Phnom Penh ja Siem Reap 23.-31.12.2003

Aurinkomatkat: Kambodzan kiertomatka ja Vietnam
Matkaseurue: Emma ja Aino




Klikkaamalla kuvaa p set kuvien selaukseen

Tiistai 23.12.2003 - Ho Chi Minh City-Phnom Penh

Tiistaina jätimme Vietnamin tilapäisesti taaksemme ja suuntasimme kohti Kambodzaa. Lähdimme hotellista puoli kahdeksalta ja lensimme laosilaisen lentoyhtiön Airbus A320:llä Phnom Penhiin. Phnom Penhin lentokentältä saimme Kambodzan viisumit lähes kymmenen henkilön välityksellä, kaikesta huolimatta nopeasti.


Olimme hotellissa jo puoli kahdeltatoista. Kävimme syömässä lounaan hotellin buffet-pöydästä ja lähdimme kaupunkikierrokselle kahdelta. Vain kaikkein tärkeimmät kadut Phnom Penhissä on asfaltoitu, suurin osa kaduista ovat hiekkateitä. Kävimme presidentin palatsissa, joka rakennettiin vuonna 1866 kuningas Norodomille. Kuninkaanlinnan yhteydessä on Hopeapagoda, jonka pihaa reunustaa 642 metriä pitkä muuri. Siihen on v. 1903-1904 maalattu hindumytologian tarina Ramasta. Kävimme lopuksi vielä Phnom-temppelissä, josta kaupunki on saanut nimensä. Eräs varakas nainen perusti temppelin noin 600 vuotta sitten.








Keskiviikko 24.12.2003 - Phnom Penh

Lähdimme retkelle vasta yhdeksältä, joten voimme ottaa aamun rauhallisesti. Jouluaaton retkemme suuntautui Tuol Slengin kuulusteluvankilaan ja Kuoleman kenttinä tunnetulle teloitus- ja joukkohauta-alueelle. Tuol Sleng oli koulu, jonka punakhmerit ja Pol Pot muutti vankilaksi. Siellä kuoli noin 20.000 kambodzalaista vuosina 1975-79. Kaikki vangit valokuvattiin, ja heistä pidettiin tarkkoja arkistoja, joista suurin osa on tallessa. Vain muutama vanki säilyi hengissä. Yksi heistä oli taidemaalari Vann Nath, jonka tehtävänä oli maalata muotokuvia Pol Potista. Monia vuosia vapautumisensa jälkeen Vann Nath maalasi kidutusta kuvaavia töitä, joita on esillä museossa. Vann Nath kuoli vuonna 2011.

Phnom Phenin ulkopuolella on Kuoleman kentiksi kutsuttu alue, jossa on 129 joukkohautaa. Näistä noin kolmannes on jätetty koskematta. Vuonna 1998 uhrien muistolle pystytettiin paikalle muistokappeli, stupa. Muistokappelin keskellä on lasivitriinien takana esillä yli 8 000 uhrin pääkallot..

Paluumatkalla pysähdyimme jokivarressa ja kuvasimme asutusta ja vesikrassiviljelmiä. Jäimme bussista kauppahallin kohdalla ja teimme mm. kortti- ja kirjaostoksia. Kävelimme hotelliin kampaamoliikkeitä täynnä olevan kadun kautta.

Jouluaattoillallisen söimme Foreign Correspondents Clubilla, jossa ötökät häiritsivät toden teolla ateriointia. Niitä pörräsi suuri parvi pöytämme yläpuolella ja putoilivat sieltä juomiimme ja ruokiimme. Tämä oli toistaiseksi epämiellyttävin jouluateriapaikka, missä olemme olleet. Lisäksi yksi seurueemme jäsen sai ravintolassa sairaskohtauksen, ja hänet lennätettiin Phnon Penhin sairaalassa annetun ensiavun jälkeen Bangkokiin sairaalaan, mikä sekin oli latistamassa joulutunnelmaa.










Torstai 25.12.2003 - Phnom Penh-Siem Reap

Jätimme Phnom Penhin hotellimme aamulla seitsemältä ja matkasimme laivalla Tonle Sap-jokea ja –järveä pitkin Siem Reapiin. Matka oli noin 200 km pitkä ja kesti viitisen tuntia. Laivalla ei ollut muuta tarjottavaa kuin kylmiä juomia, joten omat eväät olivat paikallaan.

Alkumatkasta oli mielenkiintoista seurata jokivarren kalastajien elämää. Järvelle tultuamme ei rantoja enää näkynyt ennen kuin lähestyimme Siem Reapia. Siem Reapiin saapuessamme rannalla oli majoitusta tarjolla, joten emme olisi joutuneet pulaan, vaikka huoneita ei olisikaan varattu etukäteen:





Päästyämme hotelliin vähän ennen kolmea hotellin lounasaika oli jo ohi, mutta meille valmistettiin kuitenkin syötävää.

Illalla oli ohjelmassa perinteisiä khmer-tansseja illallisen kera.










Perjantai 26.12.2003 - Angkor

Tapaninpäivänä aloimme tutustua Angkorin temppeleihin. Aamupäivällä oli vuorossa Angkor Thomin muinainen kaupunki ja sen temppelit. Kaupungin itäportille johtaa tie, jota reunustaa 54 demonia ja 54 jumalaa. Angkor Thomin keskustemppeli on Bayon, jossa on 54 tornia, joissa kussakin jättimäiset kasvot jokaiseen pääilmansuuntaan.

Muita temppeleitä alueella ovat mm. Phimeanakas ja Baphuon, jota paraikaa rakennetaan uudelleen. Tarinan mukaan kuningas vietti yöt Phimeanakas-temppelissä käärmekuningattaren kanssa. Kuningatar sai aina kauniin naisen muodon, ja tämä takasi maan hyvinvoinnin.

Kävimme lounaalla Bayon II-ravintolassa, minkä jälkeen lähdimme takaisin temppeleille kolmen aikaan. Vierailukohteemme oli alueen kuuluisin ja maailman suurin temppeli Angkor Wat. Se esiintyy myös Kambodzan lipussa. Surjavarnam II rakennutti temppelin 1100-luvulla.









Lauantai 27.12.2003 - Kelluva kylä

Lähdimme liikkeelle puoli kahdeksalta. Kävimme ensin tutustumassa Siem Reapin markkinatoriin, joka vaikutti yhtä yltäkylläiseltä kuin Phnom Penhissäkin. Tori selittää sen, miksi kaupungilla ei juuri ruokakauppoja näe.

Yhdeksältä astuimme veneeseen, jolla suunnistimme Tonle Sap –järvelle. Kävimme tutustumassa paikalliseen kelluvaan kouluun ja kalakasvattamoon ja seurasimme elämää kelluvassa kalastajakylässä.

Kävimme vielä käsityökoulussa, jossa opitaan valmistamaan perinteisiä khmeriläisiä puupatsaita ja lakkatöitä. Ostimme koulun myymälästä Emmalle silkkiasun.

Iltapäivän vietimme hotellin uima-altaalla.









Sunnuntai 28.12.2003 - Lis temppeleit

Lähdimme jälleen tutustumaan temppeleihin. Aamulla ensimmäisenä vuorossa oli hyvin koristeellinen Banteay Srei- temppeli.

Kävimme tutustumassa palmusokerin valmistukseen ja muuhunkin puuhailuun paikallisessa pikkukylässä.

Viidakon armoille jätetty Ta Prohm –temppeli on vaikuttava. Siellä kivet taistelevat valtavia puun juuria vastaan yrittäessään pysyä paikoillaan. Näyttää siltä, että kummatkaan eivät enää tulisi toimeen ilman toista.

Tonle Sap -ravintolassa nautitun lounaan jälkeen vietimme iltapäivän taas uima-altaalla.








Maanantai 29.12.2003 - Siem Reap-HCMC-Phan Thiet

Nyt oli temppelit nähty, ja valmistauduimme siirtymään takaisin Vietnamin puolelle. Kävimme aamukävelyllä Siem Reapin kaupungilla.

Puoli yhden aikaan lähdimme hotellilta kohti lentokenttää.

Vietnamiin

Kaikki Kambodzan matkat


Maahakemistoon
Etusivulle






© Aino Ilkkala