Norja 22.-27.7.1997

Matka-Vekka: Vuonojen Norja
Matkaseurue: Emma ja Aino

HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.

Tiistai 22.7.1997 Helsinki-Turku

Lähdimme Helsingistä bussilla kello 16.55 kohti Turkua. Matkan varrella pidimme Lohjalla puolen tunnin tauon. Tulimme Turun satamaan kello 20.30, ja astuimme laivaan 45 minuuttia myöhemmin. Silja Europa-laiva lähti Turusta Tukholmaan kello 21.45. Kävimme hampurilaisella (ei hyvä) ja menimme lepäämään hyttiin.

Keskiviikko 23.7.1997 Turku-Tukholma-Oslo

Aikainen herätys laivalla, pikainen aamiainen kahvilassa - ja niin olimmekin jo ulkona laivasta ja lähdössä bussilla kohti Osloa. Matkaa oli edessä 600 km, ja lähtö tapahtui kello 7.45. Bussissa oli 42 matkalaista, aivan liikaa kiertomatkalle!

Ensimmäinen taukopaikka oli Arbogassa, jossa olimme kello 10.25-10.50. Taukopaikat oli kautta linjan valittu hyvin omituisella maulla - yleensä ne olivat isojen teiden risteyksissä olevia huoltoasemia. Ehkä Ruotsissa ja Norjassa ei sitten ole viihtyisämpiä paikkoja, joissa sellaisen määrän ihmisiä voisi kahvittaa tai syöttää. Lounastaukoa vietimme kello 12.55-13.45 Grumsissa. Bussi oli jo alkanut oikutella ja piti suuren osan ajasta karmeaa ulinaa.

Ylitimme Norjan rajan kello 15, ja siitä oli vielä vajaan kahden tunnin matka Osloon. Majoittauduimme hotelliin ja lähdimme kello 18 Oslon kaupunkikierrokselle. Tutustuimme Gustav Vigelandin patsaspuistoon. Se sijaitsee Frognerin puistossa, ja siellä on esillä yhteensä 212 Gustav Vigelandin (1869-1943) tekemää patsasta. Puisto perustettiin vuonna 1924. Kaikki muut ihmishahmot ovat alasti paitsi Vigelandin itseään kuvaava hahmo.

Lopuksi kiipesimme Holmenkollenille. Holmenkollenin mäki on valmistunut vuonna 1892, ja mäkiennätys on 127 m tältä vuodelta 1997.

Kaupunkikierroksen jälkeen kävimme syömässä pizzat italialaisessa Bella Italia -ravintolassa.

Torstai 24.7.1997 - Oslo-Balestrand

Saimme herätyksen kello 6.15 ja lähdimme Oslosta kohti vuonoja kello 7.45. Edessä oli 440 km:n taival. Kello 10:n tienoilla kävimme jonottamassa kahvia Noresundissa. Aurinko paistoi, mutta kohta matkan edetessä saimme kunnon sadekuuron.

Kello 11.20 tulimme Goliin, jonka tärkein nähtävyys on 1200-luvulla rakennetun komean sauvakirkon kopio. Alkuperäinen on siirretty Osloon Norsk Folkemuseumiin. Vietimme 4200 asukkaan Golissa myös lounastauon.

Pian alkoivat tunneliosuudet. Fretheimin tunnelista selvisimme hyvin, mutta tullessamme ulos seuraavasta viiden km:n pituisesta Flenjan tunnelista takanamme ajanut auto pysäytti meidät ja ilmoitti, että bussimme kärysi. Siinä sitten ihmettelimme tunnin verran, mitä tehdä. Saimme pysäytetyksi takaa tulevan norjalaisen bussin, joka kuskasi meidät Vinjeen saakka. Kuskimme jäi bussinsa kanssa yksin ja lupasi tulla perässä sikäli mikäli pääsee. Odotimme Gudvangenissa jännittyneinä näkisimmekö enää matkatavaroitamme vai palaisivatko ne 11428 metrin pituisessa Gudvangan tunnelissa, joka bussilla oli edessä... Tulihan se sieltä lopulta kyljet nokisina, mutta jäi sitten paikalleen. Pienten vaikeuksien jälkeen matkatavarasäilökin saatiin auki. Bussi hinattiin myöhemmin Bergeniin.

Pääsimme jatkamaan matkaa tunnin viivytyksen jälkeen. Norjalaiskuljettajamme vei meidät vanhalle Stalheimskleivi-Stalheim -tielle, joka on vajaat 2 km pitkä ja rakennettu 1824-49. Tie on Norjan jyrkin. Siinä on 13 neulansilmämutkaa ja suurin noususuhde 1:5. Tämä oli yksi matkamme kohokohdista, mitä emme olisi kokeneet suomalaisen bussin kyydissä. (Tiellä tapahtui maanvyörymä 2020-luvun alussa, ja tie suljettiin liikenteeltä kenties pysyvästi.)

Vinjestä meille järjestyi toinen norjalainen bussi, joka vei meidät seuraavaan yöpymispaikkaamme asti. Ajoimme Sogne-vuonon rannalle Vangsnesiin. Vangsnesissa asui saga-runojen sankari Fritjov, jolle Saksan keisari Wilhelm II pystytti vuonna 1913 patsaan. Sen veisti saksalainen taiteilija Max Unger. Jatkoimme lautalla ensin Hellaan ja sieltä edelleen Dragsvikiin. Sitten oli vielä kierrettävä Esefjorden ja olimmekin perillä Balestrandissa vähän kello 21:n jälkeen muutaman tunnin aikataulustamme myöhässä. Yövyimme Sygna-kesähotellissa, joka toimii talvisin oppilasasuntolana. Ihmetytti suuresti, miksi menimme muutamaksi tunniksi yöpymään mutkikkaan reitin päähän. Eikö Vangsnesissa tai Hellassa ollut kohtuuhintaisia majoituspaikkoja?

Perjantai 25.7.1997 - Balestrand-Hamar

Kello 6.45 koputettiin ovelle merkiksi, että olisi aika nousta ylös. Kello 8.30 meitä odotti järjestyksessä kolmas norjalainen bussi ja kuski. Kuski toimi samalla asiantuntevana oppaana meille, ja pääsimme nauttimaan tästä kyydistä aina Tukholmaan saakka. Ajoimme taas Esefjordenin ympäri Dragsvikiin ja otimme sieltä lautan Hellaan. Hellasta jatkoimme bussilla kohti pohjoista.

Pidimme ensimmäisen tauon 1000 asukkaan Gaupnessa. Jotkut kävivät jonottamassa kahvilassa, me kävimme turistitoimistossa, josta saimme kasan hyviä esitteitä ja karttoja. Puoliltapäivin olimme Turtagrossa, jossa pidimme pienen kuvaustauon. Turtagro on kuuluisa kiipeilykeskus. Siellä paistoi lämpimästi aurinko.

Jatkoimme pitkin Sognefjellswegeniä ja puolen tunnin ajon jälkeen tulimme matkareittimme korkeimmalle kohdalle 1430 metrin korkeuteen. Paikalla oli myös pysähdyttävä kuvausta varten. Näistä tuli todellisia pikakuvia, koska taivaalta tuli räntää ja oli KYLMä.

Lom oli lounastaukopaikkamme. Meillä oli siellä 1,5 tuntia aikaa ruokailuun ja kylään tutustumiseen. Kävimme Lomin 800 vuotta vanhassa sauvakirkossa, ja sen jälkeen lounaalla ja postikorttiostoksilla.

Kello 15.15 jatkoimme matkaa, ja seuraava taukopaikkamme oli Lillehammer. Teimme siellä kävelykierroksen viipyen kolme varttia.

Lillehammerista oli enää vajaan tunnin matka Hamariin, joka oli seuraava yöpymispaikkamme. Tulimme hotelli Astoriin kello 19.20 ja majoituimme 6. kerroksen päätyhuoneeseen, jossa oli neliöitä arviolta satakunta. Lähdimme kävelylle kaupunkiin ja kävimme hampurilaisella.

Lauantai 26.7.1997 - Hamar-Tukholma-Turku

Lähdimme Hamarista aamulla kohti Ruotsin rajaa. Pidimme Norjan puolella Kongsvingerissä puolen tunnin tauon, jonka aikana pääsimme eroon viimeisistä Norjan kruunuistamme, kun ostimme valkoiset shortsit alennusmyynnistä.

Ylitimme rajan puoli kahdeltatoista. Pidimme lounastauon lähellä Karlstadin kaupunkia kello 13.30-14.45 ja toisen tauon noin puoli viideltä jossain ties missä.

Olimme Värtanin satamassa kello 19.10. Jouduimme odottelemaan aika tovin ennen kuin laivamme lähti kohti Turkua kello 21, ja satamasta ei ollut lupa poistua!

Olipa reissu, mutta tulipa tehtyä. Totesimme palautteellamme, että Norjalaisia maisemia matkanjärjestäjä ei pystynyt pilaamaan, mutta lähes kaiken muun mikä on lomalla tärkeätä.

Sunnuntai 27.7.1997 - Turku-Helsinki

Puolenpäivän maissa olimme Helsingissä.

Kaikki Norjan matkat

Maahakemistoon
Etusivulle