Islanti 24.-31.7.1998
Hveragerdi-Höfn-Egilsstadir-Myvatn-Akureyri-Bifröst-Reykjavik

Saga Matkat: Islanti kahdeksassa päivässä
Matkaseurue: Emma ja Aino

HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.

Perjantai 24.7.1998 - Helsinki-Keflavik-Hveragerdi

Lähdimme taksilla lentokentälle kello 13.15. Koska emme olleet syöneet lounasta, söimme lentoasemalla tonnikalasämpylät teen kanssa. Koneemme oli puoli tuntia myöhässä, ja pääsimme liikkeelle kello 15.20. Lento Reykjavikiin kesti 3 tuntia ja 10 minuuttia. Lounaaksi Iceland Airin koneessa tarjottiin kinkkusalaattia (alkupalat), riisiä ja kalaa (pääruoka) ja juustokakkua (jälkiruoka). Siis ensimmäinen kala-ateria oli saatu!

Käänsimme kelloja kolme tuntia taaksepäin, joten laskeutumisaika oli 15.30. Matkalaukkuja odotellessa, rahaa vaihtaessa ja muissa puuhissa vierähti Keflavikissa tunti, ja lähdimme bussilla kohti ensimmäistä majapaikkaamme Hveragerdia. Tulimme Örk-hotelliin kello 18. Örk ei ole Örkki vaan arkki... Hveragerdi sijaitsee mannerlaattojen saumakohdassa, ja siellä järisee silloin tällöin. Kesäkuussa oli ollut kovin järistys 50 vuoteen, mutta se ei ollut aiheuttanut suuria vahinkoja.

Kello 19 saimme illalliseksi - kalaa. Tästä eteenpäin kala-aterioita ei kannattanut laskea, koska jokaisella aterialla vähintään yksi ruokalaji oli kalaa. Illallisen jälkeen kävimme iltakävelyllä Edenin puutarhassa. Täällä on paljon kasvihuoneita, joiden lämmitykseen ei tarvita öljyä tai sähköä.

Lauantai 25.7.1998 - Hveragerdi-Höfn

Herätys kello 6.30, aamiainen 7.00 ja lähtö Höfnin liepeille kahdeksalta. Ohitimme Heklan tulivuoren ja pidimme ensimmäisen tauon yhdeksän korvilla Hvolsvöllurissa

Seljalandsfossin putous on lähes 70 metriä korkea. Jyrkänne, jolta vesi syöksyy, on joskus ollut rantatörmänä. Putouksen takana kulkee polku, jonka kiersimme. Seuraava tutustumiskohteemme oli Skogarin kotiseutumuseo. Siellä oli esillä mm. valaan lapaluista tehtyjä navetan parsien seinämiä ja valaan selkänikamista tehtyjä jakkaroita. Puu on aina ollut harvinainen materiaali Islannissa. Kun joku löysi ajopuun, aarre merkittiin löytäjän puumerkein.

60 metrin korkuinen Skogafoss oli seuraava putous, joka meidät kasteli. Lounastaukoa vietimme Vikissä. Mustahiekkainen ranta on tiirojen pesimispaikka.

Poikkesimme ykköstieltä vanhalle tielle ja pysähdyimme ihmettelemään laavaa, jonka tulivuori on syössyt vuonna 1783. Kesäkuun 23. päivä 1783 maa repesi kymmenien kilometrien pituudelta Laki-tulivuoren kohdalla. Laavaa suihkusi 13 kuukauden ajan 130 kraaterista enemmän kuin milloinkaan maapallolla historiallisena aikana. Pisin laavavirta ulottui 55 km:n päähän. Valtava laavakenttä on nyt paksun harmaasammalkerroksen peittämä.

Seuraavaksi teimme tunnin reippaan patikkaretken Skaftafellin kansallispuistossa Svartifossin putoukselle. Tämä basalttipylväiden rykelmä muistutti kovasti Sibeliusmonumenttia. Opaskirjan mukaan patikointi putoukselle ja takaisin vie kaksi tuntia.

Vielä ehdimme tehdä viluisen retken Jökulsarlon-järvelle, joka on syntynyt vasta vuoden 1950 jälkeen, jolloin Bredarmerkurjökull-jäätikkö ulottui meren rantaan saakka. Järvessä on runsaasti kaloja, ja vesi on 2-asteista. Tulimme Höfnin lähellä sijaitsevaan Vatnajökullin Fosshotelliimme kello 19.

Sunnuntai 26.7.1998 - Höfn-Egilstadir

Heräsimme sateiseen aamuun kello 6.45. Kävimme aamiaisella ja lähdimme kohti seuraavaa etappiamme kello 8.10. Koukkasimme Höfnin kalastajakylän kautta takaisin ykköstielle, jota jatkoimme näköalapaikalle. Täältä näkymä on kuuleman kukaan Islannin kaunein. Nyt (kuten lähes joka aamu) oli kuitenkin niin sateista ja sumuista, että paikalla näki noin kaksi metriä eteensä. Pysähdyimme Hvalnesin niemellä keräämään sileitä ja litteitä basalttikiviä.

Pidimme kahvitauon Djupivogurin kylässä, jolla on pitkät perinteet kauppapaikkana. Jatkoimme vähän matkaa eteenpäin ja lähdimme patikkaretkelle. 45 minuutin retki suuntautui Fossa-joen putouksille. Jää ja vesi ovat muovanneet kivet täällä hauskan näköisiksi.

Ja matka jatkui Breiddalsvikin, jossa pidimme lounastauon. Petra Sveinsdottir on kerännyt valtavan kivikokoelman kotiinsa ja esittelee sitä halukkaille kesäisin. Kiviä on sekä sisällä että ulkona puutarhassa. Pysähdyimme seuraavaksi pienen katolilaisen hautausmaan luona. Sinne on haudattu 49 ranskalaista ja belgialaista kalastajaa, jotka ovat kuolleet joko sairaalassa Islannissa tai laivoillaan lähellä Islantia.

Ajoimme Reydarfjörduriin ja jouduimme siellä haistelemaan villakuoretehtaan höyryjä. Kävimme sotamuseossa, joka esittelee brittiläisten joukkojen jäämistöä toisen maailmansodan ajalta

Kello 17.30 tulimme Egilsstadirin hotelliimme, joka oli pikemminkin asuntola. Huoneet olivat vaatimattomat, mutta toimivat.

Maanantai 27.7.1998 - Egilstadir-Myvatn

Kello 8.00 menimme metsään. Islannissa on tasan kaksi metsää, molemmat istutettuja. Kun Islanti 1100 vuotta sitten asutettiin, koivumetsät peittivät neljänneksen saaresta. Puuta käytettiin asumusten ja laivojen rakentamiseen sekä lämmitykseen ja tarvekalujen valmistukseen. Metsät hävisivät myös ilmaston kylmenemisen ja eroosion seurauksena. Hallormsstadur on istutetuista metsistä suurempi, ja siellä testataan eri puulajien menestymistä Islannissa. Sanotaan, että tavallinen islantilainen tuntee kaksi puulajia: islanninkoivu ja joulukuusi. Joulukuuset veistettiin ennen koivusta ja koristeltiin marjanvarvuilla, nykyään ne tuodaan Tanskasta ja Norjasta.

Metsäkierroksen jälkeen palasimme Egilsstadiriin, jossa kävimme eväsostoksilla ennen kuin jatkoimme matkaa pohjoiseen. Poikkesimme vanhaan Saenautaselin maalaistaloon, joka oli erittäin hyvin maastoutunut. Tilaa viljeltiin 1843-1943 lukuunottamatta kautta 1875-1880, jolloin Askjan purkauksen tuhka peitti sen alleen.

Seuraava pysähdyspaikkamme oli kirkko ja kahvila Mödrudalurissa. Paikallinen maanviljelijä on rakentanut kirkon vaimonsa muistoksi.

Dettifossin putous oli vuorossa seuraavaksi. Putous on Euroopan vesivoimaisin. Vesi syöksyy 44-metriseen kanjoniin, joka on 25 km pitkä ja 500 metriä leveä. Aasojen turvapaikka eli Asbyrgi on hevosenkengän muotoinen kanjoni, joka syntyi 3000 vuotta sitten, kun sulamisvesivirrat olivat nykyistä vuolaammat.

Suunnistimme pohjoisrannikolle Tjörnesin niemen kallioille, mistä seurasimme lunnien touhuja. Niitä oli todella paljon sekä meressä että rantatörmällä. Ajoimme sitten Husavikin kautta Storutjarniriin, jossa oli seuraava yöpymispaikkamme.

Tiistai 28.7.1998 - Myvatn-Akureyri

Lähdimme puoli yhdeksältä Myvatnille eli Hyttysjärvelle. Järvellä parveilee välillä hyttysiä häiriöksi asti, mutta ne eivät ole ihmistä purevaa lajia. Järvi on kuuluisa myös siellä pesivistä sorsalinnuista. Järven rannalla on Skutustadirin valekraatereita, jotka ovat syntyneet 2500 vuotta sitten, kun sula laava virtasi järven yli. Virran alle jäänyt vesi reagoi kivisulan kanssa, jolloin tuhkaa suihkusi ilmaan kuin oikeasta kraaterista. Samoihin aikoihin syntyi myös Dimmuborgirin labyrintti.

Kävimme paikalla, jossa islantilaiset koululaiset (mm. oppaamme) kävivät ennen luokkaretkillä uimassa mukavan lämpimässä vedessä. Kraflan purkausten (1975-1984) jälkeen vesi on ollut niin kuumaa, että uiminen ei enää onnistu. Namaskardin porisevat mutalammikot hajuineen olivat seuraavat ihmettelyn kohteemme.

Viti eli Helvetti on kraatterijärvi, joka syntyi vuonna 1724 yhdessä räjähdyksessä, joka aloitti viisivuotisen purkausten sarjan Kraflalla. Sitten oli taas 1,5 tunnin patikkaretken aika. Kiipesimme Krafla-tulivuoren huipulle. Näkymät olivat niin upeat, että rehkiminen kannatti. Viimeisin Kraflan purkaus tapahtui vuonna 1984. Maisemassa erottaa selvästi eri värisinä eri aikoina purkautuneet laavavirrat.

Vuorossa oli taas putousvierailu. Ajoimme Godafossille eli Jumalten putouksille. Vuonna 1000 Islannissa päätettiin kristinuskon ottamisesta valtion uskonnoksi. Merkiksi valinnasta heimopäällikkö heitti pakanajumalten kuvat putoukseen, mistä tapahtumasta putous on saanut nimensä.

Lopuksi ajoimme 10 km Akureyrista etelään sijaitsevaan majapaikkaamme Hrafnagilshverfiin. Huoneissa ei ollut omaa WC:tä tai suihkua, mutta sen sijaan lukemattomia kärpäsiä. Onnistui se nukkuminen sielläkin.

Keskiviikko 29.7.1998 - Akureyri-Bifröst

Lähdimme yhdeksältä 15.000 asukkaan Akureyriin, joka on Islannin toiseksi suurin kaupunki. Kävimme värikkäässä kasvitieteellisessä puutarhassa ja Foldan tehtaanmyymälässä, minkä jälkeen kiertelimme kaupungilla kello 12:een saakka.

Tunnin verran ajettuamme lähdimme patikoimaan. Etsimme putousta, mitä siellä ei ollut, ja palasimme takaisin bussille. Ajoimme Glaumbaerin museolle ja sen jälkeen Vidimyrin kirkkoon. Kirkko on rakennettu ajopuista ja turpeesta vuonna 1834 Vidimyrin tilan maille, ja se siirtyi Kansallismuseon omistukseen vuonna 1936. Samalla paikalla on ollut kirkko jo keskiajalta asti.

Blönduosin kirkko oli seuraava tutustumiskohteemme. Kirkko edustaa modernia arkkitehtuuria, ja sen suunnitelija on saanut vahvoja vaikutteita Alvar Aallolta.

Seuraava yöpymispaikkamme sijaitsi Bifröstissä, jonne saavuimme kello 18.10. Illallisen jälkeen lähdimme kävelylle Grabrok-vuoren kraatteriin.

Torstai 30.7.1998 - Bifröst-Reykjavik

Lähdimme kohti viimeistä kohdettamme Reykjavikia puoli yhdeksältä. Ensimmäinen tutustumiskohteemme matkan varrella oli Hallgrims-kirkko Saurbaerissa, joka hämää ulkonäöllään. Se näyttää valkoiseksi maalatulta puukirkolta, mutta se on itse asiassa rakennettu tiilestä ja betonista.

Ohitimme entisen valasaseman työntekijöiden asuinparakit, jotka näyttivät hauskoilta. Valasasema oli toiminnassa vielä 1990-luvun alussa. Viime aikoina parakkeja on käytetty elokuvien kulisseina, ja niiden suojelua harkitaan.

Ohitimme myös Höfdin, jonka Ranskan valtio rakensi vuonna 1909 konsulin asunnoksi. Myöhemmin britit ostivat talon suurlähettiläälleen, mutta tämä ei voinut asua talossa, koska siellä kummitteli. Reykjavikin kaupunki lunasti viimein talon. Talo on kuuluisa siitä, että Reagan ja Gorbatshov pitivät siellä huippukokouksen vuonna 1986.

Halusimme myös pysähtyä seurustelemaan hetkeksi islanninhevosten kanssa ennen kuin tulimme Reykjavikiin. Teimme pienen kaupunkikierroksen ennen lounasta, jonka nautimme Skolabru-nimisessä kalaravintolassa. Lounaan jälkeen majoittauduimme hotelliin, minkä jälkeen lähdimme talsimaan kaupungille. Kävimme muutamassa kaupassa ja ostimme kirjan, villatakin ja haiöljyä. Palasimme hotellille kello 19.40 nautiskeltuamme ensin hampurilaisbaarissa.

Perjantai 31.7.1998 - Reykjavik-Helsinki

Herätys kello 4.00, aamiainen 4.30 ja lähtö hotellista kello 5.15. Koneemme lähti aikataulun mukaisesti kello 7.30, ja laskeuduimme Helsinki-Vantaalle kello 13.55. Kolme tuntia hävisivät kuin tuhka tuuleen.

Kaikki Islannin matkat

Maahakemistoon
Etusivulle