Dublin 12.- 16.3.2017

Omatoimimatka: Dublin (ja Belfast)
Matkaseurue: Aino ja Jussi

HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.

Sunnuntai 12.3.2017 - Helsinki-Dublin

Käytimme hyväksi Finnairin matkamessutarjouksen ja varasimme tammikuussa liput Dubliniin.Hotellin halusimme keskustasta ja päädyimme O'Connell Streetin tuntumassa olevaan kohtuuhintaiseen Academy Plazaan.

Koneen lähtöaika oli klo 7.50, mikä tiesi aikaista herätystä. Airport Taxi tuli hakemaan meitä klo 5.40. Olimme tehneet lähtöselvityksen netissä eikä meillä ollut ruumaan menevää matkatavaraa. Näin pääsimme suoraan turvatarkastukseen. Pieni yllätys oli, että Irlanti ei ole allekirjoittanut Shengen-sopimusta eli lähtöportti oli passintarkastuksen takana. Tiesin kyllä, että Iso-Britannia ei kuulu Shengen-alueeseen, mutta Irlannin oletin kuuluvan.

Olimme sen verran ajoissa portilla, että ehdimme juoda aamukahvit ennen koneeseen nousua. Pientä viivytystä aiheutti se, kun matkustajasilta oli juuttunut koineeseen eikä sen kanssa haluttu lähteä liikkeelle. Kun silta oli irroitettu, piti vielä siivet putsata jäästä. Nousimme kuitenkin ilmaan kymmenen minuuttia yli kahdeksan. Nautimme mustikkamehumme ja teen/kahvin. Tuulet olivat meille suotuisat, ja pääsimme laskeutumaan Dublinin kentälle täsmälleen ajoissa kello 8.55 paikallista aikaa.

Lentokentällä kävimme AirLinkin tiskillä ostamassa bussilippu keskustaan (10e meno-paluu), ja samalla hankimme kaksi päivää voimassa olevat liput Hop on - Hop off -bussiin (17e). Pian lentokentältä päästyämme bussi sukelsi 4,6 km pitkään tunneliin. Joulukuussa 2006 valmistunut tunneli nopeuttaa matkantekoa huomattavasti. Kävimme turistitoimistossa hakemassa karttoja ja muita esitteita. Sitten nälkä pääsikin yllättämään, joten kävimme syömässä ennen kuin menimme kyselemään, joko pääsisimme hotellihuoneeseen. Pikkuruinen huoneemme olikin valmis. Jätimme laukkumme huoneeseen ja lähdimme bussikierrokselle.

Bussi lähti aivan hotellimme edestä. Tunnin ja 40 minuuttia kestäneen kierroksen aikana kaupunki hahmottui mukavasti ja näimme kaikki tärkeimmät kohteet ulkoa päin. Kaupungissa oli todella paljon katutöitä meneillään, ja bussikin oli paikoin poikkeusreitillä. Esimerkiksi O'Connell Streetin keskellä oleva jalankulkuväylä oli koko matkalta poissa käytöstä, ja kiertoteitä oli mentävä hyvin monessa paikassa. Ilma oli aurinkoinen, asteita oli yhdeksän, mutta kylmä tuuli puhalsi. Bussireitin varrella oli mm. Trinity College, Merrion Square, kaksi katedraalia, Teelingin viskitislaamo, Guinnessin museo, Kilmainhamin vankilamuseo, Wellingtonin muistomerkki ja Jamesonin viskitislaamo.

Kävimme välillä keittelemässä teetä hotellihuoneessamme ja lähdimme sitten kävelylle kohti Temple Baria. Ylitimme Liffey-joen Ha'Penny -siltaa pitkin. Valurautainen kävelysilta on rakennettu vuonna 1816, ja sai nimensä silloisesta puolen pennyn siltamaksusta. Temple Barin alue uudistettiin kokonaan 1990-luvulla, ja se on nyt täynnä pikkuliikkeitä, ravintoloita, pubeja ja kulttuurikeskuksia. Nimessä oleva Bar ei kuitenkaan viittaa baariin vaan iirinkieliseen sanaan barra eli joenranta. Elävä musiikki soi Oliver St. John Gogarty's -pubissa joka päivä kello kahdesta iltapäivällä, ja sinne menimme mekin. Lasillisten lomassa Jussi söi kalakeiton, joka kuuleman mukaan oli maukas. Manchesteristä tullut tyttöporukka teki pöytäänsä meille tilaa, kun paikka oli jokseenkin täyteen ahdettu. Pyhän Patrickin päivän juhlinta oli jo alkanut, vaikka siihen olikin vielä aikaa lähes viikko. Jaossa oli olkihattuja mukaan otettavaksi.

Koukkasimme vielä hankkimassa aamupalatarvikkeita sekä katsomassa Molly Malonen patsasta. Se on Jean Rynhartin käsialaa ja esittää 1700-luvun katukauppiaasta. Iltapalaa kävimme haukkaamassa hotellimme lähellä paikassa Murray's Bar & Grill.

Maanantai 13.3.2017 - Dublin

Nautimme omatekoisen aamupalan teen ja kahvin kanssa huoneessa, koska emme olleet maksaneet hotelliaamiaisesta erikseen. Tulihan siinä säästöäkin 75 euroa. Kahden hengen aamiaiset neljältä aamulta olisivat maksaneet 80 euroa, ja kun tyydyimme kahviin/teehen ja juustosämpylöihin, hinnaksi tuli yhteensä 5 euroa kahdeksalta aamiaiselta...

Suuntasimme kulkumme Connollyn rautatieasemalle ja ostimme liput Belfastiin seuraavaksi päiväksi. Menopaluuliput maksoivat 40 euroa kpl. Sitten hyppäsimme Hop on - Hop off -bussiin ja kiersimme toisen reitin, joka seuraili Liffey-joen rantoja idän suuntaan.

Bussikierroksen jälkeen menimme nauttimaan paikallisia herkkuja eli fish and chips. Ihan maistuivat yhtä hyviltä kuin "ennen vanhaan". Matka jatkui Trinity Collegeen katsomaan Kellsin kirjaa ja kirjastoa. Trinity College perustettiin vuonna 1592 protestanttisten hallitsijoiden tarpeeseen. Vasta vuonna 1970 katolinen kirkko kumosi boikottinsa julistaen, etteivät katolilaiset syyllistyisi kuolemansyntiin opiskelemalla tässä yliopistossa. Arvokkain ja upein aarre Trinityssä on Kellsin kirja, jonka munkit kirjoittivat ja kuvittivat 800-luvulla. Kirja sisältää neljä kuvitettua evankeliumia. Kirjan valokuvaaminen oli kielletty, joten kuva oli napattava netistä. Kirja on sidottu uudelleen monta kertaa, viimeksi vuonna 1953, jolloin se jaettiin neljään osaan. Long Room on 64 metriä pitkä, vuonna 1732 avattu kirjasto, jossa on Trinityn vanhimmat kirjat.

Kun vielä kävimme kahvilla, ruokakaupassa ja matkamuistomyymälässä, päivä olikin pulkassa. Iltapalankin nautimme hotellihuoneessamme, kun lysähdimme väsyneinä päivän koitoksista sinne.

Tiistai 14.3.2017 - Dublin-Belfast-Dublin

Connollyn rautatieaseman raiteilta kaksi piti lähtemän juna Belfastiin kello 9.30. Junaa ei vain ruvennut kuulumaan. Sitten juna tuli, mutta meitä ei päästetty sisään. Lopulta kuulutettiin, että junassa on jokin tekninen ongelma. Jatkoimme istuskelua odotushallissa, kunnes meidät ohjattiinkin toiseen junaan raiteille kolme. Lähdimme sitten tunnin myöhässä, ja korvaukseksi saimme ilmaiset teet ja kahvit junan kahvilavaunusta. Lisäksi meille jaettiin lomakkeet, joilla olisi voinut hakea rahallista korvausta myöhästymisestä.

Vähän kello puoli yhden jälkeen olimme perillä Belfastissa. Asemalta olisi ollut ilmainen bussikuljetus keskustaan, mutta me halusimme kävellä, koska matka ei ollut järin pitkä. Heti alkumatkasta tapasimme jalkakäytävällä hanhen ja pikkutytön. Kyseessä oli sympaattinen pronssipatsas, joka oli tehty 1920-luvulla Belfastissa kuljeksineen hanhen muistoksi. Alec-hanhella oli tapana seurata lapsia kouluun.

Komea kaupungintalo valmistui vuonna 1906, ja se remontoitiin viimeksi vuonna 2009. Talon itäpuolella on Titanicin muistopuisto. Titanic rakennettiin Belfastissa, ja se upposi vuonna 1912. Vuonna 2012 Avattiin muistopuisto, jossa on mm. yhdeksän metriä pitkä jalusta, jossa on 15 pronssilaattaa. Niihin on kirjattu kaikkien 1512 onnettomuudessa menehtyneiden nimet aakkosjärjestyksessä. Paikalla oli jo ennestään Titanicin muistopatsas.

Kävimme turistitoimistossa kysymässä, minkälainen on Pohjois-Irlannin lippu. Sitä ei ole, toisin kuin Englannilla, Skotlannilla ja Walesilla on kullakin oma lippunsa. Vuodesta 1953 vuoteen 1973 parlamentti käytti Ulsterin lippua, mutta siitä luovuttiin. Ulster on vanha maakunta Irlannin pohjoisosassa. Sen alueesta kuuluu nykyään kolme kreivikuntaa Irlannin tasavaltaan ja kuusi kreivikuntaa Pohjois-Irlantiin. Kansainyhteisön urheilukilpailuissa lippu on edelleen käytössä.

Kävimme vuonna 1870 perustetussa The Garrick Barissa syömässä "keittiömestarin erikoisen". Se sisälsi parsa- ja kukkakaalin lisäksi tuhdin määrän kalkkunaa ja kinkkua. Meillä ei ollut mitään suunnitelmaa päivän varalle, vaan tarkoitus oli katsoa, mitä eteen tulee. Jussin eteen tuli musiikkikauppa, josta piti ostaa tinapilli ja laulukirja. Aino ihmetteli Lontoon taksin näköisiä taksiautoja. Kävimme katsomassa, miltä vuonna 1895 valmistunut oopperatalo näyttää, ja aika erikoiseltahan se näytti. Talo vaurioitui pahoin vuoden 1993 pommi-iskussa, mutta se on korjattu entiselleen. Oopperaa vastapäätä on Crown Liquor Saloon, joka krumeluureineen on peräisin viktoriaaniselta ajalta. Istumapaikat ovat muutaman hengen loosseissa. Näissä loosseissa on vielä jäljellä alkuperäiset antiikkiset kellot, joilla ennen hälytettiin henkilökunta paikalle. Pubi on pieni, tunnelmallinen ja täynnä koristeellisia yksityiskohtia.

Tässä vaiheessa alkoi kahvihammasta pakottamaan, ja menimme kupposille Caffé Neroon. Jatkoimme Victoria Square -ostoskeskukseen, joka valmistui vuonna 2008. Siellä on noin sata liikettä, ja sen päällä on lasikupu, jonka halkaisija on 35 metriä. Käväisimme vielä katsomassa Albertin kellotornia. Kuningattaren aukiolle pystytetty torni valmistui vuonna 1869. Kuningatar Victorian prinssipuoliso oli kuollut vuonna 1861, ja kellotorni rakennettiin hänen muistokseen.

Sitten alkoikin olla aika järjestää itsensä rautatieasemalle. Junan lähtöaika oli 18.05, ja aivan ajoissa se nyt lähtikin. Varttia yli kahdeksan olimme Dublinissa. Ostimme matkalla iltapalaa huoneessa syötäväksi

Keskiviikko-torstai 15.-16.3.2017 - Dublin-Helsinki

Otimme aamun rauhallisesti. Teimme lähtöselvityksen ja tulostimme kortit hotellin kirjoittimella. Näin säästimme aikaa seuraavana aamuna. Lähdimme kaupungille vasta yhdentoista maissa. Kävimme ihmettelemässä kaikkea krääsää, mitä Pyhän Patrickin päivää varten oli tarjolla. Jopa kirkkaan vihreitä miesten pukuja oli näyteikkunoissa puhumattakaan hatuista ja tyttöjen hamosista. Tulossa oli toinenkin juhlapäivä eli äitienpäivä, jota Irlannissa vietetään kolme viikkoa ennen pääsiäissunnuntaita, vuonna 2017 siis 26.3.

Ylitimme Liffeyjoen O'Donovan Rossa -siltaa pitkin. Silta rakennettiin myrskyn hävittämän Ormonde-puusillan tilalle 1800-luvun alussa. Se oli alkuperäiseltä nimeltään Richmondin silta, mutta nimettiin uudelleen vuonna 1923 irlantilaisen nationalistin Jeremiah O'Donovan Rossan (1831-1915) mukaan. Tulimme Christ Church katedraalille, joka on yhdistetty kävelysillalla Dubliniaan ja Viking Worldiin (keskiajan ja viikinkiajan museo). Katedraali on rakennettu 1100-luvun lopulla romaaniseen tyyliin ja muutettiin goottilaiseksi 1800-luvulla.

Kävimme haukkaamassa lounasta ja jatkoimme Pyhän Patrickin katedraalille. Perimätiedon mukaan Pyhä Patrick käytti lähellä olevaa kaivoa kääntyneiden kastamiseen kristinuskoon, ja pyhälle paikalle rakennettiin kirkko. Nykyinen rakennus on peräisin vuodelta 1220 ja anglikaanisen kirkon jäsenkirkko. Katedraalissa on useita hautoja, mm. Jonathan Swiftin, joka oli anglikaaninen pappi ja kirjoitti mm. Gulliverin retkistä.

Jatkoimme matkaa St. Stephen's Greenille, joka avattiin yleisölle vuonna 1877. Sieltä jatkoimme Reilly's-pubin kautta MerrionSquarelle. Oli kaunis päivä ja puistoissa paljon väkeä. Oscar Wilde lepäili oman kivensä päällä. Hän asui kadun toisella puolella olevassa talossa. Ylitimme Liffeyjoen vuonna 2005 valmistunutta Sean O'Caseyn kävelysiltaa pitkin ja tulimme joen pohjoisrannalla olevalle nälänhädän muistomerkille. Kuusi pronssipatsasta kuvaavat realistisesti ryysyisiä ja kylmissään värjötteleviä hahmoja. Maalaisväestön ainut ravinnonlähde oli peruna, ja perunarutto tuhosi sadon vuosina 1800-luvun puolivälissä neljänä vuotena peräkkäin. Noin miljoona asukasta kuoli ja toinen miljoona lähti siirtolaisiksi, pääasiassa Amerikkaan.

Taas tuntui siltä, ettei voimia riittäisi enää iltaretkelle, joten ostimme evästä mukaamme ja menimme nauttimaan niitä hotellihuoneeseemme.

Aamulla ohjelmassa ei ollutkaan sitten muuta kuin aamukahvi huoneessa ja huoneen luovutus. Lentokenttäbussi lähti ihan hotellimme edestä. Olimme ajoissa, ja ehdimme vielä juoda toiset aamukahvit ja teet lentokentällä. Koneemme tuli voimakkaan vastatuulen takia puolisen tuntia myöhässä, mutta meillä olikin sitten myötätuuli ja aika kurottiin kiinni - eli olimme Helsinki-Vantaalla aikataulun mukaisesti kello 14.40.

Kaikki Irlannin matkat

Maahakemistoon
Etusivulle