Nairobi-Aberdare-Samburu-Ol Pejeta-Nairobi 1.-9.3.2025

Olympia: Kenian safari - vuoristosta savannille
Matkaseurue: Emma ja Aino (ja 15+1 muuta)

Varaamamme matka St. Helenalle, Eswatiniin, Krugeriin ym. peruuntui, ja lohdutukseksemme otimme sitten tämän matkan. Samburu ja Ol Pejeta olivat jo tuttuja Ainolle, mutta Emmalle ne olivat "uusia" puistoja.

HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.

Lauantai 1.3.2025 - Helsinki-Amsterdam-Nairobi

Taksi tuli noutamaan kello 04.20 lentoasemalle, jossa matkanjohtajamme Ari ja Olympian saattaja meitä odotteli. Lähtöselvitys ja turvatarkastus sujuivat nopeasti ja pääsimme nauttimaan perinteiset lähtöjuomat ja croissantit. Lennon KL1248 lähtöaika oli 7.00, mutta vietimme tovin jäänestokäsittelyssä.

KLM tarjosi meille banaani- ja porkkanakakkua teen kera, ja tuota pikaa olimmekin jo Amsterdamissa, josta lento KL 565 Nairobiin lähti parin tunnin odottelun jälkeen. Noin kahdeksan tuntia lenneltyämme laskeuduimme Nairobin kentälle vähän ennen kello 22. Pitkän päivän jälkeen majoituimme lähellä lentokenttää olevaan Crown Plaza -hotelliin.

Sunnuntai 2.3.2025 - Nairobi-Aberdare

Emme jääneet Nairobiin pidemmäksi aikaa vaan lähdimme aamiaisen nautittuamme kello 8 kohti Aberdarea. Kolmessa safariautossa oli kussakin viisi tai kuusi matkustajaa, ja näin liikuimme koko viikon. Heti alkumatkasta näimme ison parven marabuhaikaroita, jotka pitävät omalta osaltaan Nairobia puhtaana.

Etenimme yhden pysähdyksen taktiikalla ja tulimme Aberdare Country Clubille puolilta päivin. Hotellin pihamaalla juoksenteli mm. seeproja, impaloita ja pahkasikoja. Nautimme lounaan, ja lepotauon jälkeen lähdimme ensimmäiselle puistoajolle kello 15.

Aberdaren kansallispuisto on perustettu vuonna 1950, ja se kattaa Aberdaren vuoriston ylemmät osat. Puiston alimmat osat ovat noin 2000 metriä merenpinnan yläpuolella ja ylimmät noin 4000 m mpy. Kikuju-heimo uskoi vuorten olevan heidän Ngai-jumalansa koti. Englannin kruununprinsessa Elizabeth oli Aberdaren puistossa safarilla helmikuussa 1952, kun hänen isänsä Yrjö VI kuoli, ja hänestä tuli kuningatar Elisabet II.

Kierroksen alussa ajelimme tiheässä metsässä, jossa ei juuri eläimiä voinut nähdä. Afrikanpuhveleista kuitenkin näkyi vilahduksia, samoin vesiantiloopista ja täplähyeenasta. Muutamia lintuja tapasimme myös.

Palattuamme hotelliimme emme saaneet mökkimme ovea auki. Meillä oli ollut jo lounaan jälkeen ongelmia lukon kanssa, mutta nyt ei auttanut mikään keksimämme kikka. Piti noutaa henkilökunta avuksi. Tulos oli, että vaihdoimme mökkiä. Jouduimme ylemmäksi rinteelle, jonne johti vastaanotosta 110 rappua. Kiipeäminen sinne oli raskasta, kun olimme 2000 metrin korkeudessa.

Maanantai 3.3.2025 - Aberdare

Herätys kuudelta, aamiainen 6.30 ja lähtö puistoajolle puoli kahdeksalta. Ennen lähtöä kuvasimme hotellin puutarhassa ylänkökutojaa ja aroturturikyyhkyjä. Veikeät gambianauriko-oravat kiipeilivät puissa.

Ajelimme yksityisomistuksessa olevaan Solio Rhino Sanctuaryyn. Suojelualue sijaitsee Kenia-vuoren korkeiden rinteiden ja Aberdare-vuorten huippujen välisessä laaksossa. Se on kotina noin 200 sarvikuonolle. Siellä on sekä isosarvikuonoja että pensassarvikuonoja.

Suojelualueen portilla kuvasimme rinnekivikkorastaan ja ruostepääskyjä. Uusia tuttavuuksia olivat maaseppä, kobolttipeippo ja ruusupeippo. Keltakurkkufrankoliini vahti poikuettaan. Nähdyksi tulivat myös hadadaiibis, seppähyyppä, liitohaukka, savannikotka, ruohikkokirvinen ja sänkikirvinen. Lukuisien sarvikuonojen lisäksi puistossa oli vesiantilooppeja, seeproja, thomsoningaselleja ja vihermarakatteja. Sarvikuonojen selässä viihtyivät loisnokkelit. Matkustipa siellä myös lehmähaikara.

Palasimme hotellille ennen yhtätoista. Lounaan jälkeen olisi ollut mahdollisuus tutustua kahvin viljelyyn ja tuotantoon, mutta se ei meitä tällä kertaa kiinnostanut.

Tiistai 4.3.2025 - Aberdare-Samburu

Tiistaina vaihdoimme maisemaa. Lähdimme aamiaisen jälkeen kello 8 ajelemaan kohti Samburun kansallista suojelualuetta. Matkamme taittui hyväkuntoista tietä pitkin maaseudun ja pikkukaupunkien halki.

Vähän toista tuntia ajettuamme pidimme 20 minuutin tauon Mountain View Curio Shopin luona ja sieltä puolen tunnin ajomatkan jälkeen pysähdyimme kuvaamaan Kenia-vuorta. Se on sammunut tulivuori, jonka korkein huippu yltää 5199 metriin ollen Kenian korkein ja Afrikan toiseksi korkein vuori.

Tulimme puiston portille vähän puolenpäivän jälkeen. Portin rakenteissa olevat pikkukiitäjien pesät olivat nyt tyhjiä toisin kuin helmikuussa viisi vuotta aiemmin, jolloin niissä kävi aikamoinen kuhina. Portilla nostettiin auton katto ylös ja eläinten bongaus alkoi. Matkalla majapaikkaamme Intrepids-telttaleirille näimme mm. viiruhelmikanoja, somalianstrutseja, verkkokirahveja, beisoja, vesiantilooppeja ja grantingaselleja. Suojelualueen eteläpuolella virtaa yleensä Ewaso Ng'iro -joki, mutta nyt ei vedestä ollut tietoakaan.

Saimme asuttavaksemme teltan numero 5, joka oli ihan kelpo majapaikka. Teltoissa ei ole lukitussysteemiä, mutta apinat pidettiin ulkopuolella nostamalla kynnysmatto vetoketjujen päälle ja viimeistelemällä viritys pöydällä. Kävimme lounaalla ja koimme tuskastuttavan hitaaksi tarjoilun. Samaa ajantuhlausta oli kaikki muutkin lounaat ja päivälliset tässä paikassa. Ruoat oli tilattava listalta, jossa oli vaihtoehtoja alkuruoaksi, pääruoaksi ja jälkiruoaksi. Tilauksen jälkeen ruokia alettiin valmistaa, ja odotuksen koimme turhauttavaksi. Siellä ei oltu vielä keksitty, että tilaukset olisi voinut tehdä etukäteen, eli lounaalla olisi tilattu päivällinen ja päivällisellä seuraava lounas. Näin olisi säästetty muutama tunti vaikkapa lepohetkiä varten.

Kello 16 lähdimme iltapäiväajolle. Ensimmäisiä bongauksiamme olivat pikkuinen dikdik sekä isot ja pienet norsut. Sihteerin ja keltakurkkufrankoliinin nähtyämme kuljettajaoppaamme sai vinkin leijonaperheestä. Siispä sinne. Paikalla oli kaksi naarasta ja viisi pentua. Urosleijona vaelteli omilla teillään.

Seuraava hälytys koski gepardiemoa ja sen kolmea lähes täysikasvuista poikasta. Saimme seurata näiden loikoilua ja puuhia aika tovin, kunnes ne lähtivät liikkeelle vähän puoli seitsemän jälkeen.

Palasimme teltalle, istuskelimme ravintolassa ruokia odotellen. Sillä välin gekko oli pitänyt teltan vapaana ötököistä

Keskiviikko 5.3.2025 - Samburu

Kello 5.45 saimme teetä ja keksiä telttaamme, ja 6.15 lähdimme aamuajolle. Gepardiperhe oli saanut saaliikseen antiloopin, ja sitä emo ja kolme jälkeläistä nauttivat nyt aamupalaksi. Vuoronperään ne pitivät vahtia, etteivät muut päässeet valmiiseen ruokapöytään.

Aikamme gepardien ruokailua seurattuamme pysähdyimme katsomaan lintuja. Keltakurkkufrankoliinin seurassa oli tuliperäkutojia, tuhkavarpusia, loistokottaraisia ja naamiokyyhkyjä. Uusia tuttavuuksia olivat komeat sininiskahiirot pitkine pyrstöineen ja punaisine nokkineen. Uusi tuttavuus oli myöskin puputtajakukaali. Näimme myös helmikanoja, punanokkatokoja ja piispahaikaran.

Kuivan joen uomassa näimme erikoisen näyn, kun kaksi verkkokirahvia harrastivat aamuvoimistelua. Ne nostivat vuoron perään jalkansa toistensa selän tai kaulan päälle. Välillä ne seisoivat kahdella jalalla ja etulajat olivat toisen selällä.

Savannikotka nautti aamuateriaansa puussa, ja viereisessä puussa hyppelehti lukuisia mustanaamakutojia. Nimenmunainen naama on vain koirailla. Sieppodrongo tarkkaili puskassa ympäristöä. Se kävi yhtäkkiä sieppaamassa hyönteisen nokkaansa ja palasi nauttimaan sitä puskaansa. Lisää petolintuja oli luvassa. Afrikanhiirihaukka liiteli taivaalla samoin kuin punanokkainen ja -jalkainen liitokotkakin. Pikkukiljukotka kökötti puussa kuten liitohaukkakin.

Puoli kymmeneltä olimme takaisin telttakylässä, missä teltallemme oli pyrkimässä vihermarakatit ja uikuttajakyyhky. Wifi ei toiminut teltassamme, joten kävimme päärakennuksessa surffailemassa ennen lounasta. ruokaa odotellessamme bongasimme pikkusirppisäihkyn puussa.

Neljältä lähdimme iltapäiväajolle, mutta ennen sitä bongasimme terassiltamme vielä harmaapääkalastajan. Ajon aikana näimme mm. lauluhaukan, impalalauman ja vesiantilooppeja. Caralluma-sukuun kuuluva mehikasvi oli kukassa, mikä ennustaa sadekauden olevan pian käsillä. Opaskuljettajamme sai vinkin leopardista, joten ajelimme sinne. Hyvin oli leopardi piiloutunut pensaikkoon, mutta pääsimme kuitenkin vuorollamme näkemään sen. Seurasimme myös leijonalauman liikkeitä.

Grevynseepra eli kuningasseepra on yksi Samburun erikoisuuksista. Sen vatsa on valkoinen ja raidat ovat kapeampia kuin muilla seeproilla.Ennen paluuta teltoille näimme vielä norsulauman, strutseja, liitohaukan ja värikkään helmisepän.

Illan ohjelmassa oli vielä ennen päivällistä tietoisku samburu-heimosta. Kuuntelimme sitä nuotion ääressä. Illalla oli vielä pakattava laukut aamun varhaista lähtöä varten.

Torstai 6.3.2025 - Samburu-Ol Pejeta

Herätys kuudelta, aamiainen puoli seitsemältä ja lähtö puoli kahdeksalta kohti seuraavaa kohdettamme. Nyt näimme viimeisenkin Samburun "Special Five" -joukkoon kuuluvan eläimen eli kirahviantiloopin. Muut neljä eli verkkokirahvin, grevynseepran, beisan ja somalianstrutsin olimme nähneet jo aikaisemmin.

Seurasimme gasellikotkan aamiaisruokailua. Se oli saanut saaliikseen varaanin, jolla se nyt herkutteli. Kohta taas pysähdyimme kuvaustauolle. Tien vierellä makoili käärme, minkä laji jäi kuitenkin tuntemattomaksi. Kuvasimme myös vaippasakaaleita, jotka näyttivät seurustelevan lauluhaukan kanssa.

Isiolon kaupungin lähellä vastaamme tuli tiellä iso lauma dromedareja, minne lie heillä ollut matka, se jäi epäselväksi. Pian näimme suoraan edessämme Keniavuoren, jota olimme pysähtyneet menomatkalla kuvaamaan. Nanyukin kaupungissa käännyimme länteen päämääränämme Sweetwatersin telttaleiri Ol Pejetan suojelualueella. Alueen rajalla piti rekisteröityä. Sweetwaters Serena Camp sijaitsee jokseenkin tarkkaan päiväntasaajalla.

Saimme asuttavaksemme teltan numero 20, joka tuntui olevan äärettömän kaukana päärakennuksesta. Matka oli noin 340 metriä. Leirimme vierellä oli lammikko, jonne monet eläimet tulivat sammuttamaan janoaan. Siellä kävi puhveleita, seeproja erilaisia antilooppeja ja pahkasikoja. Lammen rannalla oli lukuisa määrä afrikaniibishaikaroita, afrikanhanhia ja pyhäiibiksiä. Pihassa tepasteli myös laidunhyyppiä ja seppähyyppiä.

Kello 16 lähdimme ajolle. Sarvikuonoja, kongoneita ja afrikanpuhveleita näimme paljon. Oli myös pahkasikoja, grantingaselleja ja thomsoningaselleja. Punalakkikiuru ja afrikantylli tepastelivat maassa. Täplähyeenaemolla oli poikasia, jotka häärivät emon ympärillä ja yrittivät päästä imemään. Viimein emo antoi periksi ja kellahti kyljelleen.

Lammella oli useita vesilintuja, mm. keltanokkasorsia, kapustahaikaroita, afrikantyllejä ja taivaanvuohi. Puoli seitsemältä olimme takaisin majapaikassamme, jonka pihamaalla lepäili norsun sukulainen kivitamaani.

Perjantai 7.3.2025 - Ol Pejeta

Emma jäi lepäilemään ja kohentamaan kuntoaan, kun Aino lähti muiden mukana aamuajolle puoli kahdeksalta. Isoloisnokkelit näyttivät pitävän sukukokousta afrikanpuhvelin selässä ja afrikankapustahaikarat etsivät ruokaa lammesta. Ne heiluttavat avointa nokkaansa edestakaisin vedessä ja napsauttavat nokan kiinni, kun saalis on suussa. Niiden ruokavalioon kuuluvat kalat, nilviäiset, sammakkoeläimet, äyriäiset, hyönteiset ja toukat.

Vuonna 1993 Ol Pejetaan avattiin simpanssien suojelualue. Se on turvapaikka pimeiltä markkinoilta pelastetuille simpansseille. Luonnonvaraisena lajia ei esiinny Keniassa. Matka jatkui lammelle, jossa tapasimme monien muiden lintujen lisäksi komean afrikansatulahaikaran. Se ei ole ollutkaan näköpiirissämme 30 vuoteen. Ainoa havaintomme tätä ennen oli vuonna 1995 Tansaniassa. Lintu on iso, siipivälin ollessa noin 250 cm.

Kävimme katsomassa täysin sokeaa Baraka-sarvikuonoa. Se syntyi vuonna 1994 ja menetti oikean silmänsä taistellessaan toisen uroksen kanssa vuonna 2008. Myöhemmin se sai kaihin vasempaan silmäänsä, jolloin se sokeutui täysin. Vähän arvelluttaa paikan mainos, jossa sanotaan, että Baraka nauttii vieraiden tapaamisesta. Lähinnä näytti siltä, että eläinraukka potkittiin ylös esittelemään itseään rahasta.

Puoli kahdeltatoista olimme takaisin teltoilla. Nautimme lounaan ja lepäilimme, kunnes lähdimme neljältä taas maastoon. Nyt pääsi Emmakin näkemään afrikansatulahaikaran. Näimme myös punapyrstölepinkäisen, kivitaskun ja lukuisia haarapääskyjä.

Lammella uiskenteli pelikaani, afrikanhanhia ja punanokkasorsaparvi. Lisäksi siellä oli muutamia kahlaajia, mm. lampivikloja.

Ennen paluuta majapaikkaamme kävimme kuvaamassa itseämme päiväntasaajalle pystytetyn merkin luona. Teltoille palasimme vähän kello kuuden jälkeen. Iltapäivällä olimme saaneet KLM:ltä viestin, että seuraavan päivän lentomme Nairobista Amsterdamiin on peruutettu teknisistä syistä. Meille oli varattu Finnairin lento Pariisista Helsinkiin 10.3., mutta ei ollut tietoa, miten ja milloin lentäisimme Pariisiin.

Lauantai 8.3.2025 - Ol Pejeta-Nairobi

Lauantaina ehdimme tehdä vielä yhden aamuajon ennen kuin oli aika aloitella kotiinpaluuta. Lähtö oli puoli seitsemältä ja ensimmäiset kuvauskohteemme olivat liitohaukka, impalat, thomsoningasellit, seeprat ja kongonit. Kävimme sarvikuonojen hautausmaalla, jossa on haudattuna vajaat 20 sarvikuonoja. Muistolaatoissa on kerrottu kunkin eläimen tiedot. Useimmat ovat olleet salametsästäjien uhreja ja löydettäessä ilman sarvia. Siellä lepää myös vuonna 2018 kuollut Sudan, joka oli lajinsa viimeinen urospuolinen zairenleveähuulisarvikuono. Ol Pejetassa elää vielä kaksi sen naaraspuolista jälkeläistä.

Kuvasimme sitten puissa istuskelevia harmaahilkkakutojaa ja puputtajakukaalia. Valkovatsatrappi käyskenteli maassa. Olimme jo matkalla majapaikkaamme aamiaiselle, kun poikkesimmekin reitiltä ja edessämme oli luontoon katetut aamiaispöydät. Maistuihan se aamiainen sielläkin...

Telttaleirimme pihassa meille esitteli kauneuttaan savannisininärhi poseeraamalla näkyvällä paikalla. Puoli kymmeneltä laukut oli pakattu ja matka kohti Nairobia alkoi. Matkan varrella oli tarjolla yöpymispaikkoja, mutta päätimme jatkaa Nairobiin.

Sunnuntai 9.3.2025 - Nairobi-Pariisi

Sunnuntaiaamuna voimme ottaa rennosti. Oli selvinnyt, että pääsemme lähtemään Pariisiin Kenya Airwaysin lennolla, joka lähtee vähän ennen puoltayötä. Lentokentälle lähtö olisi kello 20.

Lounaan jälkeen matkanjärjestäjä oli varannut meille mahdollisuuden Nairobin kaupunkikierrokselle. Lähdimme kello 14 ja näimme tärkeimmät hallintorakennukset. Ajoimme maailman toiseksi suurimman slummialueen ohi (suurin on Soweto Johannesburgissa) Kobetoughin helmitehtaalle. Tehdas työllistää lähinnä yksinhuoltajaäitejä. Siellä valmistetaan keraamisia helmiä vulkaanisesta savesta. Niistä valmistetaan värikkäitä koruja. Kurkkasimme vielä Karen Blixenin museolle, mutta emme menneet sisään.

Puoli kuuden jälkeen tulimme hotellille, nautimme illallisen kello 18 ja lähdimme lentokentälle kahdeksalta.

Maanantai 10.3.2025 - Pariisi-Helsinki

Charles de Gaullen kentällä ajelimme taas bussilla koko alueen ympäri. Jatkolentomme lähti viereisestä terminaalista, mutta koska bussi ajaa vain yhteen suuntaan ja suunta oli "väärä", matka oli piiitkä.

Jatkoimme siis matkaa Finnairin lennolla, joka oli Helsinki-Vantaalla Suomen aikaa puoli kolmelta. Kaikki oli muuten hyvin, mutta laukut eivät olleet samalla lennolla. Lomakkeiden täyttäminen harjoittelijoiden kanssa vei oman aikansa, joten olimme kotona vasta neljän jälkeen. Laukut olivat tulleet Pariisista iltalennolla ja saimme ne tiistaina.

Kaikki Kenian matkat

Maahakemistoon
Etusivulle