Nepal 8.-17.4.2022

Olympia: Nepalin kiertomatka: Himalajalta Chitwanin kansallispuistoon
Matkaseurue: Aino ja Sirkka

Olimme varanneet maaliskuulle Japanin kiertomatkan ensin lähtöpäivällä 1.3. Lähtö peruutettiin, koska Finnair peruutti lennon. Toinen varaus oli päivälle 19.3. Se peruuntui, koska Japani ei koronatilanteen takia halunnut vastaanottaa Suomesta turisteja. Valitsimme sitten tilalle Nepalin kiertomatkan.

HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.






Perjantai 8.4.2022 - Helsinki-Doha

Airport Taxi tuli hakemaan meitä kello 14.15 Helsinki-Vantaalle. Olympia Kaukomatkatoimisto on ilmeisesti palaamassa juurilleen, kun toimistosta oli paikalla saattaja käsidesipulloineeen ja ohjeineen. Siitä on syytä iloita. Turvatarkastuksessa oli otettu käyttöön uudet laitteet eikä nesteitä ja elektroniikkaa tarvinnut ottaa erikseen esille. Ehdimme hyvin käydä lähtökahvilla ja croissantilla. Lennon QR302 lähtöaika Dohaan oli 17.20, mutta jouduimme odottelemaan koneessa lähtöä tunnin verran.

Lauantai 9.4.2022 - Doha-Kathmandu

Kone laskeutui Dohaan kello 0.20 eli 50 minuuttia myöhässä. Jatkolento QR248 lähti kello 2.30, ja laskeuduimme Kathmandun kentälle 40 minuuttia etuajassa kello 9.20. Tulotarkastukset veivät sen verran paljon aikaa, että pääsimme lähtemään kentältä vasta puoli kahdeltatoista.

Marriot-hotellille oli vain parinkymmenen minuutin ajomatka. Majoittauduimme ja lähdimme saman tien lounaalle hotellin ravintolaan. Kauaa emme ehtineet levätä valvotun yön jälkeen, kun Kathmandu kutsui.

Puoli kolmelta olimme bussissa, joka suuntasi kohti Swayambhunathin kukkulaa. Matkalla huomio kiinnittyi sähkö- ym. johtojen sekamelskaan sekä suuriin jätekasoihin kaduilla ja joessa. Tuntui siltä, että kaupungissa ei olisi lainkaan jätehuoltoa, vaan kaikki kasataan kadulle, josta ne kulkeutuvat vesistöihin.

Kathmandun laakso oli aikoinaan järvi. Legendan mukaan Manjushri tuli pyhiinvaellukselle maanpäällisestä asuinpaikastaan Kiinasta. Hän näki järven keskellä säteilevän lootuksen kukan. Hän sai miekallaan veden valumaan järvestä. Paikalle, johon lootuksen kukka asettui, tuli suuri Swayambhunath stupa ja laaksosta tuli asuttava. Manjushri leikkasi tukkansa, ja hiuksista kasvoi puita ja täistä apinoita. Tälle Swayambhunathin tiibetinbuddhalaiselle "apinatemppelille" johtaa 131 rappusta, jotka reippaina kiipesimme. Ylhäällä on stupan lisäksi mm. hindutemppeli.

Durbar-aukio on Kathmandun vanha keskusta, joka on täynnä temppeleitä. Siellä on myös Kumarin palatsi. Nykyinen Kathmandun kumari nimettiin jumalaksi kolmevuotiaana vuonna 2017. Kyseessä on ikivanha traditio, jossa pikkutyttöjä palvotaan elävinä jumalattarina. Kumaria pidetään hindujumalatar Talejun ruumiillistumana. Nepalin uudenvuoden (bisket jatra) juhlallisuudet alkoivat, ja meillä oli "onni" nähdä kumari, kun häntä kannettiin kantotuolissa.

Palasimme hotelliin, jossa meillä oli vielä illallinen. Matkanjohtajamme keräsi ravintolan henkilökunnasta kuoron, joka esitti meille jokaisen nepalilaisen tunteman kansanlaulun "Resham firiri".











Sunnuntai 10.4.2022 - Kathmandu-Pokhara

Vähän yli 200 kilometrin päässä Kathmandusta luoteeseen on Nepalin toiseksi suurin kaupunki Pokhara. Tie sinne ei ole paras mahdollinen, joten matkaan taukoineen oli varattava kahdeksan tuntia.

Lähdimme hotellilta aamiaisen nautittuamme puoli yhdeksältä. Ohitimme muutamia Kathmandun maamerkkejä. Marttyyrien portti (Sahid Gate) on liikenneympyrässä Tundikhelissa. Neljä marttyyria (Dharma Bhakta Mathema, Gangalal Shrestha, Dashrath Chand ja Shukraj Shastri) vastustivat 104-vuotista Rana-hallintoa. Huipulla oli vuoteen 2012 saakka kuningas Tribhuvanin patsas, mutta se siirrettiin Narayanhitin museoon. Dharahara-torni rakennettiin vuonna 1830, mutta se tuhoutui maanjäristyksessä huhtikuussa 2015 vieden mukanaan 50 ihmistä. Torni rakennettiin uudelleen ja vihittiin käyttöön huhtikuussa 2021.

Kathmandu on ruuhkainen, mutta myös kaupungin ulkopuolella kilpailimme tilasta muun liikenteen kanssa. Kaikki raskaan liikenteen ajoneuvot on koristeltu värikkäästi. Niissä on kuvia ja tekstejä nepaliksi ja englanniksi. Kathmandun ja Pokharan välisen matkan jouduttamiseksi on rakenteilla 2,7 kilometrin mittainen Nagdhungan tunneli. Sen on määrä valmistua huhtikuussa 2023.

Pidimme kahvi- ja wc-tauon Himalayan Fresh Coffee -kahvilassa. Matkamme jatkui laaksossa riisipeltojen ja pienten kylien halki. Nautimme lounaan kauniilla paikalla sijaitsevassa Riverside Springs Resort -hotellin ravintolassa.

Loppumatkasta alkoi sataa, ja maisemien katselu jäi vähemmälle. Tulimme Pokharaan kello 17:n jälkeen ja asetuimme asumaan kolmeksi yöksi Temple Tree -hotelliin. Pokhara sijaitsee vähän yli 800 metriä merenpinnan yläpuolella, ja siellä on noin 300000 asukasta. Sitä ympäröi lumihuippuiset vuoret, mutta ne jäivät meiltä näkemättä pilvisen sään vuoksi.

Illalla sade jatkui. Pienen harhailun jälkeen löysimme hotellimme ravintolaan illalliselle kello 19. Ruokailun jälkeen päivän ohjelma oli suoritettu ja uni maittoi.











Maanantai 11.4.2022 - Pokhara

Puoli yhdeksältä lähdimme kävelemään kohti Phewajärven (Fewa) rantaa. Siellä nousimme kanootteihin, joilla kiersimme järven keskellä olevan saaren. Saarella on Tal Barahi -hindutemppeli, joka on omistettu Durga-jumalattarelle. Temppeli näytti olevan suosittu käyntikohde paikallisten keskuudessa. Järven rannalla on entinen kuninkaan lomapalatsi Ratna Mandir. Se on nykyään armeijan käytössä. Järven pinta-ala on noin 4,4 km2 ja keskisyvyys vajaat 9 metriä.

Järveltä ajelimme bussilla Anadu-kukkulan rinteelle. Kukkulalla 1100 metrin korkeudessa on rauhan symboliksi rakennettu Shanti stupa. Stupan peruskivi Buddhareliikkeineen laskettiin 12.9.1973. Rakennusta ei pidetty turvallisena, ja peruskivi laskettiin uudelleen vuonna 1992. Uusi stupa vihittiin käyttöön vuonna 1999. Me emme kiivenneet ylös stupalle vaan tyydyimme katselemaan sitä paikalta, jonne bussi meidät jätti. Käytimme tilaisuuden hyväksi valokuvailemalla perhosia, lintuja, liskoja ja paikallista asutusta.

Pokharab ympäristössä on useita tiibetiläisten pakolaisten kyliä. Ajelimme Tashi Lingin kylään. Kävimme näyttelyhallissa, jossa on valokuvin esitelty yhteisön toimintaa. Vieressä on mattoliike, josta muutama matto pääsi kuin pääsikin seurueemme mukaan.

Lounaan jälkeen koko iltapäivä oli vapaata aikaa, jonka vietimme hotellissa lepäillen.











Tiistai 12.4.2022 - Pokhara

Olimme epäröineet lähtemistä seitsemän kilometrin patikkaretkelle. Kun kuulimme, että koko matkaa ei välttämättä tarvitse kävellä, vaan voi välillä nousta jeepin vietäväksi, olimme valmiita lähtemään mukaan. Saimme herätyksen puoli viideltä ja viideltä lähdimme jeepeillä kohti Sarangot Mountain Lodgea, joka sijaitsee 1580 metrin korkeudessa. Pimeä tie oli paikoin hyvinkin kapeaa ja mutkaista. Samaan suuntaan ylämäkeen oli menossa paljon jalankulkijoita, osa kuntoilijoita ja osa menossa työpaikalleen.

Kello 5.45 tulimme lodgeen, jossa meidän olisi tullut ihailla upeaa lumihuippuista Annapurnaa ja sen naapurivuoria. Toisin kuitenkin kävi. Taivas oli niin sakean pilviverhon vallassa, että Himalajasta ei näkynyt vilaustakaan. Jäimme kuitenkin odottelemaan aamiaistamme, joka tarjoiltiin seitsemältä. Kahdeksalta nousimme vielä jeeppeihin, ja meidät kuskattiin patikkaretkemme lähtöpaikalle.

Olimme valinneet reitiksi metsän sijasta kylien välillä kulkevan tien. Se olikin hyvä valinta tihkusateisen sään vuoksi. Tien varren elämää pystyi näin myös seuraamaan ja valokuvaamaan. Naiset kantoivat tiellä korejaan, mummot istuivat talojensa terassilla seuraten liikennettä. Pikkupoika näytti pelaavan jotain kännykällään ränsistyneeltä näyttäneen talon terassilla. Yhdessä talossa oli meneillään suruaika. Aamiaispaikastamme olimme saaneet eväiksi voileipiä ja omenoita. Vastaantulleet koululaiset saivat ne reppuihinsa ja olivat silminnähden iloisia. Pistäydyimme juomatauoilla parin kylän kuppilassa ja kävimme "vierailulla" yhdessä vaatimattomassa kodissa Kaskikotissa. Takapihalla oli muutama vuohi ja pieni kasvimaa, jossa kasvoi muiden hyötykasvien lisäksi hamppua omiin tarpeisiin.

Kun kohdallemme osui paikallisbussi, hyppäsimme kyytiin ja pääsimme nauttimaan tunnelmasta 30 rupian (n. 0,20e) edestä. Tulimme Deuralin kylään, jossa Aino hyppäsi jeepin kyytiin ja muut lähtivät liukkaalle metsäpolulle. Sirkka oli nauttinut jeeppikyydistä jo vähän aikaisemmin. Joukot kokoontuivat Himalayan Deurali Resortiin, josta palasimme jeepeillä Pokharaan.

Kävimme lounaalla, ja sen jälkeen oli vielä ohjelmassa vierailu Kansainvälisessä vuoristomuseossa. Museossa esiteltiin vuoristoheimojen asuja, vuorikiipeilyä ja vuoriston eläimistöä ja kasvillisuutta. Museossa oli ryhmiä, jotka halusivat kuvata itsensä meidän kanssamme, aivan kuten muinoin Pekingissä Tiananmenin aukiolla.

Nautimme thali-illallisen nepalilaisessa ravintolassa matalalta pöydältä tyynyillä istuen.











Keskiviikko 13.4.2022 - Pokhara-Chitwan

Edessä oli taas matkapäivä, ja taivalta oli kuljettavana noin 150 km.Lähdimme liikkeelle kahdeksalta, ja alkumatka oli tuttua tietä aina Muglingiin saakka. Muglingista käännyimme kohti etelää ja Chitwania.

Tie Muglingista eteenpäin oli kelvollista, ja olimme perillä Kasara Resortissa jo pian kello 13:n jälkeen. Lounaan jälkeen meillä oli vähän aikaa levähtää ennen kuin lähdimme härkäajelulle.

Ajoimme tharuheimon kylään, jossa tytöt ottivat meidät vastaan kukituksin. Saimme myös otsaamme punaisen merkin. Tharu-heimo on Nepalin alkuperäiskansa, he ovat asuneet Länsi-Nepalin alueella vuosisatoja. Kun ensimmäiset suojelualueet perustettiin Chitwaniin, Tharu-yhteisöt joutuivat muuttamaan pois perinteisiltä mailtaan. Heiltä evättiin oikeus omistaa maata, ja heidät pakotettiin siten maaorjuuteen. Kun Chitwanin kansallispuisto perustettiin, puiston sisällä olevat kylät tuhottiin. Vaikka maaorjuus lakkautettiin Nepalissa vuonna 2008, oikeudet eivät ole vieläkään toteutuneet kaikille. Erikoisuutena mainittakoon, että tharuille on kehittynyt hyvä vastustuskyky malarialle.

Oli nepalilaisen uudenvuoden aatto, ja majapaikkaamme oli palkattu illalla mökäorkesteri "viihdyttämään" meitä ämyrit täysillä. Meteli oli niin karmeaa, että Ainolta jäi illallinen syömättä. Edes majapaikassa ei säästynyt basson jumputukselta. Vasta puoli kymmeneltä tuli luonnonpuistoon rauha ja kuuli lintujen laulun.











Torstai 14.4.2022 - Chitwanin kansallispuisto

Torstaina oli taas varhaisempi herätys. Lähdimme ennen auringonnousua ja aamiaista puistoajolle etsimään kauriita ja tiikereitä. Tiikereistä ei näkynyt muita jälkiä kuin kynsien jäljet puun rungossa. Kolme kaurislajia sentään tuli bongauslistalle: sambarkauris, aksiskauris ja intianmuntjakki. Saimme ikuistettua muistikortille myös riikinkukon, marabuhaikaroita, drongoja ja yhden toistaiseksi tunnistamattomaksi jääneen linnun. Intiansarvikuonoja oli yllättävän paljon. Pidimme välillä kahvi- ja keksitauon.

Gaviaali on hyvin uhanalainen krokotiilieläin, jota tavataan Etelä-Aasian joissa. Chitwanin luonnonpuistoon perustettiin Frankfurtin eläintieteellisen seuran tukemana vuonna 1978 kasvattamo, jossa on eri-ikäisiä gaviaaleja omissa altaissaan. Täältä gaviaalit lasketaan muutaman vuoden ikäisinä jokiin.

Chaite Dashainin juhlaa vietetään nepalilaisen kalenterivuoden viimeisinä päivinä. Silloin juhlitaan Raman voittoa kymmenpäisestä demonista Ravanasta Durgan-jumalattaren avulla. Yksi pyhiinvaelluspaikka on Chitwanin luonnonpuistossa oleva Bikram Baban temppeli. Se on itse asiassa puu, jonka juurelta paikallinen tharumies löysi kiven, jonka hän sanoi olevan Bikram Baban muotoinen. Pyhiinvaeltajia ennustettiin tulevan puistoon kahden päivän aikana puoli miljoonaa, koska kahtena edellisenä vuonna tapahtumaa ei pandemian takia järjestetty. Armeija oli jalkautettu huolehtimaan turvallisuudesta. Pyhiinvaeltajat uskovat, että temppelillä käynti auttaa lapsionnessa ja muutenkin toiveiden toteutumisessa.

Kymmenen aikoihin olimme takaisin majapaikassamme Kasara Resortissa, ja saimme aamiaisen. Sen jälkeen oli vapaata aikaa kello 12.30:n lounaaseen asti. Iltapäivän ohjelmassa oli retki yhdestä puusta veistetyillä kanooteilla Rapti-joella. Näimme muutamia kahlaajalintuja ja komean intiansarvikuonon uimassa. Retken päätyttyä oli sundownerin aika.

Illalla hotelliimme tuli tharutytöt esittämään heimotanssejaan.











Perjantai 15.4.2022 - Chitwan-Kathmandu

Edessä oli jälleen matkapäivä ja paluu kiertomatkan lähtöpisteeseen eli Kathmanduun. Lähdimme puoli yhdeksältä. Ensimmäisen vessataukopaikan lähellä oli kuvattavan kaunis riikinkukko keikistelemässä. Joen ylittäviä riippusiltoja oli taas matkan varrella säännöllisin välein. Pitihän meidänkin käydä kokeilemassa, miten silta keinuu. Toisella puolella jokea on kyliä, joista ainut yhteys "ihmisten ilmoille" on tällaisten siltojen kautta.

Hotellille tullessamme ohitimme Naag Pokharin eli Käärmelammen. Kuningatar Subarna Prabha rakennutti tekolammen 1600-luvulla. Keskellä lampea on kultaisen käärmeen patsas. Saimme Marriot-hotellissa huoneen ylimmästä eli 10. kerroksesta, josta oli mukavat näkymät kaupungin kattojen ylle. Aivan hotellimme vieressä oli Kamal Pokhari, lampi, joka on aivan äskettäin kunnostettu virkistyskäyttöön.

Illalla oli ohjelmassa läksiäisillallinen. Nautimme sen Dwarika's-hotellissa, joka on rakennettu keskelle rähjäistä Kathmandun keskustaa kuninkaallisen palatsin mallilla. Hotellilla on rauhallinen sisäpiha puutarhoineen ja uima-altaineen. Kauniit puuleikkaukset koristavat rakennusta. Hotellin Krishnarpan -ravintolassa tarjoillaan nepalilaista ties kuinkamonen lajin illallista. Monet ruokalajit olivat aivan liian tulisia suuhumme, mutta myös miedompia makuja löytyi.











Lauantai 16.4.2022 - Bhaktapur, Kathmandu-Doha

Lähtöpäivänä ehdimme vielä tehdä retken noin puolen tunnin ajomatkan päässä olevaan Bhaktapuriin. Bhaktapurissa on tiilistä rakennettuja epätasaisia katuja, joten kävellessä oli syytä olla varovainen, ettei kompastu tiilenpäihin.

Myös Bhaktapurissa on Durbar-aukio. Bhaktapur kärsi suuria vahinkoja huhtikuisessa maanjäristyksessä vuonna 2015, mutta rakennukset on saatu pääosin jo pystytetyksi uudelleen. Durbar-aukiolla esimerkiksi Batsala Durga -temppeli oli maan tasalla, mutta nyt se komeili jo entisellään. Temppelin vieressä on pylväs, jonka päällä istuu kuningas Bhupatindra. Hän oli Bhaktapurin kuningas 1600-luvun lopulta vuoteen 1722.

Taidemuseon portin pielessä on kaksi veistosta, apinajumala Hanuman ja Narasimha, yksi Vishnu-jumalan inkarnaatioista. Apinajumalaa ei palvota, mutta Narasimha on saanut päälleen sitäkin suuremman määrän väriä. Bhaktapurissa riittää temppeleitä, mutta mainittakoon vielä vain yksi. Nyatapolan temppeli on viisine kerroksineen Nepalin korkein temppeli. Se on rakennettu vuonna 1702 ja omistettu jumalatar Siddhi Lakshmille, joka on Parvati-jumalattaren inkarnaatio.

Lauantai on hindujen vapaapäivä, ja sen takia Bhaktapurissa oli useita seurueita, jotka olivat tulleet uhraamaan tai vain viettämään yhteistä aikaa. Näimme myös yhden hautajaissaattueen, jossa oli vain miehiä.

Nautimme Bhaktapurissa lounaan, minkä jälkeen palasimme Kathmanduun. Oli aika pakata loputkin tavarat laukkuihin ja valmistautua lähtöön. Bussi tuli noutamaan meitä lentokentälle kello 17. Koneen lähtöaika oli 20.30, ja pääsimme matkaan vain vähän myöhässä. Matkaa Dohaan oli 3375 km, ja jaksoimme sinne kanariisiaterian voimalla. Dohassa saimme nauttia loungen rauhasta ja tarjoilusta.

Sunnuntai 17.4.2022 - Doha-Tukholma-Helsinki

Lento Dohasta Tukholmaan oli määrä lähteä kello 1.50 Qatarin ja Suomen aikaa (4.35 Nepalin aikaa). Pääsimme lähtemään puoli tuntia myöhässä ja saimme jännittää, ehtisimmekö tällä kertaa Tukholmassa Finnairin koneeseen. Arlandassa saimme vähän etuilla turvatarkastuksessa, ja ehdimme juuri ja juuri koneeseen. Missään maailmalla en ole muuten törmännyt yhtä virkaintoisiin turvatarkastajiin ja tullivirkailijoihin kuin Arlandassa, ovat varsinaisia simputtajia. Kukahan niitä kouluttaa? Helsinki-Vantaalle laskeuduimme parikymmentä minuuttia etuajassa.


Kaikki Nepalin matkat

Maahakemistoon
Etusivulle







© Aino Ilkkala