Färsaaret 10.-15.6.2024

Olympia: Matka Färsaarille
Matkaseurue: Emma ja Aino (+ 11 muuta)

HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset selaamaan kuvia.

Maanantai 10.6.2024 - Helsinki-Kööpenhamina-Vágar-Gásadalur-Tórshavn

Varhaisen herätyksen jälkeen taksi tuli hakemaan Ainoa kello 04.20. Matkalla poimittiin Emma kyytiin, ja olimme kentällä viideltä. Olimme tehneet lähtöselvityksen edellisenä päivänä, joten tulostimme vain tägit laukkuihin ja jätimme ne hihnalle. Meillä oli hyvin aikaa nauttia latte/tee ja croissantit.

Finnairin lennolla Kööpenhaminaan saimme mustikkamehut. Kastrupissa vaihtoaikaa oli yli neljä tuntia, joten päätimme mennä viettämään sitä Aspire loungeen. Hinta kolmesta tunnista oli 210 DKK eli noin 28 euroa/henk. Lento Kööpenhaminasta Vágariin Färsaarille kesti vähän yli kaksi tuntia, ja Atlantic Airways tarjosi kahvia ja teetä. Britit rakensivat Vágarin lentokentän toisen maailmansodan aikana, ja se avattiin siviililiikenteelle vuonna 1963. Siihen asti saarille pääsi vain laivalla.

Färsaaret sijaitsevat samoilla leveysasteilla Keski-Suomen kanssa. Tórshavn on leveyspiirillä 62° 0' samoin kuin Parkano Suomessa. Pohjoisin paikka, jossa kävimme, oli Gjógv leveyspiirillä 62° 19' eli Kauhajoen Hyypän kylän korkeudella. Kesällä ilma on viileämpi kuin Suomessa eikä lämpötila nouse paljonkaan kymmenen asteen yläpuolelle. Talvisin sataa jonkin verran lunta.

Matkaohjelman mukaisesti lähdimme lentokentältä Gásadalurin kylään. Vettä tuli taivaalta kaatamalla, joten hienot maisemakuvat jäivät ottamatta. Näimme kuitenkin norolta näyttävän, mutta 30 metriä korkean Múlafossurin putouksen, ja taivaalla lentelevät suulat. Mykinesin lintusaarenkin hahmo erottui sateen ja sumun keskellä. Näimme myös Drangarnirin portin ja Tindhólmurin saaren. Tindhólmurilla on viisi huippua, joille on annettu nimet Ytsti, Arni, Lítli, Breiði ja Bogdi (Uloin, Kotka, Pieni, Leveä ja Kumara).

Lähdimme ajelemaan kohti pääsaarta Streymoyta ja pääkaupunki Tórshavnia, jossa majapaikkamme Hilton Garden Inn sijaitsi. Sade lakkasi eikä tullut enää takaisin koko matkamme aikana lukuunottamatta hyvin vähäistä "piskottelua".

Näköalaikkunoin ja turvekatolla varustettu hotellimme oli muutama vuosi sitten valmistunut. Söimme siellä tervetulopäivällisen.

Tiistai 11.6.2024 - Tórshavn ja Kirkjubøur

Tiistaipäivän pysyttelimme Tórshavnissa (= Thorin satama) ja lähiseuduilla. Aloitimme päivän kävelyllä kaupungin keskustaan, jonne oli matkaa noin kaksi kilometriä. Kävelyä tuli kuitenkin tuplasti, kun kiertelimme kaupungilla.

Lähdimme yhdeksältä liikkeelle. Kävimme ensin tarkistamassa julkisen liikenteen bussipysäkin sijainnin. Torshavnissa operoi viisi linjaa, ja niillä matkustaminen on ilmaista. Myös Klaksvíkin, Eysturkommunan ja Sundan kaupunkiliikenne on maksutonta.

Piipahdimme katsomassa SMS-ostoskeskusta, joka on maan suurin ostoskeskus ja jota koristavat lasitaideteokset. Färsaarelaisen runoilijan Hans Andrias Djurhuusin (1883-1951) patsas on vanhan teatteritalon puutarhassa. Kansallispukukaupan ohi kulkiessamme kuulimme, että kansallispuku on edelleen yleinen asu kaikenlaisissa juhlissa. Yhdessä risteyksessä on Fridtjof Joensenin teräksestä valmistama suihkulähde "Tanssivat lapset" (Dansandi børn).

Färsaarten puusta rakennettu parlamenttitalo (1856) näyttää tavalliselta asuinrakennukselta. Parlamenttiin (Løgting) valitaan 33 edustajaa vaaleilla joka neljäs vuosi. Tällä hetkellä parlamentissa on edustettuna kuusi puoluetta. Tanskan parlamentissa Färsaarilta on kaksi edustajaa. Parlamenttitalon vierellä komeilee vanha, vuonna 2019 kunnostettu puna-valko-siniseksi maalattu kioski, jossa on vuosien saatossa myyty erilaisia tuotteita kaupunkilaisille. Nyt se toimii nakkikioskina. Tuomiokirkkoa (1609) ympäröi kaunis puisto kukkaistutuksineen. Noin 80% saarelaisista ovat evankelisluterilaisen kansankirkon jäseniä. Basalttikivestä rakennettu jykevä kaupungintalo valmistui vuonna 1894 kouluksi.

Pienellä niemellä on keskiaikainen vanhakaupunki, Reyn ja Undir Ryggi. Sinne on ahdettuina parikymmentä mustaksi tervattua ruohokattoista taloa, joissa edelleen asutaan. Alueen läpi kulkee polku, jolla on komea nimi Skipara Hansens gøta. Niemen kärjessä on Tinganes, joka kuuluu Mansaaren Tynwaldin ja Islannin Þingvellirin ohella maailman vanhimpien parlamenttien kokoontumispaikkoihin. Täällä viikinkiparlamentti alkoi kokoontua noin vuonna 900 jaa. Siellä on pääministerin kanslia ja muita hallinnollisia rakennuksia. Niemen kärjen kalliolla oli päiväkotilasten ryhmä retkellä.

Nautimme lounaan Hafnia-hotellissa, minkä jälkeen menimme vielä niemen lännenpuoleiselle kalliolle katselemaan Tinganesin punaisia rakennuksia. Sieltä lähdimme bussin kyydissä Pohjolatalolle. Talo on rakennettu vuonna 1983, ja se on ahkerassa käytössä erilaisiin tapahtumiin. Rakennuksen huonekalut ovat Suomesta, liuskekivi Norjasta, puutavara Ruotsista, lasi ja teräs Tanskasta ja turvekatto Färsaarilta.

Ohjelmassamme oli vielä käynti noin 11 km:n päässä Tórshavnista etelään sijaitsevassa Kirkjubøurissa. Se on Färsaarten tärkein historiallinen kohde, jossa on katedraalin rauniot noin vuodelta 1300, Pyhän Olavin kirkko 1100-luvulta ja vanha maalaistalo 1000-luvulta. Kerrottiin, että talo on maailman vanhin edelleen asuntona toimiva puutalo. "Ruumistalon" (líkhús) on eroosio hävittänyt niin, että vain vähän rauniota on jäljellä. Kirkjubøurissa oli piispanistuin, ja se oli ennen maan kaiken uskonnollisen ja kulttuurisen toiminnan keskus. Läheisellä luodolla asustelee haahkayhdyskunta.

Palasimme hotellille, kävimme ruokakaupassa hankkimassa iltasyömistä ja rentouduimme huoneessamme.

Keskiviikko 12.6.2024 - Saksun ja Gjógv

Aamupäivä oli vapaa ryhmän yhteisestä ohjelmasta, ja me lähdimme katselemaan, minkälaisia polkuja löytyy hotellimme läheisyydestä. Löytyi ainakin mäkisiä, loivia ja vähän jyrkempiäkin. Polkujen varsilla oli kukkaniittyjä, joilla eleli valtava määrä karvasääskiä lajiltaan Bibio pomonae. Lajilla ei tiettävästi ole suomenkielistä nimeä, mutta englanninkielinen nimi on suomeksi "punareisinen pyhän Markuksen kärpänen".

Kello 14 alkoi ryhmän yhteinen ohjelma. Nousimme bussiin ja suuntasimme kohti Saksunia. Ohitimme Kollarfjørðurin kylän, joka voittaa Färsaarten kylien pituuskilpailun, pituus seitsemän km! Saksun on parinkymmenen asukkaan kylä, joka kuuluu Sundan kuntaan. Kävimme Dúvugarðurin maatilalla, jonka päärakennus on peräisin 1700-luvulta. Se oli asuttu toiseen maailmansotaan asti. Kylän ruohokattoinen kivikirkko oli alun perin Tjørnuvíkissä, mutta vuonna 1858 se purettiin, kuljetettiin vuorten yli ja koottiin uudelleen Saksunissa. Färsaarten 18 saaresta 16:lla on kirkko tai useampi. Niitä on yhteensä 62.

Matkamme jatkui Eysturoyn saarelle. Pidimme pari valokuvaustaukoa matkalla Gjógviin. Toinen tauko oli näköalapaikalla, josta näkyy kivettyneet "noita ja jättiläinen". Tähänkin liittyy yksi lukuisista färsaarelaisista tarinoista, joista muutamia kuulimme matkalla.

Gjógvin kylän vieressä on rotko (= gjógv), joka muodostaa luonnonsataman. Kylän kirkko on Färsaarten ensimmäinen kirkko, jossa alettiin pitää kirkollisia toimituksia fäärin kielellä. Kylässä on noin 30 asukasta. Istahdimme "Maryn penkille". Tanskan kruununprinssi Frederik ja kruununprinsessa Mary vierailivat Gjógvissa vuonna 2005. Heitä varten tuotiin näköalapaikalle puinen penkki. Penkkiin on kiinnitetty laatta, jossa lukee "Maryn penkki 2005". Rotkon reunalla oli pesiviä myrskylintuja, ja muutaman lunninkin näimme lentelevän.

Ohitimme Funningurin kylän, jonne perimätiedon mukaan viikingit asettuivat ensimmäiseksi. Ajelimme päivälliselle Elduvikin kylään "perheen vieraiksi". Tällaisia ruokaa omassa kodissaan tarjoavia perheitä kohdellaan Färsaarilla helläkätisesti terveys- ja muiden viranomaisten taholta. Jos he eivät kutsu paikkaa ravintolaksi tai kahvilaksi, lupia toimintaan ei tarvita. Ruokailun jälkeen oli tanssitunti. Ketjutanssin kuvio oli aikalailla yksinkertainen: kaksi askelta sivulle vasemmalle, yksi oikealle, kaksi vasemmalle jne. Tällainen tanssi voi kestää tuntikausia, koska sitä rytmittämät kansanlaulut tarinoineen voivat olla todella pitkiä.

Noin kello 20.45 lähdimme ajelemaan kohti Torshavnia. Vasemmalle puolellemme jäi entinen valaanpyyntiasema Við Áir. Se oli viimeinen Färsaarille rakennettu asema (1905). Erinäisten vaiheiden jälkeen toiminta lakkasi kokonaan vuonna 1984, ja 27 vuotta myöhemmin asema oli kunnostettu museoksi.

Torstai 13.6.2024 - Kunoy, Klaksvik ja Søldarfjørdur

Lähdimme matkaan yhdeksältä, ja aika pian sukelsimme Färsaarten pisimpään vedenalaiseen tunneliin. Se on 11,4 km pitkä Eysturoyartunnilin, joka yhdistää Streymoyn ja Eysturoyn saaret. Pohjoispäässä se haarautuu kahteen suuntaan, ja risteyksessä on maailman ensimmäinen vedenalainen liikenneympyrä. Sitä koristaa taiteilija Tróndur Paturssonin taideteos. Uusin neljästä merenalaisista tunneleista avattiin joulukuussa 2023. Yhteensä Färsaarilla on tunneleita 21 kpl. Se on aika paljon, kun ottaa huomioon, että saarilla on asukkaita noin 53000. Merenalaiset tunnelit ovat maksullisia, muut ovat ilmaisia. En löytänyt tietoa tunneleiden yhteispituudesta, mutta voisi olla metrin verran jokaiselle saarelaiselle.

Kymmeneltä olimme Kunoyssa, jossa teimme pienen patikkaretken. Siellä oli jopa pieni metsikkö, jonka läpi kävelimme. Lyhyenlännät maariankämmekät kukkivat ja lampaat laidunsivat. Lampaat keritään yleensä heinäkuussa, mutta jo nyt oli muutamat niistä menettänyt villansa luonnonmukaisesti. Kunoyn kylässä käytimme hyväksemme vanhan alakoulun vessaa.

Ajoimme Klaksvikiin, jossa tutustuimme vuonna 1963 rakennettuun Kristianinkirkkoon. Se on rakennettu muinaisnorjalaiseen tyyliin avoimin kattorakentein. Alttariseinä on kotoisin Tanskasta, Viborgin kirkosta (1901). Suoraan seinälle maalattu teos uhkasi tuhoutua, ja se pelastettiin siirtämällä se kankaalle ja sijoittamalla Tanskan kansallisgalleriaan Kööpenhaminaan. Arkkitehti oli nähnyt teoksen ja oli sitä mieltä, että sen on saatava ansaitsemansa ympäristö. Hän suunnitteli kirkon tämän alttariseinän ympärille. Kirkon alakerrassa, jossa valokuvaaminen on kielletty, on 10 Edward Fugløn puusta tekemää reliefiä, joissa kuvataan Jeesuksen elämän tapahtumia. Teokset ovat pyöreitä läpimitan ollessa 135 cm. Kuvat on tehty kaksi cm paksusta koivulevystä. Todella upeita ovat teokset.

Ohitimme Leirvikissä muinaisten viikinkiasumusten rauniot matkalla lounaalle Søldarfjørðuriin. Yksityiskotia (Garðahúsið), jossa nautimme lounaan, ympäröi upea puutarha kukkineen ja veistoksineen. Saimme taas hyvää kotiruokaa.

Päivän viimeinen tutustumiskohteemme oli lammastila, jossa saimme kuulla lampaankasvatuksesta elinkeinona. Lopuksi kävimme villalankakaupassa, jossa oli myös valmiita tuotteita ja toki muutakin. Alakerrassa robotit neuloivat villapaitoja.

Perjantai 14.6.2024 - Vestmanna

Retkelle lähtö oli jälleen yhdeksältä. Käväisimme ensin vilkaisemassa näkymiä Torshavnin eteläpuolelta. Siellä näkyi mm. uutta rakennustyyliä: hiljattain valmistuneita kerrostaloja ja puoli kilometriä pitkä rivitalo niiden edessä. Näin muuttuu maailma...

Matkalla Vestmannaan pysähdyimme näköalapaikalla Nordaradalurin kylän kohdalla. Tuuli oli melkoinen, mutta kuvat tulivat napatuksi. Kelpo näkymä sieltä olikin Kolturin saaren suuntaan. Kaldbaksbotnurin kylän kohdalla pysähdyimme myös kuvaamaan Färsaarten ainoaa vankilaa ja kaunista näkymää Kaldbakinvuonolle. Tässä vankilassa on vain vankeja, jotka ovat saaneet korkeintaan yhden vuoden tuomion. Pidemmän tuomion saaneet viedään Tanskaan. Paikallisoppaalla oli tarinoita leppoisasta vankielämästä täällä. Kun vierailija ihmetteli, missä kaikki vangit ovat, vankilan esittelijä vastasi, että toinen on johtajan kanssa kalastamassa. "No missäs se toinen on?" kysyi vierailija. "Minä olen se toinen", kuului vastaus...

Vestmannaan saavuttuamme nousimme laivaan ja lähdimme etsimään lintuja kalliorannalta. Vedessä uiskenteli ainakin lunneja, riskilöitä, etelänkiisloja ja ruokkeja. Mahtavilla kallioseinämillä pesivät pikkukajavat ja myrskylinnut. Lapintiirat ja suulat lentelivät laivamme ympärillä. Lampaita on Färsaarilla joka paikassa, myös Vestmannan jyrkillä rinteillä.

Lounaan jälkeen teimme kierroksen uudessa Saga-vahamuseossa. Kovin näytti raa'alta ja veriseltä touhulta elämä. Kuulokkeita ei riittänyt kaikille, joten tarinat eivät avautuneet.

Paluumatkalla pysähdyimme kuvaamaan Leynarin kylän hiekkarantaa (Leynasandur). Leynarin kylässä on vain vähän toistasataa asukasta, mutta harvoina kauniina kesäpäivinä rannalla on kuhinaa.

Ennen hotelliin paluutamme kävimme vielä tutustumassa muutama vuosi sitten toimintansa aloittaneeseen OY-olutpanimoon. Färsaarilla on kaksi olutpanimoa. OY:n tuotannon kapasiteetti on tuottaa miljoona litraa vuodessa olutta. Tällä hetkellä vientiä on vain Islantiin.

Lauantai 15.6.2024 - Tórshavn-Vágar-Kööpenhamina-Helsinki

Lauantai oli lähtöpäivä. Lähdimme hotellista kohti lentokenttää kello 11.30. Sitä ennen kävimme postittamassa muutaman postikortin ja hankkimassa eväitä matkaa varten, koska lennoilla ei ollut tarjoilua.

Matkalla kentälle kuulimme tarinan näkkiä vastaavasta taruolennosta eli Nixistä, jolle oli pystytetty Leitisjärvelle hevoshahmoinen patsas.

Lento Kööpenhaminaan kesti kaksi tuntia, vaihtoaikaa oli sopivasti, ja olimme varttitunnin etuajassa Helsinki-Vantaalla kello 21.45.

Matka oli erittäin hieno ja mielenkiintoinen, suosittelen kaikille!

Kaikki Tanskan matkat

Maahakemistoon
Etusivulle