Peten, Guatemala 2.-4.2.2013

Aurinkomatkat: Kiertomatka Meksiko, Guatemala ja Belize
Matkaseurue: Emma ja Aino






HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.

Lauantai 2.2.2013 - Palenque-Flores

Guatemalan puolella meitä odotti Guatemalalainen bussi kuljettajineen ja paikallisoppaineen. Passintarkastus kävi näppärästi, kun opas keräsi kaikkien passit ja leimautti ne. Kello 13.24 pääsimme lähtemään rajalta, joten muodollisuudet sujuivat varsin jouhevasti.

Maisemat muuttuivat kumpuileviksi maalaismaisemiksi, jossa lehmiä ja hevosiakin näkyi enemmän. Talojen pihoissa siat kuopivat maata ja kalkkunat pörhentelivät sulkiaan. Kaikilla näkyi olleen pyykkipäivä, ja värikkäät pyykit täplittivät talojen pihamaita. Riippumatot olivat ahkerassa käytössä talojen terasseilla. Jos jonkinlaisten uskontojen ja lahkojen kirkkoja ja temppeleitä oli pilvin pimein. Sol-oluen mainokset vaihtuivat Gallooon. Ja mikä mukavinta, tämän bussin ikkunat olivat kirkasta lasia (joskin likaiset), joten valokuvauskin onnistui kohtalaisen hyvin.

Kello 15.40 oli vuorossa jaloittelu- ja puskapissatauko. Paikalla oli myös huumepoliisit autoineen tarkkailemassa liikennettä. Floresia ja hotelliamme lähestyttäessä kävimme supermarketissa täydentämässä eväs- ja vesivarastoamme. Vettä oli alkanut tulla myös taivaalta tarpeettoman paljon.

Vähän ennen kuutta olimme Villa Maya -hotellissamme, joka koostui useista rakennuksista. Meidän huoneemme sijaitsi suhteellisen lähellä päärakennusta. Ohjelmassamme oli vielä illallinen puoli kahdeksalta hotellin ravintolassa.











Sunnuntai 3.2.2013 - Tikal

Hotellialueella majaili kymmenkunta puna-araa eli värikästä papukaijaa, ja kuvasimme niitä mennen tullen, kun olivat niin kauniita. Päivän ohjelmassa oli tutustuminen Tikalin mayarauhioihin. Lähdimme matkaan heti aamiaisen jälkeen kahdeksalta. Tikal on myös Unescon suojeluksessa oleva luonnonpuisto, ja tulimme luonnonpuiston rajalle vajaassa tunnissa. Siitä oli vielä matkaa raunioalueelle toistakymmentä kilometriä.

Tikalin esiin kaivetut rauniot ovat varsin laajalla alueella, ja olimmekin saaneet ennakkoon tiedon, että kävelemistä tulee päivän mittaan noin seitsemän kilometriä. Rauniot löysi Petenin kuvernööri vuonna 1848, jolloin temppelit ja palatsit olivat lähes kokonaan kasvillisuuden peittämiä. Kaivaukset ja restauroinnit aloitettiin kuitenkin vasta vuonna 1956.

Tikal on sademetsäaluetta, ja luvassa oli monien eläinten näkeminen. Emme kuitenkaan nähneet tukaaneja, papukaijoja, mölyapinoita, nokkakarhuja, kauriita emmekä jaguaareja. Vain jokunen jukataninkalkkuna ja hämähäkkiapina näyttäytyi meille. Saimme niskaamme useita sadekuuroja, mikä vaikutti osaltaan siihen, että ympäristöä ei pystynyt kävellessä tarkkailemaan. Viisaampaa oli katsoa mihin astui. Sapodillapuusta saadaan chicleä eli purukumin raaka-ainetta, vaikka nykyisin purukumia valmistetaan myös synteettisesti. Ceibapuun runko voi kasvaa 70-metriseksi ja läpimitaltaan kaksimetriseksi. Se on mayojen pyhä elämänpuu ja Guatemalan kansallispuu.

Alueella on paljon steeloja, joiden edessä on uhrikivi. Alueella on lukuisia temppeleitä, joista numero I, Suuren jaguaarin temppeli, on Tikalin tavaramerkki. Temppeli IV in korkein, ja sinne monet kiipesivätkin ihailemaan maisemia.

Nautimme lounaan Tikalin alueella olevassa ravintolassa, minkä jälkeen oli ostosaikaa. Hankimme lähetettävät postikortit sekä jukatanin niemimaan kartan. Kello 16.45 olimme takaisin hotellilla sulattelemassa päivän antia.











Maanantai 4.2.2013 - Flores-Belize City

Kiertomatkan ohjelmaan oli merkitty maanantaille tutustuminen Yaxhan rauniokaupunkiin. Sen enempää asiasta tiedottamatta vierailu oli jätetty pois, ja tilalla oli kävely Floresin kaupungissa ja tunnin veneajelu Peten Itza -järvellä. Floresin mukulakivikaduilla oli ihan mukava kävellä ja katsella värikkäitä taloja, mutta tunnin pyöriminen veneellä keskellä järveä ei mielestämme tuonut mitään lisäarvoa. Tiedä sitten, minkälainen kokemus kauniin järven rannalle rakennettu mayakaupunki Yaxha olisi ollut. Opas mainitsi, että Yaxhaan olisi ollut liian pitkä matka poiketa. Opaskirjan ja kartan mukaan Belizeen johtavalta tieltä on kymmenisen kilometriä raunioille.

Aurikomatkojen opas suositteli, ettemme lähtisi itse etsimään postitoimistoa, vaan antaisimme postikortit ja rahat postimerkkejä varten paikallisoppaalle. Teimme näin, eikä yhdestätoista kortista yksikään tullut koskaan vastaanottajalle. Osaavat ne rehellisen ja mukavan tuntuisetkin kaverit huijata.

Lähdimme ajelemaan puoli kahdeltatoista kohti Belizen rajaa. Yhden aikaan pysähdyimme lounaalle. Meille tarjottiin kasvissosekeittoa saviruukusta, mistä se oli tarkoitus juoda. Kuuma keitto meni kuitenkin helpommin alas lusikoimalla. Pääruoaksi olimme valinneet kanaa, joka tuotiin keittoon upotettuna. Sieltä se tuli nostaa lautaselle ja mättää tilalle keittoon riisiä ja papuja.

Vielä tunnin verran ajeltuamme tulimme Belizen rajalle. Rajakaupassa kävimme tuhlaamassa viimeiset quetzalimme kekseihin, juomaan ja karkkeihin. Guatemalan paikallisopas keräsi maastapoistumismaksut 20 quetzalia tai 30 USDia/henkilö sekä passit ja hoiti puolestamme muodollisuudet. Laukut purettiin bussista ja veimme ne itse tullin läpi Belizen puolelle.

Belize


Kaikki Guatemalan matkat

Maahakemistoon
Etusivulle







© Aino Ilkkala