Bodenjärvi ympäristöineen 2. - 7.9.2024

Olympia: Matka Bodenjärvelle ja Alpeille
Matkaseurue: Emma ja Aino (+ 10 muuta)

HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset selaamaan kuvia.

Maanantai 2.9.2024 - Helsinki-Zürich-Bregenz

Aamulähtö kello 7.55 Zürichiin, mikä tiesi varhaista herätystä. Taksi tuli hakemaan kello 5.20. Olimme tehneet lähtöselvityksen etukäteen, ja laukkujen luovutus sujui joutuisasti. Sitten alkoi tajuton jonotus turvatarkastukseen. Terminaaliin oli pystytetty labyrinttejä labyrinttien perään. Kun pääsi yhdestä labyrintista, luuli jo olevansa lähellä tarkastuspistettä, vaan ei, jälleen oli uusi labyrintti edessä...

Ehdimme kuitenkin lennolle ja sitä ennen vielä nauttimaan lähtölatten ja -kaakaon. Kahvilat olivat kovin hiljaisia, koska useimmat juoksivat portille, kun pääsivät turvatarkastuksesta läpi. Lentomme lähti myöhässä, ja nousimme ilmaan noin kello 8.35. Mustikkamehun ja croissantin voimalla jaksoimme hyvin matkata.

Sveitsin Zürichin lentokentältä suunnistimme bussilla kohti Itävaltaa ja Bregenziä. Matkalla oli kuitenkin pari tututustumiskohdetta.

Steinin kylässä tutustuimme Appenzeller Schaukäserein juustontuotantoprosessiin. Ennen kierrosta kävimme syömässä tyypillistä arkiruokaa eli juustopastaa (Stääner Chääshörnli) omenahillon kera. Makaroni on kevyttä evästä ottaa mukaan vuorille. Sitten kuulimme seitsemään kertaan, kuinka kaikki perustuu lehmien ruokaan - vain tuoretta ruohoa kesällä ja kuivaa heinää talvella... Kypsymisen aikana juustokiekkoja pidetään liemessä, jonka yrttisekoitus on tarkoin varjeltu salaisuus. Maistelimme vahvoja ja vielä kypsyneempiä ja vahvempia juustoja. Eivät olleet meidän makuumme.

Juustolasta jatkoimme pienen matkan St. Gallenin kaupunkiin. Saint Gallin luostarikirjasto St. Gallenissa on Sveitsin vanhin kirjasto ja yksi maailman suurimmista ja vanhimmista luostarikirjastoista. Kirjaston perusti Saint Othmar, St. Gallin luostarin perustaja. Kirjasto säilyi, vaikka luostari tuhoutui tulipalossa vuonna 937. Rokokootyylinen kirjastosali rakennettiin 1758-1767. Kirjastossa on 170 000 kirjaa ja 2 000 alkuperäistä asiakirjaa keskiajalta.

Ennen matkan jatkumista kävimme tutustumassa katoliseen katedraaliin. Se on rakennettu paikalle, johon irlantilainen munkki Gall pystytti erakkomajansa vuonna 612. Ensimmäinen luostarikirkko rakennettiin P. Gallin haudan päälle noin vuonna 719, ja nykyinen kirkko rakennettiin 1755 - 1767. Galluksen aukiolla (Gallusplatz) on suojeltu 100-vuotias lehmus.

Tulimme perille Itävallan Bregenzin Weisses Kreuz -hotelliimme ennen kuutta, ja kello 18.45. lähdimme päivälliselle Pier 69 -rantaravintolaan. Meillä oli ilmeisesti muita huonompi tuuri hotellihuoneemme valinnassa. Näkymä oli suoraan katua vastapäätä olevaan Spar-myymälään, kun useat muut ihailivat vuori- tai järvinäkymää. Turvasäilön patteri huusi virranvähyyttä ja pyysimme respasta apua. Sitä ei tullut. Seuraavana päivänä matkanjohtaja pyysi apua. Sitä ei tullut. Kun kolmantena päivänä menimme yhdessä valittamaan, kaveri tuli vihdoin patterin kanssa huoneeseen, ja ongelma oli hoidettu kuntoon. Aluksi ilmastointi ei toiminut lainkaan. Kun se saatiin toimimaan, huone oli jäätävän kylmä, ja laite puhalsi voimakkaasti suoraan sänkyihin. Huoneesta ilmastointia ei voinut säätää. Vedenkeitin haisi kamalalle, ja siinä keitetty vesi maistui juomakelvottomalle. Keitin vaihdettiin pyynnöstä kunnolliseen. Kun kattolamppumme sammui kokonaan ja toinen yölamppu alkoi räpsyä, emme enää jaksaneet mennä valittamaan, vaan olimme mieluummin pimeässä. Hotelli oli erinomaisella paikalla, mutta ei muuten vastannut neljän tähden tasoa ainakaan meidän huoneemme osalta..

Tiistai 3.9.2024 - Friedrichshafen-Lindau

Tiistaiaamuna lähdimme Bodenjärvelle ja Saksaan. Laivamme poikkesi useissa satamissa järven pohjoisrannalla ennen kuin tulimme Friedrichshafeniin puoli kahdentoista jälkeen.

Lähellä satamaa on Zeppelin-museo, joka avattiin vuonna 1996 ja jossa vierailimme. Ilmalaivan keksijä Ferdinand Adolf Heinrich August Graf von Zeppelin syntyi Konstanzissa vuonna 1838. Yhdysvaltain sisällissodan aikana hän sai ilmapallokyydin, ja siitä alkoi kyteä idea ilmalaivan rakentamisesta. Lokakuussa 1900 oltiin siinä pisteessä, että ensimmäinen lento ohjattavalla ilmalaivalla Bodenjärven yllä toteutui. Muutamien epäonnisten ilmalaivakokeilujen jälkeen tuli menestystä onnistuneiden henkilökuljetusten myötä.

Graf Zeppelin kuoli vuonna 1917, mutta ilmalaivojen kehittäminen jatkui. Suurin Zeppelinin ilma-aluksista oli D-LZ 129 Hindenburg, joka valmistui maaliskuussa 1936. Se oli 245 metriä pitkä, ja vetysäiliöiden tilavuus oli 140000 kuutiometriä. Hindenburg oli suunniteltu Euroopan ja Amerikan väliseen liikenteeseen, ja se tekikin useita edestakaisia matkoja ennen kuin tuhoutui tulipalossa laskeutuessaan Lakehurstiin New Yorkin lähelle 6.5.1937. Kuolleita oli 36. Matkustajista pelastui 23 ja miehistöstä 39. Mielenkiintoista oli myös kuulla, miten USA:n puolustusvoimat käyttivät Zeppelinejä lentokoneiden kuljetuksiin. Museossa on 30 metrin osajäljennös Hindenburgista. Nykyään Zeppelineissä käytetään tulenaran vedyn sijasta heliumia.

Friedrichshafenista jatkoimme bussilla Lindauhin, jossa kävimme ensin lounaalla ja menimme sitten historialliseen saarelle historialliseen kaupunkiin. Paikallisopas johdatti meidät historiallisiin kohteisiin välillä ahtaitakin reittejä pitkin. Sisätiloissa kävimme vain Pietarinkirkossa.

Pietarinkirkko on Lindaun vanhin kirkko, jonka seiniä peittää freskot. Uskonpuhdistuksen seurauksena 1500-luvulla maalaukset peitettiin, ja kirkkoa alettiin käyttää varastorakennuksena. 1920-luvulla kirkosta tehtiin sotamuistomerkki, ja freskot paljastettiin maalin alta.

Lindaun vanha raatihuone rakennettiin vuonna 1422 goottilaiseen tyyliin ja muutettiin vuonna 1576 renessanssityylin mukaiseksi. Satamaantuloväylää vartioi Baijerin leijona ja 30-metrinen majakka.

Kävimme vuonna 1180 rakennetussa ja nykyisen muotonsa noin vuonna 1500 saaneessa P. Tapanin evankelisessa kirkossa. Sen alttarin takana olleet olympiarenkaat ihmetyttivät. Kirkossa oli myös ihan maallisista aiheista maalattuja taideteoksia näytteillä. Tapanin kirkon vieressä oleva katolinen Notre-Dame -katedraali on koristeellisempi ja peräisin 1700-luvulta.

Keskiviikko 4.9.2024 - Bregenz, Pfänder

Keskiviikkona ei ollut matkanjärjestäjän toteuttamaa ohjelmaa, joten sitä oli keksittävä itse. Olimme jo kotona päättäneet käydä Pfändervuorella. Sinne kulkee Bregenzistä köysirata. Matkalla köysiradalle valokuvasimme Bregenzin järveenpissaajaa. Bregenziläisiä on kutsuttu nimellä Bregenzer Seebrünzler, ja moinen arvonimi annetaan vuosittain yhdelle Bregenziläiselle kaupungin hyväksi tehdyistä palveluksista. Patsas on vuodelta 2013.

Ylhäällä Pfänderillä on alppieläintarha, jossa on mm. erilaisia alppikauriita, villisikoja ja murmeleita. Reitti on mallia alas-alas-ylös-alas ja ylös-alas-ylös-ylös, aika mäkinen siis. Kierroksen jälkeen nautimme jäätelön kera kauniista vuorimaisemasta.

Alas kaupunkiin päästyämme kiipesimme Bregenzin vanhaan kaupunkiin. Sen maamerkkinä on Martinsturm -torni. Paikalla ollut varastorakennus muutettiin vartiotorniksi 1500- ja 1600-lukujen vaihteessa. Laskeuduimme takaisin alakaupunkiin kapeaa keskiaikaista polkua Meissnerstiegeniä pitkin.

Kävimme kaupassa ja nautimme lounaan hotellihuoneessa. Seuraava kohteemme oli teatteri, jonka näyttämö on rakennettu järven päälle. Katsomossa on tilaa lähes 12000 henkilölle. Näyttämöllä on nähty mitä erikoisempia, upeita lavastuksia vuosien mittaan. Nyt lavasteena oli kuluneen kesän ohjelmistossa olleen Carl Maria von Weberin (1786 - 1826) oopperan Taika-ampuja lavasteet.

Kävimme hankkimassa pari postimerkkiä kortteihimme. Itsellemme lähettämämme kortit tulivat perille muutamassa päivässä, mikä aiheuttaa nykyään suurta hämmästystä. Bergenzin komea postitoimisto on rakennettu vuonna 1895

Paluumatkalla hotelliin bongasimme muutamia taidejuttuja. Ihmettelimme Gottfried Bechtoldin betonista Porschea taidemuseon edessä ja Theatercafen ikkunalaudoilla istuskelevia naishahmoja. Anton Schneider -kadun yläpuolelle on ripustettu lukuisia sateenvarjoja. Kaupungintalon julkisivu on vuodelta 1898, ja se on koristeltu mosaiikkimedaljoneilla.

Torstai 5.9.2024 - Silvrettan alppitie-Liectenstein

Torstain retkikohteenamme oli alppimaisemat ja Liechtenstein. Lähdimme hotellilta kahdeksalta. Ohitimme kyliä, joissa talot näyttivät puusta rakennetuilta, vaikka olivat betonirunkoisia. Ulkopinta on peitetty "puupalikoilla", mikä luo hauskan ulkonäön taloille.

Hermann Gmeiner on saanut nimeään kantavan kulttuuritilan kotikyläänsä Alberschwendeen. Gmeiner perusti ensimmäisen SOS-lapsikylän vuonna 1949 sotaorvoille. Järjestö toimii nykyään 133 maassa, ja lapsikyliä on yhteensä yli 500.

Ajelimme välillä mutkaisia serpentiiniteitä ja välillä laaksoissa kiemurtelevia teitä. Matkamme varrelle jäi pieniä alppikyliä ja kuuluisia hiihtokeskuksia kuten Lech, St. Anton, Ischglin ja Galtür. Silvrettan alppitie oli suljettu siellä äskettäin tapahtuneiden maanvyörymien takia. Rankkasateiden aiheuttamia vyöryjen tuhoja korjattiin parhaillaan. Muutaman kilometrin matkan pääsimme kulkemaan Silvretta-Stausee -järvelle asti. Siellä lounastimme ja sen jälkeen käännyimme takaisin samaa reittiä mitä tulimme aina Warthiin saakka, mistä sitten suunnistimme kohti Liechtensteinia.

Liechtensteiniin emme vieläkään päässeet suorinta reittiä, vaan oli tehtävä koukkaus Sveitsin kautta. Ajoimme Eschenin läpi ja näimme liikenneympyrässä suihkulähteen, jossa on liechtensteinilaisen Ursula Wolfin värikäs teos.

Vaduziin tultuamme nousimme sightseeing-junan kyytiin. Se olikin mukava juttu, koska oli alkanut sataa. Sade oli ainut koko matkallamme kokemamme. Kierros kesti puolisen tuntia, minkä jälkeen vaeltelimme Vaduzin kävelykadulla kuvaten lukuisia julkisia taideteoksia.

Vähän kello 18:n jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Bregenziä, jonne teimme matkaa vähän toista tuntia.

Perjantai 6.9.2024 - Konstanz-Mainau-Meersburg

Lähdimme taas kahdeksalta liikkeelle bussilla. Ajelimme Bodenjärven etelärantaa mukaellen Sveitsin puolelle. Pysähdyimme Altenrheinissa ihmettelemään Friedensreich Hundertwasserin (alkuperäiseltä nimeltään Friedrich Stowasser) suunnittelemaa rakennusta, joka on valmistunut vuonna 2001. Rakennus on alun perin suunniteltu kauppahalliksi, mutta nykyään sitä käytetään kuitenkin kulttuuritapahtumiin.

Tulimme Sveitsin ja Saksan rajalle vähän ennen kymmentä. Raja kulkee keskellä kaupunkia. Sveitsin puolella kaupunki on nimeltään Kreuzlingen ja Saksan puolella Konstanz. Konstanzin puolella meille oli järjestetty opastettu kaupunkikävely. Ihmettelimme satamassa olevaa Imperiapatsasta. Se on Peter Lenkin taidetta, valmistunut vuonna 1993. Konstanzin kirkolliskokous 1414 - 1418 on ollut inspiraation lähteenä. Lähes alastoman naishahmon oikealla kädellä on alaston Sigismund ja vasemmalla kädellä alaston paavi Martinus V. Patsas pyörii, ja yksi kierros kestää neljä minuuttia. Patsaan pystyttäminen ei ollut kaikkien mieleen, mutta siitä on tullut kuitenkin Konstanzin maamerkki.

Vierailimme katedraalissa, joka on omistettu neitsyt Marialle. Siellä kuvataan mm. Pyhää Konradia piispana, joka pitää kädessään maljaa, jonka reunalla on hämähäkki. Tämä viittaa tarinaan, jonka mukaan kerran hänen pitäessään messua hämähäkki putosi maljaan. Tuolloin uskottiin hämähäkkien olevan tappavan myrkyllisiä, mutta Konrad osoitti uskonsa ja joi maljasta. Kävimme myös kirkon kryptassa, joka rakennettiin 800- ja 1000-luvuilla. Siellä on mm. neljä alkuperäistä kultaista medaljonkia, jotka olivat alun perin kuorin ulkoseinällä. Vähän jäi harmittamaan, kun Konstanzissa ei ollut yhtään aikaa kierrellä omaan tahtiin.

Kultaisen leijonan taloa ihasteltuamme jatkoimme matkaa Mainaun saarelle. Saarta kutsutaan kukkasaareksi, mutta on siellä muutakin, mm. jättimäisiä puita ja perhostalo. Enemmän faunan ystävinä menimmekin viettämään aikaa perhostalossa. Ihailimme eksoottisia pieniä ja tosi isoja perhosia ja yritimme valokuvata niitä. Haastavaahan se oli jälleen. Sen tietävät ne, jotka ovat yrittäneen kuvata räpytteleviä ja sekunniksi kukalle istahtavia perhosia.

Mainausta jatkoimme laivalla Meersburgiin, jossa kävelimme satamasta Unterstadtstrassen päähän odottamaan lähtöä Bregenziin. Olimme Bregenzissä kello 19.05, kävimme postittamassa kortit ja menimme suoraan hikisinä läksiäispäivälliselle ulos liikenteen sekaan.

Lauantai 7.9.2024 - Bregenz-Rapperswil-Zürich-Helsinki

Lauantai oli kotiutumispäivä. Lähdimme Bregenzistä kahdeksalta. Pidimme ensimmäisen tauon Sveitsin puolella Walenseen rannalla kello 9.15. Maisema oli kaunis, ja eurolla pääsi hoitamaan asiansa vessassa.

Jatkoimme matkaa Rapperswiliin, jossa oli 1,5 tuntia vapaa-aikaa ennen laivan lähtöä Zürichiin. Kapusimme Rapperswilin linnalle ja laskeuduimme sieltä ruusutarhaan, jonka kupeessa oli vanha kapusiiniluostari. Sitten vain odottelimme laivalle pääsyä.

Meidät lähestulkoon pakotettiin syömään laivalla ensimmäisen luokan ravintolassa. Koko kaksituntinen laivamatka meni tarjoilijan kanssa kinastellessa. Hän oli kyllä erikoinen persoona asiakaspalvelijaksi. Kun eräs meistä kysyi, oliko tietyssä annoksessa laktoosia, tarjoilija tiuskasi: "En tiedä!" ja siirtyi seuraavaan pöytään ottamaan tilauksia. Minä en osannut lausua Caesarsalaattia oikein ja sain Wurstkäsesalaatin. Lopulta sain Ceasarsalaatin, mutta laskulla oli 6,50 frangia kalliimpi Wurstkäsesalaatti. Laskun maksu oli oma shownsa, kun koko pöytäseurueen tilaukset olivat samalla laskulla.

Zürichiin päästyämme meillä oli opastettu kävelykierros vanhassakaupungissa, sitten 1,5 tuntia vapaa-aikaa ja kuljetus lentokentälle. Lento AY 1514 Helsinkiin lähti vähän aikataulusta myöhässä, ja olimme Helsinki-Vantaalla noin kello 23.

Kaikki Itävallan matkat
Kaikki Sveitsin matkat
Kaikki Saksan matkat
Kaikki Liechtensteinin matkat

Maahakemistoon
Etusivulle