Rooma 31.1. - 4.2.2025

Matkaseurue: Emma

HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.

Perjantai 31.1.2025 - Vantaa-Rooma

Matka alkoi aamuyön bussilla lentokentälle. Laukun jättö ja turvatarkastus sujuivat sutjakkaasti, ja ehdin juoda aamuteen ja syödä croissantin kaikessa rauhassa lentokentän kahvilassa. Lento lähti ajallaan 7.25.

Fiumicino Leonardo da Vincin kentälle lento saapui hieman ennen kymmentä. Laukkua ei tarvinnut odotella kauaa, ja ehdin jo 10.30 lähtevään bussiin kohti Rooman keskustaa. Tai no, italialaisittain 10.30 eli 10.36. Matka kesti vajaan tunnin. Lentokentän ja keskustan välillä kulkee myös suora junayhteys ilman välipysäkkejä. Junamatka kestää noin puoli tuntia ja on erittäin luotettava. Lentokenttäjuna kulkee, vaikka muu julkinen liikenne olisi lakossa. Valitsin kuitenkin bussin, koska tiesin, ettei huonetta saa kuitenkaan heti eikä minulla ollut mihinkään kiire. Valitsemani bussi toi minut Terminin asemalle, kuten junakin olisi tuonut.

Terminiltä kävelin hotelliini, Diana Roof Gardeniin. Hotelli sijaitsee lähellä Terminiä ja sieltä on erinomaiset kulkuyhteydet eripuolille Roomaa. Hotellille saavuttuani suoritin sisäänkirjautumisen ja jätin matkalaukun säilytykseen.

Kello kävi suunnilleen puolta päivää, mutta herätyksestä ja aamiaisesta oli jo pitkä aika, joten suunnistin lounaalle läheiseen ravintolaan. Rauhallisen ruokailun jälkeen tein pienen kävelylenkin lähistöllä. Kävin katsomassa Santa Maria Maggioren kirkkoa, joka oli seuraavan päivän ohjelmassa ja tarkistin lähimmän supermarketin sijainnin.

Hieman kahden jälkeen sain huoneeni ja asetuin taloksi. Huoneen varusteluun kuului vedenkeitin, iso kuppi ja jääkaappi - kaikki, mitä ahkera teen litkijä tarvitsee. Alkuillasta kävin hakemassa jääkaappiin maitoa ja pientä evästä hieman kauempana olevasta kaupasta. Matkan varrella ehti tutustua Terminin paikallisbussiasemaan ja itse asemarakennukseen. Aseman seutu on varsinainen julkisen liikenteen solmukohta: siellä kohtaavat junat, lyhyen ja pitkän matkan bussit sekä metrolinjat A ja B. Asema itsessään on vilkas ostoskeskus. Iltapalan jälkeen pääsin aikaisin nukkumaan.

Lauantai 1.2.2025 - Rooma

Aamupäivän ohjelmassa oli kaksi kirkkoa: Basilica di San Giovanni in Laterano ja Basilica di Santa Croce in Gerusalemme. Molemmat sijaitsivat kävelyetäisyydellä, joten ei muuta kuin liikkeelle.

San Giovanni in Laterano, tuttavallisemmin Lateraanikirkko, on Rooman tuomiokirkko. Se on yksi Rooman neljästä suuresta paavillisesta varhaiskristillisestä basilikasta. Muut ovat San Paolo fuori le mura, Santa Maria Maggiore ja Konstantinuksen basilika (nykyinen Pietarinkirkko). Lateraanikirkko on näistä neljästä vanhin ja korkea-arvoisin, mikä voi hieman yllättää, koska Pietarinkirkon saama huomio on nykyään paljon suurempi.

Konstantinus Suuri rakennutti kirkon Rooman piispaa varten (rakennuttamispäätös talvelta 312-313). Paavi Sylvester I vihki kirkon käyttöön vuonna 324. Kirkko on ryöstetty ja tuhoutunut useita kertoja vuosisatojen kuluessa. Kirkon nykyinen ulkoasu on 1600- ja 1700-luvuilta. Rooman piispa eli paavi asui viereisessä Lateraanipalatsissa vuoteen 1304 asti, jolloin alkoi Avignonin vankeudeksi kutsuttu kausi, jolloin paavit olivat riippuvaisia Ranskan kuninkaasta. Avignonin kausi kesti noin 70 vuotta, jona aikana kirkko ja palatsi rapistuivat, eikä paavi enää palannut palatsiin asumaan. Paavit kuitenkin kruunattiin Lateraanikirkossa 1400-luvulta vuoteen 1870 asti. Pääalttari on paavillinen, eli pääsääntöisesti vain paavi saa viettää messua sieltä käsin. Koska kirkko on paavin tuomiokirkko, kirkossa sijaitseva piispanistuin on paavin virallinen tuomioistuin.

Alun perin San Giovanni in Laterano pyhitettiin Kristus Vapahtajalle. 900-luvulla paavi Sergius III omisti kirkon Johannes Kastajalle ja 1100-luvulla paavi Lucius II omisti sen Evankelista Johannekselle.

Basilica di Santa Croce in Gerusalemme, eli Pyhän Risti Jerusalemissa -basilika, sijaitsee lähellä Lateraanikirkkoa. Sinne johtaa mukava puisto, jonne roomalaiset tulevat hölkkäämään ja viettämään aikaa. Puiston porttien edessä monumentin huipulta kohti Lateraanikirkkoa katsoo pyhä Fransiskus assisilainen. Monumentin viisi muuta hahmoa kuvaavat hänen seuraajiaan. Monumentti pystytettiin pyhimyksen kuoleman 700-vuotismuistoksi 1927. Jalustan etuosassa on muistomerkin omistuskirjoitus ja sivuilla otteita Danten Jumalaisen näytelmän paratiisia koskevasta osasta.

Kristillisen tradition mukaan Santa Croce in Gerusalemme pyhitettiin noin vuonna 325 Jeesuksen Tuskan pyhäinjäännösten sijoituspaikaksi. Pyhäinjäännökset oli tuonut Roomaan Konstantinus I:n äiti, keisarinna Helena (pyhä Helena). Kirkko on ollut säännöllisten pyhiinvaellusten kohde ainakin 500-luvulta asti, vaikka se tuolloin sijaitsi Rooman laitamilla. Keskiajalla kirkko oli erityisen suosittu paaston ajan pyhiinvaelluskohde katumusta harjoittaville. Pitkänä perjantaina paaveilla oli tapana kävellä Lateraanista kirkolle paljain jaloin kunnioittamaan pyhäinjäännöksiä.

Kirkon pyhäinjäännökset ovat: pala ristillä roikkunutta kylttiä (INRI), kaksi piikkiä orjantappurakruunusta, pala naulasta, pyhän Tuomaan etusormi ja kolme pientä palaa Jeesuksen rististä. Pyhäinjäännösten aitoudesta ollaan montaa mieltä; erityisesti kyltin kappaletta pidetään keskiaikaisena väärennöksenä. Pyhäinjäännösten lisäksi kirkossa on Torinon käärinliinan jäljennös, Antoinetta Meon hauta ja pyhän Helenan patsas, joka on tehty muokkaamalla vanhaa Ostiasta löytynyttä roomalaisen jumalatar Junon patsasta. Antoinetta Meo (Nennolina) on tähän mennessä nuorimpana kuollut henkilö, jonka paavi on julistanut mahdolliseksi pyhimykseksi (venerabile). Hän kuoli osteosarkoomaan 6,5-vuotiaana vuonna 1937.

Santa Crocen kirkolta lähdin takaisin kohti hotellia. Matkalla kävin ostamassa koko päivän pussiliput sunnuntaille ja maanantaille, jolloin vierailukohteet olivat kauempana. Takaisin hotellilla olin puoli kahden korvilla. Söin kevyesti ja lepäilin hetken ennen kuin suunnistin Santa Maria Magioren basilikalle.

Basilica di Santa Maria Maggiore on, kuten jo aiemmin todettiinkin, yksi neljästä paavillisesta basilikasta. Se on vihitty vuonna 434 ja saanut nykyisen asunsa 1700-luvulla. Kirkko pystytettiin heti Efesoksen kirkolliskokouksen (431) jälkeen, jolloin Maria julistettiin Jumalan äidiksi; kirkko on yksi ensimmäisistä Marialle omistetuista kirkoista. Myös Santa Maria Maggioren kirkkooon liittyy kiinteästi palatsi. Tähän palatsiin paavit palasivat Avignonin kauden jälkeen asuttuaan ensin jonkin aikaa Santa Maria in Trasteveressa ja ennen kuin siirtyivät asumaan Apostoliseen palatsiin Vatikaaniin. Kirkko on erityisen läheinen nykyiselle paaville, paavi Franciscukselle, joka on rakennuttanut tulevan hautansa kirkkoon.

Kierreltyäni kirkossa aikani, kävin ostamassa iltapalaa ja laahustin takaisin hotellille. Jalkoja jomotti melkoisesti, olisi ehkä kannattanut ottaa lenkkarit mukaan.

Sunnuntai 2.2.2025 - Rooma

Rauhallisen aamupalan jälkeen suunnistin bussipysäkille ja huristelin katsomaan Basilica di San Lorenzo fuori le muraa. Fuori le mura, muurien ulkopuolella, viittaa 19 km pitkään Aurelianuksen muuriin, joka rakennettiin ympäröimään Roomaa vuosien 271 ja 275 välillä, koska Rooma oli kasvanut sitä edeltävän Serviuksen muurin ulkopuolelle ja germaanit ja vandaalit olivat hyökänneet Pohjois-Italian alueelle vuonna 270. Muuri oli olennainen osa Rooman puolustusta 1800-luvulle saakka, ja se on edelleen varsin hyvässä kunnossa monin paikoin.

San Lorenzon basilika rakennettiin marttyyrinä kuolleen diakoni Lorenzon (eli Laurentiuksen) hautapaikan päälle. Pyhä Laurentius oli yksi seitsemästä Rooman diakonista, jotka tapettiin paavi Sixtus II:n kanssa kristittyjen vainoissa vuonna 258. Tuohon aikaan kristityt haudattiin katakombeihin, ja kirkon ympäristöstä löytyykin viisi kerrosta katakombikäytäviä. Myös kahden muun marttyyrin (Abbondius ja Erennius) haudat löytyivät kaivauksissa 1947-1949.

Ensimmäisen basilikan paikalle rakennutti Konstantinus I 300-luvulla. Paikalla oli jo aikaisemmin ollut pieni rukoushuone (oratorio). Basilikaa on korjailtu tai rakennettu uudelleen useita kertoja jo 300-luvun loppupuolelta lähtien. 500-luvun lopulla basilikaan tuotiin myös ensimmäisenä marttyyrinä pidetyn pyhän Stefanoksen jäänteet Jerusalemista. Kirkkoa koristivat freskot, jotka kertoivat Laurentiuksen ja Stefanoksen elämästä. Vuonna 1943 kirkkoa pommitettiin ja se tuhoutui suurilta osin. Se rakennettiin uudelleen, mutta julkisivun freskot menetettiin. Joitakin freskoja on jäljellä kirkon edessä olevassa katoksessa (portico). Kirkkoon on haudattu useita paaveja ja ainakin yksi Italian pääministeri. San Lorenzon basilika on edelleen suosittu hautajaiskirkko, sillä se sijaitsee aivan suuren Veranon hautausmaan vieressä. Tein pikaisen visiitin myös hautausmaalle kirkosta lähdettyäni, ennen kuin palasin keskustaa.

Paluumatkalla jäin pois Terminin pysäkillä ja kävin ostamassa lipun lentokentälle vievään junaan paluumatkaa varten. Olin päättänyt mennä kentälle junalla aamun tiukemman aikataulun vuoksi. Asemalla on kymmeniä lippuautomaatteja, joista voi ostaa lippuja juniin. Sunnuntaina päivällä oli vähän rauhallisempaa kuin aiemmin hallin läpi kulkiessani, joten sain ostaa lipun kaikessa rauhassa. Ostaminen oli helppoa, automaateissa on useita kielivaihtoehtoja ja ne myös puhuvat.

Iltapäivällä oli vuorossa Basilica di San Sebastiano fuori le mura, toinen katakombien päälle rakennettu kirkko. Matka taittui näppärästi metrolla ja bussilla. San Sebastiano, pyhä Sebastianos, on myös yksi varhaisita marttyyreistä. Hän oli Etelä-Ranskasta kotoisin oleva kristitty, joka liittyi Roomassa keisari Carinuksen armeijaan vuonna 283 auttaakseen muita vainottuja kristittyjä. Vuonna 286 hän paljastui ja silloinen keisari Diokletianus määräsi hänet surmattavaksi petturina. Ensimmäinen yritys ei onnistunut mutta toinen tuotti tulosta, ja Sebastianos haudattiin katakombeihin, jotka sijaitsevat nykyään San Sebastiano fuori le mura -basilikan alla. Tradition mukaan Valerianuksen vainojen aikaan vuonna 258 myös apostolien Pietari ja Paavali jäänteet lepäsivät jonkin aikaa näissä katakombeissa. Nykyään ihmisjäänteet on siirretty katakombeista muualle.

Ensimmäisen basilikan paikalle rakennutti Konstantinus I, kukas muukaan, 300-luvun alussa. Alun perin kirkko oli Apostolien basilika. Pyhän Sebastianoksen jäänteet siirrettiin katakombeista basilikaan 300-luvun puolivälin paikkeilla. Pyhälle Sebastianokselle basilika omistettiin 800-luvulla, samoihin aikoihin kuin pyhimyksen jäänteet siirrettiin Pieterinkirkkoon turvaan saraseenien hyökkäykseltä. Kirkko rakennettiin uudelleen saraseenien mentyä 800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Alunperin kirkko oli kolmilaivainen, mutta 1200-luvulla sivulaivojen pylväiköt muurattiin umpeen. Viimeisimmät muutokset julkisivuun ovat 1600-luvulta. Kirkossa on pyhän Sebastianoksen patsas, jota vastapäätä on pyhäinjäännöskappeli, jossa on apostoleihin ja Sebastianokseen liittyviä reliikkejä. Alttarin molemmin puolin ovat apostolien Pietarin ja Paavalin rintakuvat muistona kirkon ensimmäisestä pyhittämisestä. Entisessä vasemmassa laivassa on krusifiksikappeli, jossa on puinen krusifiksi 1300-luvulta (mahdollisesti vieläkin vanhempi). Kirkossa on myös Berninin veistos Salvator Mundi (1679), joka on Kristuksen rintakuva; veistos oli pitkään teillä tietymättömillä ja löydettiin uudestaan vuonna 2001, jotkut kyseenalaistavat sen olevan Berninin käsialaa.

Kirkkovierailun jälkeen kävin tutustumassa basilikan alla oleviin katakombeihin. Alkujaan ne ovat olleet pozolaanikaivoksia, kivettynyttä vulkaanista tuhkaa (tuffi), jota on käytetty sementin ja betonin kaltaisten aineiden valmistuksessa. Kaivostoiminnan loppumisen jälkeen aluetta käytettiin roomalaisten nekropolina ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla, ja maanalaisista osista tuli kristittyjen katakombeja viimeistään 200-luvun vainojen aikaan. Nämä katakombit kuuluvat niihin harvoihin, joihin on päässyt läpi historian. Niissä on neljä kerrosta, joista ylin on lähes kokonaan tuhoutunut. Jäljellä olevat kolme kerrosta käsittävät 12 km käytäviä, joiden varrella haudat ovat. Kaikissa haudoissa on alkujaan ollut ovilaatat, joihin on kaiverrettu symboleita tai nimiä kertomaan vainajasta. Nykyään vain muutama ovi on paikoillaan, sillä hautoja on ryöstelty aikojen mittaan. Ovien pielissä on ollut paikkoja kynttilöille, sillä vainajia on käyty muistamassa haudoilla säännöllisesti.

Pyhän Sebastianoksen hautaan ovat aikoinaan johtaneet kahdet portaat suoraan kirkkosalista: toisia on tultu alas ja toisia palattu ylös. Nykyään käynti katakombeihin on entisestä oikeasta sivulaivasta, joka rakennettiin uudelleen vuonna 1933, ja uloskäynti vasempaan sivulaivaan. Varsinaisten katakombien ja kirkkosalin välille jää muinainen roomalainen nekropoli, ei-kristittyjen hautausmaa, jossa voi nähdä varakkaiden perheiden hautoja koristaneita freskoja. Hautausmaa on aikoinaan sijainnut ulkona, 2-3 metriä maanpintaa alempana entisen avolouhoksen paikalla. 200-luvulla nekropoli täytettiin ja sen päälle rakennettiin apostolien Pietarin ja Paavalin muistopaikka. Nekropoli löydettiin uudelleen sattumalta 1922 muistopaikan kaivauksissa. Nykyään alue on katettu

Katakombeissa olon aikana ilta oli ehtinyt hämärtyä. Olin onneksi katsonut bussin reitin tarkkaan etukäteen, joten löysin pysäkille. Alueella ei ole jalkakäytäviä ja autoilla oli välillä varsin kova vauhti; osasivat kuitenkin väistää jalankulkijaa. Bussissa oli kyllä pysäkkinäyttö, mutta enimmäkseen siinä pyörivät mainokset. Puhelimen kartan turvin onnistuin jäämään oikealla pysäkillä pois ja pääsin metroon ja takaisin hotellille.

Maanantai 3.2.2025 - Rooma ja Vatikaani

Maanantaina pääsin ajoissa liikkeelle. Olin metroasemalla jo yhdeksältä. Tällä kertaa määränpää oli Basilica di San Paolo fuori le mura, pyhän Paavalin basilika.

Jälleen kerran kirkon rakennuttaja oli Konstantinus I, tällä kertaa apostoli Paavalin haudan ja oletetun mestauspaikan päälle. Basilikan vihki paavi Sylvester vuonna 324. Vuonna 386 keisari Theodosius I alkoi pystyttää paljon isompaa ja kauniimpaa basilikaa, joka vihittiin todennäköisesti vuoden 402 tienoilla. Työ, mukaan lukien mosaiikit, kuitenkin valmistui vasta 400-luvun puolivälin tienoilla. Uudessa basilikassa oli yksi laiva ja kaksi pylväskäytävää sen molemmilla laidoilla. Apostoli Paavalin hauta on kirkon keskellä ja haudan ympäristöä on muutettu useaan otteeseen vuosisatojen aikana, muutoin kirkko säilyi ainoana Rooman kirkoista alkuperäisessä 1435 vuotta, aina vuoteen 1823, jolloin se tuhoutui tulipalossa lähes kokonaan.

Paavi Leo XII aloitti vuonna 1825 varojen keräämisen basilikan uudelleen rakennusta varten ja määräsi, että se on rakennettava täsmälleen kuten se oli rakennettu 300-luvulla, joskin hän käski myös korjaamaan ja säilyttämään joitakin keskiaikaisia elementtejä, kuten mosaiikit. Ohjeet osoittautuivat useista syistä epärealistisiksi; tästä johtuen nykyinen basilika muistuttaa vanhaa vain yleisilmeeltään, eikä suinkaan ole identtinen sen kanssa. Uudelleenrakentamisessa käytettiin kuitenkin useita tulipalossa säilyneitä elementtejä. Paavi Gregorius XVI vihki pääalttarin vuonna 1840 ja se osa kirkosta otettiin uudelleen käyttöön. Koko rakennus vihittiin uudelleen käyttöön vuonna 1854. Kirkko kuitenkin valmistui kokonaisuudessaan vasta 1900-luvun puolella. Takapakkia tuli esimerkiksi siitä, kun räjähdys ruutimakasiinilla Tiberin toisella puolen tuhosi kirkon lasimaalausikkunat. Nykyiset ikkunat ovat alabasteria.

Koska kirkko sijaitsee Aureliaanuksen muurien ulkopuolella, 800-luvun saraseenihyökkäykset vaurioittivat sitä jonkin verran. Tästä johtuen paavi Johannes VIII linnoitti basilikan, sen yhteydessä olevan luostarin ja sen ympärillä olevat maanviljelijöiden asumukset. Näin muodostui Johannipoliksen kaupunki, joka säilyi vuoteen 1348, jolloin se tuhoutui maanjäristyksessä.

Kirkon epätavallisimpiin koristeluihin kuuluvat kaikkien Rooman piispojen eli paavien muotokuvat aina Pyhästä Pietarista paavi Franciscukseen. Alkuperäisessä kirkossa kuvat olivat maalattuja friisejä pylväsrivistöjen yläpuolella. Nykyään potretit on toteutettu mosaiikkeina. Ennen lähtöä tein tuliaisostoksia basilikan matkamuistomyymälässä.

Iltapäivällä vierailin Basilica di San Pietrossa eli Pietarinkirkossa Vatikaanissa. Sinne pääsi helposti bussilla numero 40, joka kulkee Terminin ja Tiberin Vatikaanin puoleisen rannan väliä kuuden minuutin välein. Jäin kuitenkin pois ennen Tiberiä ja kävin kuvaamassa Ponte Sant'Angelon ja Castel Sant'Angelon. Kirkko ja Vatikaanin ympäristö olivatkin ainoita paikkoja, joissa tällä matkalla törmäsi varsinaiseen turistipaljouteen.

Myös Pietarinkirkon historia juontaa juurensa Konstantinus I:een. Basilika rakennettiin Caligulan ja Neron sirkuksen paikalle, apostoli Pietarin haudan päälle. Tämä oli se sirkus, jossa ensimmäiset valtion tukemat kristittyihin kohdistuvan vainon tuomiot annettiin vuonna 65. Myös apostolit Pietari ja Paavali tuomittiin täällä. Sirkuksen vieressä oli kristittyjen katakombialue, jonne Pietari haudattiin. Basilikan rakentaminen alkoi noin vuonna 320 ja kesti 40 vuotta. Seuranneiden 1200 vuoden aikana basilikan merkitys vähitellen kasvoi, ja siitä tuli merkittävä pyhiinvaelluspaikka. Se tunnettiin aikanaan nimellä Konstantinuksen basilika, nykyään käytetään myös nimitystä vanha Pietarin basilika.

Paavien kruunajaisia vietettiin tässä basilikassa ja vuonna 800 Kaarle Suuri kruunattiin Karolingien keisariksi tässä basilikassa. Saraseenit ryöstivät ja tuhosivat basilikaa vuonna 846 - myös tämä kirkko oli Aurlianuksen muurien ulkopuolella. Saraseeneilla oli ilmeisesti hyvin tiedossa kirkoissa olevat rikkaudet: litugiset astiat ja jalokivin koristellut pyhäinjäännösrasiat. Hyökkäyksen jälkeen paavi Leo IV rakennutti omaa nimeään kantavan muurin suojaamaan kirkkoa ja sitä ympäröivää aluetta, ja korjautti kirkon tuhoutuneet osat.

1400-luvulle tultaessa, Avignonin vankeuden jälkeen, kirkko oli pahasti rapistunut. Sitä korjailtiin aikansa, mutta paavi Julius II päätti purkaa sen ja rakennuttaa tilalle kokonaan uuden basilikan. Päätös ilmeisesti puhututti aikalaisia, koska kirkkorakennus yhdistettiin pyhästä Pietarista alkaneeseen paavilliseen jatkuvuuteen. Konstantinuksen basilika purettiin vuonna 1505 ja nykyisen Pietarinkirkon rakentaminen alkoi vuonna 1506. Kirkko valmistui vuonna 1626, ja edustaa renessanssia arkkitehtuuriltaan. Se on sisämitoiltaan maailman suurin kirkko. Konstantinuksen basilikasta jätettiin jäljelle alttari, joka siis sijaitsee pyhän Pietarin haudan päällä.

Kirkon sisällä huomion vievät Berninin barokkia edustavat veistokset 1600-luvulta. Pääalttarin yläpuolella on pronssista veistetty katos, jonka kierrepylväillä on korkeutta 20 metriä, ja joka on kokonaisuudessaan lähes 29 metriä korkea. Pääalttarin takana on toinen alttari, jonka nimi on Pyhän Pietarin Istuin. Seinällä alttarin yläpuolella on pronssista veistetty istuin, jonka sisällä on alkuperäisenä pidetty Pietarin istuin. Alkuperäinen istuin oli Kaarle Paksupään lahja vuonna 875 paavi Johannes VIII:lle. Tarina ei kerro, kuinka istuin olisi hänelle päätynyt; istuimessa on osia, jotka on ajoitettu 500-luvulle. Pronssisen istuimen takana ja yläpuolella on keltaisesta alabasterista tehty ikkuna, jonka keskellä on Pyhää Henkeä kuvaava kyyhkynen. Sakramenttikappelissa on kaksi enkelipatsasta ja miniatyyriversio Pietarin kuolinpaikalle pystytetystä Tempiettosta, pienestä kappelista.

Kirkon vieressä sijaitsee apostolinen palatsi. Palatsissa sijaitsee paavin virka-asunto, Vatikaanin toimistoja, kappeleita (kuten kuuluisa Sixtuksen kappeli), ja Vatikaanin museot ja kirjasto. Jo 400-luvulla Konstantinuksen kirkon viereen oli rakennettu palatsi paaville, mutta se ei ollut hänen virallinen asuntonsa. Nykyisen palatsin rakennuttamisesta teki päätöksen paavi Nikolaus V vuonna 1447, eli ennen uuden kirkon rakennuttamista.

Vaikka Pietarinkirkko ei olekaan katedraali (tuomiokirkko, piispanistuin) tai katolisen kirkon äitikirkko (molemmat tittelit kuuluvat Lateraanikirkolle), sillä on hyvin erityinen asema kristityssä maailmassa. Siellä sijaitsee Rooman ensimmäisen piispan, eli pyhän Pietarin hauta, ja tästä syystä monet paavit, kardinaalit ja piispat on haudattu kirkkoon. Pietarinkirkkoon assosioituvat monet historialliset asiat, kuten varhaiskristillinen kirkko, paavius, protestanttinen reformaatio ja katolinen vastareformaatio. Arkkitehtuuriltaan sitä pidetään aikakautensa merkittävimpänä rakennuksena, ja sitä koristavat aikakautensa suurimpien taiteilijoiden työt, erityisesti Michelangelon maalaukset.

Ilta oli taas hyvää vauhtia hämärtymässä, joten suuntasin takaisin hotellille. Illalla tein vielä lähtöselvityksen valmiiksi aamun lentoa varten. Olin jo aiemmin varannut ajan turvatarkastukseen, siitä sai mielen rauhaa aamuun.

Tiistai 4.2.2025 - Rooma-Vantaa

Herätyksen laitoin kuudeksi ja keittelin aamuteen huoneessa. Pakkasin loput tavarat ja lähdin aamiaiselle seitsemältä heti kun se alkoi. Kahdeksalta olin luovuttanut huoneen ja suuntasin Terminin juna-asemalle. Juna lähtikin ajallaan kello 8.20. Matka taittui Rooman läpi verkkaisesti mutta tasaisesti aikataulun mukaan. Fiumicinon lentokentän asemalta on katettu kulkuyhteys lentokentän lähtöaulaan. Lähtöselvityspisteellä ei ollut yhtään jonoa, joten olin jopa hieman etuajassa valmis ajatellen varaamaani turvatarkastusaikaa.

Ilman ajanvaraustakin olisi päässyt tänä päivänä oikein näppärästi läpi turvatarkastuksesta, arvioitu jonotusaika oli kaksi minuuttia. Päätin kuitenkin testata ajanvarauslinjaa, joten kävin vessassa ennen tarkastusta. Ajan varaus on ADR:n palvelu lentokentällä. Sen nimi on QPass, ja sen avulla voi varmistaa sujuvan turvatarkastuksen. Mahdolliset varattavat ajat perustuvat lennon lähtöaikaan, ja turvatarkastukseen voi mennä vartin sisällä varatusta ajasta. Ajan voi varata seitsemän päivää ennen lennon lähtöä. Varattavia aikoja on rajallinen määrä, jotta tarkastuspiste ei ruuhkaudu. Turvatarkastus on aivan normaali, mutta ilman jännitystä jonojen pituudesta.

Lähtöportin julkaisuun oli vielä parikymmentä minuuttia, joten istuuduin hetkeksi tuijottelemaan seiniä. Fiumicinon lentokentällä oli ilahduttavan paljon penkkejä, en tosin tiedä riittävätkö ne mihinkään sesongin aikaan. Matkalla portille ostin tomaatti-mozzarellapanninin ja jääteetä evääksi lennolle - oli oikein hyvää vielä jäähtyneenäkin.

Lento oli viimeistä paikkaa myöten täynnä ja lähtö hieman viivästyi aikataulun mukaisesta 10.50 ajasta. Perillä Helsingissä olimme kuitenkin ajallaan. Koska kello oli vasta puoli neljän hujakoilla ja minulla oli vapaapäivä, lähdin suoraan kentältä asioille keskustaan. Kotona olin kuuden pintaan.

Kaikki Italian matkat

Maahakemistoon
Etusivulle