Torstai 24.7.1997 - Oslo-Balestrand
Saimme herätyksen kello 6.15 ja lähdimme Oslosta kohti vuonoja kello 7.45. Edessä oli
440 km:n taival. Kello 10:n tienoilla kävimme jonottamassa kahvia Noresundissa. Aurinko
paistoi, mutta kohta matkan edetessä saimme kunnon sadekuuron.
Kello 11.20 tulimme Goliin, jonka tärkein nähtävyys on 1200-luvulla rakennetun komean
sauvakirkon kopio. Alkuperäinen on siirretty Osloon Norsk Folkemuseumiin. Vietimme 4200
asukkaan Golissa myös lounastauon.
Pian alkoivat tunneliosuudet. Fretheimin tunnelista selvisimme hyvin, mutta tullessamme ulos
seuraavasta viiden km:n pituisesta Flenjan tunnelista takanamme
ajanut auto pysäytti meidät ja ilmoitti, että bussimme kärysi.
Siinä sitten ihmettelimme tunnin verran, mitä tehdä. Saimme pysäytetyksi takaa tulevan
norjalaisen bussin, joka kuskasi meidät Vinjeen saakka. Kuskimme jäi bussinsa kanssa
yksin ja lupasi tulla perässä sikäli mikäli pääsee. Odotimme Gudvangenissa jännittyneinä
näkisimmekö enää matkatavaroitamme vai palaisivatko ne 11428 metrin pituisessa Gudvangan tunnelissa,
joka bussilla oli edessä... Tulihan se sieltä lopulta kyljet nokisina, mutta jäi sitten
paikalleen. Pienten vaikeuksien jälkeen matkatavarasäilökin
saatiin auki. Bussi hinattiin myöhemmin Bergeniin.
Pääsimme jatkamaan matkaa tunnin viivytyksen jälkeen. Norjalaiskuljettajamme vei meidät
vanhalle Stalheimskleivi-Stalheim -tielle, joka on vajaat 2 km pitkä ja rakennettu 1824-49.
Tie on Norjan jyrkin.
Siinä on 13 neulansilmämutkaa ja suurin noususuhde 1:5. Tämä oli yksi matkamme kohokohdista,
mitä emme olisi kokeneet suomalaisen bussin kyydissä. (Tiellä tapahtui maanvyörymä 2020-luvun alussa,
ja tie suljettiin liikenteeltä kenties pysyvästi.)
Vinjestä meille järjestyi toinen norjalainen bussi, joka vei meidät seuraavaan
yöpymispaikkaamme asti. Ajoimme Sogne-vuonon rannalle Vangsnesiin. Vangsnesissa asui
saga-runojen sankari Fritjov, jolle Saksan keisari Wilhelm II pystytti vuonna 1913 patsaan. Sen veisti
saksalainen taiteilija Max Unger. Jatkoimme
lautalla ensin Hellaan ja sieltä edelleen Dragsvikiin. Sitten oli vielä kierrettävä
Esefjorden ja olimmekin perillä Balestrandissa vähän kello 21:n jälkeen muutaman
tunnin aikataulustamme myöhässä. Yövyimme Sygna-kesähotellissa, joka toimii talvisin
oppilasasuntolana. Ihmetytti suuresti, miksi menimme muutamaksi tunniksi yöpymään mutkikkaan reitin päähän. Eikö
Vangsnesissa tai Hellassa ollut kohtuuhintaisia majoituspaikkoja?