Panama 3. - 17.1.2008

Aurinkomatkat: Luonnonrikkauksien Panama
Matkaseurue: Emma ja Aino

Torstai 3.1.2008 - Helsinki-Halifax-Panama

Herätys kello 3.30 ei tuntunut kivalta, mutta koska lähtö lentoasemalle Yellow Linen taksilla oli kello 4.15, ei voinut jäädä loikoilemaankaan. Lähtöselvityksessä oli 40 minuutin jono, mutta olimme niin ajoissa kentällä, että ei huolta.

Pääsimme koneeseen kello 6.40 eli hiukan myöhässä. Aikataulun mukainen lähtöaika oli 6.35. Matkaa välilaskupaikalle Halifaxiin oli 5733 km ja lentoaika 7t 25 min. Aamiaiseksi saimme munakasta, nakkeja, jugurttia, sämpylän, sulatejuustoa, teetä ja ananasmehua. Ennen Halifaxiin laskeutumista meille MYYTIIN kinkku/juustopatonkeja. Kieltämättä yllätyimme, kun emme olleet muutamaan vuoteen matkustaneet Finnairin tilauslennolla. Kello 14.25 Suomen aikaa (8.25 Kanadan aikaa) laskeuduimme Halifaxiin. Odottelimme hetkisen maihin pääsyä, koska putki oli epäkunnossa todennäköisesti pakkasen jäljiltä.

Ostimme Halifaxin kentältä suolapähkinäsekoituksen, jonka hinta hirvitti. Pikkuinen pussi maksoi 7 USDia - eivät sielläkään arvostaneet US-dollareita kovin korkealle. Toisin tuli kuitenkin olemaan perillä Panamassa, jossa 7 dollarilla sai säkillisen ruokaa.

Kello 16.15 Suomen aikaa koneemme nousi ilmaan, ja 5 tunnin ja 50 minuutin lento Panamaan alkoi. Matkaa sinne oli 4268 km. Tunnin kuluttua lähdöstä tarjoiltiin lounaaksi stroganoffia, ja tomaattisalaattia. Jälkiruoaksi oli kakkua. Matkan aikana täytimme maahantulo- ja tullilomakkeet.

Laskeuduimme Panamaan noin kello 15.00 (22.00 Suomen aikaa). Laukut olivat jo valmiina meitä odottamassa, kun olimme selviytyneet passintarkastuksesta. Matkanjärjestäjän opas oli meitä vastassa ja lähdimme bussilla kohti hotelliamme.

Kello 18 saimme tervetulotilaisuudessa ensi käden tietoa Panamasta, ja kello 18.30 menimme illalliselle hotellin ravintolaan. Ravintolassa oli älyttömän kylmä, eikä auttanut vaikka pyysimme ilmastoinnin puhallusta pienemmälle. Siinä meni ruokailun nautinto. Emma meni aika pian ruokailusta selvittyään nukkumaan, mutta Aino alkoi puhdistaa kahvinkeitintä kuumentamalla siinä muutaman pannullisen vettä. Viimein vesi oli sellaista, että siitä saattoi tehdä teetä, joka maistui vain "vähän" kahville.

Perjantai 4.1.2008 - Panama

Nukuimme yllättävän hyvin aamuun asti, vain pari kertaa heräsimme, mutta uni tuli välittömästi takaisin. Kävimme puoli kahdeksalta aamiaisella. Se oli ihan tyydyttävä muuten, mutta teetä oli mahdoton saada. Kun pyysimme teetä, saimme kahvia. Kun palautimme kahvin ja pyysimme teetä, emme saaneet mitään. Aikamme odoteltuamme menimme huoneeseemme keittämään teetä.

Kello yhdeksältä lähdimme bussilla kaupunkikierrokselle. Ajoimme ensin Panama Viejon raunioille. Kaupunki perustettiin tänne vuonna 1519 intiaanien kalastajakylän paikalle. Se oli kukoistava kauppakaupunki, kunnes vuonna 1671 walesialainen merirosvo Henry Morgan tuli ja ryösti kaupungin. Erimielisyyttä on siitä, kuka lopulta poltti kaupungin, mutta tarvittiin joka tapauksessa 175 muulia ja yli 600 orjaa kuljettämaan Morganin ryöstösaalis kannaksen yli Karibianmeren rantaan. Raunioiden vieressä on kauppa, jossa myydään San Blasin saarilla asuvien kuna-intiaanien käsitöitä.

Panama Viejosta ajoimme 8 km länteen ja tulimme Casco Viejoon. Tälle niemelle perustettiin uusi kaupunki palaneen tilalle vuonna 1673. Vuonna 1997 siitä tuli UNESCOn maailmanperintökohde. Casco Viejo on vielä suurelta osin huonossa kunnossa, mutta restaurointityöt ovat käynnissä. Kiertelimme kaupunginosassa jalkaisin. Täällä olikin parempi katsoa katua kuin katua. Jalkakäytävillä oli nimittäin kuoppia, joiden funktio ei selvinnyt. Olisi joka tapauksessa voinut käydä huonosti, jos sellaiseen olisi astunut.

Tomas Herrera oli tärkeä henkilö Panaman itsenäistymisprosessissa, ja hän on saanut nimeään kantavan aukion. Aukiolla on Herreran ratsastajapatsas. Aukion lähellä on pala kaupungin vanhaa puolustusmuuria. Kävimme tutustumassa kultaiseen alttariin San Josen kirkossa. Kirkon edessä oli vartiossa kolme turistipoliisia pikku shortseissaan. Alttari on mahonkia, joka on kullattu, ja se oli aikoinaan Panama Viejossa San Josen kirkossa. Tarinan mukaan eräs pappi keksi maalata alttarin mustaksi, kun Morgan tuli ryöstämään kaupunkia, joten Morgan jätti alttarin paikoilleen luullen sitä arvottomaksi. Koska oli vuoden ensimmäinen perjantai, alttarissa oleva luukku oli avattu. (Jospa joku osaisi kertoa tarkemmin, mistä on kysymys!)

Jesuiittakirkon ja Santo Domingon luostarin rauniot ohitettuamme tulimme viehättävälle pienelle Carlos V:n aukiolle, josta jatkoimme Ranskan aukiolle. Sen keskellä on obeliski joko niiden 22.000:n muistoksi, jotka kuolivat rakentaessaan kanavaa tai kanavan suunnittelijoiden muistoksi. Tiedä häntä mihin lähteeseen luottaa... Keltakuume ja malaria olivat yleisimmät rakentajien kuolinsyyt. Obeliskin huipulla kiekuu Gallian kukko. Aukiolta jatkoimme matkaa kukkaköynnöksin katettua käytävää, jossa kuna-intiaanit myivät mola-töitään.

Bolivar on saanut komean muistomerkin nimeään kantavalle aukiolle. Aukion laidalla on kansallisteatteri, San Fransiscon kirkko ja ulkoministeriö, joka toimii entisen fransiskaaniluostarin paikalla. Rakennusta kutsutaan nut Bolivarin palatsiksi. Seuraavaksi kävimme katsomassa, miltä presidentinlinna näyttää ulkoa. Sitten tulimme Itsenäisyyden aukiolle, joka oli ennen Plaza Mayor. Espanjalaiseen tapaan aukion laidalla on kaupungintalo ja katedraali. Aukio on myös kaikkien tärkeiden juhlien tapahtumapaikka. Perjantai-iltana aukiolla kruunattiin tulevien karnevaalien kuningatar, ja valmistelut olivat käynnissä.

Palasimme kierrokselta hotelliimme kello 12.30. Hetken lepäiltyämme lähdimme kävelemään Via Espanalle. Kävimme ostamassa pehmeän ja kevyen isohkon laukun, jossa tavaramme kulkisivat Chiriquin ja Bocas del Toron reissulla. Laukku maksoi 6.95 USDia, joten uhraus ei ollut suuren suuri. Kävimme myös lounaalla ja Rey-supermarketissa ostamassa naposteltavaa teen kanssa. Reissun jälkeen keitimme iltapäiväteetä ja lueskelimme. Myöhemmin illalla keitimme iltateet ja söimme makoisat juustosämpylät.

Lauantai 5.1.2008 - Panaman kanava

Aamiaisella meillä kävi edellisaamua parempi tuuri, ja onnistuimme saamaan teetäkin. Hyvillä mielin voimmekin lähteä kymmeneltä tutustumaan Panaman kanavaan. Ajoimme bussilla 40 minuutin matkan Gamboaan, jossa nousimme risteilyalukseemme.

Kanava avattiin liikenteelle vuonna 1914 erinäisten vaiheiden jälkeen. 1800-luvun lopulla ranskalaiset aloittivat kanavan rakentamisen, mutta yritys meni puihin. Yhdysvaltalaiset jatkoivat rakentamista 1900-luvun alussa, ja rakentaminen kesti 10 vuotta. Vuosituhannen vaihteessa kanavan hallinta siirtyi kokonaan Yhdysvalloilta Panamalle. Kanava on 80 km pitkä, ja sen läpi kulkee päivittäin 38-40 alusta. Sulkukammioiden mitat ovat jo toistasataa vuotta määränneet rakennettavien laivojen enimmäismitat (panamax). Enimmäismitat ovat: Pituus 294,1 m, leveys 32,3 m, syväys 12,0 m ja korkeus 57,91 (Americas-silta). CMA CGM Excellence on 212.00 m pitkä, 32.20 m leveä ja syväys on 12.00 m.

Alitimme Centenaria-sillan, joka valmistui vuonna 2003 Panaman itsenäisyyden 100-vuotisjuhliin. Sitä ei kuitenkaan voitu ottaa käyttöön ennen kuin tie valmistui vuonna 2005. Odottaessamme pääsyä Pedro Miguelin suluille kävimme syömässä kana-pasta-aterian laivan ravintolassa, kun oli vihreiden rannekkeiden haltijoiden lounasvuoro. Pedro Miguelin sulusta selvittyämme matka jatkui puolisen tuntia, jonka jälkeen tulimme Mirafloresin suluille. Kello 14.05 lipuimme ulos viimeisestä sulusta, ja olimme Tyynen valtameren tasalla.

Vähän ennen puolta kolmea alitimme Americas-sillan, joka oli kanavan rakentamisesta lähtien vuoteen 2005 ainoa yhteys Etelä-Amerikan ja Keski-Amerikan (ja samalla Pohjois-Amerikan) välillä. Kello 15 nousimme maihin, ja meille annettiin 45 minuuttia ostosaikaa ennen kuin matkamme jatkui bussilla. Ajelimme pitkin pengertietä kohti Panaman keskustaa. Ohitimme eri roduille pystytetyn muistomerkin sekä konferenssikeskuksen, jossa kaikki tärkeät tilaisuudet, kuten Miss universumin valinta, tapahtuvat. Ohitimme myös Arnulfo Ariasin kookkaan muistomerkin. Arias oli Panaman presidenttinä kolmeen otteeseen vuosien 1940 ja 1968 välillä, mutta joutui joka kerta sotilasvallankaappauksen uhriksi. Kävimme vielä katsomassa kanavahallinnon rakennusta, jonka edustalla on palmujen reunustama, täsmälleen sulkukammioiden kokoinen alue.

Matkaesitteessä mainittu tutustuminen Mirafloresin näyttelykeskukseen jäi jostain syystä, jota meille ei kerrottu, pois ohjelmasta. Loppupäivä kuluikin sitten taas lepäillessä ja teestä nauttiessa.

Sunnuntai 6.1.2008 - Panama-Chiriqui (Bambito)

Kiukku alkoi nousta heti aamutuimaan, kun huoneemme oven alitse oli ujutettu minibaarilasku limsasta, jota emme olleet ottaneet. Poikkeuksellisesti juoma hyvitettiin respassa eikä sitä tarvinnut maksaa. Pari kertaa olemme joutuneet maksamaan joko edellisten asukkaiden tai henkilökunnan varastamat juomat.

Puoli yhdeksältä lähdimme bussilla kohti Chiriquita. Edessä oli noin 500 km:n matka Bambitoon. Matkaesitteessä oli mainittu, että olemme Boquetessa, mutta jostain syystä, mitä ei meille kerrottu, kohde oli vaihtunut. Ylitimme Americas-sillan ja suuntasimme Interamericanaa (tie, joka kulkee Alaskasta Chileen) länteen.

Kymmenen korvilla pysähdyimmee Rey-supermarketin kohdalla ja kävimme eväsostoksilla. Ostimme kassillisen ruokaa, ja maksoimme siitä 2,72 USDia (= nykykurssin mukaan 1,85 euroa).

Noin puoli kahdeltatoista tulimme sikaripajalle, jossa ei kuitenkaan ollut toimintaa, koska oli sunnuntai. Herra isoherra ylijohtaja yritti näyttää, miten sikareja kääritään, ja jonkinlaisen tekeleen hän saikin aikaiseksi. Se tuskin kuitenkaan kelpaisi myyntiin. Olisimme kyllä mieluummin seuranneet panamahattujen valmistusta, kun sikareita kääritään niin monessa muussakin paikassa Karibialla.

Santiagossa (se on täälläkin!) pysähdyimme lounaalle. Sen jälkeen maisemat alkoivat muuttua vuoristoisemmiksi. Tunnin ajomatkan jälkeen tulimme tarkastuspisteelle. Siellä poliisi kävi vilkaisemassa bussissamme, olisiko siellä ollut kiinniotettavia. Kaikki saivat jatkaa matkaa.

Vähän ennen viittä tulimme Davidiin, jossa ensin satuimme kolaripaikalle. Jarrutusjälkien mukaan auto oli ajautunut vastaantulevien kaistalle, pyörähtänyt ympäri ja mennyt ojaan. Ilmeisesti ihmiset eivät olleet loukkaantuneet. Hulluja autoilijoita Panamassa kyllä riittää. Kävimme myös täällä Reyn supermarketissa ja ostimme lisää evästä. Täytyy ostaa, kun halvalla saa, vaikka ei tarvitsisikaan.

La Concepcionin kohdalla käännyimme pohjoiseen ja tulimme Bambito-hotelliimme kello 19.15. Kävimme illallisella, minkä jälkeen uni jo maittoikin.

Maanantai 7.1.2008 - Bambito

Lähdimme liikkeelle puoli yhdeksältä, ja bussimme pysähtyi vähän matkaa ajettuamme. Kuljettaja vaihtoi vapaalle, ja bussi alkoi hiljalleen kavuta ylämäkeen! Ilmiö on mahdollinen vain tässä tietyssä paikassa, ja tiedemiehetkin ovat kuulemma ymmällään. Kartassa paikkaa kutsutaan optiseksi harhaksi, joten ehkä kyseessä ei olekaan ylämäki, vaikka se siltä näyttää..

Ruotsalaiset ovat ehtiväistä väkeä. Eräs Janson tuli muinoin tänne ja perusti kahvitilan. Kävimme tutustumassa kahvipapujen prosessointiin ja kuulimme monista lajittelu- ja kuivatusvaiheista ennen kuin pavut ovat valmiita paahdettaviksi. Vientiin menevät pavut lajitellaan lopuksi käsin. Kierroksen jälkeen maistelimme tilan kahvia ja ostimmekin sieltä mukaan yhden paketin.

Toinen tutustumiskohteemme oli Sitio Barriles. Yksityiseltä William Fredric Houxin kahvitilalta alkoi löytyä omituisia esineitä, joilla on ikää tuhansia vuosia. Paikka on edelleen yksityisessä omistuksessa, ja tilan rouva, Houxin lapsenlapsi Edna Landau esittelee itse löydöksiä sekä trooppista puutarhaansa. Osa esineistä on museossa Panaman kaupungissa, mutta osa on edelleen tilalla. Ei taitaisi moinen onnistua Suomessa. Löydösten joukossa on mm. "tienviittoja" tai "karttoja" ajalta 600 eaa. Ne ovat kiviä, joihin on kaiverrettu tulivuoret, kylät ja tiet. Landaun tilan paikka on merkitty seremoniapaikaksi. Pieneen huoneeseen on varastoitu savi- ja kiviesineitä. Siellä on mm. kirveksiä, kuten oppaamme sanoi (kives - kiveksiä, kirves - kirveksiä, loogista!). Tilalla on toinen ylämäki-ihme. Maanjäristyksessä syntyneessä halkeamassa virtaa vesi lammesta kilometrin päähän ja 10 metriä korkeammalle! Uskoo ken tahtoo.

Ajoimme sitten komeiden maisemien läpi, useita maito- ja hevostiloja ohittaen Dos Rios-hotelliin lounaalle. Lounaan jälkeen matka jatkui Cerro Puntan kylän läpi Draculan orkideatarhaan. Dracula-orkideoiden sukuun kuuluu 118 lajia. Niitä esiintyy Andien koillisrinteillä sekä Keski-Amerikassa. Puutarhassa viipyessämme alkoi sataa, mikä olikin ainoa kunnon sade, mitä matkallamme kohtasimme. Periaatteessa ei olisi pitänyt sataa lainkaan, mutta maailmankirjat ovat sekaisin, eikä täysin kuiva kausi alkanutkaan joulukuussa kuten piti.

Olimme takaisin hotellissa kello 16 ja keitimme iltapäiväteetä, minkä jälkeen lähdimme patikoimaan. Hotellin luota ylös vuoren rinnettä johti polku, joka oli hyvin jyrkkä. Kapusimme sitä, kunnes alkoi tuntua siltä, että pimeä yllättää, ellemme palaa takaisin.

Tiistai 8.1.2008 - Bambito-Bocas del Toro

Jälleen oli aika vaihtaa maisemaa ja mennä saarelle. Yhdeksältä lähdimme jälleen bussilla liikenteeseen. Ajoimme Interamericanalle, ja vähän ajan kuluttua poikkesimme tiikkikujalle, jonka päässä oli rommitehdas. Tutustuimme rommin valmistukseen ja maistelimme tuotteita. Davidin kaupungissa asioimme jälleen Reyssä, minkä jälkeen jatkoimme matkaa ja käännyimme Chiriquin kylän kohdalla pohjoiseen kohti Cordilleran vuoristoa. Maisemat olivat edelleen upeat. Tien korkeimmalla kohdalla pysähdyimme valokuvaamaan maisemia. Tuuli oli niin voimakas, että hädintuskin pysyimme pystyssä.

Pikku hiljaa laskeuduimme kohti Karibianmerta. Seurasimme rannikkoa aina Almiranteen asti. Normaali reitti satamaan oli poissa käytöstä tietyön takia, mutta pääsimme kuitenkin kiertotietä lähelle satamaa. Kun laukkuja alettiin purkaa bussista, ryntäsi joukko pikkupoikia taskurahan toivossa kantamaan niitä satamaan. Laiturilla yksi poika oli ihmeissään laukun kanssa, kun kukaan ei tullut lunastamaan sitä häneltä. Kävi ilmi, että poika oli siepannut bussista kuljettajan laukun. Ja kuljettajahan ei tullut saareen, vaan palasi busseineen ilmeisesti Panamaan.

Jonkin aikaa odoteltuamme laiturilla pääsimme veneeseen, joka vei meidät Isla Colonille Bocas Towniin. Venematka kesti puoli tuntia. Kello 17 olimme Swans Cay-hotellissa. Saimme huoneen 122, joka ei kuitenkaan meille kelvannut. Siellä oli kaksoisvuode ja yhdet lakanat, joten edessä oli huoneen vaihto, joka onnistuikin. Uudessa huoneessa jääkaapin ovi retkotti raollaan, mutta emme antaneet sen häiritä. Meidänhän ei tarvinnut sähkölaskua maksaa. Televisiossa näkyi vain espanjankielisiä kanavia.

Kello 19 oli ohjelmassa illallinen, minkä jälkeen pelasimme korttia, kunnes väsähdimme.

Keskiviikko 9.1.2008 - Bocas Town

Edessä oli varsinainen löhöpäivä. Ohjelmassa olisi ollut meriretki, mutta olemme sellaisista saaneet tarpeeksemme, joten jäimme "kotiin".

Aamiaisen jälkeen lainasimme respasta hiustenkuivaajaa ja siistiydyimme ennen kuin lähdimme talsimaan kaupungille. Kävelimme pääkadun päähän, poikkesimme muutamalle sivukadulle, ja niin kaupunki oli käytännöllisesti katsoen nähty.

Kun tulimme takaisin hotellille, internet-koppi näytti olevan vapaa, ja niin kävimme surffailemassa. Tärkein homma oli tarkistaa, mitä siellä sanottiin Costa Rican puolella Puerto Viejossa olevasta kasvitieteellisestä puutarhasta. Meidän oli tarkoitus pistäytyä naapurivaltiossa seuraavana päivänä. Valitettavasti lähteemme osasi kertoa, että puutarha on avoinna vain perjantaista maanantaihin, joten torstaina se on suljettu.

Kävimme vielä katsomassa, miltä hotellimme toinen uima-allasalue ja baari näyttävät. Sen jälkeen palasimme "oman" altaamme äärelle pelailemaan ja ratkomaan ristikoita. Myöhemmin iltapäivällä kävimme syömässä pitsat kaupungilla.

Kun oppaamme palasi porukoiden kanssa hotellille, saimme tarkemmat koordinaatit seuraavan päivän Costa Rican matkaa varten. Lisäksemme lähdössä oli kolme muuta matkalaista, ja lähtö olisi veneellä laiturista kello 6.30.

Torstai 10.1.2008 - Bocas del Toro-Costa Rica-Bocas del Toro

Oli herättävä puoli kuudelta, että pääsimme lähtemään kello 6.15 kohti venelaituria. Edessä oli ensin puolen tunnin venematka Almiranteen, eli samaan kaupunkiin, josta nousimme Bocas del Toroon tullessamme veneeseen. Almirantessa taksi odotteli meitä, ja edessä oli 50 minuutin matka rajalle. Kyyti olikin melkoista. Läheltä piti ettei pelottanut.

Ennen rajasiltaa meidän oli ylitettävä toinen silta autolla. Ajelimme rekan perässä ja odotimme, koska silta pettää allamme, miin huonolta se näytti. Vieressä oli työmaa, jossa väsättiin uutta siltaa.

Rajalla jouduimme hetken odottelemaan rajan aukeamista, mikä tapahtui kello 8. Passiimme lyötiin lähtöleimat, ja astuimme sillalle. Siellä ei auttanut paljoa vilkuilla ympärilleen, kunhan piti huolen, ettei astunut tyhjän päälle. Ihmisen mentäviä aukkoja oli yllin kyllin. Sillan puolivälissä kyltti kertoi saapumisestamme Costa Ricaan.

Costa Rica

Noin kello 14 olimme jo takaisin Panamassa. Sillalla koimme lähes kauhun hetkiä, kun vastaamme tuli iso rekka. Sillalla oli jalankulkijoita varten väistötasanteita, mutta ne olivat epämääräisen rikkinäisiä ja ruosteisia. Ei naurattanut yhtään, mutta ajateltiin, että eivät ne juuri meidän kohdallamme voi tippua jokeen. Ja kyllähän silta on todennäköisesti vieläkin käytössä, kun sortumisesta emme ole kuulleet. Ja onneksi ei tullut juna...

Tovin passijonossa odoteltuamme taksimatka kohti Almirantea alkoi. 50 minuutin kuluttua olimme tutulla laiturilla, ja venematka Isla Colonille alkoi. Olimme hotellissa jo vähän kello 16:n jälkeen.

Perjantai 11.1.2008 - Bocas Town

Nyt oli jo toinen päivä ilman "virallista" ohjelmaa! Lähdimme tallustelemaan aamupäivällä pohjoisen suuntaan eli kohti uimarantaa. Kolme varttia talsittuamme halusimme kylmät juomat. Ensimmäisestä baarista ei saanut limsaa, ja toisesta baarista ei saanut olutta. Luovutimme ja tyydyimme vesipulloihimme.

Pistäydyimme Bocasin hautausmaalla. Eläviä kukkasia haudoilla ei juuri näkynyt, mutta tekokukkia sitäkin enemmän. Jotkut haudat oli peitetty kauttaaltaan tekokukkiin. Aika roisin näköistä.

Kävimme kurkkaamassa, miltä lentoasemarakennus näyttää. Sieltä sitten lähdimme seuraavana päivänä mantereelle. Supermarketista kävimme ostamassa jäätelöä ja lisää vettä. Loppuiltapäivän vietimme uima-allasterassillamme. Illalla pakkasimme laukkumme

Lauantai 12.1.2008 - Bocas del Toro-Gamboa

Ajoimme aamutuimaan taksilla parisataa metriä Bocas del Toron lentoasemalle. Air Panaman vaatimus oli, että ruumaan menevä laukku ei saa painaa yli 12 kg. Tätä silmällä pitäen, olimme ostaneet kevyen kassin Panamasta ja jättäneet ison kovan laukkumme Gamboaan toimitettavaksi.

Kahdeksalta nousimme Fokker F-27 Series 500-koneeseen, ja kohta tunnin lento Panamaan (Albrookiin) alkoi. Lennon aikana tarjottiin joku croissantin tapainen leivonnainen ja mehua.

Albrookista ajoimme bussilla Gamboaan. Matkalla kävimme Rey-supermarketissa täydentämässä ruokavarastojamme. Meillä oli Gamboassa majoitus huoneistohotellissa, ja huoneistoon kuului keittiö kahvinkeittimineen ja mikroaaltouuneineen.

Koska emme vielä saaneet huoneitamme, vietimme aikaa hotellin allasalueella. Meiltä tentattiin huoneennumeroa, mutta sitähän meillä ei vielä ollut. Vartija päästi meidät kuitenkin läpi.

Kello 13.30 lähdimme viidakkohissille. Ajoimme hisseille hotellin kumipyöräisillä minijunilla. Nousimme 6 hengen hisseillä oppaiden kanssa aika pitkän matkan ylös kukkulalle, minkä jälkeen kiipesimme jalan näköalatorniin. Tornista oli näkymät mm. kanavalle ja Chagres-joelle. Apinat hyppivät puissa tornin ympärillä. Täällä termiitit ja muurahaiset tekevät pesänsä puihin, mikä kuulosti oudolta. Pensaissa kasvoi komeita pusuhuulia ja kolibrit pörräsivät kukissa.

Kello 15.30 olimme jo saaneet huoneistojemme avaimet ja koko komeus paljastui meille. Asuimme 1900-luvun alussa kanavanrakennusinsinööreille rakennetuissa taloissa. Pihassamme asusteli valkonenäkoateja (Nasua narica), jotka ovat puolikarhuja. Meillä oli iso olohuone, kaksi makuuhuonetta ja keittiö. Mikä täällä oli asuessa! Laitoimme ruokaa ja nautimme olostamme.

Sunnuntai 13.1.2008 - Apinasaari

Kello kymmenen jälkeen ajelimme minijunalla Chagres-joen varteen, josta matka jatkui veneellä. Päämääränämme oli Apinasaari, jossa oli tarkoitus tavata ainakin valkonaamaisia kapusiiniapinoita (Cebus capucinus). Alitimme Chagres-joen ylittävän sillan ja tulimme Panaman kanavalle. Matkalla bongasimme mm. valkoisia isokokoisia haikaroita, pelikaaneja sekä kaimaaneja köllöttelemässä kanavan rannalla. Näimme myös mölyapinoita, puhumattakaan sitten niistä kapusiiniapinoista. Kun apinat oli nähty, bongasimme vielä laiskiaisen roikkumassa puussa.

Kun rantauduimme, huomasimme rannalla aivan lasten leikkikentän vieressä alligaattoreiden sukuun kuuluvan varsin isokokoisen kaimaanin. Ilmeisesti niiden ruokavalioon ei kuulu aivan ihmisenkokoiset nisäkkäät.

Veneretken jälkeen menimme tutustumaan hotellialueella olevaan näyttelyalueeseen. Siellä oli omat talot kaloille, matelijoille ja perhosille. Yritimme saada kuvaa kauniista aika isokokoisesta sinisestä perhosesta (Morpho Azul), joita oli perhostalossa paljon. Ne olivat kuitenkin niin levottomia, etteivät olleet hetkeäkään paikallaan, että kuvaus olisi onnistunut. Alueella oli myös orkideatarha.

Paluumatkalla ajattelimme poiketa hopeakylän ruokakaupassa. Tovin kauppaa etsittyämme löysimme sen ja täydensimme vesi- ja ruokavarastojamme. Seurasimme aika tovin muurahaisten puuhia, kun ne kantoivat pesätarvikkeita tieltä metsään. Jonkun keltakukkaisen puun kukkien terälehdet saivat kyytiä tuhansilta muurahaisilta. Polku johti ojan poikki olevaa puunoksaa pitkin viidakon puolelle. Jäi arvoitukseksi, mihin niiden keltainen pesä oli tekeillä tai mihin muuhun tarkoitukseen terälehtiä kerättiin.

Laittamamme lounaan jälkeen kävimme vielä pienellä kävelylenkillä ennen kuin menimme hotellin baariin juomaan hotellin tarjoamat rommipunssit.

Maanantai 14.1.2008 - Embera Drua-kylä

Kahdeksalta aamulla lähdimme bussilla Kohti Chagresin kansallispuistoa ja Chagres-joen yläjuoksua. Ajoimme bussilla aina Alajuela-järvelle asti, koska sen ja kanavan välissä on pato, jota ei voi veneellä ylittää. Alkumatkasta juutuimme liikenneruuhkaan, mutta kuskimme ratkaisikin asian tekemällä sivutiellä U-käännöksen ja valitsemalla toisen tien. Pysähdyimme jälleen kerran paikallisen Prisman (= Rey-supermarketin) kohdalla ja teimme täydennysostoja.

Kello 9.50 tulimme Chagresin rantaan ja nousimme yhdestä puusta veistettyihin kanootteihin. Puoli tuntia kului kanoottimatkaan, jota ei tehty meloen vaan etenimme 6,5 kilometriä proosallisesti moottorivetoisesti. Ohitimme kaksi pienempää Embera-intiaanien kylää ja rantauduimme kolmannen, Embera Drua-kylän kohdalla. Kylän väki oli pukeutunut parhaimpiinsa meitä odotellessaan. Miehet ja pikkupojat käyttävät lannevaatetta ja naiset nykyään lannevaatteen lisäksi rinnat peittävää korua.

Emilio Caisamo perusti kylän vuonna 1975 poikiensa kanssa. Pojat toivat vaimonsa kylään, ja pikku hiljaa sinne muutti muitakin perheitä. Nykyään kylässä on noin 80 asukasta. Hallinto on jaettu kyläpäällikön eli Nokon, varapäällikön, sihteerin, rahastonhoitajan ja eri komiteoiden kesken. Koska kylä on keskellä kansallispuistoa, heidän toimintaansa on rajoitettu rankasti. Kotieläiminä voi pitää vain kanoja, ja he voivat viljellä ainoastaan maissia, papuja ja riisiä. Kylässä alettiinkin tehdä käsitöitä myyntiin. Tämän kylän erikoisuuksina ovat korujen lisäksi pienet taidokkaan puuveistokset ja punotut vadit, lautaset ja purnukat. Palmusta saatavat punontatarvikkeet värjätään luonnosta saaduilla väreillä. Työt ovat kauniita, mutta myös kalliita.

Meille tarjottiin kylässä kalalounas, minkä jälkeen kyläläiset esittivät tanssejaan. Halukkaat voivat käydä joessa uimassa ennen kuin paluumatka kanooteilla alkoi.

Kylän poppamies antoi meille evääksi kokapensaan lehtiä, joita sitten ohjeen mukaan pureskelimme bussissa. Sillä oli pistelevä ja jonkin verran puuduttava vaikutus suuhun, ja sitä kuulemma käytetäänkin hammassärkyä helpottamaan. Vaikutus ei kestä montaa minuuttia.

Hotelliin päästyämme keitimme iltapäiväteetä ja pelasimme korttia. Illalla hotellin aulassa oli kansantanssiesitys, jota kävimme seuraamassa. Iltapalaksi valmistimme nuudeleita.

Tiistai 15.1.2008 - Panama Cityyn

Meillä oli koko aamupäivä vapaata, koska lähtö bussilla Panamaan oli vasta kello 12. Onneksi, koska Emma oli huonovointinen. Näin hän ehti parantua ennen kuin oli lähdettävä.

Kävimme ensin käsityökeskuksessa, josta useimmat lähtivät nyssyköiden kanssa. Sitten oli vuorossa valtavan iso Albrookin ostoskeskus, josta ei myöskään voinut lähteä tyhjin käsin. Aino sai mm. kaprit. Ihmettelimme suuresti vaateliikkeiden näyteikkunoissa olevien mallinukkien muotoja. Emme ole muualla nähneet moisia, eivätkä vaatteetkaan istuneet sellaisten päällä. Queer

Puoli viiden korvilla olimme vanhassa tutussa Crowne Plaza hotellissa, mutta tällä kertaa saimme huoneen 5. eli Executive-kerroksesta. Samassa kerroksessa oli lounge, jossa tarjottiin ilmaista pikkupurtavaa, olutta, viiniä, limsaa, teetä ja kahvia kello 18-20. Menimme oitis sinne ja täytimme vatsamme maistuvilla friteeratuilla juustotangoilla, erilaisilla muilla juustoilla ja leikkeleillä. Meidän lisäksemme loungessa oli vain yksi mieshenkilö.

Keskiviikko 16.1.2008 - Panama City, Bahai-temppeli

Nautimme aamiaisen rauhallisessa, neljän aamiaispöydän loungessa. Oli todella nautinto saada syödä se siellä, varsinkin kun kuulimme myöhemmin, minkälainen hässäkkä varsinaisessa aamiaisravintolassa oli ollut.

Vähän ennen kymmentä otimme kadulta taksin ja ajoimme 35 minuutin matkan bahai-temppelille. Emme ole varmaan koskaan pelänneet autossa niin kuin tällä matkalla. Kuski ajoi kuin mielipuoli, ohitellen ja kiilaillen koko ajan. Musiikki soi täysillä, eikä autokaan ei ollut viimeisen päälle kunnossa. Mm. nopeusmittari näytti koko ajan nollaa...

Bahai-uskon perustaja oli persialainen Baha'ullah (1817-1892). Häntä pidetään viimeisimpänä Jumalan sanansaattajana. Muita sellaisia ovat mm. Abraham, Mooses, Buddha, Zarathustra, Jeesus ja Muhammed. Opin keskeisin teema on, että koko ihmiskunta on samaa lajia ja että on tullut sen maailmanlaajuisen yhdistymisen aika. Maailmassa on noin 6 miljoonaa bahaita, Suomessa noin 700. Temppeleitä on seitsemän, ja Chilen Santiagoon on tulossa kahdeksas.

Yhdeksänsakarainen tähti on yksi bahain tunnuksista, ja temppelinkin pohja on sen muotoinen. Temppeli on kukkulalla hyvin kauniilla paikalla ja se on yksinkertaisen kaunis rakennus. Rakennusmateriaali on tuotu Japanista ja Italiasta, ja se valmistui vuonna 1972.

Pääsimme vielä saman taksi kyydissä ehjinä takaisin kaupunkiinkin. Kävimme ostamassa muutaman kivan kartan alueista, joilla olimme käyneet. Tarvitsimme myös lisää vettä sekä postimerkkejä. Posti löytyikin Concorde-ostoskeskuksesta. Se oli huone täynnä lokeroita, ja tiskin takana oli kolme vihaisen näköistä naisvirkailijaa, joista yksi palveli. Jonossa ennen meitä oli noin 7-8 henkilöä, joista pari luovutti, kun jono ei edennyt mihinkään. Me seisoimme sisukkaasti ja pääsimmekin luukulle sitten joskus. Näin saimme merkit kortteihimme, jotka jätimme laatikkoon saman tien.

Illalla oli ohjelmassa päätösillallinen, jonka nautimme hotellin uima-altaan äärellä.

Torstai 17.1.2008 -

Kävimme taas Executive loungessa aamiaisella, minkä jälkeen lähdimme kävelemään Avenida Balboalle. Urraca-puistossa ihmettelimme monia pystejä, joista harvoista selvisi, keitä herroja ne esittivät. Päämääränämme oli käydä katsomassa herra Balboan muistomerkkiä, mutta muistomerkin ympäristö oli myllerryksessä ja siinä oli vielä korkea aita edessä, joten ei siitä oikein mitään käsitystä saanut. Tulipahan kuitenkin tehtyä lenkki.

Olimme yhdeltätoista takaisin hotellissa, pakkasimme laukkumme ja kävimme suihkussa. Laukut tultiin hakemaan kello 12. Sen jälkeen keitimme teetä ja söimme juustoleivät.

Kello 13 lähdimme bussilla lentoasemalle. Kentällä kaikki sujui suunnitelmien mukaan. Koneemme pääsi liikkeelle kello 15.30, ja 4268 km:n ja 5 tunnin ja 5 minuutin lento Halifaxiin alkoi. Ensimmäinen tyrmistys koneessa koettiin, kun kuulutettiin MYYNNISSä olevan (ilmeisesti) torstain Ilta-Sanomia kolmen euron kappalehintaan! Normaalihinta Iltasanomilla on 1,20 euroa. Miten Finnair kehtaa? Ei tarvinnut ostaa. Lounaaksi tarjottiin kanaa ja riisiä.

Kello 20.45 Panaman aikaa (21.45 paikallista) laskeuduimme Halifaxiin, missä viivyimme taas tunnin verran. Halifaxista lähdettyämme tarjottiin illallinen, joka oli kanaa ja riisiä. Ei maistunut, joimme vain teetä. Mitään muuta ei sitten 7,5 tunnin lennolla tarjottukaan lukuunottamatta aamuista vesilasillista. Onko kurjista pitkistä lennoista vielä tieten tahtoen tehtävä entistäkin kurjempia? Halvimmillaan Panaman matka maksoi 1845 euroa. Olisiko moni jättänyt lähtemättä, jos matka olisi maksanut Ilta-Sanomien ja aamiaisen (tai edes aamuteen) verran enemmän?

Laskeuduimme aikatalun mukaisesti Suomen aikaa puolilta päivin, Panaman aikaa kello viisi Helsinki-Vantaalle.

Kaikki Panaman matkat

Maahakemistoon
Etusivulle