Ranskan Polynesia 31.12.1988-3.1.1989

Omatoimimatka: Los Angeles - Oahu - Australia - Tahiti - Los Angeles
Matkaseurue: Emma ja Aino, Päivi ja Markku

Klikkaa kuvaa, niin pääset selailemaan kuvia

Lauantai 31.12.1988 - Sydney-Papeete

Lentäessämme Sydneystä saimme takaisin päivän, jonka olimme menettäneet päivämäärärajan ylittäessämme matkalla Honolulusta Sydneyhin. Laskeuduimme Papeeten lentokentälle puoli yhdeltätoista. Selvisimme maahantulokontrolleista ilman viivytyksiä, vaihdoimme valuuttaa ja otimme taksin hotelliimme. Näin ehdimme vielä juhlia toiseen kertaan vuoden vaihtumista.

Sunnuntai 1.1.1989 - Papeete

Aamulla ensimmäiseksi oli testattava hotellin uima-allas. Sen jälkeen lähdimme kävelemään Papeeten kaupunkiin ja etsimme käsiimme aamiaispaikan. Aika pitkälle jouduimme kävelemään ennen kuin löytyi auki oleva ravintola. Kaupunki vaikutti vielä nukkuvan uudenvuoden juhlinnan jäljiltä.

Maanantai 2.1.1989 - Moorea

Olimme varanneet retken naapurisaarelle Moorealle. Siihen kuului merimatkat ja opastettu bussikierros saaren ympäri. Laiva lähti kahdeksalta. Laivalla ei ollut muita, jotka olisivat varanneet saman kiertomatkan, joten perille päästyämme jäimme nelistään ihmettelemään, missä bussimme mahtaa viipyä. Tulihan se sitten aikojen päästä kyydissään turisteja, jotka asuivat Moorealla.

Pysähdyimme aika ajoin, esimerkiksi kuvaamaan punaisia banaaneja, leipähedeläpuita ja vaniljaviljelmää. Vanilja on kämmekkäkasvi, joka kiipeää toisen kasvin päällysvieraana. Se vaatii käsipölytyksen ja antaa odottaa usean vuoden ennen kuin tekee vaniljapalkoja.

Kuulimme, että siellä on luvallista haudata vainaja omaan pihapiiriin ja että South Pacific -musikaalin Bali Hai -vuori on itse asiassa Moorean Moua Roa (898 m), myös hain hampaaksi kutsuttu.

Söimme lounaan Moorea Village -hotellissa ja jatkoimme matkaa Papetoain kylään. Sinne rakennettiin Moorean ensimmäinen kirkko vuosina 1822-1827, tietenkin vanhan paikallisen temppelin päälle. Kävimme katsomassa kahta maraeta eli pyhää paikkaa, jotka toimivat palvontapaikkoina lähetyssaarnaajien tuloon saakka. Vanhimmat ovat ilmeisesti peräisin 900-luvulta.

Jollakin oli asiaa Maharepan kylän apteekkiin, jossa kului aikaa ylettömän kauan. Aloimme todella huolestua, kun laivamme lähtöaika lähestyi. Kun huomautimme siitä oppaalle, hänelle tulikin kiire. Kierroksemme loppui siihen. Joku oppaan tuttava tuli pikkuautollaan ja kuskasi meidät laivarantaan. Autoon oli vaikea päästä sisään ja tulla ulos, koska auto oli kaksiovinen eivätkä etupenkit taipuneet mihinkään suuntaan. Ehdimme kuitenkin laivaan ja pyyhimme tuskanhikemme. Kun paniikkifiilis oli ohi, seurasimme lentokalojen lentelyä meren yllä.

Illalla uimarit kävivät iltauinnilla, minkä jälkeen tunsimme ansainneemme Hinanot ja coca colat.

Tiistai 3.1.1989 - Tahitin ympäri

Tiistaille olimme suunnitelleet Tahitin saarikierrosta vuokra-autolla. Varasimme auton hotellistamme edellisenä päivänä. Kun yhdeksän jälkeen menimme kysymään autoamme, se olikin annettu joillekin muille. Meille löytyi kuitenkin kolmiovinen Ford Fiesta, jonka vasen etusivuikkuna puuttui. Tästäkin saimme kuitenkin maksaa täyden hinnan.

Saari tuli kuitenkin kierretyksi. Matkan varrella pysähdyimme useasti valokuvaamaan. Paul Gauguinin (1848-1903) museolla ja sen puistossa viivyimme pidempään. Vuosina 1891-1893 Gauguin asui Tahitilla, kuten myös vuodesta 1895 alkaen kuolemaansa asti. Hänen kuuluisimpia maalauksiaan ovat polynesialaisten naisten muotokuvat ja henkilöasetelmat.

Illalla suunnistimme lentoasemalle, josta Qantas lennätti meidät yön aikana Los Angelesiin.

Los Angelesiin

Kaikki Ranskan matkat

Maahakemistoon