia tuttuja nimiä Balin ja Etelä-Afrikan matkoilta. Lisäksi oli yllättäen yksi nimi, johon olin törmännyt viikkoa aikaisemmin aivan muissa ympyröissä.

Kello 18 pääsimme koneeseen, ja Turkish Airlinesin lento TK1764 lähti jokseenkin ajallaan 18.25. Ruokalistalla oli kaksi vaihtoehtoa, mutta vaunun päästyä meidän kohdallemme kana oli loppunut ja tarjolla oli enää naudanlihaa. Valkoviinin ja appelsiinimehun kanssa sekin soljui alas.

Laskeuduimme Istanbuliin kello 21.40, mutta edessä oli vielä parin tunnin jatkolento Tbilisiin. Tbilisissä meitä oli vastassa paikallisopas Nick, joka osoittautui huumorintajuiseksi ja osaavaksi kaveriksi. Kun kello oli Georgiassa vielä tunnin enemmän kuin Suomessa ja Turkissa, pääsimme hotelliin ja nukkumaan vasta aamun sarastaessa.

Tiistai 15.5.2012 - Tbilisi

Aamu otettiin rauhallisesti. "Virallinen" herätys tuli vasta kello 9.30, ja aamiaisen jälkeen lähdimme kaupunkikierrokselle yhdeltätoista.

Aloitimme kierroksen kävelemällä hotellimme lähellä sijaitsevaan Georgian kansallismuseoon, jossa tutustumiskohteenamme oli erityisesti kultaesinekokoelma. Teimme pienen kierroksen bussilla, minkä jälkeen jalkauduimme vanhaan kaupunkiin. Kuningas Vakhtang Gorgasali (400- ja 500-lukujen vaihde) patsasteli ratsuineen Metekhin kirkon kupeessa. Vilkaisimme Abanotubanin kylpyläaluetta, jonka luona tehtiin arkeologisia kaivauksia. Pienessä puistikossa oli Tamadan eli georgialaisen juomanlaskijan hauska patsas. Sen mallina on käytetty haudasta löydettyä pienoispatsasta, jonka kädessä on juomasarvi. Tbilisissä on noin 3500 hengen juutalainen seurakunta, ja meillä oli mahdollisuus vierailla heidän synagogassaan. Tämä oli meidän ensimmäinen käyntimme synagogassa. Seuraavaksi kävimme Sionin katedraalissa, joka rakennettiin alunperin 500- ja 600-luvuilla. Nykyisin nähtävät osat ovat kuitenkin pääosin 1200-luvulta, mutta esimerkiksi eteläinen portiikki on 1990-luvulta. Katedraalissa säilytetään Pyhän Ninon ristiä. Nino oli pyhimys, joka toi kristinuskon Georgiaan 300-luvun alussa.

Ennen lounastaukoa seurasimme vielä cloisonne-emalitöiden valmistusta Kiinasta tutulla menetelmällä. Khachapuri eli jonkinlainen juustotäytteinen leipä maistui yllättävän hyvältä ja täytti vatsat. Herkuttelun jälkeen bussi vei meidät hotelliin.

Puoli seitsemältä lähdimme illalliselle. Matkalla näimme, miten joen varrella seurueet nauttivat kannuittain olutta. Sitä on tapana hakea suoraan panimosta ja nauttia retkieväiden kanssa. Illallisen lomassa saimme seurata lasten tanssiesityksistä. Lapset olivat todella taitavia ja tanssimisen ilo näkyi heistä selvästi.

Keskiviikko 16.5.2012 - Mtskheta-Gori-Uplistsikhe

Kello yhdeksältä lähdimme ajelemaan kohti Mtskhetan pikkukaupunkia. Nelisenkymmentä minuuttia ajettuamme tulimme korkealla kukkulalla sijaitsevalle Georgian pyhimmälle paikalle. Tänne Jvarin eli Pyhän ristin kirkon kohdalle Pyhä Nino pystytti legendan mukaan ristinsä 300-luvulla. Matkalla pysähdyimme kuvaamaan kirkkoa ja sen lähellä olevaa lampea, jonka vesi on suolaista, vaikka onkin sadevettä. Sammakoiden konsertti oli korvia huumaava. Kuivana aikana lampi kuivuu olemattomiin.

Mtskhetan kaupungissa kävimme tutustumassa Leijuvan pilarin (Svetitskhoveli) katedraaliin. Legendan mukaan Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa käytetty köysi tuotiin Mtskhetaan, ja kun sisar Sidonia sai sen käsiinsä, hän kuoli uskon hurmiossa, eikä köyttä pystytty irrottamaan hänestä. Myöhemmin kirkkoa rakennettaessa yksi pilari leijui paikaltaan ja osoitti köyden ja Sidonian haudan paikan. Nykyinen iso kivikirkko on rakennettu 1010-1029, ja köyden uskotaan olevan nelikulmaisen tornimaisen pilarin alla. Kirkon ympärille rakennettiin puolustusmuuri vuonna 1787.

Jatkoimme matkaa kohti Gorin kaupunkia. Matkan varrelle jäi useita kyliä, joissa kussakin oli satoja samalla muotilla rakennettuja vaaleita ja punakattoisia taloja. Ne oli rakennettu Etelä-Ossetiasta ja Abhasiasta tulleille georgialaisille pakolaisille, joita on yhteensä yli 250 000.

Tulimme lounaspaikalle kello yhdeltä, ja kahdelta olimme valmiita jatkamaan matkaa Stalinin synnyinkaupunkiin Goriin. Tutustuimme tämän suutarin tai kivimiehen (eri lähteissä erilaiset tiedot) pojan elämään hänen nimeään kantavassa museossa. Väkivaltaisten vanhempien pojasta tuli pappisseminaarin kesken jättänyt julmuuksia tekevä runoilija, jonka äidinkieli oli georgia. Syntymänimeltään Stalin oli Josif Džugašvili. Paikalla oli myös Stalinin käyttämä junanvaunu.

Viimeinen tutustumiskohteemme oli Uplistsikhe, kallioon hakattu silkkitien markkinapaikka. Se on yksi vanhimmista Kaukasuksella sijaitsevista asutuista paikoista. Kaupunki on perustettu myöhäisellä pronssikaudella n. 1000 eaa, mutta se eli kukoistuskauttaan pääasiassa 500 eaa - 100 jaa. Nykyturistin kulkua helpottamaan on rakennettu tunnelissa kulkevat portaat melkein ylös saakka. Karavaanitie Aasiasta Eurooppaan kulki kaupungin pohjoispuolella. Kun arabit valloittivat Tbilisin 700-luvulla, Kartlin kuninkaat siirtyivät Uplistsikheen.

Torstai 17.5.2012 - Kakheti

Torstain retkemme suuntautui "Gruusian" viinimaille. Gruusia oli alueen suomenkielinen nimi Neuvostoliiton hajoamiseen saakka. Maan georgiankielinen nimi on Sakartvelo. Georgia-nimi tulee todennäköisesti persialais-arabialaisesta nimityksestä gurg (tai sitten kreikankielen maanviljelijää tarkoittavasta georgos-sanasta tai ehkäpä Georgian suojeluspyhimyksestä Pyhästä Yrjöstä).

Pysähdyimme maistelemaan Churchkheloita, jotka valmistetaan kastamalla naruun pujotettuja pähkinöitä (usein saksanpähkinöitä) viinirypälemehusta ja jauhoista tehtyyn sakeaan mössöön. Näitä makkarannäköisiä pötkylöitä syödään sellaisenaan välipalana tai makeisena.

Ennen puoltapäivää tulimme Kindzmarauli Maranin viinitilalle (marani = viinikellari), jossa teimme kierroksen isoja ja pieniä tynnyreitä ja pullotuskoneita katsellen. Lopuksi tietenkin maistelimme ja jotkut ostelivatkin. Toisella pienellä viinitilalla isäntä näytti, miten viinin juominen kattotiileltä onnistuu. Yhtään ei mennyt rinnuksille.

Lounastimme jonkinlaisen kotiseutumuseon yhteydessä toimivassa ravintolassa. Seurasimme ensin, miten meille paistettiin leipää paiskomalla taikinapötkylät pyöreän uunin seinämille. Leipä maistui alkupalojen kanssa, ja pääruoaksi saimme lihavartaita.

Tbilisiin ajellessa huomio kiinnittyi taas talojen veräjiin. Eri tavoilla koristellut rautaveräjät oli kussakin kylässä maalattu lähes aina samanvärisiksi. Paikallisopas kertoi, että Neuvostoliiton aikana kylät saivat kukin omat maalipönttönsä, ja näin syntyi mm. vihreiden, sinisten ja harmaiden veräjien kyliä.

Perjantai 18.5.2012 - Tbilisistä Armeniaan

Jätimme hotellimme aamuyhdeksältä ja lähdimme kohti uusia maita ja maisemia. Matka taittui enemmittä mutkitta. Vanhojen islantilaisten asumusten näköiset rakennelmat osoittautuivat sotilastukikohdaksi. Kyseessä oli kaiketi Tbilisi-Marneulin lentotukikohta.

Tulimme rajalle Sadakhlon kaupunkiin vähän kello kymmenen jälkeen. Muita rajan ylittäjiä oli vain muutamia. Georgian puoleinen passintarkastus oli hidasta. Tarkastuspisteitä oli kaksi. Passipoliisi tutki kaikki viisumit ja leimat, Venäjän viisumi kiinnosti erityisesti. Toisen (tietenkin hänen, kenen jonossa me olimme) tietokone oli äärettömän hidas.

Tarkastuksesta kuitenkin selvittiin. Sitten saimme bussista matkalaukkumme ja marssimme kapsäkkeinemme rajajoen yli Armenian puolelle.

Georgian tavoitteena on saada lähiaikoina maahan vuosittain 3,5 miljoonaa turistia. Jonkin verran olisi kuitenkin töitä tehtävä, että tavoite onnistuisi. Turistit kaipaavat majoitustilojen lisäksi mm. karttoja, hyvälaatuisia postikortteja ja postimerkkejä, joiden hankinta ei pienin ponnistuksin onnistu.

Armenia

Keskiviikko 23.5.2012 - Armeniasta Georgian kautta Turkkiin

Olimme lähteneet Armenian Gyumrista aamukahdeksalta ja tulleet Georgian rajalle Bavraan vajaan tunnin kuluttua. Kaiken kaikkiaan näiden kahden maan rajamuodollisuudet kestivät tunnin ja kymmenen minuuttia, minkä jälkeen olimme valmiita jatkamaan taivallusta Georgiassa. Georgian puoleisen rajakaupungin nimi on Ninotsminda. Näillä seuduilla oli paljon turvekattoisia vanhoja ränsistyneitä rakennuksia, jotka näyttivät kuitenkin olevan edelleen käytössä mm. karjasuojina. Näkyi myös todella pitkiä karjasuojia, joissa ilmeisesti asustivat usean talon lehmät. Ainakin niitä laidunnettiin usein yhdessä. Huonokuntoisen näköisiä olivat myös useimmat kerrostalot.

Vanhoille ruosteisille junanvaunuille ja bussien koreille oli löydetty käyttöä erilaisina vajoina. Monet näyttivät myös hylätyiltä. Yksi junanvaunu toimi jopa kävelysiltana Paravani-joen yli. Emme olleet aikaisemmin tällä matkalla nähneet pesiviä haikaroita, mutta täällä niitä oli aika tiheässä.

Poikkesimme päätieltä Mtkvari- ja Paravani-jokien risteyksessä ja ajelimme vähän toistakymmentä kilometriä Vardzian luolakylään. Nautimme ensin retkilounaan ja ahtauduimme sitten pikkubussiin, jolla huristelimme ylös luolille. Jyrkässä mäessä eteneminen ei ensimmäisellä kerralla onnistunut, mutta kun haettiin vauhtia alempaa, pelottava kyyti sai kuin saikin meidät siirtymään ylös luolille. Jalan kapuamistakin ylhäällä vielä riitti. Vardzian luostari on hakattu kallioon 1100–1200-luvuilla, mutta laajemmalla alueella luolia on aina 700– ja 800-luvuilta 1400– ja 1500-luvuille asti.Luostari kasvoi yli 50 000 hengen kaupungiksi, jossa asuttiin jopa yli 13:ssa kiveen hakatussa kerroksessa. Nykyään luostarissa asuu enää neljä munkkia. Marian kuolonuneen nukkumisen kirkkoon on maalattu Georgian kuningasperhettä esittäviä freskoja 1180-luvulla.

Kahden aikaan lähdimme Vardziasta, ja kello 15.20 olimme Turkin rajalla, missä tuhraantui taas aikaa jokseenkin tasan tunti.

Turkki

Kaikki Georgian matkat

Maahakemistoon
Etusivulle