Lima-Yucay-Cusco-Puno-La Paz-Lima 20.2.- 4.3.2015

Olympia: Andien aarteet, Peru ja Bolivia
Matkaseurue: Emma, Aino ja Päivi (ja 16+1 muuta)




HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.

Perjantai 20.2.2015 - Helsinki-Amsterdam-Lima

Olimme matkalla länteen, joten perinteisesti lähtö oli anivarhain aamulla. Taksi tuli noutamaan meitä kello 4.40. Lennon KL1164 lähtöaika oli 7.05, ja se pääsi lähtemään parikymmentä minuuttia myöhässä kohti Amsterdamia. 2,5 tunnin lennon aikana tarjottiin juomien kera juustoleivät ja keksit.

Amsterdamissa meillä oli tuhlattavana 3,5 tuntia, josta suuri osa kuluikin passintarkastuksessa ja turvatarkastuksissa. Lähtö viivästyi jonkin verran, mutta vähän yhden jälkeen paikallista aikaa päästiin taas jatkamaan matkaa. Yli 12 tunnin päivälento on aika puuduttava, mutta ruokia ja juomia tarjottiin sopivin väliajoin. Seitsemän (19) jälkeen laskeuduimme Liman Jorge Chávezin kansainväliselle lentokentälle. Tunnissa selvisimme bussiin, joka kuljetti meidät 16 km:n matkan hotelliimme. Matkalla meitä varoiteltiin ryöstöistä, huijauksista, takseista, ravintoloiden hitaasta palvelusta ja ties mistä.

Hotelliin päästyämme saimme teetä ja keksiä, emmekä muuta kaivanneetkaan.









Lauantai 21.2.2015 - Lima-Cusco-Urubamba

Kauaa emme Limassa viihtyneet. Aamulla oli herätys puoli seitsemältä, ja kahdeksalta olimme lähdössä takaisin lentokentälle. Koneeseenjonotustapoja on monenlaisia, ja täällä koimme taas omituisen. Muodostimme kaksi eri jonoa, riveillä 1-14 istuvat yhdessä ja taaempana istuvat toisessa jonossa. Piti olla tarkkana, että oli oikeassa jonossa. Sitten alkoi koneeseennousukorttien tarkastus ja eteneminen bussiin, joka vei koneeseen. Molemmat jonot purettiin samanaikaisesti, joten bussissa olimme siis sekaisin.

Lento Cuscoon kesti vain vähän yli tunnin, mutta taas ehdittiin tarjoiluvaunut kierrättää. Saimme pähkinöitä, suklaapatukan ja keksiä teen ja virvoitusjuomien kanssa. Maistoimme ensimmäisen kerran keltaista Inca Kolaa, joka ei ennakkovaroituksista huolimatta ollut pahaa. Inca Kola on Perun myydyin virvoitusjuoma, ja sen pääasiallinen makuaine on sitruunaheinä. Se kehiteltiin vuonna 1935 Liman 400-vuotisjuhliin.

Cusco, inkojen ajan vanha pääkaupunki on Andien rinteillä, noin 3300 m korkeudessa. Asukkaita on noin 300000 - 400000, ja kaupunki liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1983. Olimme kaupungilla vain sen verran, että saimme vaihdetuksi rahaa ja käydyksi lounasvälipalalla. Ajelimme Kristus-patsaalle, jonka palestiinalaiset pakolaiset lahjoittivat vuonna 1948 Cuscon kaupungille. Sen esikuvana on Rio de Janeiron patsas, josta se on kooltaan noin kuudesosa.

Cuscon maisemia ihailtuamme ajelimme Awana Kanchan laamatilalle katselemaan laamoja, erilaisia alpakoita, vikunjoja ja guanakoja. Siellä esiteltiin luonnonaineita, joilla villalankoja värjättiin sekä valmistettiin villasta käsitöitä.

Matka jatkui Yucayn kylään, jossa majoituimme Tambo del Inca -hotelliin, eikä ohjelmassa ollut enää muuta kuin illallinen puoli kahdeksalta.











Sunnuntai 22.2.2015 - Pisac, Ollantaytambo

Sunnuntaipäivän vietimme inkojen pyhässä laaksossa, Urubambajoen alueella. Aamu oli verkkainen, kun lähdimme hotellista vasta yhdeksältä. Ajelimme Pisacin vilkkaille markkinoille, joille ympäristön asukkaat ja viljelijät kokoontuvat sunnuntaisin ostamaan ja myymään tuotteita. Markkina-alueella on runsaasti käsitöitäkin myytävänä, ja kai sieltä muutama alpakanvillainen työ lähtikin ryhmämme mukaan. Saimmekin ensin oppitunnin siitä, miten erottaa 'baby alpacan' 'maybe alpacasta'. Kävimme myös seuraamassa hopeatöiden valmistamista. Meidän mukaamme ei onneksi tälläkään kertaa tarttunut mitään.

Markkina-alueen vieressä oli kirkko, jossa oli alkamassa sunnuntain jumalanpalvelus. Sinne oli menossa joukko kansallisiin asuihin pukeutuneita nuoria, jotka soittaa lurauttivat simpukkasoittimillaan sävelet ennen kirkkoon astumistaan. Mittailimme vielä torin ympäristön katuja ennen kuin jatkoimme matkaa kohti välipalapaikkaa. Maistelimme paistettua marsua, perulaista juhlaruokaa, jota on syöty Andeilla ennen espanjalaisten tuloa. Maistelu tapahtui Lamayn kylässä, jonka pääkadun varrella on marsuravintoloita vieri vieressä.

Alueella oli vietetty karnevaaleja jo viikon, ja nyt oli päätöspäivä. Tapahtumia näkyi olevan vähän joka kylässä. Monien talojen kohdalla oli muovinen tai kankainen lippu liehumassa kepin päässä. Se oli merkkinä siitä, että talossa oli myynnissä chichaa eli kotona maissista valmistettua oluentapaista juomaa. Lähes joka talon katonharjalla oli 'Torito de Pucara' eli esinekokoelma, jossa oli vähintään kaksi sarvipäänautaa (lehmiä vai härkiä, ei selvinnyt) ja risti. Lisäksi siinä oli usein pulloja ja monenlaista pikkukamaa. Alun perin koristeilla palvottiin inkojen maaäitiä eli Pachamamaa, ja risti on lisätty myöhemmin.

Kävimme lounaalla Yucayssa Mixtura Valle -ravintolassa. Ilma oli lämmin ja kaunis, joten istuimme ravintolan puutarhassa. Buffet-pöydässä oli tarjolla mm. alpakkaa, jälkiruokana mm. tumman violetista maissista valmistettua kiisselimäistä mazamorra moradaa.

Teimme kävelykierroksen Ollantaytambon kapeilla kujilla ja kurkistimme taloon, jossa juoksenteli lauma syötäväksi kasvatettavia marsuja. Karnevaalien päättäjäispäivän riemuihin kuului myös vesileikit. Lapset kastelivat toisiaan heittämällä ämpärillisiä vettä toistensa päälle. Ollantaytambo oli espanjalaisten tullessa inkojen tärkeimpiä tukikohtia. Katselimme vain kauempaa hyvin säilyneitä raunioita ja pengerryksiä. Keskusaukiolla törmäsimme taas karnevaalitunnelmaan, kun sinne tuli tanssiva serpentiinen koristeltu ihmisjoukko, kun olimme astumassa bussiin.

Kävimme vielä tutustumassa chicha-juoman valmistukseen ja maistelimme sitä ennen kuin menimme hotelliimme. Päivällinen oli taas hotellissamme puoli kahdeksalta.











Maanantai 23.2.2015 - Urubamba-Machu Picchu-Cusco

Saimme herätyksen puoli kuudelta ja lähdimme hotellista seitsemältä. Edessä oli matkan kohokohta, käynti Machu Picchussa. Ajelimme Ollantaytambon rautatieasemalle, jossa nousimme junaan. Juna lähti kahdeksalta, ja matka kesti puolitoista tuntia. Rata seuraili Vilcanota-jokea, ja ryhmällämme oli käytössä kokonainen vaunu. Matka sujui maisemia katselleen ja tarjottuja välipaloja nautiskellen. Viimeinen osuus matkasta mentiin bussilla.

Alkoi kiipeäminen ylöspäin epätasaisia ja erikorkuisia portaita ja rappusia pitkin. Välillä piti jäädä puuskuttamaan ja juomaan vettä poishiotun tilalle. Pettymykseksemme maisema oli pilvien peittämä, mutta kun jatkoimme matkaa, taivas aukeni ja näimme taustalla sokeritoppaa muistuttavat vuorenhuiput ja edessä inkojen kadonneen kaupungin, Machu Picchun.

Yhdysvaltalainen tutkija Hiram Bingham löysi paikallisten asukkaiden avulla Machu Picchun rauniot vuonna 1911. Machu Picchu on ketšuaksi Machu Pikchu ’vanha vuori’ tai ’vanha huippu’, ja se tunnetaan myös nimellä Inkojen kadonnut kaupunki. Machu Picchun rakentaminen alkoi noin vuonna 1440. Kaupunki käsitti noin 200 rakennusta, joista pääosa oli asuinrakennuksia. Joukossa oli myös julkisia rakennuksia, kuten temppeleitä ja varastoja. Machu Picchussa ja sen ympäristössä arvioidaan olleen noin 1200 asukasta. Bingham ei ollut arkeologi, ja häntä syytetäänkin asiantuntemattomuudesta kaivauksissa.

Saimme tutustua myös paikalliseen eläimistöön. Laamaeläinten lisäksi raunioilla kyyhötti perun vuoriviskatsa. Se on tsintsillojen heimoon kuuluva jyrsijä, joka muistuttaa ulkonäöltään kaniinin ja oravan risteymää. Toinen ruohikossa hiippaileva eläin oli pitkähäntäinen koati eli nenäkarhu. Kierreltyämme raunioilla kolme tuntia olimme ansainneet lounaan, jonka nautimme buffet-pöydästä. Bussikyydillä sitten rautatieasemalle ja junalla Ollantaytamboon. Välipalatarjoilun lomassa junassa oli muotinäytös ostosmahdollisuuksineen.

Ollantaytambosta jatkoimme bussilla Cuscoon ja saavuimme Palacio del Inka -hotelliin vähän ennen kahdeksaa.











Tiistai 24.2.2015 - Cusco

3300 metrin korkeudella sijaitseva Cusco oli inkojen pääkaupunki 1100-luvulta 1500-luvun alkuun eli espanjalaisten tuloon asti. Tiistaipäivän Cuscossa aloitimme kierroksella Koricancha-aurinkotemppelissä (Koricancha = kultainen piha), jonka seinät olivat muinoin kullalla ja jalokivillä päällystetyt. Siellä intiaanit palvoivat aurinkoa, Intiä ja kuuta, Qillaa. 1500-luvulla espanjalaiset konkistadorit tulivat Francisco de Pizarron johdolla ryöstämään inkojen kalleuksia ja yrittämään kääntää heidät katolisiksi. Ryöstämisen lisäksi espanjalaiset purkivat osan temppelistä ja rakensivat näin saaduista kivistä temppelin päälle Santo Domingon katedraalin. Monet maanjäristykset ovat vahingoittaneet katedraalia, mutta taidokkaasti rakennetun temppelin rauniot ovat säilyneet vahingoittumattomina.

Cuscon ulkopuolella oli inkojen päälinnoitus Sacsayhuaman eli "Tyytyväinen kotka". Se on rakennettu vuorelle 3700 metrin korkeuteen, josta on hyvät näkymät Cuscon kaupunkiin. Linnoitus valmistui noin 60 vuoden työn tuloksena vuonna 1508. Kolme rinnakkain olevaa muurin rauniota kuvaavat inkojen kolmea tasoa: maanalainen käärme, maanpäällinen puuma ja taivaan kondorikotka. Uloimman muurin suurimmat kivet ovat melkein 9 metriä korkeita.

Ajelimme takaisin kaupunkiin ja kävimme vielä tutustumassa katedraaliin, jonka espanjalaiset rakensivat Viracochan palatsin paikalle. Viracocha oli yksi inkojen tärkeimmistä jumalista. Marcos Zapata eli 1700-luvulla ja maalasi oman versionsa Viimeisestä ehtoollisesta. Maalauksessa Jeesus opetuslapsineen nauttivat ateriaa, joka on kokonaisena grillattu marsu ja juovat inkamaljoista maissiolutta. Juudaksella on konkistadori Pizarron kasvot.

Kävimme lounaalla keskusaukion reunalla olevassa ravintolassa, missä ruoka huuhdottiin alas pisco sourin ja inka colan avulla. Meille tarjottiin elävää musiikkiakin, mutta emme olleet kiinnostuneita. Pojat alkoivat soittaa heti, kun olimme lähdössä pois.

Pienen kävelykierroksen, mm. Kusipata-aukion kautta, jälkeen menimme hotelliin.











Keskiviikko 25.2.2015 - Cusco-Puno

Herätys kuudelta ja lähtö kohti rautatieasemaa kello 7.20. Edessä oli noin 10 tunnin junamatka Andean Explorerilla. Aika ei tullut pitkäksi maisemia katsellessa ja tarjoilusta nauttiessa. Tunnelma oli melkein kuin Idän pikajunassa komeine tarjoilijapoikineen.

Kymmeneltä meille tarjoiltiin välipala, ja puoli yhdeltätoista olimme jo baarivaunussa pisco sourilla. Seurasimme siellä musiikki- ja tanssiesitystä sekä muotinäytöstä.

Kello 12.45 pysähdyimme jaloittelemaan radan korkeimmalla kohdalla La Rayan solassa, joka on yli 4300 metrin korkeudella merenpinnasta. Junaan palattuamme oli vuorossa kolmen ruokalajin maittava lounas.

Vähän ennen viittä saimme kuohuviinilasilliset, kun olimme tulleet Juliaca-nimiseen kaupunkiin. Sen läpi junaileminen olikin erikoista. Junarata kulki keskellä markkina-aluetta, jota riitti ja riitti. Vielä oli teetarjoilu pikkupurtavien kanssa ennen kuin tulimme Punoon kuuden jälkeen.

Puno on Titicaca-järven rannalla 3800 metrin korkeudella. Asukkaita arvellaan olevan 120000-200000. Majoituimme Libertador-hotelliin.











Torstai 26.2.2015 Puno-Copacabana-Titicaca

Puoli viideltä oli herätys ja aamupalan jälkeen kello 6.10 lähtö kohti uusia seikkailuja ja uutta maata. Auringonnousu Titicacajärven ja pilvien takaa oli dramaattinen näky.

Vajaat kolme tuntia ajelimme vaihtelevien maalaismaisemien halki Bolivian rajalle. Kvinoaviljelmät loistivat violetinpunaisina. Sitä on viljelty Andeilla 5000 vuotta, ja nyt on kehitetty Suomessakin menestyvä lajike. Kvinoa on hyvin proteiinipitoinen ruokakasvi, jota keliakiaakin sairastavat voivat syödä.

Tulimme Yunguyon kaupunkiin, missä toimitettiin Perun puoleiset rajamuodollisuudet. Sen jälkeen kävelimme Bolivian puolelle passintarkastukseen. Bolivialainen bussi odotteli meitä, ja matka jatkui Copacabana-nimiseen kaupunkiin. Se on noin 6 000 asukkaan kaupunki ja sijaitsee 3 840 metrin korkeudella. Kaupunki on eräs tärkeimmistä pyhiinvaelluskohteista latinalaisessa Amerikassa. Kävimme kirkossa, jossa sijaitsee kuuluisa Copacabanan neitsyt. Rio de Janeiron kuuluisa ranta on nimetty tämän neitsyen mukaan. Kirkon edessä kadulla oli jono kukin koristeltuja autoja, jotka oli tuotu sinne siunattaviksi. Täytyyhän perheen uusi auto siunata.

Kävelimme markkina-alueen kautta satamaan, jossa meitä odotti katamaraani, jossa asuisimme seuraavan päivän iltapäivään asti. Söimme lounaan ja ahtauduimme pieneen hyttikopperoon tavaroinemme. Katamaraani lähti liikkeelle ja pysähdyimme Aurinkosaaren rantaan. Aurinkosaari on tärkeä paikka, koska legendan mukaan aurinko syntyi siellä - ja auringon jälkeen myös ensimmäiset inkat Manco Capac ja Mama Huaca.

Vähän ennen kolmea lähdimme liikenteeseen ja pääsimme kyläläisten soittelun ja tanssin säestyksellä shamaanin vastaanotolle. Soittelu muistutti hyvin läheisesti nokkahuilun soiton harjoittelua. Saimme uhrien myötä sellaiset siunaukset, että kaikki sujui loppumatkasta vielä entistäkin paremmin. Sitten soutuveneeseen kukkaseppeleet kaulassa. Varttitunnin soutelun jälkeen rantauduimme ja patikoimme takaisin laivalle, osan matkaa possujen kanssa ritirinnan, aaseja, alpakoita, laamoja ja lampaita väistellen.

Illallisen yhteydessä oli vielä kyläläisten soittelu- ja tanssahteluesitys.











Perjantai 27.2.2015 - Titicaca-La Paz

Aamulla ei ollut hoppua mihinkään, koska kello 8 tarjotun aamiaisen jälkeen ohjelmassa oli patikointia vasta kello kymmeneltä.

Titicacajärven pituus on 190 kilometriä. Vastarantaa ei näy. Kaksi kolmasosaa järvestä on Perun puolella ja yksi kolmasosa Bolivian puolella. Titicaca sijaitsee korkeammalla eli noin 3800 m mpy kuin yksikään toinen järvi, jossa on säännöllistä laivaliikennettä. Ympärillä olevat lumipeitteiset Andien huiput kohoavat yli 6000 metriin. Järven syvin paikka on 280 metriä, mutta vedenpinnan korkeus vaihtelee useita metrejä jokien tuoman vesimäärän mukaan. Titicacan vesi on lievästi suolainen. Siihen laskee monta jokea, mutta sillä itsellään on vain yksi laskujoki järven eteläpäässä. Se oli inkojen pyhä järvi.

Aino jäi laiskottelemaan laivalle, kun muut lähtivät kiipeämään kohti inkaraunioita. Retkellä käytiin myös museossa ja kasvitieteellisessä puutarhassa. Takaisin laivalla oltiin kello 13.15, minkä jälkeen teimme pienen kierroksen kaislaveneessä. Nautimme vielä lounaan laivalla, ja laiva lähti liikkeelle kohti Chuaa. Ohitimme Tiquinan salmen, jossa Titicacajärvi on vain vajaan kilometrin levyinen.

Chuassa oli satanut reilusti rakeita, ja maa oli valkoisena. Sieltä jatkoimme bussilla La Paziin. Vasemmalle jäi Cordillera Real -vuorijonon lumihuiput. Bussimatka kesti yli kaksi tuntia, ja majoittauduimme Europa-hotelliin.











Lauantai 28.2.2015 - La Paz, Tiwanaku

Herätys kello 5.30, aamiainen kuudelta ja lähtö päivän retkelle seitsemältä. Ohjelmassa oli ensin tutustuminen noin 70 km:n päässä La Pazista sijaitsevaan Tiwanakun kaivausalueeseen.

Aloitimme jäätävän kylmän museon kierroksella, minkä jälkeen kiersimme raunioalueen. Tiwanaku oli Bolivian merkittävimpiä esikolumbiaanisia kulttuureja. Se kehittyi Titicacajärven ympäristössä lähes neljän kilometrin korkeudessa nerokkaan viljelytekniikan varaan. Pelloista tehtiin kapeita ja korkeita penkkejä, joiden väliin jätettiin vesikanavia. Päivällä vesi varastoi auringonlämpöä ja yöllä vapautti sen. Näin perunat, ocat, kinoat ja muut tärkeät viljelykasvit olivat turvassa yöpakkasilta, joita alueella esiintyy 250-300 kertaa vuodessa. 800-900-luvulla Tiwanaku eli kukoistuskauttaan. Pääkaupungissa, jonka pinta-ala oli yli kuusi neliökilometriä, asui kymmeniätuhansia ihmisiä (arviot liikkuvat 15000:n ja 60000:n välillä): vallitsevaa yläluokkaa, palvelusväkeä sekä käsi- ja maatyöläisiä. 1000-1100-luvulla Tiwanakun mahti hiipui, pääkaupunki tyhjeni ja Titicacan ympäristöön syntyi useita pienehköjä aimarakuningaskuntia. Tiwanakun kohtaloksi koitui todennäköisesti pitkä kuivuuskausi. Se pudotti rajusti Titicacajärven vedenpintaa, kuivatti kanavat ja tuhosi viljelymahdollisuudet.

Lounaan jälkeen ajelimme takaisin La Paziin. El Alto on La Pazin naapurikaupounki, jossa sielläkin on lähes miljoona asukasta. Erikoiselta näyttivät useimpien talojen ikkunat, joissa on käytetty erivärisiä peililaseja. Suuntasimme "Kuun laaksoon", eli Valle de la Lunaan, jonka maiseman on eroosio muovannut. Näköalapaikalta kävimme katsomassa kattilamaisessa laaksossa sijaitsevaa La Pazia ylhäältä päin. Laskeuduimme alas kaupunkiin ja menimme keskusaukion kautta noitamarkkinoille. Siellä myydään taikakaluja ja uhriesineitä joka lähtöön, mm. huippuhintaisia laaman sikiöitä. Vaikka noin 95 prosenttia bolivialaisista on roomalaiskatolisia, kaikenlainen taikausko ja noituuden harjoittaminen on yleistä.

Aikamme markkinoilla palloiltuamme lähdimme hotelliin, jossa oli vaihteeksi ohjelmana laukkujen pakkaus sen jälkeen, kun olimme nauttineet tervetuliaispisco sourit 12. kerroksen baarissa.











Sunnuntai 1.3.2015 - La Paz-Lima

Vaihteeksi varhainen herätys - kello kolme, aamiainen puoli neljä ja neljältä lähtö lentokentälle. Kentällä nousi pieni hässäkkä siitä, kun useimpien maastapoistumislappu oli allekirjoitettu sinisellä kuulakärkikynällä ja muu teksti oli mustalla. Sellaiset laput oli kirjoitettava uudelleen.

Vähän ennen puolta seitsemää kone nousi ilmaan, ja parin tunnin lento alkoi. Tarjottu muffinssi maistui makealta inka kolan kanssa. Kun siirsimme kelloja taas tunnin taakse päin, ne näyttivät laskeutuessamme aikaa 7.10. Siitä kolmen vartin päästä olimme bussissa valmiina kaupunkikierrokselle.

Espanjalainen valloittaja Francisco Pizzarro perusti Liman vuonna 1535. Nyt lähes kolmasosa Perun asukkaista eli noin 9 miljoonaa ihmistä asuu Liman suurkaupunkialueella. Toukokuun 2. päivän aukion ohitimme ajaen. Aukio perustettiin Callaon taistelun muistoksi, ja sitä reunustaa pinkit rakennukset. Keskellä on Ranskassa rakennettu Niken monumentti. Seuraava aukio oli vuonna 1921 valmistunut San Martinin aukio. Se perustettiin Perun itsenäisyyden satavuotisjuhliin. Jose de San Martin oli Simon Bolivarin ohella toinen Perun vapauttajista. Aukiota reunustaa ranskalaistyyliset vaaleat rakennukset ja keskellä on Jose de San Martinin ratsastajapatsas.

Seuraavaksi tulimmekin Liman pääaukiolle Plaza de Mayorille, entiseltä nimeltään Plaza de Armas eli aseiden aukio. Aukio on pinta-alaltaan 144 neliömetriä, ja sitä reunustavat keltaiset hallinnolliset rakennukset, arkkipiispan palatsi ja tuomiokirkko.

Kävelimme San Franciscon kirkolle. Sen alla on katakombeja, jotka löydettiin vuonna 1943. Niissä on tuhansia pääkalloja ja luita. Katakombeja käytettiin hautapaikkoina vuoteen 1808 asti, jolloin Liman ulkopuolella avattiin hautausmaa. Noin 25000 ihmisen luut on aseteltu geometrisiksi kuvioiksi.

Ennen lounasta ehdimme vielä käydä kultamuseossa, jossa oli upeita esikolumbiaanisen ajan kultaesineitä. Lounaan jälkeen ajelimme hotellille. Illan suussa teimme pakollisen käynnin Mäcissä sekä supermarketissa.











Maanantai 2.3.2015 - Palominosaaret

Herätys puoli kahdeksalta ja yhdeksältä lähtö meriretkelle. Ajoimme bussilla Liman pohjoispuolelle Callaon satamaan. Ennakkotietojen mukaan meidän piti päästä 5 tuntia kestävälle veneretkelle, jonka aikana rantauduttaisiin Palominosaarelle.

Tultuamme rantaan näimme surkean pienen avoveneen, jonne meidän piti ahtautua. Sitä ennen kuitenkin oli pakollinen vessakäynti, koska retken aikana se ei olisi mahdollista. Kiertelimme keinuvassa paatissa 2,5 tuntia. Charles Darwin teki tutkimuksia San Lorenzon saarella, jonne on haudattu paljon merimiehiä ja merirosvoja. Saaria kutsutaan lempinimellä köyhän miehen Galapagos, ja onhan niillä runsaasti eläimiä kuten pelikaaneja, suulia, lokkeja, merimetsoja, pingviinejä ja tyynenmerenhylkeitä. Osa porukasta puki märkäpuvut päälleen ja kävi kellumassa hylkeiden seassa meressä. Luvattu retkilounas työnnettiin käteen paperipussissa retken lopussa.

Vietimme iltapäivän hotellissa, ja illan suussa teimme pienen kävelyretken ja kävimme supermarketissa. Emme osallistuneet jäähyväispäivälliselle, koska meitä varoitettiin kovaäänisestä musiikista.









Tiistai-keskiviikko 3.-4.3.2015 - Lima-Amsterdam-Helsinki

Nyt oli aika valmistautua kotimatkaan. Pakkailimme aamupäivän aikana laukkumme, ja lähdimme yhden aikaan liikenteeseen. Ohjelmassa oli ensin lounas Larco Herrera -museon ravintolassa. Lounas aloitettiin pisco sourilla, sitten olimme valinneet kanaa ja kasviksia, kanaraviolin ja suklaamoussen. Larco Herrera -museossa on muinaisperulaisia esineitä sisältäen myös eroottisen kokoelman.

Viiden aikoihin olimme lentokentällä. Hauskan labyrinttishown jälkeen tarkastukset ja selvitykset sujuivat normaalisti, mutta aikaa oli tuhlattavaksi yllin kyllin. Ostimme viimeisillä soleillamme pari toppia/t-paitaa ja karkkeja. Lento Amsterdamiin lähti vähän ennen puolta kymmentä. 12 tunnin lennon jälkeen olimme Amsterdamissa, jossa taas oli viitisen tuntia aikaa odotella Koneen lähtöä kohti Helsinkiä, jonne laskeuduimme puolen yön aikaan. Onneksi ystävämme oli meitä vastassa, että pääsimme nopeasti kotiin.


Kaikki Perun matkat
Kaikki Bolivian matkat

Maahakemistoon
Etusivulle





© Aino Ilkkala