Agios Nikolaos, Kreeta 14.-28.9.1984

Aurinkomatkat: Agios Nikolaos
Matkaseurue: Emma ja Aino

HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.

Toiselle etelänmatkallemme lähdimme jo luottavaisin mielin ilman turhia jännittämisiä - ja vielä kahdeksi viikoksi. Valitsimme hotelliksemme luksusluokan Minos Palacen. Valinnan syy oli yksinkertainen: Se oli Aurinkomatkoilla kohteessa ainut hotelli, jossa oli lastenallas. Lastenallas osoittautui edellisellä matkalla korvaamattomaksi ja ehdottoman välttämättömäksi. Emma ei jaksa olla auringossa, ja mereen ei voi tietenkään vielä mennä. Aurinkomatkat taas tuntui ainoalta mahdolliselta matkatoimistolta lapsihintojensa takia.

Hotelli sijaitsi parin kilometrin päässä Agios Nikolaoksen keskustasta. Se oli sellainen matka, jonka kävelimme lähes päivittäin - joko aamu- tai iltapäivällä. Meillä oli rattaat mukana, joten Emmallakaan ei ollut ongelmia siinä kuumuudessa. Meillä oli taas onnea sään suhteen - pelkkää auringonpaistetta. Lämmin oli päivin ja öin, pitkähihaisia vaatteita ei tarvittu.

Hotellissa ei ollut valittamista. Huoneessa oli myös pieni jääkaappi, jollaista on aina kaivannut matkoilla. Oli myös erikseen isot rantapyyhkeet, jotka vaihdettiin päivittäin. Parveke oli iso ja hyvin varustettu aurinkotuoleineen. Nautimme siellä usein aamuteen, jonka tilasimme huoneeseen puoli kahdeksaksi. Emmalle tehtiin aamuvelli kiehauttamalla vesi keittokierukalla. Näkymä parvekkeeltamme oli merenlahden yli kaupungin suuntaan, ja aamuaurinko valaisi kaupungin ja sen takana olevat vuoret. Silmä todella lepäsi.

Hotellissa oli hyvin vähän lapsia, suomalaisia Emman lisäksi vain hämeenlinnalainen Juha ensimmäisellä viikolla ja espoolainen Mikael toisella viikolla. Molemmat olivat Emmaa vanhempia. Mikaelin meno oli varsin hurjaa. Hän ei osannut vielä uida, mutta uskalsi kyllä hypätä aikuisten altaaseen kellukkeet käsivarsissa. Hotellin tarjoilijat olivat aina Emman kimpussa ja ottamassa syliin. Dimitris-baarimikko huusi aina "E E E M A A", kun Emma kulki ohi.

Viihdyimme Agios Nikolaoksen kaupungissa oikein hyvin, mutta teimme myös retkiä ympäristöön. Kerran lähdimme taksilla lähistöllä sijaitsevaan Kritsan kylään. Ennen saapumistamme kylään pysähdyimme Panagia Keran luona, ja kävimme katsomassa 1300- ja 1400-luvuilla maalattuja freskoja. Kirkko on ulkopuolelta varsin erikoisen muotoinen. Kylään päästyämme sovimme kuskimme kanssa, että tapaamme puolen tunnin kuluttua. Sen ajan kiertelimme kylässä. Ostimme Emmalle valkoisen pitkähihaisen puseron, jossa on sinistä kirjailua. Kritsasta ajoimme Eloundan kaupunkiin, jonka lähistöllä on merenalainen kaupunki Olous. Siellä on ollut myös varhaiskristillinen kirkko, jonka lattiamosaiikki on aika hyvin säilynyt. Taksikuskimme toimi oppaanamme.

Lasithin ylätasangolle menimme Aurinkomatkojen bussiretkellä. Nousimme 750 metrin korkeuteen, missä oli viljelty tasanko. Sen kastelujärjestelmä on rakennettu tuulimyllyjen varaan. Kävimme Agios Georgios-kylän museossa, josta jatkoimme Psikhron kylään. Täältä veivät rappuset ja polku ylös Dikteon Antron-luolalle. Me emme lähteneet kävelemään ylös, vaan ratsastimme muulilla. Se oli aikamoista kyytiä, oli tosiaan pidettävä lujasti kiinni, että pysyi selässä.

Luola on 65 metriä syvä, mutta me emme laskeutuneet sinne, katselimme vain ylhäältä, miltä siellä näytti: pimeältä. Sitten kävelimme alas kylään - ja päivän kuntolenkki oli tehty. Alas tullessa monet kysyivät Emman ikää, muita lapsia siellä ei näkynytkään. Emma oli tosi reipas, teki retken kitisemättä kertaakaan.

Itä-Kreetan kierroksen teimme myös Aurinkomatkojen mukana. Emma olikin oikein innostunut näistä retkistä ja tykkäsi kuunnella oppaan kertomuksia. Vuoristossa olevassa Anatolin kylässä kävimme isä Petroksen esittelemässä kirkossa, minkä jälkeen hän esitteli keittämäänsä pontikkaa eli rakia. Sitä sai maistaa ja ostaa evääksi. Kreikassa papit ovat usein sivutoimisia. Toisinaan heille annetaan rakin valmistuslupa, ja tällainen lupa oli myös Anatolin papilla. Anatolista ajoimme Kreetan etelärannikolle, Euroopan eteläisimpään kaupunkiin Ierapetraan. jossa meillä oli jonkin verran vapaata aikaa kierrellä itseksemme.

Siestan ajaksi ehdimme Sitian kaupunkiin Kreetan pohjoisrannalla. Kävimme lounaalla Zorbas-nimisessä tavernassa, jonka jälkeen oli taas vapaata aikaa ennen paluuta Agios Nikolaokseen. Retken jälkeen oli vähän hölmö tunne. Tulipahan käydyksi kahdessa kaupungissa, joista emme kuitenkaan vieläkään tiedä juuri mitään. Luulisi, että niissä olisi ollut sentään jotain näytettävää ja kerrottavaa. Loppumatkalla pysähdyimme vielä Platanos-kylän kioskilla, vaikka olisi ollut mielenkiintoisempikin vaihtoehto, nimittäin Gournian rauniot, joiden ohi ajettiin sauhuten.

Knossoksen retken jätimme tarkoituksella tekemättä, sillä aiomme vielä palata saarelle. Täytyy vain odottaa, että jollain matkatoimistolla on jossain muussa kaupungissa hotelli, jossa on lastenallas.

Kaikki Kreikan matkat

Maahakemistoon
Etusivulle