Korsika 12.-16.6.2008

TEMA-matkat: Sardinia ja Korsika
Matkaseurue: Emma ja Aino (+23 muuta)

HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.

Torstai 12.6.2008 - Alghero-Bonifacio-Ajaccio

Lautta Sardiniasta rantautui Bonifacion satamaan kello 9. Matkatavarat siirrettiin Sardinian bussista korsikalaiseen bussiin, ja niin matka jatkui. Ei kuitenkaan vielä montaa minuuttia, koska meidän oli päästävä ylös Bonifacion yläkaupunkiin. Sinne ei voi ajaa bussilla, joten istahdimme minijunan kyytiin. Saimme sightseeing-ajelun selostuksen ranskan kielellä.

Junasta hypättyämme kävelimme ylös hautausmaalle, jossa on toinen toistaan komeampia perhehautoja. Tunnelma oli jotenkin aavemainen, kun valkoisten hautarakennusten taustalla oli taivas täynnä mustia ukkospilviä. Saimmekin kohta taas vettä niskaamme. Hautausmaalta kävelimme Johannes Kastajan kirkkoon, jossa säilytetään pääsiäiskulkueen rekvisiittaa. Ostimme vielä muutaman postikortin ja lähdimme minijunalla alas satama-altaan reunalla olevaan ravintolaan lounaalle.

Kello yhdeltä astuimme veneeseen, joka kuljetti meitä tunnin verran Bonifacion ympäristössä. Ihailimme jyrkkiä rantoja, ihmeellisiä kalliomuodostelmia ja luolia. Sade oli lakannut lounaamme aikana, ja kaikki näytti nyt valoisammalta. Seuraavat sateet saimmekin vasta Sardiniaan palattuamme.

Jatkoimme matkaa taas bussilla päämääränämme eteläisen Korsikan pääkaupunki Ajaccio. Edessä oli kuitenkin vielä monta pysähdystä ennen kuin olimme perillä. Tunnin ajomatkan jälkeen pysähdyimme kuvaamaan kalliomuodostelmaa, joka muistutti lepäävää leijonaa. Kello 15.45 tulimme Sartènen kaupunkiin, jossa vietimme aikaa 40 minuuttia. Sartènen sanotaan olevan korsikalaisista kaupungeista korsikalaisin. Kävimme tutustumassa Vapauden aukion laidalla sijaitsevaan Ste-Marien kirkkoon, minkä jälkeen kävimme iltapäiväcapuccinolla.

Ohitimme Olmeton kylän ja talon, jossa Colomba Bartolin verikostotapahtumat saivat alkunsa ja joista Prosper Merimee on kirjoittanut. Kello 18:n kieppeillä pysähdyimme maistelemaan hilloja, makkaroita, juustoja ja juomia tienvarteen pystytettyyn maistiaispaikkaan ja myymälään. Monen kassiin sujahti makkarapötkylä tai hillopurkki. Kipusimme yhä ylöspäin ja olimme välillä pilvessä ennen kuin laskeuduimme Ajaccioon, Napoleonin synnyinkaupunkiin. Ajaccio on myös Tino Rossin kaupunki.

Pettymyksemme meidät majoitettiin ennakkotiedoista poiketen keskustahotellin sijasta 10 km:n päähän kahden tähden "hotelliin". Tämän parempaan Ruotsin TEMAn neuvottelijat eivät pystyneet, vaikka etsivätkin kuulemma aina parasta mahdollista. Söimme majapaikassamme illallista puoli yhdeksältä.

Perjantai 13.6.2008 - Ajaccio, Bastelica

Meillä oli lähtö perjantaina "vasta" puoli yhdeksältä, mutta sekin tuntui varhaiselta, koska illalliset syödään myöhään. Edellisenä iltana ruokailussa oli mennyt kymmeneen illalla. Näillä matkoilla olisikin joko aikaistettava illallisia tai myöhennettävä aamulähtöjä. Ei ole kiva kerätä matkalla univelkaa.

Ajelimme bussilla ensin Ajaccion keskustaan ja tutustuimme siellä muutamaan kohteeseen. Ensimmäinen oli Bandera-museo, jossa tutustuimme Korsikan historiaan ja muutamiin tunnettuihin korsikalaisiin. Vierailimme Ajaccion katedraalissa. Pylväässä oleva laatta osoittaa paikan, jossa Napoleonin äiti tunsi ensimmäiset supistukset, kun Napoleon syntyi... Katedraalissa on myös kastemalja, jota käytettiin Napoleonia kastettaessa. Tarkoitus oli myös vierailla Napoleonin kotimuseossa, mutta työntekijöiden lakon takia museo oli suljettu. Kävimme vain ulkopuolella ihmettelemässä suurta sukutaloa. Talon edessä on pieni puistikko, jossa on Napoleonin varhain kuolleen pojan muistomerkki.

Aamupäiväcapuccinon/jäätelön nautittuamme olimme valmiita vuoristoretkelle. Bussi lähti puolenpäivän aikaan kipuamaan kohti villisikakylä Bastelicaa. Bastelica on Korsikan kansallissankarin Sampiero Corson syntymäpaikka. Söimme kylässä maukkaan ja murean villisika-aterian, minkä päälle isäntä tarjosi pontikkaryypyt.

Hetken matkaa "kotiinpäin" ajeltuamme bussi kääntyi pohjoisemmalle reitille ja kapeammalle tielle. Tien varressa solisi puro, ja saimme nauttia upeista maisemista, kukista ja äänistä kävellen jonkin matkaa. Saavutettuamme odottavan bussin meille kerrottiin, että bussi ajoi tyhjänä vain sen takia, että jos se olisi kapealta ja erittäin mutkaiselta tieltä syöksynyt rotkoon, uhreja olisi ollut vain yksi 28:n sijasta...

Komeat maisemat jatkuivat vielä bussiin noustuammekin. Vasemmalle jäi Tollan tekojärvi. Ajoimme Tollan ja Ocanan kylien läpi ja laskeuduimme taas Ajaccioon. Olimme majapaikassamme vähän ennen kuutta, ja illallinen tarjottiin kello 20.

Lauantai 14.6.2008 - Ajaccio-Calvi

Lähtö bussilla oli sovittu kahdeksaksi, eikun puoli kahdeksaksi, tai oikeastaan puoli yhdeksäksi. Kolmen vartin ajon jälkeen tulimme pienelle nougat-tehtaalle, jossa saimme kuulla huumorilla höystetyn tarinan nougat'n valmistuksesta ja maistella tehtaan tuotteita. Tehtaan myymälästä moni lähti painavan tuliaiskassin kanssa.

Yhdeltätoista tulimme Cargeseen, jonne 1600-luvun puolivälissä asettui kreikkalaisia pakolaisia. Kreikkalainen vaikutus näkyy edelleen. Ortodoksikirkko ja katolinen kirkko seisovat vastakkain Sagonen lahden pohjukassa. Kävimme postittamassa kortit ja ostamassa vettä ja erittäin hyviä valkosuklaalla päällystettyjä keksejä.

Matka jatkui kahdeltatoista, ja puolen tunnin kuluttua pysähdyimme valokuvaamaan upeaa Calanches-rannikkoa. Olimme jo jonkin aikaa räpsineet kuvia bussin ikkunan läpi myrskyjen muovaamista punaisista graniittikallioista.

Pidimme lounastauon kauniilla paikalla sijaitsevassa Porton kylässä. 25 euroa maksanut lounas ei ollut hintansa arvoinen. Kello 15 lähdimme eteenpäin kapealla ja mutkaisella tiellä. Vastaantuleva liikenne aiheutti välillä kuskille harmaita hiuksia, mutta yleensä se toinen auto pienempänä peruutti leveämpään kohtaan.

Yhden kuvaustauon ja kahvitauon jälkeen tulimme Calvin kaupunkiin. Se on tunnettu mm. Ranskan muukalaislegioonan laskuvarjo-osaston päämajasta. Meille oli Grand-hotellista osoitettu huone, jossa oli yksi sänky ja yhdet lakanat. Kun menimme pyytämään toista lakanaa, meidät ohjattiinkin kadun toisella puolella olevaan pieneen ja siistiin hotelliin, jossa kaikki parveketta myöden oli kohdallaan.

Koska illalliseen oli vielä aikaa, lähdimme tutustumaan linnoitettuun yläkaupunkiin, vaikka oli sovittu, että sinne kävellään yhdessä illallisen jälkeen. Halusimme kuitenkin nähdä sen auringon vielä paistaessa. Siellä sanotaan olevan Kolumbuksen synnyinkodin rauniot. Raunioita siellä olikin, mutta ei ole takuita, että Kolumbus olisi syntynyt siellä. Calvilaiset ovat kuitenkin ottaneet hänet omaksi pojakseen ja laittaneet hänen 500-vuotisjuhlikseen muistomerkin yläkaupungin portin pieleen.

Ylhäällä sijaitsee myös alunperin 1200-luvulta peräisin oleva Calvin tuomiokirkko, joka paloi vuonna 1481, vaurioitui pahoin turkkilaisten piirityksessä vuonna 1553 ja lähes tuhoutui ruutivaraston räjähdettyä lähistöllä vuonna 1567. Tämän jälkeen katedraali rakennettiin kokonaan uudelleen. Kirkossa on ihmeitätekevä krusifiksi ja Neitsyt, joka vaihtaa asua kirkkovuoden pyhien mukaan.

Illalliseksi iänikuisen pinaattipiirakan ja possun nauttimisen jälkeen menimme huoneeseen rentoutumaan teekupposten kanssa, kun muut lähtivät kiipeämään linnoitukselle.

Sunnuntai 15.6.2008 - Calvi-Corte-Bastia-Casamozza

Bussimme lähti puoli yhdeksältä kohti itärannikkoa. Liikenne oli sunnuntaiaamuna hiljaista, ja pidimme ensimmäisen tauon Pascal Paolin vuonna 1758 perustamassa L'Ile Roussen kaupungissa. Kävimme torilla, joka toimii 1800-luvulla kreikkalaisen temppelin tyyliin rakennetun katoksen alla ja jossa oli hyörinää myös sunnuntaiaamuna. Keskusaukiolla on Paolin patsas.

Puoli kymmeneltä matkamme jatkui kohti sisämaan vuoristoa ja Cortea. Menimme taas minijunalla ylös vanhaan kaupunkiin ja kiersimme korkealla sijaitsevan linnan. Vierailimme Corten museossa, joka toimii entisessä muukalaislegioonan kasarmissa. Museossa on antropologinen kokoelma, maanviljelijöiden työkaluja ja pukuja. Museosta oli pääsy myös "Kotkan pesään", josta näkymät sekä linnoitukselle että kaupungille olisivat maksaneet kiipeämisvaivan. Meillä ei kuitenkaan ollut aikaa kiivetä. Opas johdatti meidät alas kaupungille aukiolle, josta juna noutaisi meidät kello 13. Meillä oli 1 tunti 10 minuuttia vapaa-aikaa. Ja "kannattaisi nyt mennä uudelleen ylös, josta on hienot näkymät." Ei kiinnostanut enää. Olisimme kyllä osanneet aukiolle ilman opastustakin, jos olisimme voineet jäädä ylös. Menimme siis kahville/limsalle ja paahtoleivälle kuppilaan. Ihmettelimme Paolin aukion laidalla olevien talojen surkeaa kuntoa. Sitten teimme pienen kävelylenkin ja odottelimme junaa.

Juna vei meidät bussille, joka lähti kello 13.15 kohti Bastiaa. Ohitimme Ponte-Novon sillan, jolla Paoli taisteli ranskalaisia vastaan vuonna 1769. Paoli hävisi taistelun ja korsikalaisten unelma itsenäisyydestä ja vapaudesta koki kolauksen. Silta vaurioitui pahoin toisessa maailmansodassa. Kello 14.20 tulimme Bastiaan, joka on pohjois-Korsikan pääkaupunki. Meille esiteltiin kaksi patsasta ja annettiin peräti 50 minuuttia aikaa kierrellä kaupungissa. Siinä ajassa ei olisi ehtinyt kiivetä ylös linnoitukselle, joten menimme taas kahville/kaakaolle. Kupposten jälkeen kävelimme aallonmurtajien suuntaan ja seurasimme kalastusveneiden touhuja.

Bastiasta oli vain vajaan puolen tunnin ajomatka Casamozzaan, missä vietimme seuraavan yön. Emme ymmärtäneet ollenkaan, miksi Bastiasta piti lähteä niin aikaisin, että olimme jo neljän aikaan paikassa, jossa ei todellakaan ollut mitään nähtävää tai tekemistä. Kaikkea ei voi todellakaan ymmärtää.

Keittelimme sitten taas huoneessa teetä ja lueskelimme, kunnes tuli illallisen aika kello 19.30. Alkupalana tarjottu täytetty tomaatti ja kesäkurpitsa sekä jälkiruokana ollut jäätelö maistuivat erinomaisilta. Pääruoan kala taas oli täysin mitäänsanomaton ja jäi syömättä.

Maanantai 16.6.2008 - Casamozza-Sardinia

Bussi lähti kohti etelää puoli kahdeksalta, ja puoli yhdeksältä olimme Aleriassa, jossa tutustuimme museossa mm. etruskien elämään. Museo toimii vuonna 1484 rakennetussa genovalaisessa linnoituksessa. Siellä on mm. lähiseuduilta löytyneitä kreikkalaisten, foinikkialaisten, roomalaisten ja etruskien maljakoita ja ruukkuja. Museon lähellä on roomalaisen kaupungin rauniot forumeineen ja temppeleineen.

Korsika on kaksikielistä aluetta, ja tienviitat ovat sekä ranskaksi että korsikaksi. Usein ranskankielinen paikannimi on kuitenkin sotkettu tussilla.

Edellisenä päivänä toinen opas oli ehdottanut lounaspaikaksi picniciä, ja ehdotus sai suuren kannatuksen. Hyvä picnicpaikka löytyi pöytineen ja penkkeineen Leccin kylästä läheltä Porto-Vecchiota. Ainut huono puoli paikassa oli vessan puute. Hätäisimmät kävivät kuitenkin pusikossa. Kuljettaja ja oppaat olivat hankkineet ruoat edellisenä päivänä ja laittoivat ne nyt upeasti tarjolle. Juustot, makkarat, leipä, vihannekset ja hedelmät maistuivat taivaallisilta. Paras ateria koko matkamme aikana... Juomana oli viiniä (tarpeeksi) ja vettä sekä kolme pulloa olutta.

Yhdeltä jatkoimme matkaa ja pidimme Porto-Vecchiossa kahvi- ja vessatauon. Sieltä olikin sitten enää puolen tunnin ajomatka Bonifacioon, josta lauttamme lähti kello 15.30 kohti Sardiniaa.

Kaikki Ranskan matkat

Maahakemistoon
Etusivulle