Mongolia 19.-25.5.2007

(Peking-)Ulan Bator-Bayangobi-Karakorum-Hustain Nuruu-Ulan Bator(-Peking)

Olympia: Mongolia
Matkaseurue: Emma, Aino ja Päivi

HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.

Lauantai 19.5.2007 - Peking-Ulan Bator

Tulimme Pekingistä ja laskeuduimme parin tunnin lennon jälkeen Tsingis-kaanin lentokentälle noin kello 22.45, yli kolme tuntia myöhässä alkuperäisestä aikataulusta. Odottelimme aikamme matkalaukkujamme, kunnes oli todettava, etteivät ne tulleet samalla koneella. Seurueeltamme puuttui yhteensä seitsemän laukkua, mukana meidän molemmat laukut. Lähdimme bussilla hotelliimme vähän ennen puolta yötä toiveenamme, että laukut tulisivat seuraavana päivänä.

Sunnuntai 20.5.2007 - Ulan Bator-Bayangobi

Tulimme Bayangol-hotelliimme puolenyön jälkeen ja ei muuta kuin nukkumaan. Heräsimme aamulla kello 7.15 ja jouduimme aloittamaan päivän ohjelmamme ilman hampaiden harjausta, koska välineemme olivat matkalaukussa, joka oli ties missä. Edellisenä päivänä (ja osittain yölläkin) käytetyt vaatteet päälle ja aamiaiselle kello 8.

Aamiaisen jälkeen vaihdoimme 50 euroa tugrikeiksi, joita saimme 72.500, eli 1 euro = 1450 tögrögia (tai tugrikia). Teimme pienen kävely lenkin Ulan Batorin keskusaukiolle ja kuvasimme mm. oopperaa, kirjastoa ja Sanjasurengiin Zorigin patsasta. Zorig johti vuoden 1989 vallankumousta, ja hänet murhattiin kotonaan vuonna 1998 juuri ennen kuin presidentin piti nimittää hänet pääministeriksi. Murhaajaa ei ole tavoitettu.

Meidän piti alkuperäisen aikataulun mukaan lähteä aamulla kohti aroa, mutta päätimme odotella varmistusta siitä, että puuttuvat laukkumme tulisivat mukaan. Kello 10 lähdimme bussilla kaupunkikierrokselle. Tutustuimme kaupungin keskusaukioon, jota hallitsee Damdin Sükhbaatarin ratsastajapatsas. Sükhbaatar oli vallankumouksellinen sotilas, joka kuoli vuonna 1923. Seuraavana vuonna pääkaupungin nimi muutettiin Ulan Batoriksi (= Punainen sankari). Aukion laidalla on myös mm. hallintorakennus, jolle rakennettiin erillinen fasaadi Tsingis-kaanin juhlavuoden kunniaksi. Fasaadia koristaa isokokoinen istuva Tsingis. Kävimme postissa hoitamassa postikortti- ja -merkkiostokset ja valtion tavaratalossa vesi- ja naposteluostokset.

Edelweiss-hotellissa nautitun lounaan jälkeen lähdimme ajelemaan Ulan Batorin ydinkeskustasta vähän sivummalle jurtta-alueelle. Vaikka perheellä olisi talo, lähes tulkoon aina pihassa on myös jurtta. Monet myös asuvat jurtassa ja käyttävät taloa varastona.

Saimme vihdoin vähän ennen kello 14:ää lentokentältä tiedon, että seitsemän puuttuvaa laukkua oli tullut. Laukkuautomme oli niitä vastassa, joten voimme jättää Ulan Batorin taaksemme ja lähteä kuoppaista tietä pitkin arolle. Pidimme ensimmäisen tauon obon (ovoon) luona. Obo on kulttipaikka, joka on yleensä matkareittien varrella korkeimmalla kohdalla. Se on kivikasa tai puupaalu, johon on kiedottu liinoja (kata). Obo kierretään myötäpäivään, ja Kiven jättäminen kasaan tuo onnea matkalle.

Matkamme eteni välillä hyvääkin päällystettyä tietä, välillä tiettömällä arolla. "Vessataukoja" pidettiin periaatteena naiset oikealle ja miehet vasemmalle. Puskien virkaa hoitivat heinämättäät. Välillä pysähdyimme kuvaamaan maisemia, hevos-, lehmä- ja lammaslaumoja sekä neitokurkia.

Vähän puoli yhdeksän jälkeen saavuimme jurttahotelliimme. Oli kovin mukava nähdä myös matkalaukkumme saapuvan paikalle. Jurtan mukavuuksiin kuului sähkövalo, kamiina ja kattotuuletus sekä ulkovessat ja -suihkut. Nautimme hotellin ravintolassa päivällisen ja peittelimme itsemme vuoteisiin.

Maanantai 21.5.2007 - Bayangobi-Karakorum

Heräsimme jurtan 12 asteen lämpöön ja kiirehdimme hytisten aamutoimille. Ulkona oli pari astetta lämpimämpi, koska aurinko oli jo vähän ehtinyt lämmittää. Aamiaisen nautittuamme lähdimme kohti seuraavaa etappiamme Tsingis-kaanin pääkaupunkia Karakorumia kello 8.20. 90 km:n matka taittui noin kahdessa tunnissa, kun pysähtelimme useasti matkan varrella kuvaamaan laulujoutsenta, oboja, stupia, hevosia ja kameleita.

Kävimme tutustumassa Mongolian ensimmäiseen, vuonna 1586 perustettuun Erdene Zuun buddhalaisluostariin. Suurimmillaan 1700-luvun lopussa luostarialueella on ollut 64 temppeliä ja noin 10.000 munkkia. Vain muutama temppelirakennus on jäljellä, eikä munkkejakaan ole enää entiseen malliin. Luostarialuetta ympäroi muuri, jossa on toista sataa stupaa.

Puolenpäivän jälkeen lähdimme kohti Urguu-jurttakyläämme. Majoituimme ja nautimme lounaan. Monet matkakumppaneistamme olivat oluen ystäviä, mutta ravintolassa ei ollut yhtään pulloa olutta. Pyysimme hankkimaan sitä iltaruokailuun.

Lounaan jälkeen kävimme katsomassa fallos-veistosta, joka sojotti vuorta eli makaavaa naista kohti. Matkalla näköalapaikalla sijaitsevalle muistomerkille pysähdyimme mietiskelyyn omistetulla temppelillä. Näköalapaikalta sai käsityksen Tsingis-kaanin aikaisen suurkaupungin ja mahtivaltion pääkaupungin alennustilasta. Karakorum on supistunut pieneksi kyläpahaiseksi.

Kävimme tutustumassa Karakorumin markkinoiden antiin. Siellä oli tarjolla mm. hienoja saappaita ja jurttia. Vanhasta pääkaupungista ei ole säilynyt juuri muuta kuin yksi kivinen kilpikonna. Alueella on tehty viime vuosina kaivauksia, mutta ne näyttivät olevan keskeytyksissä.

Jurttahotelliimme päästyämme kävimme peseytymässä, mikä vaatikin tavallista enemmän sisua. Joko lämmin vesi oli lopussa tai sitten emme osanneet käyttää sekoittimia oikein, koska suihkusta tullut vesi oli korkeintaan viileää. Pesutilan lattia oli lisäksi märkänä erittäin liukas, mutta vältyimme kuitenkin tapaturmilta.

Kello 19 saimme päivällistä, jonka kanssa voimme nauttia olutta. Illan mittaan olut kuitenkin pääsi loppumaan, joten seuraavan päivän lounas nautittiin taas vesiselvänä. Eipä taida tässä ravintolassa suomalaiset liian usein vierailla...

Päivällisen lomassa näimme ja kuulimme soitantaa perinteisillä soittimilla, kurkkulaulantaa ja akrobatiaa. Kurkkulaulu teki vaikutuksen moniin jopa niin, että useat ostivat esiintyjältä CD:n täynnä kurkkulaulua. Niin paljoa me emme siitä nauttineet, että vielä kotonakin haluaisimme sitä levyltä kuunnella. Akrobatiaosuudessa tyttö meni niin sykkyrälle, että oli vaikea välillä sanoa, missä oli vatsa ja missä pylly.

Tiistai 22.5.2007 - Karakorum-Tsaydam-Bayangobi

Kello 6.15 heräsimme jurtassa mukavaan 11 asteen lämpöön. Ulkona oli astetta viileämpi. Ainon ollessa suorittamassa aamutoimiaan Emman luona kävi vieras. Se oli vartaloltaan noin 30-senttiä pitkä jyrsijä, joka tuijotti mustin silmin Ainon sängyn alta. Myöhemmin onnistuimme kuvaamaan elukan viereisen jurtan seinustalla.

Kello 7.45 lähdimme ajelemaan bussilla kohti pohjoista ja Khushuu Tsaidamia. Turkkilaiset rakentavat sinne asfaltoitua tietä ja suorittavat kaivauksia. Paikalla on Mongolian kuuluisimmat kivisteelat vuodelta 730-luvulta. Steelat ovat prinssi Kul-Tegin ja hänen veljensä Bilge Khaanin hautamonumentteja, ja ne ovat noin 3,3 metriä korkeita. Toisella puolella on turkkilaista riimukirjoitusta ja toisella kiinalaista kirjoitusta, jotka käsittelevät mm. uskontoja, arkkitehtuuria, taiteita ja keski-Aasian kansojen poliittisia suhteita.

Matkalla takaisin Karakorumiin poikkesimme tieltä ja ajoimme erään paimenotaisjurtan pihaan. Paikallisoppaamme kävi jututtamassa talon väkeä, ja meille annettiin lupa mennä sisään tutustumaan. Ensimmäisenä vanhaemäntä tarjosi kaikille pyöreät ja kovat juustopalat. Se maistui erittäin voimakkaalle ja jäi useimmilta syömättä. Palat sujahtelivat vaivihkaa taskuihin. Perhekunta karjoineen oli muuttanut näille kevätlaitumille pari viikkoa aikaisemmin. Käytössä oli aurinkopanelit ja lautasantennit, joten mistään takapajulasta ei ollut kysymys. Perhe myös poseerasi mielellään kuvissa.

Vähän ennen yhtätoista olimme takaisin jurtillamme. Sillä välin kyläämme oli alettu pystyttää useita uusia jurttia, joiden kokoamista voimme seurata. Ehdimme myös tehdä kävelyretken arolle ennen lounasta.

Lounaan jälkeen lähdimme Bayangobiin samaan jurttahotelliin, jossa olimme jo yhden yön viettäneet. Matkalla pysähdyimme kuvaamaan kamelilaumaa, jossa oli 16 eläintä. Tähän aikaan vuodesta kameleiden turkit näyttivät vähintäänkin repaleisilta, kun talvitakki oli vaihtumassa kesäisempään vetimeen.

Jurtille päästyämme meillä oli tunnin verran 'vapaata aikaa' ennen kuin halukkaat menivät harrastamaan kameliratsastusta. Lähiseuduilta oli 'pyydystetty' kuusi kamelia, joilla kukin ratsasti tyylillään, itse ohjastaen tai talutusnuoran jatkeena.

Söimme päivälliseksi mongolialaisia dumplingeja, jotka eivät hassummilta maistuneetkaan. Ne oli täytetty joko perunalla, vihanneksilla tai lihalla ja paistettu. Ruoan jälkeen suuntasimme läheisille hiekkadyyneille mukanamme kuohuviiniä ja itsekirjoittamiamme runoja Mongoliasta. Kova tuuli ja pilvet estivät tilanteesta nauttimisen. Saimme silmät, korvat ja taskut täyteen hiekkaa eikä auringonlaskustakaan näyttänyt tulevan spektaakkelia. Aika pikaisesti pullot tyhjenivät, runot luettiin ja palasimme jurtillemme.

Illalla tuuli yltyi ja ilma kylmeni. Jurttien kattoluukut suljettiin, onneksi, koska yöllä satoi rankasti.

Keskiviikko 23.5.2007 - Bayangobi-Hustain Nuruu-Ulan Bator

Heräsimme puoli kuudelta. Onneksi sade oli lakannut eikä päässyt näin ollen haittaamaan eloamme. Hyisen aamupesuretken jälkeen olimme valmiita aamiaiselle ja jättämään aron taaksemme

Vähän ennen seitsemää lähdimme ajelemaan bussilla ensimmäisenä varsinaisena etappinamme Hustain luonnonpuisto. Sinne oli kuitenkin matkaa parisataa kilometriä tiellistä ja tietöntä taivalta. Matkamme taittui ilman vastoinkäymisiä, ja olimme luonnonpuiston portilla puolilta päivin.

Parin tunnin puistoajelun aikana bongasimme lukemattoman määrän murmeleita, joista useimmat olivat niin arkoja ja vikkeliä, että näimme vain vilauksen ennenkuin olivat paenneet koloihinsa. Muutamat yksilöt poseerasivat meille kuitenkin kaikessa rauhassa. Näimme aika pian myös yhden vanhemman urospuolisen przewalskin hevosen, joka oli ilmeisesti iän takia lauman hylkäämä. Przewalskin hevonen on maailman ainoa villihevonen, joka sekin oli kuolemassa sukupuuttoon, kunnes parikymmentä vuotta sitten niitä alettiin kerätä eläintarhoista eri puolilta maailmaa reservaatteihin.

Onhan siellä heppa! Jonkin matkaa ajeltuamme tarkkasilmäiset näkivät ylhäällä vuorella liikkuvan hevosia, mutta niitä ei paljaalla silmällä erottanut. Siihen suuntaan kameralla osoittaen ja nappia painaen syntyi otos, jossa todistettavasti on hevonen... Ajattelimme jo, että tähän on tyytyminen, mutta näköpiiriimme tuli vielä oikea lauma sellaisella etäisyydellä, että tunnistaminen ei ollut vaikeata.

Nautimme lounaan puiston ravintolassa ja kävimme katsomassa luonnonpuistoa esittelevän videon. Puoli neljän hujakoilla lähdimme kohti Ulan Batoria. Sen verran bussimme renkaat olivat saaneet kyytiä, että yksi oli vaihdettavamatkan varrella. Olimme tutussa Bayangol-hotellissa vähän ennen kuutta. Seitsemältä lähdimme syömään korealaiseen ravintolaan, jonka buffet-pöytä ei ollut ollenkaan hassumpi. Hotelliin palattuamme NAUTIMME lämpimästä suihkusta lämpimässä kylpyhuoneessa.

Torstai 24.5.2007 - Ulan Bator

Herättyämme kello 7 mittasimme parvekkeelta lämpötilan, joka oli +3,5 astetta. Oli siis pukeuduttava sen mukaisesti, varsinkin kun voimakas tuuli viilensi oloa entisestään.

Lähdimme puoli yhdeksältä Gandantegchinlenin luostariin. Se on Mongolian suurin luostari. Megjid Janraisegin temppelissä ihailimme 25,6- (tai 26,5-) metristä kullattua Avalokiteshvaran patsasta. Patsas rahoitettiin mongolialaisten lahjoituksilla 1990-luvun puolivälissä. Luostarissa on nykyään tuhatkunta munkkia.

Luonnonhistorian museossa kävimme ihmettelemässä hirmuliskojen luurankoja ja pesiä. Yhteen saliin on koottu noin 15-metrinen tarbosaurus. Museon yhteydessä olevasta myymälästä ostimme pienen historiankirjasen, josta maksoimme 8000 tugrikia. Myöhemmin näimme valtion tavaratalossa niitä myytävän 2490 tugrikilla. Tappio ei ollut rahallisesti suuri, mutta tästä näkee, miten hinnat on vetäisty hihasta. Suosittelemme valtion tavaratalon 5. kerroksessa käyntiä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Siellä on hyvä valikoima matkamuistoja, karttoja ja kirjoja edulliseen hintaan.

Kävimme seuraavaksi tehtaanmyymälässä, jossa myytiin kashmir- ja kamelinvillatuotteita. Ostimme molemmille ihanan pehmeät ja lämpimäntuntuiset kashmirkaulahuivit. Villaa saadaan kashmirvuohen alusvillasta, joka on pehmeämpää kuin mikään muu villa. Neljännes maailman kashmir-tuotannosta tulee Mongoliasta.

Ennen lounasta ehdimme vielä tehdä kierroksen Bogd Gegeenin talvipalatsissa. Bogd Gegeen oli Mongolian johtaja sen itsenäistyessä vuonna 1911, ja hänen hallitsijanimekseen tuli Bogd-kaani. Hän oli myös Mongolian tiibetinbuddhalaisuuden hengellinen johtaja.

Lähdimme lounaalle Mongolia-hotelliin, joka sijaitsee puolen tunnin ajomatkan päässä Ulan Batorista itään. Hotellissa on upeat huoneet ja sviitit, mutta sijainti onneton. Lounaan jälkeen saimme tuntumaa vuosittain heinäkuussa järjestettävän Naadam-juhlan urheilulajeista (hevosurheilu, paini ja jousiammunta). Näimme myös perinteistä soitantaa ja kurkkulaulua sekä akrobatiaa.

Loppuiltapäivän ollessa vapaata suunnistimme valtion tavarataloon ja teimme pieniä matkamuisto-ostoksia. Illalla oli tarkoitus ruokailla eräässä jurttaravintolassa, mutta sitä ei oltu vielä avattu kesäsesonkia varten, ja päätimme mennä samaan korealaiseen ravintolaan, jossa kävimme edellisenä iltana.

Perjantai 25.5.2007 - Ulan Bator(-Peking)

Perjantai oli lähtöpäivä, ja se valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Matkanjohtajamme lähti laukkujen kanssa lentoasemalle tekemään lähtöselvitystä, kun me lähdimme paikallisoppaan johdolla näköalapaikalle eli Neuvostoliiton ja Mongolian ystävyyden ja kommunistisen vallankumouksen 50-vuotisjuhlan muistomerkille. Paikalta olikin hyvät näköalat koko Ulan Batorin kaupunkiin.

Meidän oli määrä jatkaa muistomerkiltä lentoasemalle, mutta toisin kävi. Matkanjohtajamme soitti ja kertoi, että Air Chinan kone, jonka oli määrä lähteä kello 12.15, on 9 tuntia myöhässä "due to bad weather in Ulan Bator". Naureskelimme, että ehkä sitten oli liikaa aurinkoa. Saimme siis yhden lisäpäivän Mongoliassa ja Pekingissä ohjelmaan kuulunut ankka jäi syömättä. Sitä ei varmaan kukaan jäänyt suremaan.

Lähdimme siis oitis kuluttamaan viimeisiä tugrikejamme valtion tavarataloon. Puolilta päivin meillä oli treffit matkanjohtajan kanssa, jolloin saimme kuulla suunnitelmista. Air China kustansi meille hotellihuoneet päiväksi hotelli Palacesta. Majoittauduimme siis sinne ennen kuin menimme lounaalle Mongolian BBQ-ravintolaan. Siellä kukin voi koota oman pääruokansa ainekset vatiin. Ruoka vietiin sitten paistettavaksi.

Lounaan jälkeen kävimme Zanabazarin taidemuseossa ja Mongolian kansallismuseossa, minkä jälkeen palasimme hotelliin. Huoneessa oli vedenkeitin ja teetarvikkeet, ja käytimme niitä hyväksemme ja saimme maittavat iltapäiväteet.

Kello 18.30 lähdimme lentokentälle, ja puoli kymmeneltä pääsimme koneeseen. Saimme koneessa broileri-riisiaterian ja laskeuduimme Pekingin lentokentälle vähän ennen puolta yötä.

Kaikki Mongolian matkat

Maahakemistoon
Etusivulle