Azorit, Portugali 11.-18.4.2011

Hispania: Ponta Delgada
Matkaseurue: Emma ja Aino

Varasimme tämän Emman 100. ulkomaanmatkan alun perin netistä jo marraskuussa 2010. Lentoyhtiö piti olla Finnair, mutta jo vuoden 2010 puolella tuli tieto, että lennot olivatkin bulgarialaisen yhtiön koneella. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut hintaan. Kun tammikuussa selasimme matkamessuilta poimimaamme Hispanian esitettä, huomasimme, että varaamaamme matkaa ei enää myyty. Hotelli oli muuttunut ns. Gold-kohteeksi, hinta oli halvempi ja Gold-etuja oli tullut mukaan kuvaan. Ei auttanut muu kuin peruuttaa aikaisempi varaus ja varata uusi matka. Vaikka maksoimme peruutuksesta 50 euroa/henk, uusi matka oli siitä huolimatta halvempi. Omituista. Päättelimme, että Aurinkomatkojen alettua myydä samaa kohdetta halvemmalla Hispaniankin oli alennettava ylihinnoiteltujen matkojensa hintoja.

HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.

Maanantai 11.4.2011 - Helsinki-Ponta Delgada

Menimme aamusella Airport Taxilla lentokentälle. Olimme tällä kertaa viimeisenä poimittavat asiakkaat, joten nyt ei tarvinnut kierrellä koko etelä-Suomea. Ensimmäinen Gold-luokan etu oli, että lentoasemalla oli oma lähtöselvitys. Siinä oli kuitenkin jonoa, ja "normaalilla" selvitystiskillä ei ollut ketään, joten menimme sellaiselle. Lennon lähtöaika oli 8.00, mutta pääsimme matkaan vähän vaille puoli yhdeksältä. Toinen Gold-etu piti olla ilmainen suomalainen iltapäivälehti lennolla. Ei ollut lehtiä saatavana. Kolmantena etuna piti olla kaksi vapaavalintaista juomaa lennolla. Tarjolla bulgarialaisilla lentoemoilla oli kuitenkin vain joko viiniä, kuohuviiniä tai olutta, ja niitäkin vain yksi pikkupullo/matkustaja. Toinen ilmainen juoma oli muovimukillinen vettä aterian kanssa. Koska Emma ei juo alkoholia, hän sai vain mukin vettä.

Lennolla tarjottu ateria oli ihan kelvollinen: kanaa currykastikkeella, riisiä, kinkkusalaattileipä ja jälkiruoaksi kakkupala. Kuuden tunnin lennon jälkeen laskeuduimme Ponta Delgadan kentälle, joka on nimetty paavi Johannes Paavali II:n mukaan. Paavi vieraili Ponta Delgadassa toukokuussa 1991.

Neljäs Gold-etu oli oma lentokenttäkuljetus. Vaikea nähdä asiassa mitään etua, koska bussi oli kuitenkin täysi ja se kiersi viemässä asiakkaita eri hotelleihin samalla tavalla kuin muutkin lentokenttäbussit.

Tulimme hotelli Royal Gardeniin kello 12.05, ja löysimme huoneemme muutaman mutkan takaa. Huoneessa odotti viides Gold-etu eli hedelmäkori sekä kuohuviinipullo. Hedelmiä oli sen verran, että niitä riitti viikon jokaiselle päivälle. Oli appelsiineja, omenoita, päärynöitä ja ananas. Meillä ei ollut tarpeeksi jykevää veistä mukana, että olisimme voineet ananaksen syödä, mutta pakkasimme sen matkalaukkuun ja söimme kotona myöhemmin, ja hyvältä maistui.

Keitimme teetä, purimme laukkumme ja levähdimme hetkisen. Sitten olikin aika ottaa taksi ja ajella Ponta Delgadassa vakituisesti asuvien ystävien luo lounaalle. Terassilla nautitun maittavan lounaan ja paikallisten juomien maistelun lomassa saimme aimo annoksen tietoutta Ponta Delgadasta, Sao Miguelin saaresta ja paikallisista tavoista ja perinteistä.

Keväinen sää oli upean aurinkoinen ja sopivan lämmin, joten kävelimme takaisin hotellille. Saimme näin ensi kosketuksen kaupungin jalkakäytäviin, joista kukin on kuvioitu eri tavalla tummaa basalttia ja vaaleaa hiekkakiveä käyttäen. Oma hotellikatumme oli ympyräkatu.

Päivä oli aikaeron takia kolme tuntia normaalia pidempi, joten hotellille päästyämme menimmekin aika pian nukkumaan.

Tiistai 12.4.2011 - Ponta Delgada

Tiistaipäivän vietimme Ponta Delgadan kaupungissa. Ensimmäinen haaste oli löytää reitti aamiaiselle. Kiersimme pisimmän kautta, kunnes perille päästyämme huomasimme hissin, jolla myöhemmin pääsi näppärästi huoneestamme aamiaiselle kiertämättä koko hotellia ympäri. Aamiainen ei ollut ylenpalttisen runsas, mutta meille oikein sopiva. Oli leipien ja leikkeleiden lisäksi munat, pekonit, murot ja hedelmät.

Kymmenen maissa lähdimme liikenteeseen, ja ensimmäinen kohteemme oli Hispanian toimisto. Varasimme ja maksoimme itäisen saarikierrosretken torstaille ja läntisen retken perjantaille. Jatkoimme rantakatua ensin turistitoimistoon, josta kyselimme Carvao-luolasta ja sitten SolMarin ostoskeskukseen. Seuraava kohteemme oli kauppahalli, joka oli tosi hiljainen. Ostimme juustopuodista maittavaa juustoa ja leipäpuodista maissileipää. Maissileipä on täyttä tavaraa, hyvin kiinteä ja painava, mutta kuitenkin "mehukas" ja maittava.

Paluumatkalla hotelliin poikkesimme vielä muutamassa puodissa, ja Emma osti kivan munakuppi-suolasirotin-lusikka-lautanen setin ja Aino kirjasen, kortteja sekä pääsiäiskoristeen, jossa pupu keinuu. Välillä kävimme cappuccinolla/kaakaolla + leivoksilla ja palasimme hotelliin puoli kahdelta. Keitimme teetä ja maistelimme ostamiamme leipää ja juustoa sekä Hispanian tarjoamia hedelmiä.

Kello 17:n jälkeen teimme toisen retken kaupungille aukioita ja kirkkoja kuvailemaan. Useimmat kirkot ja palatsit ovat valkeita ja mustalla laavakivellä koristeltuja.

Illalla hotelliin palattuamme kävimme vielä business centerissä surfailemassa netissä, vaikka hotelli veloittikin internet-ajasta 5 euroa puolesta tunnista, kun kaupungilla vastaava palvelu maksoi nopeammilla nopeuksilla ja paremmilla koneilla yhden euron

Keskiviikko 13.4.2011 - Lagoa-Vila de Agua-Furnas-Ribeira Grande

Kello 10.30 ystävämme tulivat taksilla noutamaan meitä hotellista, ja lähdimme tutustumaan Sao Miguelin saaren keskiosiin. Kuskina meillä oli Rui, joka puhuu hyvää englantia, tuntee saaren ja on hyvin miellyttäväkäytöksinen nuorimies.

Ensimmäinen pysähdyksemme oli Lagoan keramiikkatehtaalla. Perinteisten sinivalkoisten tuotteiden ohella on alettu valmistaa myös muun värisiä kauniita astiastoja ja muita tuotteita. Emman hankinta oli pannunalunen. Lagoassa on myös elintarviketeollisuutta (mm. kasviöljy, jugurtti). EU:n tuella saarelle on rakennettu ja rakennetaan edelleen hienoja teitä. Yhden tietyön takia jouduimme vähän kiertelemään ennen kuin tulimme näköalapaikalle, josta oli näkymät Calouran kylään ja sen 1500-luvulta peräisin olevaan nunnaluostariin. Luostari on nykyään yksityisomistuksessa.

Vila Franca do Campossa näimme ensimmäisen romeiros-pyhiinvaeltajaryhmän, joka odotti kirkon rappusilla sisäänpääsyä. Pääsiäistä edeltävän paaston aikana miehistä ja pojista koostuvat ryhmät kiertävät Sao Miguelin saarta lauantaista lauantaihin keskimääräisen päivämatkan ollessa kolmisenkymmentä kilometriä. Perinne on saanut alkunsa vuoden 1522 tuhoisasta maanjäristyksestä, sitä seuranneesta tulivuoren purkauksesta sekä 40 vuotta myöhemmin tapahtuneesta purkauksesta. Miehet päättivät lepyttää tulivuoret vaeltamalla ja rukoilemalla.

Vila Franca do Campoon on rakennettu iso, muusta arkkitehtuurista täysin poikkeava laatikkomainen monitoimitalo. Sen käyttö on jäänyt vähaiseksi. Talossa järjestetään mm. koiranäyttelyitä. Ajoimme näköalapaikalle, josta vie kaunis portaikko ylös Nossa Senhora da Paz -kappelille. Vila Franca do Campo oli Sao Miguel-saaren pääkaupunki vuoden 1522 maanjäristykseen saakka. Kaupungin edustalla on pieni kraatterisaari.

Kohta tulimmekin Furnasiin. Ihmettelimme kuumia pulppuavia lähteitä, rikkikaasuhöyryjä sekä järven ranta-alueen hiekkakasoja, joiden uumenisa hautuivat cozido-lihapadat. Emme kuitenkaan maistelleet raskasta liharuokaa, vaan menimme maittavalle kalalounaalle rannikon Ribeira Quenten kylään.

Palasimme Furnasiin ja näimme toisen romeiros-pyhiinvaeltajaryhmän sauvoineen ja viittoineen. Menimme 1700-luvun lopulla perustettuun upeaan Terra Nostran kasvitieteelliseen puutarhaan. Atsaleat ja lukemattomat erilaiset kameliat kukkivat, ja nuoruuden lähteessäkin olisi voinut pulikoida. Oma pieni osastonsa oli myös kotoperäisillä kasveilla. Kierroksen jälkeen kävimme kahvilla Terra Nostra Garden -hotellissa.

Matkamme jatkui Pico do Ferron näköalapaikan kautta pohjoiseen ja Gorreanan teetehtaalle. Sao Miguel on ainoa paikka Euroopassa, jossa viljellään teetä. Viljelmiä on tehtaan ympäristössä. Tehtaassa voi maistella eri teelaatuja, eivätkä hassumpia olleetkaan. Ostimme kotiin viemiseksi paketin parasta Orange Pekoe-laatua.

Olimme takaisin Ponta Delgadassa vähän puoli seitsemän jälkeen. Päivän ohjelma oli monipuolinen ja mielenkiintoinen. Saimme parasta mahdollista opastusta saarella vakituisesti asuvalta ystävältämme.

Torstai 14.4.2011 - Lagoa do Fogo-Ribeira Grande-Sete Cidades

Torstai oli varattu Hispanian järjestämälle kokopäivän retkelle, joka suuntautui Tulijärven kautta Kaksoisjärville. Hotellista lähtiessämme kuulimme pientä piipitystä ja huomasimme aulaan ilmestyneet pääsiäistiput punaisen valon alla. Kävelimme noin kilometrin päähän hotellistamme turistitoimiston eteen, jossa on bussien päätepysäkit, ja sieltä lähtivät myös retkibussit.

Ohitimme Ponta Delgadan vankilan, jossa on noin 300 pääasiassa huumausainerikoksista tuomittua vankia. Vankilan on ahdettu vankeja huomattavasti paikkalukua enemmän. Näimme myös tupakkaviljelmiä. Tupakka istutetaan huhtikuussa, ja sato korjataan elokuussa. Pysähdyimme kahdelle eri näköalapaikalle katselemaan Fogo-kraatterijärven maisemia. Kolmas pysähdys oli Caldeira Velhan vesiputouksella. Putousta ympäröi luonnonpuisto komeine saniaispuineen, ja putouksen alle on padottu uima-allas, jossa on noin 30-asteista vettä. Monet pulahtivatkin altaaseen.

Pohjoisrannikon Ribeira Granden kaupungissa kävimme maistelemassa likööreitä - aika monta maistiaista saimmekin. Tietenkin jotkut innostuivat ostamaankin laatikoittain pulloja. Meidän mielestämme parhaalta maistui karhunvatukkalikööri. Ribeira Grandessa nautitun lounaan jälkeen lähdimme ajelemaan kohti länsirannikkoa. Kohta ajoimme Rabo de Peixen eli Kalanpyrstön kylän läpi. Siellä on mm. tonnikalan purkittamo.

Ponta do Escalvadon näköalapaikalta näimme meressä kivimuodostelmat, jotka näyttävät luostarilta. Näistä läheinen Mosteirosin kylä on saanut nimensäkin. Sieltä jatkoimme Sete Cidadesin kylään, jossa pidimme pidemmän kahvitauon. Olisimme halunneet käydä kylän kirkossa, mutta se oli useimpien muiden kirkkojen tapaan suljettu. Yhdessä puutarhassa näimme komean sitruspuun täynnä keltaisia hedelmiä. Ne livat gallegoja (engl. key lime) eli jonkinlaisia limettejä, vaikka näyttivätkin appelsiineilta tai mandariineilta. Joku kävi ostamassa muutaman pihassa olleelta vanhaltarouvalta ja totesi hedelmät liian happamiksi sellaisenaan syötäviksi.

Sete Cidadesista jatkoimme kaksoisjärvien välissä olevaa siltaa järvien toiselle puolelle ja nousimme ylös Vista do Rein näköalapaikalle. Toisen kaksoisjärvistä sanotaan olevan vihreä ja toisen sininen. Jonkinlainen väriero niillä olikin, vaikkakaan ei kovin selkeä. Näköalapaikalle on rakennettu komea viiden tähden hotelli, mutta se ei menestynyt yksinäisellä paikallaan ja on jätetty ränsistymään.

Matkamme jatkui Pico do Carvaon näköalapaikan kautta Ponta Delgadaan Augusto Arrudan tilalle, jossa ananaksia viljellään kasvihuoneissa. Istuttamisesta ananaksen kypsymiseen kuluu aikaa 1,5 - 2 vuotta, ja eri kasvihuoneissa on eri vaiheissa olevia kasveja. Kypsä ananas on oranssin värinen.

Vähän kello kuuden jälkeen olimme perillä Ponta Delgadassa. Kävimme supermarketissa vesiostoksilla ja menimme hotelliin rentoutumaan teekupposten parissa.

Perjantai 15.4.2011 - Nordeste-Povoacao

Nyt oli vuorossa itäinen saarikierros. Lähtö oli edellisen päivän tapaan turistitoimiston edestä kello 9. Puolisen tuntia ajeltuamme tulimme Santa Irian näköalapaikalle pohjoisrannikolle. Kauniita näkymiä ihailtuamme jatkoimme matkaa välillä lehmälauman seassa pujotellen ja välillä romeiros-pyhiinvaeltajia väistellen. Puoli yhdeltätoista tulimme Achadan vesiputoukselle, jonka luona on vanha toiminnassa oleva mylly. Siellä oli maissin jauhaminen kesken.

Matkan edetessä näimme monia tie- ja siltatyömaita. Sao Miguelin saarta halkovat lukuisat joenuomat, minkä vuoksi tiet ovat mutkikkaita. Nyt EU:n tuella teitä oikaistaan, mikä tarkoittaa paljon korkealle kohoavia siltoja.

Vähän ennen puolta päivää tulimme Nordesten kaupunkiin ja kävimme tutustumassa naisten käsityökeskukseen. Siellä valmistetaan mm. kansallispukukankaita. Puolen päivän jälkeen nautimme kanalounaan Estalagem dos Clerigos -hotellissa, josta oli kivat näkymät Nordesten keskustaan ja merelle.

Pienen matkan ajettuamme pysähdyimme ihailemaan maisemia ja näkymää Arnelin majakalle. Kauniita maisemia riitti: seuraava pysähdyksemme oli Ponta do Sossego, jossa oli komeat kukkaistutukset ja monia katoksia ja grillauspaikkoja piknikin viettoa varten. Näitä piknik-paikkoja oli melkein kaikilla merkityillä näköalapaikoilla.

Pysähdyimme vielä kerran Ponta da Madrugadan näköalapaikalla ennen kuin suuntasimme kohti Povoacaon kaupunkia, jossa vietimme aikaa nelisenkymmentä minuuttia. Kävimme pienessä eläintarhassa, jossa oli pääasiassa lintuja ja pieniä apinoita.

Kello 17.40 olimme jälleen Ponta Delgadassa ja kävimme supermarketissa. Hotellissa käytiin tarkistamassa sähköpostit ja keitimme iltateet.

Lauantai 16.4.2011 - Ponta Delgada

Lähdimme kaupungille kello 10.15. Kävimme kauppahallissa, jossa olikin aivan eri meininki kuin tiistaina. Olisimme ostaneet juustopuodista juustoja, mutta siellä oli niin pitkä jono, että emme vaivautuneet odottamaan. Kävimme kauppahallin lähellä sijaitsevassa kahvilassa cappuccinolla ja kaakaolla. Lisäksi otimme yhden leivoksen, ja maksoimme koko potista kolme euroa. Supermarketissa kävimme täydentämässä eväsvarastoamme.

Kävimme hotellissa, ja puoli kahdelta lähdimme kohti Carvao-luolaa. Heti alkumatkasta ohitimme sokeritehtaan. Azoreilla ei kasvateta soperiruokoa, vaan sokeri tehdään juurikkaista. Sokeria tarjotaankin ylenpalttisesti aina kahvin ja jopa makean kaakaon lisukkeeksi.

Luolassa järjestetään opastettuja käyntejä kolmesti päivässä, klo 14.30, 15.30 ja 16.30. Ehdimme ensimmäiselle kierrokselle. Opastus on sekä portugaliksi että englanniksi. Englanninkielisessä ryhmässä oli meidän lisäksemme vain yksi saksalainen pariskunta. Kuulimme mielenkiintoisen selostuksen luolan synnystä.

Luolalta lähdimme kävelemään kohti Parque Atlanticon ostoskeskusta. Matkalla näimme jälleen yhden romeiros-ryhmän, joka oli menossa Fatiman kirkkoon. Ostoskeskuksessa ihmettelimme ensin, miten valtavia määriä ruokaa ihmiset ostivat hypermarketista. Lähes kaikilla marketista tulevilla oli isoissa ostoskärryissä valtava määrä muovikasseja täynnä ruokaa. Muovikasseja ei muutenkaan saarella säästelty, kaikki pakattiin moninkertaisesti. Kävimme syömässä, minkä jälkeen jatkoimme matkaa Antonio Borgesin puistoon. Puistossa on kukkien lisäksi mm. valtavia puita.

Hotelliin saavuttuamme keitimme jälleen teetä ja söimme iltapalaksi juustoa ja leipää.

Sunnuntai 17.4.2011 - Ponta Delgada

Sunnuntai oli viimeinen kokopäivä, jonka vietimme Ponta Delgadassa. Kello kymmenen paikkeilla lähdimme kaupungille, ja tarkoitus oli käydä linnoituksella olevassa sotamuseossa. Se oli kuitenkin sunnuntaisin suljettu, joten käynti jäi haaveeksi.

Menimmekin sitten SolMar-ostoskeskukseen, jossa surfailimme tunnin netissä kahdella eurolla. "Lehmäkahvilassa" kävimme kahvilla ja kaakaolla ja söimme mielettömän hyvät leivokset.

Jose do Campon puistoon maksoimme kahden euron pääsymaksut ja pääsimme jälleen ihmettelemään kasvimaailman kummallisuuksia. Paluumatkalla näimme barokkikirkon, jossa on näytteillä Carlos Macado -museon kirkkotaidetta.

Antonio de Quentalin pikkuruisessa puistossa levähdimme. Pyhän Katariinan palatsin ja tupakkatehtaan kautta päädyimme hotellille kello 16. Menimme hotellin baariin syömään, minkä jälkeen olikin ohjelmassa matkalaukkujen pakkaus.

Maanantai 18.4.2011 - Ponta Delgada-Helsinki

Maanantain ohjelmassa ei muuta sitten ollutkaan kuin kotimatka. Puoli yhdeltätoista bussi tuli hakemaan meitä hotellilta ja eri hotelleilla ensin pyörittyämme olimme puolen tunnin kuluttua päässeet parin kilometrin päähän lentoasemalle. Siellä hommat sujuivat tavanomaisesti, ja pääsimme lennollemme vajaan tunnin myöhässä aikataulusta.

Lentoemännät olivat ilmeisesti saaneet lisäohjeita, kun nyt olikin tarjolla kaksi ilmaista juomaa, ja virvoitusjuomatkin kuuluivat valikoimaan. Termi "vapaavalintainen" aiheutti kuitenkin edelleen tiukkasävyistä keskustelua joidenkin matkalaisten ja lentoemojen välillä. Iltapäivälehden saamisesta ei ollut vieläkään mitään toivoa.

Koneemme laskeutui Helsinki-Vantaalle kello 21.45, ja saimme laukut kello 22.30 turhan pitkän odottelun jälkeen. Kotiin kiirehdimme taksilla.

Matkamme oli erittäin onnistunut, vaikka Hispanian toiminnasta jäi huijauksen maku. Tuskin tulemme tämän matkatoimiston palveluita enää käyttämään jo pelkästään siitäkin syystä, että heidän ohjelmassaan ei ole ainakaan tällä hetkellä muita mielenkiintoisia kohteita, joissa emme olisi jo käyneet. Sää suosi meitä niin, että pisaraakaan ei satanut viikon aikana, vaikka sateet ovatkin tavallisia tuolla keskellä Atlanttia.

Kaikki Portugalin matkat

Maahakemistoon
Etusivulle