Sri Lanka 21.10.-4.11.2023

Olympia: Sri Lankan kiertomatka
Matkaseurue: Emma ja Aino

HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.

Lauantai 21.10.2023 - Helsinki-Doha

Airport Taxi tuli hakemaan meitä kello 14.00 Helsinki-Vantaalle. Ehdimme hyvin käydä lähtökahvilla ja croissantilla. Lennon QR6121 (AY1981) lähtöaika Dohaan oli 17.10. Nautimme kana-aterian ja myöhemmin teen muffinin kera. Kone laskeutui Dohaan aikataulun mukaan noin kello 23.55. Qatarissa oli sama kellonaika kuin Suomessa.

Sunnuntai 22.10.2023 - Doha-Colombo-Negombo

Kiiruhdimme suoraan jatkolennolle QR664, joka lähti kello 1.20. Maistelimme vähän kala- ja kana-aterioitamme, mutta totesimme ne liian chilisiksi. Laskeuduimme Colombon kentälle vähän etuajassa kello 8.30. Tulotarkastukset veivät vain vähän aikaa, joten pääsimme lähtemään kentältä puoli kymmeneltä. Sitä ennen suoritimme rahanvaihdon. Sadalla eurolla saimme runsaat 33000 Sri Lankan rupiaa.

Colombon lentokenttä sijaitsee itse asiassa Negombossa, joten matka hotellille ei ollut pitkä. Kävimme kuitenkin ensin tutustumassa Negombon kalamarkkinoihin ja kalan kuivatukseen. Kalojen asetteleminen hiekalla olevien kankaiden päälle kuivumaan on naisten työtä. Työasento näytti hankalalta eikä varmaan ole hyväksi selälle. Kalaa kuivatetaan koosta riippuen 3-5 päivää. Välillä niitä käännellään. Silkkihaikarat ja intianvarikset seurasivat kalatorin elämää.

Tulimme Jetwing Blue -hotelliin varttia yli kymmenen, ja saimme jääteetä ja samosan tervetuliaisiksi. Matkasta väsyneenä lepäilimme huoneessa ja keittelimme teetä. Teimme pienen kävelylenkin kylällä ja ostimme vettä tuleviin tarpeisiin.

Puoli kuudelta matkanjärjestäjä tarjosi tervetuliaisdrinkit, ja seitsemältä menimme nauttimaan buffet-pöydän antimista.

Maanantai 23.10.2023 - Negombo-Pinnawela-Habarana

Emme jääneet Negomboon pidemmäksi aikaa vaan jatkoimme matkaa aamiaisen jälkeen kello yhdeksältä. Päämääränämme oli Habarana saaren keskiosassa.

Matkalla kuulimme juttua saaren asutuksen historiasta. Ensimmäiset asukkaat olivat veddoja, joita oli Sri Lankassa jo ainakin 125000 vuotta sitten. Nykyään heitä on vielä noin 2000, joista noin 200-300 puhuu veddan kieltä. Singaleesit tulivat Sri Lankaan noin vuonna 500 eaa, ja he ovat nykyisin maan suurin etninen ryhmä. Asukkaista noin 74% on singaleeseja, ja he ovat yleensä buddhalaisia. Tamileja asuu eniten Sri Lankan koillisosassa. Ei ole pystytty selvittämään luotettavasti, koska he asettuivat saarelle, mutta se tapahtui viimeistään 600-luvulla jaa. Tamilit ovat useimmiten hinduja, mutta heissä on myös muslimeja ja kristittyjä.

Portugalilaiset tulivat Sri Lankaan vuonna 1505, ja he asuttivat lähinnä länsirannikkoa. Heitä seurasivat hollantilaiset 1600-luvulla. Britit ottivat vallan vuonna 1802, ja olivat vallassa maan itsenäistymiseen asti, mikä tapahtui 4.2.1948. Maan nimi oli Ceylon, ja nimi muutettiin Sri Lankaksi ("Ylevä maa") vuonna 1972.

Pinnawalassa on villien norsujen orpokoti, joka on perustettu vuonna 1975 luonnosta löydetyille orvoille norsunpoikasille. Tänne tuotiin orpoja vuoteen 1995 asti. Sen jälkeen kannan lisäys on tapahtunut synnytysten kautta. Nykyisin tilalla on noin 70 norsua ja kolmas sukupolvi menossa. Siellä on myös elokuussa 2021 syntyneet harvinaiset kaksoset.

Lounaan jälkeen meille näytettiin, miten norsun lannasta valmistetaan paperia. Norsu on kasvissyöjä, joten lanta on enimmäkseen kuitua. Lanta puhdistetaan epäpuhtauksista kuten kivistä. Sitä keitetään useita tunteja ja sekoitelaan. Massa levitetään mahdollisen värjäyksen jälkeen kuivatuskehikoille ja kuivataan auringossa. Ostimme muutaman joulukortin, joten joku saattaa saada meiltä norsunkakkakortin jouluksi...

Matka jatkui läpi maalaismaisemien, kumipuuviljelmien ja riisivainioiden. Sri Lankassa saadaan vuodessa kolme riisisatoa. Välillä oli väisteltävä tiellä löntysteleviä norsuja.

Tulimme Habaranan majapaikkaamme Cinnamon Resortiin kello 16.40 ja majoituimme kolmeksi yöksi ihan kelpo huoneeseen 120.

Tiistai 24.10.2023 - Habarana ja Dambullan retki

Aamupäivällä olisi ollut mahdollisuus osallistua retkelle Sigiriyan kalliolinnoitukselle. Linnoitus on rakennettu 400-luvulla 180 metriä korkealle jyrkkäreunaiselle kalliolle, jonne johtaa osittain huonokuntoiset portaat. Emme riskeeranneet terveyttämme, vaan teimme sen sijaan luontoretken hotellialueen ympäristössä.

Retkellämme tapasimme ainakin rusohuppusepän, sinisiipilehvin, harakkataskun, harmaahaikaroita, ruskohaikaroita, merimetsoja, aasiankäärmekauloja ja pihamainoja. Bengalinvaraaneja alueella oli useita. Toinen näkemämme lisko oli pieni ja värikäs, luultavasti Calotes versicolor.

Iltapäivällä ohjelmassamme oli käynti Dambullan luolatemppeleillä. Luulisi, että luoliin mennään pikemminkin alas päin kuin ylös. Nämä temppelit ovat kuitenkin 364 portaan päässä vuoren seinämälle kaiverrettuja. Lakkimakakit saattelivat meidät matkaan. Ne ovat Sri Lankassa endeemisiä ja erittäin uhanalaisia. Auringonpaiste ja reilun 30 asteen lämpö kirvoitti hien otsan lisäksi koko vartalolle.

Anuradhapuran kuningas Valagamba pakeni 1. vuosisadalla eaa. Intiasta hyökänneitä tamileja Dambullan kallioluoliin. Palattuaan valtaistuimelle kuningas rakensi temppelin munkeille, jotka olivat tarjonneet hänelle turvapaikan. Dambullassa on viisi yleisölle avoinna olevaa luolaa. Niissä on noin 150 buddhapatsasta. Toiset ovat puusta veistettyjä, toiset kivestä. Luolien katot ja seinät on peitetty värikkäin maalauksin.

Puoli seitsemältä kokoonnuimme matkanjärjestäjän tarjoamille aperitiiveille ja illallinen oli vuorossa puoli kahdeksalta. Alkoholia juomattomina ihmettelemme, miten isossa roolissa alkoholin tarjoaminen on matkoilla. Kuohuviini, rommi, gin-tonic, punaviini ja valkoviini virtaa. Me saamme Spritea tai ylihapanta limemehua, joskus pelkkää vettä. Eikö tropiikissa olisi varaa tarjota paikallisia maukkaita ja raikkaita hedelmämehuja?

Keskiviikko 25.10.2023 - Polonnaruwa

Aamupäivän retkemme suuntautui Polonnaruvan rauniokaupunkiin. Pysähdyimme Giritalessa, missä on tien ja järven väliin pystytetty toistakymmentä metriä korkea Buddha-patsas. Se on kopio 400-luvulta peräisin olevasta Aukana Buddhasta ja valmistui vuonna 2019. Polonnaruwasta tuli nykyisen Sri Lankan pääkaupunki sen jälkeen kun tamilit valloittivat Anuradhapuran. Siellä on kautta aikain ollut rinnakkain Etelä-Intiasta tullut hindukulttuuri ja singaleesien buddhalainen kulttuuri. 1200-luvun lopulla kaupunki hylättiin, ja se jäi viidakon armoille.

Vanha tekoallas kunnostettiin 1900-luvulla, mikä mahdollisti taas maanviljelyn alueella. Vanha rauniokaupunki on UNESCOn maailmanperintökohde. Aloitimme tutustumisen museosta, jossa valokuvaaminen oli kielletty. Siitä ei sitten ole myöskään juuri muistikuvia.

Museolta jatkoimme kuninkaalliselle palatsille "perhosniityn" poikki. Siellä oli isoja perhosparvia, pääasiassa Euploea core ja Tirumala limniace (sininen tiikeri) -lajeja. Palatsissa on ollut useita kerroksia ja kymmeniä huoneita.Temppelialueen kierroksen jälkeen hyppäsimme bussiin, joka vei meidät vielä yhdelle temppelille. Gal Viharassa on suoraan kallioon veistettyjä Buddha-patsaita. Siellä on istuva, seisova ja makaava Buddha.

Kävimme vielä lounaalla ennen kuin tulimme hotelliimme. Tällä välin siivooja oli pannut parastaan ja koristellut pöytämme ja väsännyt pyyhkeistä komean norsun. Loppupäivän ohjelma oli vapaa, mutta Emma halusi mennä kokeilemaan ayurveda-hierontaa (1h 22e)

Torstai 26.10.2023 - Habarana-Matale-Kandy

Yhdeksältä istuimme jälleen bussissa, ja bussin nokka osoitti kohti Kandyä, Sri Lankan entistä pääkaupunkia. Heti alkumatkasta saimme taas väistellä tiellä kävelevää norsua.

Matalessa pysähdyimme ensin seuraamaan, mitä kaikkea kookospalmusta voidaan käyttää hyväksi. Pähkinä halkaistiin, ja sisällä oli juotavaa ja kirkasta kookosnestettä. Sisin kiinteä kerros on siemenvalkuainen eli kopra, joka on syötävää ja josta valmistetaan kookosmaito ja kookoshiutaleet. Ulommasta kerroksesta saadaan kuitua, josta valmistetaan narua ja köysiä. Näimme, miten köysi syntyi. Palmun lehdistä punotaan käyttöesineitä ja kattomateriaalia. Kookosöljyä käytetään ruoanvalmistuksessa ja kosmetiikassa. Sitä voidaan käyttää myös öljylampuissa.

Seuraava tutustumiskohteemme oli Ranweli Spice Garden. Monenlaista maustetta olikin kasvamassa: mausteneilikkaa, vaniljaa, kanelia jne. Näistä kaneli oli mielenkiintoisinta. Sri Lankan kanelin sanotaan olevan maailman terveellisintä. Enpä ollut tiennytkään, että kaupoissamme myytävänä olevat kassiakaneli (Cinnamomum cassia) ja burmankaneli (Cinnamomum burmannii) sisältävät kumariinia, joka on haitallista maksalle. Kanelia pitäisi kuitenkin nauttia noin teelusikallinen päivässä, että haitta realisoituisi. Ceyloninkaneli ei sisällä lainkaan kumariinia, mutta sen maku on miedompi ja erilainen kuin mihin olemme tottuneet. Ostimme pussin kanelia, mutta vielä ei ole kokemusta siitä, onko se käyttökelpoista.

Maustetilalla nautitun lounaan jälkeen matkamme jatkui Kandyyn, joka on UNESCOn maailmanperintölistalla. Tulimme Earls Regency -hotelliimme vähän kello kolmen jälkeen. Hotellin aulassa kuvasimme hääparia, joka oli pukeutunut perinteisiin hääasuihin. Vietimme loppupäivän huoneessamme emmekä ruokkineet apinoita, koska parvekkeen ovessa oleva lappu kielsi sen...

Perjantai 27.10.2023 - Kandy

Lähdimme yhdeksältä Kandyn kaupunkikierrokselle. Kandy oli singaleesien pääkaupunki runsaat 200 vuotta, 1500-luvun loppupuolelta brittien kanssa solmittuun sopimukseen asti. Kaupungin päänähtävyys on Pyhän hampaan temppeli. Siellä säilytetään hammasta, jonka oletetaan kuuluneen Buddhalle. Tämän pyhäinjäännöksen ansiosta temppeli on yksi tärkeimmistä pyhiinvaelluskohteista buddhalaisille. Ainakin tarinan mukaan hammasta on kuljetettu paikasta toiseen moneen otteeseen. Se on välillä murskaantunutkin retkillään, mutta koonnut itsensä ja lennähtänyt takaisin Kandyyn.

Temppelin liepeillä on kukkameri, josta pyhiinvaeltajat hankkivat uhrinsa Buddhalle. Temppelin ensimmäisessä kerroksessa oli rummuttajat norsujen torahampaiden suojassa toivottamassa meidät tervetulleiksi. Näin ainakin halusimme uskoa. Toisessa kerroksessa on huone, jossa hammasta säilytetään lukitun oven takana olevassa kellonmuotoisessa astiassa, joita on useita sisäkkäin. Kerran vuodessa hammasastia pääsee tuulettumaan Kandy Esala Perahera -festivaalin aikana. Kulkueessa tuhannet tanssijat, soittajat ja norsut kiertävät kaupungilla hampaan kanssa. Temppelin seinillä on maalauksia tästä kulkueesta. En voi mitään, mutta kyllä nämä jutut Buddhan hampaasta samoin kuin esim. Muhammedin partakarvasta herättävät väkisinkin enemmän hilpeyttä kuin hartautta.

Temppelivierailun jälkeen kävimme teekupposilla siirtomaatyylisessä Queens-hotellissa Kandyn keskustassa. Rakennus on ollut Ceylonin kuvernöörin asuntona. Majoitustiloina se on ollut vuodesta 1840 lähtien.

Vapaa-ajalla emme lähteneet ahtaille ja ruuhkaisille kaduille vaan järven rannalle. Kandy-järvi tunnetaan myös nimellä Kiri Muhuda eli Maitojärvi. Tekojärven rakennutti kuningas Sri Wickrama Rajasinha vuonna 1807. Vuonna 2019 alkoi projekti, joka toteuttaa kävelyreitin järven ympäri. Projektissa on osallisena mm. Maailmanpankki. Järvellä tapasimme intianriisihaikaroita, intianmerimetsoja, silkkihaikaroita, pisamapelikaaneja ja kilpikonnia, todennäköisesti lajia Melanochelys trijuga thermalis. Pienen kierroksen vielä ehdimme tehdä kaupungilla ennen kuin palasimme hotellille.

Illansuussa menimme katsomaan kansantanssiesitystä. Oli komeita pukuja ja naamioita, paholaisia ja teenpoimijoita. Lopuksi saimme nähdä tulella kävelyä.

Lauantai 28.10.2023 - Kandy-Nuwara Eliya

Aamupäivällä kävimme Peradeniyan puutarhassa ennen kuin jatkoimme matkaa vuoristoon. Peradeniya on ollut aikoinaan kuninkaiden yksityinen puutarha. Peradeniyan kasvitieteellinen puutarha perustettiin virallisesti vuonna 1843 Kew Gardenista, Slave Islandista, Colombosta ja Kalutarasta tuoduilla kasveilla. Sitä ennen britit viljelivät alueella kahvia ja kanelia. Puutarhaa on vuosien mittaan laajennettu, ja sen pinta-ala nykyisellään on 59 ha. Kasveja on tuotu ympäri maailmaa. Me pääsimme tutustumaan alueeseen ajoneuvon kyydissä. Koska aika oli rajoitettu ja alue laaja, ehdimme näin nähdä puutarhaa enemmän, ja jalkamme säästyivät.

Ajoneuvollakin ehdimme kiertää vain pienen osan puutarhasta. Näimme mm. kosmonautti Juri Gagarinin istuttaman ashoka-puun. Maailman merkkihenkilöiden istuttamia puita puutarhassa on useita, mm. Indira Gandhin ja U. Thantin. Kuningas Yrjö V ja kuningatar Mary istuttivat kanuunankuulapuun vuonna 1901. Puutarhassa eleli myös lakkimakakeja. Ihmettelimme ikivanhaa fiikuspuuta, joka näyttää siltä, että neljä puuta olisi kasvanut yhteen. Vaikutelma tulee siitä, kun ilmajuuret ovat "pudonneet" maahan, ja niistä on tullut valtavien oksien tukipilareita. Näimme myös ison joukon lepakoita riippuvan puissa ja kävimme orkideatarhassa.

Lounastimme Ramoda Falls -hotellissa. Putousten lisäksi kuvauskohteinamme olivat maastossa lymyävät valkopäätimalit sekä teepellot poimijoineen. Valitettavasti poimijat olivat niin kaukana, ettei kunnon lähikuvia voinut saada. Normaali päivän työ on poimia kaksi 10 kg:n säkillistä teenlehtiä. 10 kilon säkillisestä saadaan pari kiloa valmista kuivattua teetä paketoitavaksi. Työtä tekevät pääasiassa tamilinaiset, jotka saavat päivän työstä 1000 Sri Lankan rupiaa eli noin kolme euroa. Muista palkoista oppaamme kertoi, että tavallinen työmies ansaitsee tyypillisesti 6 euroa/päivä, opettaja 150 euroa/kk, sairaanhoitaja 220 euroa/kk ja lääkäri 300 eurosta ylöspäin.

Lounaan jälkeen alkoi nousu serpentiinitietä. Onneksi meillä oli taitava kuljettaja, joka ajeli maltillisesti niin, että emme alkaneet voida pahoin. Damro Labookellin teetehdas sijaitsee 1538 m mpy, ja siellä saimme kuulla juttua ja nähdä prosessin lehtien esikuivauksesta, hapettamisesta, kuivauksesta, lajittelusta ja pakkaamisesta.

Puoli neljän aikaan tulimme Nuwara Eliyan kaupunkiin. Alueen viileän ilmaston (1868 m mpy) ansiosta kaupungista tuli brittiläisen siirtomaahallinnon tärkein lomanviettopaikka Ceylonin saarella, ja sinne tuli myös pysyvää brittiasutusta. Nykyisin kaupungissa on noin 25000 asukasta. Majoituimme 1830-luvulla valmistuneeseen Grand-hotelliin. Illallisen vietimme Halloween-tunnelmissa. Keittiön henkilökunta oli nähnyt todella paljon vaivaa ruokien esillepanossa.

Sunnuntai 29.10.2023 - Nuwara Eliya-Yalan kansallispuisto

Lähdimme matkaan vasta puoli kymmeneltä, ja edessä oli laskeutuminen merenpinnan tasolle. Pysähdyimme ensimmäisen kerran jo noin viiden kilometrin päässä kaupungista olevalle, Sita-jumalattarelle pyhitetylle hindutemppelille. Sitan puoliso oli Rama, jonka mukaan on nimetty Ramayana-teos. Tällä paikalla Sita legendan mukaan oli Ravana-kuninkaan vankina. Temppelin rakensivat 1800-luvulla tamilityöläiset, jotka olivat tulleet eteläisestä Intiasta.

Seuraava pysähdyksemme oli teeviljelmällä. Etsimme teen kukkasia, joita viljelmillä on hyvin vähän. Se johtuu siitä, että nuoret versot poimitaan jatkuvasti eikä kasvi pääse kukkimaan. Muutaman kukan kuitenkin bongasimme. Tee kuuluu samaan heimoon kamelian kanssa, ja niiden kukat muistuttavatkin toisiaan.

Teimme reitiltämme koukkauksen Bandarawelaan, missä meille oli tarjolla lounas. Kaupunki sijaitsee noin 1300 m korkeudessa, ja siirtomaa-aika on jättänyt jälkensä sinnekin. Asukkaita kaupungissa on vähän yli 30000. Keskeisellä paikalla on Jummah-moskeija. Rawana-vesiputous oli seuraava kuvauskohteemme. Lakkimakaki poseerasi meille kuvauspaikalla. Wellawayassa pidimme viimeisen tauon, ja tulimme Yalan luonnonpuiston tuntumaan ja hotelliimme Cinnamon Wild Yala hämärän tultua.

Hotellia lähestyessämme näimme muutamia lintuja: Punaperäbulbuleita, harmaahaikaroita, harjalintuja, aasiankäärmekauloja, pitkäjalkoja, safiirimehiläissyöjiä ym. Valokuvaaminen ei onnistunut vauhdissa ja hämärässä, mutta seuraavana päivänä bongasimme ne taas. Villisikaemo porsaineen tulivat esittäytymään meille, ja krokotiili lekotteli kivellä. Suihkussa meitä tervehti söpö gekko.

Majapaikkamme Cinnamon Wild Yala oli viihtyisä. Koska se oli luonnonpuistossa, oli mahdollista, että villieläimet ja pedot löytävät tiensä sinne. Sen takia pimeän aikaan ulkona liikkuminen ilman "henkivartijaa" oli kielletty. Meidät tultiin hakemaan päivälliselle, ja meidät myös saatettiin takaisin lodgeemme.

Maanantai 30.10.2023 - Yalan kansallispuisto

Nyt oli aikainen herätys. Keitimme aamuteen huoneessamme jo ennen viittä. Koska puoli kuudelta oli vielä pimeä, meidät tultiin hakemaan lodgeltamme, että pääsimme lähtemään aamuajolle puistoon. Suurin toiveemme oli nähdä huulikarhu. Bonuksena olisi leopardi ja mahdollisimman monta lintulajia.

"Ennennäkemättömiä" lintuja tulikin pian näköpiiriimme. Heti luonnonpuiston portin ohitettuamme näimme komeita aasianiibishaikaroita, jalohaikaroita ja riikinkukkoja. Riikinkukko on Intian kansallislintu, ja sen englanninkielinen nimi onkin Indian peafowl. Koiraista (ja joskus naaraistakin) käytetään myös niemeä Peacock ja naaraista Peahen. Lampien yleisin kahlaaja oli pitkäjalka. Norsuemo tuli poikasensa kanssa tervehtimään meitä ihan lähietäisyydeltä. Aksis-kauriiden sukuun kuuluvia pilkullisia aksishirviä tuli iso lauma vastaan. Joukossa oli vain yksi sarvellinen uros.

Näimme monia lintuja, joita emme ole aikaisemmin tavanneet, mm. useita kotkalajeja, intianhyyppiä, kauniin pikkuminivetin ja aasianrakonokan. Olimme jo poistumassa puistosta, kun kuljettajamme sai viestin, että lähistöllä on nähty leopardi. Ei auttanut muu kuin palata takaisin ja jäädä odottelemaan. Kovin kauaa ei tarvinnutkaan odottaa, kun leopardi näyttäytyi ja pinkaisi tien poikki.

Leopardi-havainnon jälkeen palasimme lodgeemme aamiaiselle. Kello oli silloin noin kymmenen. Siivooja oli käynyt panemassa huoneemme kuntoon ja koristellut sänkymme kukkasin.

Muutaman tunnin lepäiltyämme lähdimme iltapäiväajolle. Saaliimme oli jälleen ihan kohtalainen. Näimme ainakin valkomerikotkia, aasiansatulahaikaroita, intianviheltäjäsorsia, kuovisirrejä, aasianiibishaikaroita, pikkumehiläissyöjiä ja lippasarvinokkia. Ruostemango, kultasakaalit, aksishirvet ja mustakaulajänis tulivat myös nähdyiksi ja kuvatuiksi kuten juuri manikyyristä tullut bengalinvaraanikin, joka esitteli hienoja kynsiään kivellä. Pieni pettymys oli, kun huulikarhu jäi meiltä näkemättä.

Palasimme lodgeen päivälliselle, ja näimme vielä yhden näytelmän. Norsu oli tullut pihapiiriimme ruokailemaan.

Tiistai 31.10.2023 - Yalan kansallispuisto-Galle

Jätimme Yalan kansallispuiston taaksemme, mutta vielä ehdimme kokea näytelmän. Krokotiili nappasi rannalta villisian ja painui sen kanssa veden alle hukuttaen sen. Emme pystyneet näkemään tilannetta, mutta näin sen nähneet kertoivat. Näimme kuitenkin krokotiilin vedessä nauttimassa ateriaa.

Ennen pitkää tulimme moottoritien alkuun. Se on kiinalaisten muutaman vuoden takainen aikaansaannos. Muita autoja siellä ei juuri näkynyt, koska tien varrella ei ole asutusta. Kylät ja kaupungit ovat rannikolla.

Weligaman kohdalla jätimme moottoritien ja siirryimme rantatielle. Kuului pamaus, ja tutkimus osoitti bussin renkaan puhjenneen. Meille se tiesi tunnin verran odottelua. Olimme tyytyväisiä siihen, että tämä tapahtui rantatiellä eikä moottoritiellä. Meillä oli tarpeeksi ihmeteltävää, että aika kului rattoisasti.

Seurasimme hiekkakuplarapujen vipellystä ja ihailimme niiden luomia tarideteoksia rannalla. Odotimme, että heittoverkolla kalastanut mies olisi saanut saalista, mutta ei onnistunut hän ainakaan ihan heti.

Ilmeisesti Weligamassa ei nähdä turistiryhmiä joka päivä, koska meitä valokuvattiin ahkerasti, kun istahdimme kuppilaan Coca-colalle. Tilasipa joku listalla olleen drinkin "Gin tonic with ice cream". Tunnissa rengas saatiin vaihdetuksi, ja matkamme jatkui kohti Koggalaa. Kuvasimme paalukalastusta Ahangamassa. Erikoinen kalastustapa on nykyään lähinnä turistien viihdyttämistä.

Seuraava tutustumiskohteemme oli Sri Lankan kansalliskirjailija Martin Wickramasinghen (1890-1976) kotimuseo. Se ei ole ainoastaan kotimuseo, vaan sinne on kerätty mm. tarve-esineistöä ja teatterissa käytettyjä naamioita. Koggalan erikoisuutena on Catalina Grill, joka avattiin kymmenen vuotta sitten yleisölle. 30-paikkainen ravintola toimii Hawker 748 -lentokoneesa.

Ylimääräisen renkaanvaihto-operaation seurauksena söimme myöhäisen lounaan Gallen kaupungissa Radisson SAS -hotellissa. Sieltä jatkoimme majapaikkaamme Le Grand -hotelliin.

Keskiviikko 1.11.2023 - Galle

Galle on noin 100000 asukkaan kaupunki. Ennen brittiläisten siirtomaa-aikaa Galle oli saaren tärkein satama. Britit alkoivat kehittää Colombon satamaa. Gallen linnoitus on UNESCOn maailmanperintökohde ja suurin jäljellä oleva eurooppalaisten rakentama linnoitus Aasiassa. Portugalilaiset aloittivat rakentamisen ja hollantilaiset jatkoivat. Nykyinen linnoitus valmistui vuonna 1663.

Eurooppalaisten jäljiltä vanhassakaupungissa on myös kirkkoja. Gallen hollantilainen komentaja Casparus de Jong ja hänen vaimonsa Geertruyda Adriana Le Grand onnistuivat saamaan kauan kaipaamansa lapsen, ja kiitokseksi he lahjoittivat rahat kirkon rakentamiseen vuonna 1755. Tyttären kastemekko on näytteillä kirkon seinällä. Alankomaiden suurlähetystö rahoitti Groote kerk -kirkon remontin 2000-luvun alussa. Britit rakensivat anglikaanisen All Saints' Church -kirkon 1868-1871.

Britit rakensivat ensimmäisen majakan Galleen vuonna 1848. Se tuhoutui tulipalossa vuonna 1936. Nykyinen 26,5 metriä korkea majakka rakennettiin vuonna 1939. Meeran Jumma -moskeija majakan lähellä valmistui vuonna 1904 joidenkin tietojen mukaan portugalilaisen katolisen kirkon paikalle.

Läkähdyttävän kuumuuden ja shoppailuhaluttomuuden takia Gallen kujat jäivät vähäiselle kiertelemiselle ja paluu tuktukilla hotellille houkutteli.

Parvekkeeltamme seurasimme aasianturturikyyhkyn esittäytymistä ja myöhemmin iltasateen lähestymistä. Puoli kahdeksalta nautimme illallisen hotellissa.

Torstai 2.11.2023 - Galle-Colombo

Lähdimme hotellista kymmeneltä ja teimme pienen kierroksen Gallessa, että pääsimme moottoritielle. Sitä pitkin sitten huristelimme noin 150 km maan entiseen pääkaupunkiin Colomboon.

Rannikolle jäi kylät ja kaupungit, jotka kärsivät suuria vahinkoja vuoden 2004 Tapaninpäivän tsunamissa. Yli 30000 ihmistä kuoli. Silloin sattui mm. kautta aikojen pahin junaonnettomuus, kun vesimassa iski Telwattassa Colombosta Mataraan matkalla olleeseen junaan. Junan matkustajista yli 1700 kuoli ja noin 150 loukkaantui.

Maan nykyinen pääkaupunki on Sri Jayawardenepura Kotte, joka on Colombon kyljessä ja itse asiassa kuin Colombon kaupunginosa. Uusi parlamenttitalo rakennettiin 1980-luvulla Diyawanna-tekojärven saarelle.

Ennen hotelliin majoittumista kuljettajamme teki pienen kierroksen kaupungilla. Näimme mm. uusia pilvenpiirtäjiä ja niiden syleilyssä vanhan parlamenttitalon. Siellä lainsäätäjä toimi 53 vuotta vuoteen 1983 asti. Nyt rakennuksessa työskentelee presidentinkanslian henkilökuntaa.

Kiinalaiset ovat alkoivat rakentaa Colomboon Port City -nimistä aluetta jo vuosia sitten. Merentäyttötyöt valmistuivat tammikuussa 2019, mutta rakentaminen on tyssännyt johonkin eivätkä työt ole edistyneet. Port City -kyltti on kuitenkin paikalla vähän samaan tapaan kuin oli Sunny Car Hämeenlinnassa...

Huomio kiinnittyi mainoksiin liikenneympyröissä. Niitä tuntui olevan joka ympyrässä. Mainostila onkin vuokrattu firmoille kiertoliittymien maisemointia ja ylläpitoa vastaan.

Hotellimme Cinnamon Grand sijaitsi rantakadun varrella, ja huoneestamme oli näkymä Lotus-tornille, joka on telekommunikaatiotorni. Auringon laskettua torni valaistaan niin, ellä väri muuttuu nopeassa tahdissa.

Perjantai 3.11.2023 - Colombo

Teimme aamupäivällä pienen kävelykierroksen Galle Face Green-alueelle, mutta lämpöä oli sen verran paljon, että palasimme aika pian hotelliin kuivattelemaan paitojamme.

Kahdelta lähdimme kaupunkikiertoajelulle bussilla. Matkaväsymys alkoi painaa, ja kiinnostus oli päässyt lopahtamaan eikä enää jaksanut innostua kaikesta näkemästä. Näimme useita hindutemppeleitä, buddhalaisia temppeleitä ja kristillisiä kirkkoja. Jami Ul-Alfar -moskeija talojen puristuksessa oli kuitenkin komea näky. Moskeija rakennettiin 1908-1909, ja se edustaa indo-sarareenista tyyliä. Se rakennettiin 1500 rukoilijalle, mutta 1970-luvulla muslimiyhteisö hankki omistukseensa viereisiä tontteja ja laajensi moskeijaa niin, että sinne mahtuu nyt 10000 rukoilijaa. Kävimme myös srilankalaisille tärkeän monumentilla eli Itsenäisyyden muistohallilla.

Palasimme hotellille neljän aikaan ja lepäilimme läksiäisillalliseen asti. Saimme pitää huoneemme lähtöhetkeen asti. Lähdimme lentokentälle vähän ennen puoltayötä.

Lauantai 4.11.2023 - Colombo-Doha-Helsinki

Tulimme lentokentälle vähän puolenyön jälkeen, ja sitten alkoi jonotus. Tsekkaus oli aivan tolkuttoman hidasta. Seisoimme yli kaksi tuntia jonossa, ja lopulta juoksimme passin- ja turvatarkastukseen. Selityksenä tsekkauksen hitauteen oli kuulemamme mukaan se, että lähtevistä matkustajista suuri osa oli siirtotyöläisiä, ja heillä oli paljon papereita, jotka oli tarkastettava. Lentoyhtiön vastuulla on huolehtia, että paperit ovat kunnossa.

Olimme kuitenkin koneessa, kun se lähti puolisen tuntia myöhässä. Pienikin myöhästyminen aiheutti sen, että Dohassa oli taas pienet juoksuharjoitukset turvatarkastukseen ja portille. Pääsimme Finnairin koneeseen saman tien. Ei tarvinnut miettiä shoppailuja... Laskeuduimme etuajassa Helsinki-Vantaalle, ja Airport Taxin kuljettaja oli meitä vastassa.

Kaikki Sri Lankan matkat

Maahakemistoon
Etusivulle