Torstai 11.6.2009 - Pekingistä kohti Pjongjangia
Hyvin rauhallinen aamu ja aamupäivä. Vain laukkujen pakkaamisen viimeistelyä, huoneiden
luovutus ja lähtö lounaalle puolilta päivin. Lounaan jälkeen ohjelmassa oli tutustuminen
vuoden 2008 olympialaisten maisemiin. Ihailimme olympiapuiston kukkaistutuksia ja
ihmettelimme olympiasoihdun muotoista rakennusta (saattaa kuulua lehdistökeskuksen
rakennuksiin?). Aurinko paahtoi kuumasti, kun Jack jonotti meille lippuja sisälle
Linnunpesään. Sitten turvatarkastuksen kautta sisään ja kamerat laulamaan. Paikka
näytti olevan suosittu myös kiinalaisten keskuudessa.
Vähän puoli neljän jälkeen suunnistimme rautatieasemalle. Siellä meillä oli lähes kaksi
tuntia aikaa odotella, koska junamme lähtisi vasta kello 17.30. Istuskelimme muovituoleilla
ja hikoilimme. Tunnin kuluttua siirryimme jonottamaan pääsyä junamme lähtölaiturille.
Pikkuhiljaa siitä sitten etenimme junaan asti. Hyttimme kiinalaisessa makuuvaunussa
olivat siistejä ja kelvollisia. Oli aika korkata oluet.
Vaunussamme oli ryhmämme (15+1) lisäksi muutamia venäläisiä, jotka pysyttelivät tiukasti
omissa hyteissään, sekä kaksi sveitsiläistä nuorukaista, joilla oli matkan varrella
muutaman kerran tarvetta kysellä asioita matkanjohtajaltamme.
Juna eteni aikataulun mukaisesti, ja asemille tultaessa junasta saattoi poistua
jaloittelemaan laiturille. Puoli kahdeksaksi menimme ravintolavaunuun päivälliselle.
Matka tavallisten matkustajien vaunujen läpi oli mielenkiintoinen. Kiinalaisten
istumapaikkavaunut olivat täpötäynnä. Ruoantähteiden, tupakan, hien ja tukkoisten
käymälöiden tuoksut sekoittuivat. Useimmat katsoivat meitä hämmästellen, jotkut
hymyilivät ja toivottivat ni-hao. Ruokailun jälkeen sama vaellus ahdasta keskikäytävää
myöten takaisin ah niin ihanaan omaan makuuhyttiin.
Perjantai 12.6.2009 - Tulo Pohjois-Korean rajalle
Aamulla oli herätys kuudelta ja puoli seitsemältä lähdimme jälleen ravintolavaunuun
aamiaiselle. Istumapaikkavaunuissa oli nyt rauhallisempaa. Jonkin verran oli väkeä
jäänyt yön mittaan väliasemille. Saimme paistetun munan, leipäviipaleita ja hilloa.
Kun olimme varustautuneet omin teepussein, sokerein ja maitojauhein, saimme myös
lähes kunnollista teetä. Kahvi ei kuulemma ollut aivan suomalaiseen makuun.
Ravintolavaunusta oli kiiruhdettava takaisin omille paikoillemme, koska olimme
tulossa rajalle Dandongiin.
Kiinan passintarkastajat keräsivät passit pois, ja me menimme ulos uutuuttaan
hohtavaan asemarakennukseen. Odottelimme verovapaan myymälän avautumista kello 8.
Myymälän avauduttua tarkistimme tarjonnan ja ostimme lahjontasavukekartongin
jaettavaksi ystävällisille apureillemme. Kävimme myös tavallisessa myymälässä
alakerrassa, josta löytyikin monelle jos ei muuta niin Mikkihiirikassi. Meille
maistui jäätelö.
Junasta jäi useimmat vaunut Dandongiin, ja siihen liitettiin useita Moskovasta
tulleita vaunuja. Kun juna oli vetureineen aikansa vekslannut edestakaisin, oli
meidänkin aika palata vaunuumme. Sinne tuli myös joku punaisiin asuihin
sonnustautunut pohjoiskorealainen urheilujoukkue, jonka kassien ja kantamusten
määrillä ei ollut rajaa. Saimme passimme takaisin ja juna nytkähti liikkeelle
ja Jalu-joen yli kello 9.35 eli 10.35 Korean aikaa.
Pohjois-Korea