Makedonian kiertomatka 24. - 31.7.2011

Aurinkomatkat: Aitoa Makedoniaa
Matkaseurue: Emma ja Aino

Aurinkomatkojen kesäesitteestä bongasimme uutuuskohteen Makedonian. Ohridin lisäksi ohjelmassa oli myös muutama kiertomatka, mikä kiinnosti meitä. Varasimme oitis viimeisen eli heinäkuun lopussa toteutettavan kiertomatkan jo joulukuun alussa.

Sunnuntai 24.7.2011 - Helsinki-Ohrid-Bitola

Aikataulun mukainen lennon lähtöaika oli 5.00, mikä oli aamun ensimmäinen lähtevä lento Helsinki-Vantaalta. Emma tuli torkahtamaan Ainon sohvalle. Emme siis ehtineet nukkua kuin tovin, kun puhelin herätti puoli kolmelta. Olimme tilanneet taksin hakemaan meitä kello 3.15.

Lentokentällä kaikki sujui hyvin siihen saakka, kun olimme menossa koneeseen vähän vaille viisi. Koneen ovelta tuli viesti, että oli vaihdettava konetta. Laskutelineen renkaan joustintuesta oli paineet pois tai jotain sen suuntaista vikaa oli kapteeni havainnut koneessa. Saimme siis lisäaikaa, minkä käytimme aamukahvin/-teen ja croissantin nauttimiseen. Lähtö myöhästyi tunnilla, mutta parempi näin kuin että vika olisi havaittu vasta laskuhetkellä. Toinen kone oli kauempana kentällä, jonne oli bussikuljetus. Tarjoiluna tällä charter-lennolla oli täytetty ciapattaleipä ja tee.

Aurinkomatkojen opas oli vastassa Ohridin Apostoli Paavalin lentokentällä, mistä kiertomatka alkoikin saman tien. Lähdimme liikkeelle kello 8.50, ja edessä oli 75 km:n matka Bitolan kaupunkiin. Saimme ensi kosketuksen Makedonian maaseutuun. Oli peltoja ja kukkuloita, komeita taloja ja ränsistyneitä taloja, siellä täällä pikkuruisia kirkkoja.

Kello 10.20 tulimme Bitolaan, jossa poikkesimme saman tien museoon. Siellä oli esineitä tuhansien vuosien takaa kuten myös uudemmalta ajalta. Ruukkujen ja muiden tutumpien esineiden lisäksi bongasimme neoliittiselta kaudelta (5500 eaa) peräisin olevia kotialttareita, jollaisia emme muista nähneemme aikaisemmin. Museossa oli myös Kemal Atatürkille omistettu huone. Atatürk opiskeli Bitolan sotilasakatemiassa vuodesta 1895 lähtien.

Museosta jatkoimme jalkaisin kävelykadun toiseen päähän Bitolan keskusaukiolle. Siellä on suihkulähteen äärellä Filippos II:n eli Aleksanteri Suuren isän vuonna 2009 pystytetty ratsastajapatsas. Aukion laidalla on kellotorni. Kerrotaan, että tornia rakennettaessa laastiin sekoitettiin 60.000 kananmunaa, että tornista tulisi mahdollisimman kestävä. Lähellä on myös kaksi säilynyttä moskeijaa. Neljännes Bitolan asukkaista on albaaneja.

Kiertelimme vanhankaupungin kaduilla. Suoritimme täälä ensimmäisen rahanvaihdon. 50 euroa vaihtui 3050:een Makedonian denaariin. Retki jatkui vihannestorin kautta takaisin keskusaukiolle, mihin opastettu osuus päättyi puolenpäivän aikaan.

Kävimme supermarketissa ruoka- ja juomaostoksilla ja majoituimme hotelli Millenium Palaceen. Huone oli mikrokokoinen eikä matkalaukulle ollut muuta paikkaa kuin ulko-ovelle ja kylppäriin vievä väylä. Siinä sitten hypittiin hauskasti laukun yli ja yritettiin olla kompastumatta. Keitimme teetä ja söimme eväitämme ja otimme pienet nokoset päälle.

Ennen illallista lähdimme katselemaan kaupungin menoa. Huomasimme sunnuntain olevan suositun naimisiinmenopäivän. Kaupungilla oli useita hääpareja ja vielä enemmän koristeltuja hääautoja. Hääparin auton lisäksi kukka- ja nauhakoristeita oli seurueen muissakin autoissa. Bitolassa vietetään vuosittain kansainvälisiä filmifestivaaleja, jotka kantavat Manakin veljesten nimeä. Festivaalirakennuksen edessä seisoo kameroineen Milton Manaki (1880-1964).

Puoli seitsemältä meille oli tarjolla hotellissa illallinen. Saimme ensi kosketuksen salaattilautaseen, jollaiset olivat alkupaloina lähes identtisinä joka aterialla. Vakiona lautaselle kuuluivat porkkana-, punajuuri- ja kaaliraaste sekä tomaatti ja kurkku. Pääruoaksi valitsimme possua, jota olikin sitten kohtalaisen iso uunipadallinen. Ruokajuomiksi otimme veden ja Skopsko-oluen. Näin pitkän päivän ohjelma oli loppuun suoritettu.

Maanantai 25.7.2011 - Bitola-Prilep-Kavadarci

Heräsimme hyvin nukutun yön jälkeen seitsemältä. Aamiaisella tee tuotti pettymyksen. Se oli jotain maustemehua, jonka tarkemmasta laadusta emme päässeet selville. Vaalean leivän kanssa oli tarjolla leikkeleitä, kahdenlaista fetan tyyppistä juustoa, tomaattia ja kurkkua. Myös omenat ja appelsiinit olivat tarjolla. Aamiaisen jälkeen kävimme vielä hotellimme vieressä sijaitsevassa Vero-supermarketissa ostamassa hiustenhoitoainetta, jonka unohdimme ottaa mukaan. Kaupassa Emman katse kiinnittyi pehmeisiin vihreisiin eukalyptuskarkkeihin, joita ei ole saanut Suomesta enää vuosiin. Niitä sitten ostettiinkin kahmalokaupalla.

Kymmeneltä lähdimme puikkelehtimaan bussilla kapeita katuja kohti pari kilometriä etelään sijaitsevaa Heraklean rauniokaupunkia. Heraklea oli antiikin aikainen kaupunki, jonka perusti ilmeisesti Makedonian kuningas Filippos II 300-luvulla eaa. Ihailimme mm. erittäin hyvin säilyneitä ja restauroituja värikkäitä lattiamosaiikkeja. Arkeologit jatkavat työtään Herakleassa.

Yhdeltätoista matka jatkui Prilepiin, jonne tulimme vähän ennen puoltapäivää. Kävelykierroksella ihmetyksemme aiheina olivat kalteva kellotorni sekä sen vieressä oleva tuhoutunut moskeija. Moskeija poltettiin levottomuuksissa vuonna 2001, jolloin maa oli sisällissodan partaalla. Torikierroksen jälkeen kuvasimme Aleksanteri Suuren patsasta, jonka jalustaan oli taiteiltu suur-Makedonian kartta. Vieressä seisoi pala entisen turkkilaisen kylpylän seinää.

Seuraavaksi kävelimme lounaalle Makedonska Kuka -ravintolaan, jossa on museomaisesti esillä makedonialaisia perinneasuja, käsitöitä ja esineitä. Salaattilautasen jälkeen saamamme kanaleike ja jauhelihapihvi maistuivat. Palan painikkeeksi Aino maistoi paikallista Krali Marko-olutta. Kuningas Markoa on valmistettu Prilepin panimossa vuodesta 1924 lähtien.

Matka jatkui puoli kolmelta tupakka- ja maissiviljelmien läpi. Prilepin ympäristöstä saadaan marmoria, jota sanotaan maailman valkoisimmaksi. Sitä on käytetty mm. Vapaudenpatsaan jalustaan sekä Washingtonin Valkoisen talon rakentamiseen.

Puoli neljältä tulimme Kavadarciin, jossa majoituimme hotelli Feniin. Huone oli valoisa ja ensi silmäyksellä komea. Tarkemmin katseltuamme huomasimme selviä kosteusvaurioiden merkkejä kylpyhuonetta vastaan olevassa seinässä. Vaurioita oli yritetty peittää pelkällä maalilla. Vessa veti erittäin huonosti, joten paperia sinne ei kannattanut laittaa.

Puoli seitsemältä lähdimme Tikvesin viinitehtaalle, jossa 30.000 tonnia viinirypäleitä muutetaan vuosittain viiniksi. Tehdas on ainakin Makedonian suurin, Tikvesin nettisivujen mukaan koko koillis-Euroopan suurin. Perinteisen tehdaskierroksen jälkeen vuorossa oli maistelu. Kahden valkoviinin kanssa tarjottiin salaattilautaset, mitä seurasi kaksi punaviiniä sekä juustoja ja leikkeleitä sisältävät lautaset. Myös maistuvan jälkiruoan kanssa tarjottiin makeampaa valkoviiniä. Seuraavaksi oli vuorossa oppaamme syntymäpäivän kunniaksi tarjottu kuohuviini, minkä jälkeen maistoimme vielä Lozova Rakijaa eli vahvempaa alkoholijuomaa.

Takaisin hotellilla olimme klo 22:n hujakoilla, joten muuta ohjelmaa päivään ei mahtunutkaan.

Tiistai 26.7.2011 - Kavadarci-Veljusa-Smolari-Strumica

Aamulla vessa "yllätti" ikävästi, kun vesi ei lakannut virtaamasta pönttöön, josta se valui hyvin hitaasti alas. Oli siis suljettava hana ennen kuin vesi valtasi koko kylpyhuoneen. Vessassa oli käytävä alakerrassa. Aamiaisella koimme sellaisen positiivisen yllätyksen, että tarjolla oli kuumaa vettä. Näin voimme liottaa omia suosikkipussejamme ja saada "oikeaa" teetä.

Bussimme lähti kuljettamaan meitä kello 8 kohti uusia seikkailuja. Valtasimme eturivin paikat, josta oli hyvä katsella kyliä ja maisemia. Harmi vain, että bussin tuulilasi kuten muutkin ikkunat olivat kovin likaisia, joten valokuvista ei kovin kaksisia tullut. Niin mainio kuin kuljettajamme muuten olikin kapeilla ja kiemurtelevilla teillä ja kaduilla ajaessaan, ikkunoiden huollossa olisi selvästi parantamisen varaa.

Ajoimme pikkupätkän pientä tietä kunnes tulimme moottoritielle, jossa oli kaksi kaistaa molempiin suuntiin. Vähän toista tuntia ajeltuamme tulimme taukopaikalle huoltoasemalle. Kävimme kuvaamassa tien varrella päivystäviä vesimelonien ja muiden vihannesten myyjiä. Pellolla tepasteli komea haikara.

Matka jatkui, ja vastaamme tuli lukuisia hevosia kuormanaan vesimeloneja tai muita vihanneksia. Myös pikkuisia traktoreita oli jonkin verran. Tien vierustoita oli käytetty kaatopaikkoina, oli röykkiöittäin muovipusseja ja -pulloja pitkin matkaa. Klo 9.45 tulimme Strumican kaupunkiin, mutta jatkoimme saman tien kaupungin läpi Veljusan kylään. Kiivetessämme ylös Armollisen Pyhän äidin luostariin pysähdyimme ihmettelemään sipulin siementen kuivatusta sekä tupakan kuivatuskatoksia. Kävimme katsomassa luostarikirkon hyvin säilyneitä freskoja. Luostarin juuret ovat 1080-luvulta. Erinäisten vaiheiden jälkeen alun perin munkkien asuttamana ollut luostari siirtyi nunnien käyttöön vuonna 1996. Tällä hetkellä luostarissa asuu 10 nunnaa. Erikoisuutena kirkossa on nuorta Jeesusta esittävä fresko.

Palasimme Strumicaan, mutta emme vieläkään pysähtyneet sinne, vaan jatkoimme kohti Smolarin putousta. Putous sijaitsee lähellä Bulgarian rajaa puolen kilometrin patikkapolun päässä. Polku on jokseenkin jyrkkää nousua lähes koko matkan, joten ilman hikeä ei helteessä selvitty. Itse putous on 39,5 metriä korkea, mutta ei mitenkään erityisen ihmeellinen. Mukavinta oli patikointi varjoisassa metsässä.

Matkalla Strumicaan poikkesimme lounaalla Podgorski An -ravintolassa, jossa söimme perinteisten raasteiden lisäksi perinteistä lihaa. Nyt voisi mainita, että nämä liha-annokset ovat tosiaan liha-annoksia. Lisukkeena on korkeintaan ripaus perunaa tai muuta kasvista.

Puoli neljän jälkeen tulimme hotelli Centraliin, ja saimme huoneen 207. Suihkuteltuamme näennäisesti suljetussa suihkukaapissa keskellä kylpyhuoneen lattiaa oli iso lätäkkö vettä, mikä ei valunut mihinkään suuntaan. Ehdimme kastella siinä muutamat sukat ennen kuin kartonginpalasella ohjasimme enimmät vedet lattiakaivoa kohti ja uhrasimme yhden käsipyyhkeen lattiarätiksi.

Iltakävelyllä kävimme ensin postissa postimerkkiostoksilla ja sitten ostoskeskuksessa, josta mukaan tarttui viisi paria nilkkasukkia 100 denaarin hintaan ja pöytäharjoja kaksin kappalein (edellinen Italiasta 1970-luvulla ostettu oli jo huonossa hapessa). Supermarketista ostimme mm. juustoa ja keksiä sekä kadun varren kioskista kortteja ja kartan. Hotelliin palattuamme herkuttelimme teellä, juustoleivillä ja hedelmillä. Kirjoitimme myös postikortit valmiiksi.

Keskiviikko 27.7.2011 - Strumica-Skopje

Keskiviikon aamiainen oli matkan pohjanoteeraus. Pöydässä oli valmiina muutama siivu valkoista leipää ja mehupurkki. Pöydältä sai hakea lisukkeet ja ns. teen. Ns. tee oli haaleaa keltaista litkua, joka ei todellakaan maistunut.

Lähtö hotellilta Skopjen suuntaan Radovisin ja Stipin kautta tapahtui puoli yhdeksältä. Matka taittui maalaismaisemien halki. Oli kasvihuoneita, tupakkaviljelmiä, auringonkukkapeltoja jne. Runsaan tunnin ajomatkan jälkeen pidimme jäätelöpaussin.

Yhdeltätoista tulimme Makedonian pääkaupunkiin Skopjeen, joka tuhoutui suurelta osin heinäkuun 1963 maanjäristyksessä. Siinä kuoli yli tuhat ihmistä ja 200 000 jäi kodittomaksi. Sen jälkeen kaupunki on käytännöllisesti katsoen rakennettu kokonaan uudelleen. Alkajaisiksi kiipesimme linnoitukselle, jonka alueella on ollut asutusta jo 6000 vuotta sitten. Vuosituhannen vaihtumisen kunniaksi läheiselle vuorelle pystytettiin valtava risti, joka näkyy lähes kaikkialle kaupungissa.

Maisemia katseltuamme lähdimme kävelemään alas vanhankaupungin läpi. Ohitimme Pyhän Pelastuksen kirkon, jossa on taidokkaita puukaiverruksia. Turkkilaisessa "Kaksoiskylpylässä" (Cifte hamam) eivät naiset ja miehet enää kylve, vaan se toimii taidegalleriana. 1400-luvun puolivälissä rakennettu Kapan-majatalo tuhoutui vuoden 1963 maanjäristyksessä ja korjattiin 1970-luvun alussa. Tiloissa toimii kauppoja ja ravintoloita.

Ylitimme Vardar-joen Ottomaanien 1400-luvulla rakentamaa kivisiltaa pitkin. Sillan ympäristö oli täydellisen uudelleenrakentamisen kourissa. Rakennusten lisäksi aukiolle kohoaa valtava, kymmeniä tonneja painava Aleksanteri Suuren patsas. Itse Aleksanteri on paikallaan, mutta teokseen tulee vielä sotilaita ja muuta rekvisiittaa. Kreikka ei ole kovin mielissään tästä projektista, koska haluaa Aleksanteria pidettävän kreikkalaisena. Aukiolla ja sen välittömässä läheisyydessä on valtava määrä muistomerkkejä ja patsaita, jotka on toteutettu eri materiaaleista ja eri tyyleillä, varsinainen sillisalaatti.

Makedonska Kuka -ketjuun kuuluvassa ravintolassa nautitun lounaan jälkeen majoituimme Best Western -ketjun Turist-hotelliin. Tämäkin hotelli oli mainiolla paikalla keskustassa. Ongelmana oli jälleen vessa. Kun Aino meni valittamaan respaan, että vessa ei toimi, tyttö tiskin takana kysyi, haluammeko, että se korjataan :D Kohta tulikin putkimies, joka sai vessan taas pelittämään.

Kun paikat olivat kunnossa, lähdimme kaupungille. Valokuvattuamme varmaan koko patsasarsenaalin kävimme katsomassa parlamenttitaloa ja menimme sen jälkeen ostoskeskukseen, josta Emma löysi itselleen topin ja kaksi puseroa. McDonald'sissa nautittujen McFlurryjen jälkeen kävimme äiti Teresan muistotalossa. äiti Teresa syntyi Skopjessa kohtalaisen varakkaaseen perheeseen Agnes Gonxha Bojaxhiu -nimisenä. Hänen kotitalonsa tuhoutui maanjäristyksessä, ja sen paikka on merkitty keskusaukion laidalle.

Torstai 28.7.2011 - Skopje-Mavrovo-Ohrid

Menimme aamiaiselle vasta kahdeksan jälkeen, koska lähtö hotellista oli vasta puoli yhdeltätoista. Ehdimme vielä tehdä kävelyretken entisen aseman suuntaan. Aseman kello on pysähtynyt näyttämään aikaa 5.17, jolloin maanjäristys alkoi 26.7.1963. Entisessä asemarakennuksessa toimii nyt kaupunginmuseo. Aseman vierellä olevassa kauppakeskuksessa kaupat olivat vasta avaamassa oviaan. Lähellä on maanjäristyksen uhrien muistoksi pystytetty patsas.

Albanian rajalle päin ajettaessa moskeijat olivat yhä yleisempi näky. 40 km:n päässä Skopjesta länteen sijaitsevan Tetovon kaupungin asukkaista enemmistö on albaaneja. Ajoimme Mavrovo-järven eteläpuolelle kauniilla paikalla sijaitsevaan ravintolaan lounaalle. Lounaan jälkeen matka jatkui Radika-jokea myötäillen kauniissa maisemissa.

Vuorossa oli jälleen kiipeäminen. Tällä kertaa kohteena oli Johannes Kastajalle omistettu Sv. Jovan Bigorskin luostari. Vajaa kaksi vuotta aiemmin luostarissa oli tulipalo, jossa tuhoutui mm. kallisarvoisia kirjoja. Rakennusten restaurointityöt ovat meneillään. Luostarin kirkko ja sen upein puukaiverruksin koristeltu ikonostaasi pelastuivat. Luostari perustettiin vuonna 1020, ja ikonostaasin kaiversivat Petre Filipov ja hänen Marko-veljensä 1820-luvulla. Kirkon periaatteiden vastaisesti veljekset kaiversivat itsensä työkaluineen ikonostaasin yhteen kulmaan. Muuten siinä kuvataan raamatun tapahtumia. Luostarissa on myös ikoni, jossa Johannes Kastaja kuvataan kolmikätisenä. Kolmannen käden kerrotaan auttavan aviopareja lapsettomuusongelmissa.

Vähän vaille kello kuusi saavutimme Ohrid-järven. Sen pohjoisrannalla on Struga-niminen kaupunki, joka on Ohridin ohella toinen turistikeskus järven rannalla. Kaupungin laitamat vaikuttivat kovin hökkelimäisiltä. Ajoimme Ohridin kaupungin ohi uskoaksemme seitsemän kilometriä, vaikka matkan kerrottiin olevan kuusi km. Bellevue-hotellimme siis sijaitsi aivan liian kaukana kaikesta. Ohridiin menevä tie oli vilkasliikenteinen eikä siinä ollut suotavaa kävellä. Järven rantaa pitkin ei myöskään päässyt mihinkään. Julkista liikennettä ei ollut. Taksi oli siis ainoa mahdollinen tapa päästä pois tuosta paikasta.

Hotellihuoneessa ei ollut valittamista sen jälkeen, kun olimme siirtäneet ainakin tonnin painoiset vuoteemme erilleen toisistaan. Sänkyjen välistä paljastuneesta koppakuoriais- ja roskamäärästä päätellen sängyt olivat olleet kiinni toisissaan jo aika kauan. Suihkukaapissa oli jos jonkinlaista suihkua, suutinta ja hanaa, mutta ei tullut mieleenkään kokeilla niitä. Onneksi oli yksi vipu, jota kääntämällä siitä normaalista suihkusta tuli vettä.

Perjantai 29.7.2011 - Ohrid

Yöllä ja vielä aikaisin aamulla satoi, mutta pilvet väistyivät aamiaiseen mennessä. Tänne asti oli odotettava, että aamiaisella olisi tarjolla tavallista mustaa teetä! Sepä meitä ilahdutti.

Puoli yhdeksältä bussi tuli hakemaan meitä viimeiselle kiertomatkapakettiin kuuluvalle retkelle. Ajoimme Ohridin kaupunkiin. Kävelimme ensin rantakatua keskusaukiolle, jossa kaikkien muiden kaupunkien tapaan liehui suurikokoinen Makedonian aurinkolippu. Itsenäistyttyään Makedonia otti käyttöön lipun, jossa oli 16-säteinen Verginan aurinko, mutta vuonna 1995 se vaihdettiin Kreikan vaatimuksesta 8-säteiseen. Aukiolla oli myös joukko pyhimysten patsaita, mm veljekset Kyrilus ja Metodius, jotka keksivät grakoliittiset aakkoset. Näistä kehittyivät kyrilliset aakkoset.

Sitten oli ohjelmassa jälleen kiipeilyä. Kipusimme linnoitukselle, josta oli mukavat näkymät kaupunkiin ja järvelle. Matkalla pysähdyimme kuvaamaan Makedonian ainoaa hellenistiseltä kaudelta peräisin olevaa teatteria. Laskeuduimme sitten alas kahvilaan nauttimaan virvokkeita, minkä jälkeen astuimme veneeseen. Moottorivene kuskasi meidät lähelle Pyhän Sofian kirkkoa, joka on rakennettu 1000-luvulla. Pyhän Sofian kirkossa on monia 1000-luvun freskoja, maalauksia ja muita kirkkotaiteen esineitä. 45 minuutin vapaa-ajan käytimme kävelykadun mittailuun, supermarketissa käyntiin ja jäätelön syöntiin.

Puoli yhdeltä lähdimme taas kohti bussia, jolla ajoimme etelään lähelle Albanian rajaa. Matkalla saimme kuulla Makedonian kansallislaulun paikallisoppaamme laulamana. Jo kiertomatkan alkuvaiheessa matkalaiset vaativat esitystä, minkä hän lupasikin. Perillä ohjelmanumerona oli lähteellä soutelu. Lähteessä on kirkas ja kylmä vesi. Paikoitellen näkee, kuinka pohjasta pulppuaa vesi kuin pienistä kraattereista. Souturetken jälkeen kävimme katsomassa Pyhän Naumin luostarikirkon freskoja. Luostarilta oli myös näkymä albanialaiseen kylään, jota oli kuvattava.

Olimme takaisin hotellilla vähän ennen viittä. Seitsemän jälkeen kävimme illallisella, ja niin oli tämänkin päivän ohjelmanumerot suoritettu.

Lauantai 30.7.2011 - Ohrid

Lauantaista ei ole paljoa kerrottavaa. Oleilimme parvekkeella, johon kuului ikävästi ohikiitävän liikenteen äänet. Kävimme järven rannalla kävelemässä noin parinsadan metrin lenkin, ja sen jälkeen kävimme parinsadan metrin päässä sijaitsevassa minimarketissa.

Emme siis lähteneet taksilla ajelemaan, vaan tyydyimme kohtaloomme hotellin vankina. Tämä olikin turha päivä, jonka olisi viettänyt paljon mieluummin Skopjessa, jossa olisi riittänyt nähtävää toiseksikin päiväksi.

Sunnuntai 31.7.2011 - Ohrid-Helsinki

Aamulla oli aikainen herätys, kun lähdimme jo kello kuusi kohti Ohridin pientä lentokenttää, joka kantaa apostoli Paavalin nimeä. Lento oli aikataulussaan. Tarjoiluna koneessa oli kolmioleipä, jossa oli currykanaa välissä sekä tee. Eurolla sai desin verran appelsiinimehua,

Vajaan kolmen tunnin lennon jälkeen laskeuduimme Helsinki-Vantaalle, saimme laukkumme viimeisten joukossa ja otimme taksin kotiin. Kuljettaja kysyi, ajammeko Kehä I:n kautta, koska se on viisi minuuttia nopeampi reitti. Kerroimme, että meillä ei ole pulaa ajasta, vaan rahasta. Hinta kun olisi myös viitisen euroa kalliimpi.

Matka oli kaiken kaikkiaan onnistunut. Oli mielenkiintoista nähtävää, sää suosi ja ruoka maistui. Aurinkomatkojen opas oli huippuluokkaa. Makedonialaisilla on kuitenkin vielä jonkin verran opeteltavaa mm. kierrätys- ja kaatopaikka-asioissa sekä kylpyhuoneiden rakentamisessa.

Kaikki Makedonian matkat

Maahakemistoon
Etusivulle