Normandia, Bretagne ja Jersey 15. - 20.4.2026

Lomalinja: Normandian helmet ja Jerseyn saari
Matkaseurue: Emma ja Aino (ja 34+2 muuta)

HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.

Keskiviikko 15.4.2026 - Helsinki-Pariisi-Le Havre

Lähdimme lentoasemalle aamulla puoli viideltä Taksi Helsingin miljoonakyydillä. Lentokentällä ei ollut minkäänlaista ruuhkaa, joten aikaa oli tuhlattavaksi kahvilassa yllin kyllin. Lento lähti seitsemältä. Lensimme Pariisiin ja jatkoimme muutaman pysähdyksen taktiikalla Le Havren kaupunkiin. Matka on opastettu kiertomatka. Ryhmä on taas älyttömän iso, 36 + kaksi henkilökuntaan kuuluvaa + kuski. Isolla bussilla oli välillä ajettava kiellettyyn ajosuuntaan ja välillä sitä sai odottaa ja odottaa ja odottaa, kun matkanjohtaja ei ollut selvillä, missä pitäis odottaa. Tuntuu olevan taas yksi niistä matkoista...

Kävimme Rouenissa lounaalla. Alkuruoka ja jälkiruoka olivat ihan hyvät, mutta pääruokana ollut nauta oli niin sitkeää, että siihen eivät pystyneet veitsi eivätkä hampaat. Monelta jäi pihvi syömättä, ja muutamalla oli vähän mureampi.

Rouen, antiikin Rotomagus, tunnetaan paikkana, jossa Orleansin neitsyt Jeanne d'Arc poltettiin roviolla vuonna 1431 kerettiläisyydestä syytettynä. Roviotorilla on hänen nimeään kantava kirkko. Rouenin tunnetuin rakennus on kuitenkin goottilainen Notre Damen katedraali. Se oli 1800-luvun lopulla jonkin aikaa maailman korkein rakennus. Kölnin tuomiokirkko ohitti sen vuonna 1880 ja Eiffel-torni vuonna 1889. Katedraali oli yksi Claude Monet'n maalausten suosikkiaiheista. Kun tärkeimmät kohteet oli nähty, oli vuorossa bussin odottelu. Bussikuskilla ja matkanjohtajalla oli eri käsitys lähtöpaikasta, ja jouduimme seisoskelemaan vähän turhan kauan.

Seuraava kohteemme oli Étretat'n rantajyrkänteet. Étretat'n liitukivikalliot ovat peräisin liitukaudelta (144 - 66 miljoonaa vuotta sitten). Rannan kallioon on muodostunut kolme luonnonkaarta: Amontin kaari, Avalin kaari ja Manneporte. Kallionalainen merivirta on muovannut kaaret. Ranta on ollut taiteilijoiden suosiossa. Mm. Claude Monet maalasi Étretat'n rantamaisemasta yli 80 teosta.

Le Havren nimi tarkoittaa satamaa ja kaupunki onkin ollut satamapaikka jo 1500-luvulta alkaen. Emme kuitenkaan nähneet kaupungista juuri mitään, kun tulimme sinne illalla pitkän päivän jälkeen kello 20.40 Suomen aikaa. Olimme lähteneet kotoa aamulla puoli viideltä.

Torstai 16.4.2026 - Le Havre-Deauville-SaintMalo

Torstaina jatkoimme matkaa Le Havresta parin mutkan kautta Bretagnen Saint-Maloon. Ensimmäinen pysähdyksemme oli Honfleur, jossa tutustumiskohteenamme oli Ranskan vanhin puukirkko Sainte-Catherine. Se rakennettiin tilapäiseksi kirkoksi 1400-luvulla, mutta on yhä pystyssä ja käytössä.

Honfleurista ajelimme Manoir d'Aprevalin luomuomenatilalle. Se on historiallinen kartano, jossa tuotetaan omenamehua, erilaisia siidereitä ja Calvados Pays d'Auge -vuosikertaviinejä. Katselimme aikamme tynnyreitä ja isoja terässäiliöitä ja nautimme lopuksi maittavan lounaan.

Seuraava kohteemme oli Lomalinjan ohjelman mukaan "Pariisin herrasväen paratiisina tunnettu Deauville". Paratiisia emme löytäneet vaan pitkän, leveän ja karun hiekkarannan. Rannalla oli kylässä vierailleille kuuluisuuksien mukaan nimettyjä pukukoppeja.

Kävelimme rantaa eteenpäin ja tulimme pieneen puistoon. Vastassa oli Louis Derbrén teos "Profeetta". Se on 7,5 metriä korkea päätä esittävä patsas, joka on pystytetty Deauvillen rannalle vuonna 2022. Puistossa oli mm. nokivariksia, mustarastaita ja sepelkyyhkyjä. Kuvasimme myös pienempiä eläimiä eli hyönteisiä.

Kello 19 tulimme Saint-Maloon ja Ibis-hotelliin. Huoneessamme oli yksi parivuode ja yksi kapea lisävuode. Emma sai lastenvuoteen ja minä sain parisänkyyni kavereiksi molempien matkalaukut. Huoneessa ei ollut muuta paikkaa, mihin laukut olisi voinut laskea.

Perjantai 17.4.2026 - Saint-Malo - Jersey - Saint-Malo

Lähdimme hotellilta kello 6.20 Saint-Malon satamaan, josta lautta lähti Jerseyn saarelle puoli kahdeksalta. Koska Jersey kuuluu Iso-Britannialle, olimme hankkineet matkustusluvan ei-kovin-käyttäjäystävällisen sovelluksen avulla. Runsaan kahden tunnin lauttamatkan jälkeen astuimme Jerseyn maaperälle. Emme kääntäneet kelloja Jerseyn aikaan, joten tässä mainitut ajat ovat Ranskan aikaa.

Jersey on brittiläiseen imperiumiin kuuluvista Kanaalinsaarista suurin. Siellä on noin 120000 asukasta, joista pääkaupungissa noin 35000. Saksa miehitti Jerseyn vuonna 1940 ja Britit vapauttivat sen 1945. Miehitysaika oli jerseyläisille raskasta aikaa.

Passintarkastuksen jälkeen meitä oli vastassa Kyproksella syntynyt ja lapsena Jerseylle muuttanut autonkuljettaja-opas (Tantivy Blue Coach Tours). Mainiolta oppaalta ei puhe tauonnut, mutta siitä huolimatta se pysyi loogisena ja selkeänä. Saimme aimo annoksen tietoutta Jerseystä.

Kierroksen aluksi meiltä kysyttiin, kuinka monta tuntia haluamme lopuksi ostosaikaa. Sitä ei kerrottu, mitä nähtävyyksiä jää kierrokselta pois, kun ostosaika pidentyy. Kahden tunnin kannattajat olivat äänekkäimpiä. Me emme shoppailuaikaa tarvinneet minuuttiakaan.

Ensimmäisen pysähdyksemme teimme saaren kaakkoiskulmassa Goreyn satamassa. Siellä kohoaa "Jerseyn saaren linnoista suurin ja kaunein", Mont Orgueilin linna 1200-luvulta. Jersey Royal -varhaisperuna on tärkeä vientituote huhtikuusta alkaen. Sitä kasvatetaan ympäri saarta jyrkistä rinteistä lähtien, sen saimme nähdä täällä. Pidimme kahvitauon saaren koilliskulmassa ja maistelimme vastapaistettuja munkkeja.

Kävimme lounaalla saaren lounasosassa pubissa The Portelet Inn, joka tajosi meille aluksi paahtoleipää, kananmaksapateeta ja salaattia. Pääruokana oli fish and chips. Vatsat kylläisinä ajelimme saaren lounaisimpaan kolkkaan La Corbièreen ("varisten paikka"). Siellä oleva majakka on nousuveden aikaan saarella, ja laskuveden aikaan sinne johtaa pengertie. Majakka hälyttää, kun nousuvesi on tulossa, mutta siitä huolimatta tapahtuu hukkumisia silloin tällöin.

Vielä yksi kulma saaresta oli katsomatta, eli menimme länsiraannikkoa myötäillen luoteiskulmaan. Siellä on Grosnezin linnan rauniot. Linna on rakennettu 1300-luvulla, mutta varmuutta sen tarkoituksesta ei ole.

Olimme takaisin pääkaupungissa vähän viiden jälkeen. Koska emme ole shoppailijoita, kävelimme 700 metrin päässä olevaan Parade Gardens -puistoon istuskelemaan. Takaisin kohtaamispaikalla piti olla kello 19 ja ajelimme terminaaliin. Siellä saimme odottaa tunnin, että pääsimme laivalle ja laivalla toisen tunnin ennen kuin laiva lähti. Parin tunnin laivamatkan jälkeen tulimme Saint-Maloon. Olimme hotellissa kello 23.45.

Lauantai 18.4.2026 - Saint-Malo - Caen

Lauantaina ohjelmassamme oli kiipeäminen Mont Saint-Michelin luostariin, mutta sitä ennen halukkaille oli varattu mahdollisuus opastettuun kävelyretkeen Sain-Malossa. Me emme olleet halukkaita, vaan otimme aamun rauhallisesti ja lähdimme vasta kello 11, kun bussimme jatkoi matkaa.

Saint-Malosta oli matkaa noin 50 km luostarisaaren tuntumaan. Parkkipaikalta oli vielä noin kolmen kilometrin sukkulabussimatka 2000-luvulla rakennetun sillan keskivaiheille, josta sitten kävelimme saarelle. Ehkä viikonlopusta johtuen saarella oli ruuhkaa. Ihmettelimme vain, miten siellä mahtuu kävelemään varsinaisen lomasesongin aikaan.

Mont Tomben kalliosaaren nimi muutettiin Mont-Saint-Micheliksi 700-luvulla sinne pystytetyn arkkienkeli Mikaelille omistetun rukoushuoneen mukaan. Saarelle perustettiin benediktiiniläisluostari vuonna 966. 1700-luvulla luostarin toiminta lakkasi, ja siitä tehtiin vankila, jona se toimi vuoteen 1863 asti. Vankilaan suljettiin pappeja ja poliittisia vankeja. Tuhatvuotisjuhlan aikaan vuonna 1966 luostariin tuli uusia asukkaita, ja pieni munkkiyhteisö viipyi siellä noin 35 vuotta.

Saarelle johtaa 2000-luvulla rakennettu silta, ja laskuveden aikaan sinne pääsee mantereelta sillan ulkopuolellakin kävellen. Vuorovesivaihtelu on täällä noin 13 metriä, ja jumiin jääneitä turisteja poimitaan silloin tällöin helikopteriin.

Ennen kapuamista nautimme kalalounaan luostarin juurelle rakentuneessa kylässä Hotel Du Guesclinin ravintolassa. Ylös johtaa lähes 500 porrasta. Aino laski alas tullessaan ja päätyi lukuun 462. Portaiden välillä oli vielä ylä- ja alamäkiä. Onneksi ei satanut. Märillä ja liukkailla portailla kapuaminen olisi ollut hengenvaarallista.

Luostarin tilat sijaitsevat vuorenhuipulla, joka on huomattavasti kapeampi kuin koko rakennus. Rakennus on tuettu huipun ympärille niin, että osa sen sisäseinistä on kalliota. Rakentamisessa käytetyt kivet louhittiin läheisiltä Chauseyn saarilta. Sokkeloinen kulkureitti on hyvin viitoitettu, eli emme päässeet eksymään, vaikka omin päin liikuimmekin.

Luostarissa on komea kirkko, pylväskäytävien reunustama sisäpiha, valtava ruokasali jne. Vankien muonitusta varten rakennettu "ruokahissi" oli mielenkiintoinen.

Bussimme lähti puoli kuuden jälkeen kohti seuraavaa majapaikkaamme. Puoli kahdeksalta olimme tulleet Caeniin ja majoittuneet ihan mukavaan huoneeseen kahdeksi yöksi.

Sunnuntai 19.4.2026 - Caen, maihinnousurannikko

Sunnuntaina tutustuimme Normandian maihinnousun muistomerkkeihin ja tapahtumapaikkoihin. Lähdimme hotellilta puoli yhdeksältä ja suunnistimme ensin amerikkalaisten hautausmaalle. Liittoutuneiden joukot nousivat maihin Ranskan rannikolle kesäkuun 6. päivänä 1944 (D-Day) vapauttaakseen Ranskan natseilta. Maihinnousua oli valmisteltu kauan. Oli rakennettu mm. tilapäinen satama huoltoliikennettä varten. Molemmat osapuolet menettivät kymmeniätuhansia sotilaita, mutta liittoutuneiden operaatio onnistui.

Hautausmaa sijaitsee Colleville-sur-Merissä, Calvadosissa. Sinne on haudattu yli 9000 kaatunutta. Suurin osa kaatuneista kuljetettiin Amerikkaan haudattaviksi. Muiden maiden sotilailla ei ole yhtä paikkaa, vaan kaatuneet on haudattu eri puolille. Briteillä on Normandiassa 18 hautausmaata, joissa on kaikkiaan noin 22000 hautaa. Suurin niistä on Bayeux'ssa (4648 haudattua sotilasta).

Kävimme Omaha Beachillä vilkaisemassa sinne pystytettyjä muistomerkkejä, minkä jälkeen oli vuorossa Arromanchesin maihinnousumuseo. Museo sijaitsee Arromanches-les-Bainsin kylässä, samassa paikassa, jonne liittoutuneet rakensivat keinotekoisen Mulberry-sataman. Museossa on mm. pienoismalli satamasta. Katsoimme vaikuttavan filmin maihinnoususta

Kello 13 tulimme Bayeux'n kaupunkiin. Ohjelmassamme oli lounas Le Garde Manger -ravintolassa: leikkelelautanen, mahdottoman iso broilerin rinta ja paahtovanukas. Vaikka ruoka oli maittavaa, suurin osa jäi syömättä myös joiltakin miehiltä. Paikkakunnan merkittävin nähtävyys on yleensä ollut 73 metriä pitkä ja puoli metriä korkea seinävaate, joka on kirjailtu 1000 vuotta sitten. Se kertoo kuvasarjojen avulla vuosien 1064 ja 1066 välisistä tapahtumista Englannin ja Ranskan historiassa, erityisesti vuonna 1066 tapahtuneesta Englannin valloituksesta sekä Hastingsin taistelusta. Museo, jossa seinävaate on yleensä näytteillä, on nyt remontissa, ja vaate matkalla Lontoon British Museumiin.

Lyhyen vapaa-ajan Emma käytti käynnillä katedraalissa, ja Aino istuskeli penkillä ja valokuvasi hemppoa. Lähdimme ajelemaan kohti Caenia neljän aikaan, ja olimme hotellissa vajaan puolen tunnin kuluttua.

Maanantai 20.4.2026 - Caen-Giverny-Pariisi-Helsinki

Maanantaina oli aika palata kotiin. Teimme kuitenkin vielä visiitin Claude Monet'n (1840-1926) upeaan Givernyn taloon ja puutarhaan.

Lähdimme Caenin hotellista puoli kahdeksalta ja tulimme Givernyyn klo 10.15. Totesimme, että siellä oli muitakin meidän 38 hengen ryhmän lisäksi. Viivyttely johtui kuitenkin enemmän matkanjohtajastamme kuin ruuhkasta. Saimme katsoa puutarhan ja talon karttapiirrosta vartin. Kiersimme lummelammen, mikä oli mallina Monet'n lukuisissa maalauksissa. Jonotimme aikamme taloon sisälle ja kiersimme sen 7 minuutissa. Sinne ei voinut jäädä ihailemaan maalauksia tai sisustusta, vaan oli edettävä jonon mukana. Sitten oli ostosaikaa ja lounas.

Lounaan jälkeen oli 1,5 tuntia vapaata aikaa, mitä ihmettelimme, koska olimme vielä kaukana lentokentästä. Muuta tekemistä vapaa-ajalla emme keksineet kuin käydä kylän kirkossa ja sen vierellä olevalla Monet'n haudalla. Kylän taidemuseon lähellä oli kuulemma hattukauppa, jonka luona matkanjohtaja odottaisi meitä Lomalinjat-kyltin kanssa. Ihan vähän nauratti, kun kylttiä emme olleet nähneet koko matkan aikana, ja nyt sille annettiin suuri rooli. Matkanjohtaja siis odottaisi meitä hattukaupan luona Lomalinja-kyltin kanssa puoli kolmelta... Istuskelimme penkillä kuluttaen näin tunnin. Hattukauppaa emme koskaan nähneet, mutta matkanjohtajan tunnistimme, kun oli se kyltti. Hän näytti sitten meille tien bussiparkkiin ja jäi itse vielä sinne jonnekin.

Mitään selitystä emme saaneet, mitä hän vielä puuhaili, mutta me jouduimme seisomaan bussin vierellä yli puoli tuntia odottamassa matkanjohtajaa. Sisällä bussissa ei voinut olla lämpötilan takia. Sitten oli apulaismatkanjohtaja, jolta puuttui yksi kuuntelulaite nappikuulokkeineen, joita olimme käyttäneet eri kohteissa. En voi mitenkään uskoa, että joku olisi jättänyt palauttamatta sitä, vaan uskon enemmän laskuvirheeseen. Joka tapauksessa siitä tehtiin suuri numero. Se maksaa kuulemma 50 euroa! Lomalinja menee vararikkoon!

Kun vihdoin pääsimme liikkeelle kohti lentokenttää, juutuimme muutaman kerran ruuhkaan, ja jännitys alkoi tiivistyä. Olimme lentokentällä alle kaksi tuntia ennen koneen lähtöä. Isolla kentällä juoksimme matkalaukkujemme kanssa kauas lähtöselvitykseen, sitten turvatarkastukseen ja portille. Ei puhettakaan, että olisimme ehtineet mitään syötävää tai juotavaa nauttia. Ihan kiva olisi ollut, jos olisi ehtinyt jotain panna suuhun. No, tarjosihan Finnair puoli mukia mustikkamehua, että kyllä sillä jaksoi.

Menimme kentälle Taksi Helsingin autolla ja maksoimme kyydistä 107,10 euroa. Siitä kauhistuneena otimme kentältä Menevä-taksin. Oli hieno auto, mukava kuljettaja, ja matka maksoi 60,05 euroa. Olin kotona puoli yhdeltä yöllä (23.30 Ranskan aikaa).

Kaikki Ranskan matkat
Kaikki Iso-Britannian matkat

Maahakemistoon
Etusivulle