Namibia 2. - 8.2.2012

Olympia: Namibia ja Botswana
Matkaseurue: Emma ja Aino

Varasimme tämän Olympian uutuusmatkan kesäkuussa jokseenkin heti saatuamme esitteen. Matkavalmisteluihin kuuluivat mm. uuden matkakassin hankinta, poliorokotusten tehosteet, malarialääkkeen hankinta ja rahanvaihto. Kummankaan maan valuuttaa ei vaihdeta Suomessa, mutta Etelä-Afrikan randi on käypää valuuttaa molemmissa maissa. Lisäksi otimme mukaan US dollareita ja euroja.

Torstai 2.2.2012 - Helsinki-Frankfurt

Airport Taxi tuli hakemaan meitä kello 14.45. Lähtöportilla meitä jo odotti Suski, vanha tuttumme edelliseltä Tansanianmatkalta. Finnairin lento AY825 Frankfurtiin lähti vain vähän myöhässä ja kesti 2 tuntia 15 minuuttia. Lennon aikana meille tarjoiltiin pinaattitortelliinia ja kanaa. (Ainon sisaren mielipiteistä ja vastustuksesta huolimatta kerron, mitä lennoilla tarjottiin. Yrittäkää kestää te, joita se ei kiinnosta.)

Frankfurtissa ei ollut paljoa aikaa tuhlattavaksi, kun Air Namibian lento SW286 lähti kohti Windhoekia yhdeksältä Suomen aikaa. Ruokavaihtoehtoina oli Emman valitsema naudanliha ja Ainon valitsema broileri. Sitten ei muuta kuin niskatyyny ja silmälaput paikoilleen ja nukkumaan.

Perjantai 3.2.2012 - Windhoek-Sossusvlei

Viiden aikaan meitä alettiin herätellä ja puoli kuudelta saimme aamiaiseksi juustosämpylän ja jugurttia, mehua ja teetä. Laskeuduimme Windhoekin kentälle seitsemältä. Passitkin saatiin tarkastetuksi ja leimatuksi, minkä jälkeen jotkut järjestelivät uudelleen matkatavaransa, koska kovia matkalaukkuja ei voinut ottaa seuraavalle lennolle pienlentokoneella.

Jatkoimme siis matkaa lentäen Sossusvlei Lodgelle. Mitä lännemmäksi lensimme, sen karummaksi maisemat muuttuivat, kunnes tulimme pienen vuorijonon jälkeen Namibin autiomaahan. Majapaikkamme erottui jo selvästi ilmasta käsin, ja lentokone laskeutuikin aivan sen tuntumaan.

Yhdeltä söimme lounaan. Lepotauon jälkeen lähdimme viideltä Namib-Naukluftin kansallispuistoon saamaan ensituntuman dyyneihin. Ihmeteltyämme tasavaltalaisten (varpuslintuja) Acacia erioloba-puuhun rakentamaa valtavaa yhdyskuntaa kapusimme Elim-dyynille. Bongasimme Namibian kansalliseläimiä beisoja eli keihäsantilooppeja ja hyppyantilooppeja.

Teimme vielä retken Sesriemin kanjoniin. Sesriem on afrikaansia ja tarkoittaa kuutta nahkaa. Tarvittiin kuudesta beisannahasta tehty köysi, että kanjonista pystyttiin nostamaan vettä. Kanjonissa tapasimme eksyneennäköisen pöllönpoikasen sekä käärmeen. Ennen paluumatkalle lähtemistä nautimme pientä purtavaa kuohuviinin kera.

Illallista saimme kello 20. Kaikista tarjolla olevista lukuisista lihoista Emma valitsi seepraa ja Aino hyppyantilooppia ja hirviantilooppia. Illan pimetessä aidan taakse tuli sakaali ihmettelemään suomalaisia vieraita.

Lauantai 4.2.2012 - Sossusvlei

Saimme herätyksen kello viideltä. Puoli kuudelta menimme aamiaiselle ja puoli seitsemältä olimme valmiit lähtemään Namib-Naukluftin kansallispuistoon, kun portti avattiin. Namibin aavikko on yksi maailman vanhimmista ja suurimmista. Aavikkoa pidetään Chilen Atacaman jälkeen maailman toiseksi vanhimpana. Autiomaassa sataa alle 10 millimetriä vuodessa.

Sossusvlein suurimmat dyynit on numeroitu ykkösestä 47:ään. Dyyni nro 45 on suosittu kiipeilypaikka, mutta me ohitimme sen, koska olimme menossa Deadvleihin. Matkalla näimme taas beisoja ja hyppyantilooppeja.

Kello 8.40 lähdimme patikoimaan kohti Deadvleitä. Urheimmat kiipesivät dyynin kautta, me muut valitsimme helpomman reitin. Kyllä siinäkin sai kengät täyteen hiekkaa. Deadvlei tarkoittaa kuollutta suota. Se muodostui Tsauchab-joen tulviessa. Muodostui lampia, joissa alkoivat kasvaa Acacia erioloba (camel thorn tree) -puut. Ilmasto muuttui, ja dyynit katkaisivat joelta pääsyn alueelle, jolloin puut kuivuivat pystyyn.

Patikkaretken jälkeen nautimme retkilounaan. Ympärillämme pyöri tusinoittain sirkkuvarpusia. Bongasimme myös Kapin lauluhaukan ja haaramehiläissyöjän. Myöhemmin näimme vielä afrikanvariksen ja ruskoaavikkojuoksijoita.

Puolenpäivän aikaan olimme takaisin majapaikassamme, ja iltapäivä oli vapaa. Olikin ihan mukava viettää iltapäivä leväten ilmastoidussa majassamme, kun mittari näytti varjossa +42 astetta.

Puoli seitsemältä tapasimme baarissa shandyn ja esittelykierroksen merkeissä. "Oikeassa" shandyssä, joka oli yleinen juoma Ainon nuoruudessa Lontoossa, on olutta, mutta nyt siinä oli angosturaa. Illallisella Emma söi valkopäätopia (blesbok) ja Aino söi beisaa eli keihäsantilooppia.

Sunnuntai 5.2.2012 - Sossusvlei-Swakopmund

Runeberginpäivänä saimme nukkua jopa puoli kahdeksaan, koska lähtö oli sovittu vasta yhdeksäksi. Klaus tuli bussilla Windhoekista kuljettamaan meidät Swakopmundiin.

Maisemat olivat edelleen karut, mutta strutsit ja hyppyantiloopit elävöittivät sitä. Kello 10.40 pidimme vessa- ja kahvitauon Solitaire-nimisessä paikassa. Taukopaikan ympärille oli kerätty ruosteisia auton- ja koneiden romuja. Kapin maaorava oli löytänyt varjoisan lepopaikan maahan upotetun autonrenkaan alta.

Vähän yli puoli tuntia ajeltuamme näimme lauman vuoriseeproja. Vuoriseeproja elää vain eteläisessä Afrikassa, kapinvuoriseepra Etelä-Afrikassa ja hartmanninvuoriseepra Namibiassa. Molemmat ovat uhanalaisia. Kävimme kuvaamassa toisiamme Kauriin kääntöpiirillä, joka kulkee noin leveysasteella 23,5 astetta eteläistä leveyttä ennen kuin ajoimme lounaspaikkaamme "Rostockiin". Ravintola- ja majoitustoimintaa harjoittava yritys oli keskellä ei-mitään vuoren rinteellä.

Puoli kolmen jälkeen pysähdyimme ihmettelemään Kuisebjoen maisemia. Sekin joki oli nyt kuiva, mutta on uskottava, että siinä joskus virtaa vettä, koska sen yli on rakennettu siltakin vuonna 1965.

Kohta saimme taas nähdä lauman nuoria strutseja sekä useita kymmeniä yksilöitä sisältävän beisalauman. Seuraavaksi pistäydyimme ihmettelemässä satoja vuosia vanhoja ikilehtiä (Welwitschia mirabilis), joka on paljassiemenisiin kuuluva kasvi.

Näillä seuduilla kaivetaan uraania, ja Namibia onkin maailman neljänneksi suurin uraanin tuottaja. Kuumaisemaa ihailtuamme menimme vielä keräämään mitättömännäköisiä jäkäliä, joista kastelemalla syntyi värikäs taideteos.

Seitsemän maissa tulimme Swakopmundiin, missä teimme vielä pienenpienen pyörahdyksen ennen kuin menimme hotelliin majoittumaan ja illalliselle. Illalliselle saimme tilannetiedotuksia presidentinvaalin ääntenlaskennasta ja lopulta tiedon Niinistön valinnasta.

Maanantai 6.2.2012 - Walvis Bay

Herätys 6.15, aamiainen 6.45 ja lähtö Walvis Bayhin kello 7.45. Edessä oli lähes neljän tunnin veneristeily. Alkajaisiksi syötettiin pelikaaneja, jotka parveilivat veneen ympärillä vedessä ja ilmassa. Sitten saimme vieraaksi veneeseen kapinhylkeen, jolle niin ikään syötettiin kaloja. Kapinlokki vieraili useaan otteeseen veneen keulalla. Näimme lisäksi ainakin afrikanmeriharakoita ja merimetsoja. Kapinhylkeitä oli paljon lekottelemassa hietikolla ja polskimassa vedessä. Pari sakaalia ilmestyi myös hylkeiden joukkoon. Meressä kellui vaaleanpunaisia meduusoja ja hyppi delfiinejä.

Walvis Bayssä harjoitetaan osterinviljelyä, ja täällä kasvaneiden ostereiden sanotaan olevan maailman parhaimmistoa. Risteilyn lopuksi meille tarjottiin kuohuviinin kera ostereita ja muita pikkupaloja purtavaksi. Hyvinä pitivät ostereita he, jotka niitä söivät. Me turvauduimme muihin herkkuihin.

Puoli yhdeltä olimme takaisin rannalla ja lähdimme ajelemaan kohti Swakopmundia. Klaus halusi näyttää meille vielä, miten köyhin väestönosa asuu kaupungissa. DRC eli Democratically Relocated Community on asuinalue, jolle hökkelit ovat nousseet jollain tavalla hallitusti ja jonne on rakennettu mm. käymälöitä.

Kello 13.50 olimme hotellissa. Lepäilimme ja keitimme teetä. Myöhemmin iltapäivällä lähdimme käppäilemään kaupungille. Kävimme postissa ostamassa muutaman postimerkin ja supermarketista saimme postikortteja.

Kello 19 lähdimme illalliselle rannalla laiturin päässä olevaan ravintolaan. Ruoka oli erinomaista, mutta tila oli hyvin meluisa ja palvelu erittäin hidasta. Jälkiruoan saimme puoli kymmeneltä, ja siitä kului vielä pari tuntia ennen kuin olimme hotellissa.

Tiistai 7.2.2012 - Swakopmund-Windhoek

Saimme jälleen nukkua reilusti eli puoli kahdeksaan. Puoli kymmeneltä lähdimme bussilla kohti pääkaupunki Windhoekia.

Maisemat muuttuivat matkan edetessä yhä vihreämmiksi. Klausilta eivät jutut loppuneet, ja saimmekin kuulla yhtä ja toista Namibiasta. Mielenkiintoinen asia oli mm. se, että Namibiassa on joukko kuubalaisia lääkäreitä, jotka saavat puolet palkastaan Namibiassa ja toisen puolen Havannassa palattuaaan Kuubaan. Näin pyritään varmistamaan, että he palaavat kotimaahansa.

Vähän ennen kello yhtä pysähdyimme syömään retkieväitämme kahvilaan, jota vastapäätä oli paikka, jossa järjestetään karjahuutokauppoja. Paikalla oli myös kauppiaita, jotka myivät kadun varrella aikamoisen kokoluokan sieniä.

Tulimme Windhoekiin kolmen maissa ja pyörahdimme kukkulalla katsomassa 1907-1910 rakennettua luterilaista Kristuskirkkoa ja sen lähellä olevia monumentteja. Nykyinen Windhoek perustettiin vuonna 1890 saksalaisten siirtomaavalloituksen yhteydessä. Pikkuhiljaa Saksasta ja Etelä-Afrikasta tuli eurooppalaisia asuttamaan kaupunkia, ja sitten myös afrikkalaiset alkoivat muuttaa Namibian maaseudulta kaupunkiin. Moni kaupungin kauneimmista rakennuksista on tältä ajalta.

Majapaikkamme Windhoekissa oli Windhoek Country Club Resort, joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä keskustasta. Eipä meillä olisi ollut enää aikaakaan kierrellä kaupungilla, joten sijainnista ei ollut haittaa.

Keskiviikko 8.2.2012 - Windhoek-Botswana

Lähdimme aamiaisen jälkeen ennen yhdeksää kohti Windhoekin lentokenttää, jonne matka kesti kolmisen varttia. Näimme vielä matkalla komean presidentin palatsin, jonka rakentamisessa rahaa ei ilmeisestikään ole säästelty. Sen on tiettävästi rakentanut pohjoiskorealaiset, ja kustannukset olivat viisinkertaiset budjettiin verrattuna. Sitä rakennettiin 5,5 vuotta.

Kolmioleipien avulla jaksoimme jatkaa matkaa. Edessä oli uudet seikkailut uudessa maassa, eli seuraavana etappinamme oli Maun Botswanassa.

Botswana

Kaikki Namibian matkat

Maahakemistoon
Etusivulle