Los Angeles-Oahu-Australia-Tahiti-Los Angeles 1.12.1988 - 6.1.1989

Omatoimimatka
Matkaseurue: Emma, Aino, Päivi ja Markku

Matkavalmisteluja

Olimme liikkeellä jo hyvissä ajoin keväällä ja jätimme Matka-Kalevaan tarjouspyynnön Australian matkastamme. Jossain vaiheessa hätistelyn jälkeen saimmekin ruutupaperille raapustetun alustavan aikataulun ja tarjouksen. Meidän oli myös hankittava kolme viisumia eli Yhdysvaltoihin, Australiaan ja Ranskan Polynesiaan. Australian lähetystö Tukholmassa ei myöntänyt Emmalle viisumia ennen kuin saivat selvityksen, että isällä ei ole sanomista Emman matkailuun.

Seuraava epävarmuustekijä oli Finnairin lentoemäntien uhkaama lakko, joka alkaisi lähtöämme edeltävänä päivänä. Aamulla 30.11. kuulimme uutisista lakon peruuntuneen, joten Päivin ja Markun ei tarvinnut perua häitä ja pääsisimme yhteiselle häämatkalle. Pari melkein unetonta yötä ehdimme kuitenkin viettää.

Torstai 1.12.1988

Aamulla heräsimme seitsemältä, pakkailimme loppuja tavaroita ja menimme henkikirjoittajan toimistoon katsomaan ja kuvaamaan, kun Päivi ja Markku sanoivat toisilleen "tahdon". Operaatio piti suorittaa, että he saisivat kolme päivää lisää vapaata pitkää matkaa varten. Pistäydyimme vielä punaisella kuohuviinillä Päivin ja Markun kotona ennen kuin palasimme kotiin. Puoli kahdeltatoista lähdimme yhteisellä taksilla kohti lentokenttää.

Emmalle ei annettu koneessa lasten askartelupussia, mutta kyselyn jälkeen hän sai Aku Ankan ja muistipelin. Lento kesti yli 11 tuntia, mutta se sujui loppujen lopuksi ihan mukavasti. Emma nukkui ehkä tunnin verran. Kone oli lähtenyt Helsinki-Vantaalta kello 13, ja olimme perillä kello 15.20. Oli vielä pitkä iltapäivä ja ilta vietettävänä ennen kuin kannatti mennä nukkumaan.

Passintarkastukseen piti täyttää maahantulokaavake ja tulliin tullikaavake. Tarkkaan tentattiin, mitä aiomme USA:ssa tehdä.

Kentällä etsimme ensin Qantasin tiskin, jossa vahvistimme jatkolentomme Honoluluun sunnuntaina 4.12. Kuulimme, että lento oli siirtynyt tunnilla eteenpäin. Meidän piti vielä hotelliin saavuttuamme soittaa varauskeskukseen ja ilmoittaa puhelinnumeromme. Seuraava askel oli mennä odottelemaan Hertzin autovuokraamon pikkubussia, joka ajoi meidät vuokraamoon. Saimme pienen punaisen auton ja tietokoneelta ajo-ohjeen hotelliimme.

Kadut on selvästi merkitty, joten eksymisen vaaraa ei ollut. Hotelliin päästyämme saimme huoneen 12. kerroksesta. Säästösyistä olimme varanneet vain yhden huoneen neljälle. Holiday Inn -ketjussa tämä on mahdollista, ja neljä nukkuu samalla hinnalla kuin kaksi. Harmi vain, että hissit eivät toimineet... Emme kuitenkaan lähteneet kävelemään, vaan odotimme aika tovin - tuskaa! Näköala huoneestamme oli kaupungille päin.

Purimme laukuistamme enimmät tavarat. Emma rupesi nukkumaan ja Päivi ja Markku kävivät kaupassa. Puoli yhdeksältä rupesimme kaikki nukkumaan - Päivin ja Markun hääyö alkoi.

Perjantai 2.12.1988

Nukkumisesta ei tahtonut kuitenkaan tulla mitään. Heräsimme yhdeltä emmekä saaneet unta. Neljältä päätimme kaikki ruveta syömään sämpylöitä nälkäämme, olihan kello Suomessa jo kaksi iltapäivällä. Ruokailun jälkeen saimme vielä hetken torkahdettua. Kahdeksalta lähdimme ajelemaan sisämaahan, kohti vuoristoa ja suuria mäntyjä. Ajattelimme pysähtyä matkan varrella johonkin kahvilaan aamiaiselle.

Maisemat olivat komeita, mutta nälkä kalvoi vatsassa. Yhtään kuppilan näköistäkään ei täällä erämaassa ollut. Kun vain jatkoimme matkaamme syvemmälle sisämaahan, löytyi viimein kahvilakin. Harmi vain, että se ei ollut vielä auki. Jouduimme siis odottelemaan sen aukeamista. Toista riskiä emme enää ottaisi. Ensimmäinen päivämme oli siis leppoista ajelua komeissa maisemissa.

Kun palasimme kaupunkiin, Päivi ja Markku menivät tutustumaan Queen Mary-laivaan ja Emma ja Aino jäivät palloilemaan Long Beachille.

Lauantai 3.12.1988 - Disneyland

Kaikki muut paitsi Emma heräsivät neljän aikaan aamulla, kun hotellimme huojui ja tärisi. Kiva tunne 12. kerroksessa, kun ei tiennyt, oliko tuo vain alkua. Onneksi kohtaus meni ohi ja rupesimme uudelleen nukkumaan. Unta riitti puoli kuuteen asti.

Tilasimme aamiaisen huoneeseen. Sen nautittuamme suuntasimme Anaheimiin ja Disneylandiin, jonne tulimme heti avaamisen jälkeen kello yhdeksän.

Osallistuimme opastetulle kierrokselle. Kuulimme juttuja paikan historiasta ja kävimme monissa laitteissa ja näyttelyissä. Kello 14 oli vuorossa jouluparaati, jossa näimme monia tuttuja hahmoja Maija Poppasesta joulupukkiin. Emman mielestä hauskin juttu oli Karibianmeren merirosvot, jotka piti kokea toistamiseen.

Viihdyimme Disneylandissa kello 20:een eli peräti 11 tuntia! Hotellissa ei tarvinnut miettiä, mitä tekisi. Nukkumatti kutsui.

Sunnuntai 4.12.1988 - Los Angeles

Emma herätti porukat kello 5.20. Tilasimme jälleen aamiaisen huoneeseen. Sen nautittuamme lähdimme tutustumaan lähiympäristöömme eli Walk of Fameen ja Mannin kiinalaisen teatterin pihan sementtiin ikuistettujen filmimaailman tähtien käden- ja jalanjälkiin. Lähistölle oli myös rakennettu "lumimaisema" ilmeisesti tulevan joulun kunniaksi. Tämän kävelyretken jälkeen käväisimme hotellissa. Matkalla sinne Emman jalka upposi mutaan, joten oli vielä vaihdettava ja pestävä sukat ja kengät.

Ajelimme Universal studioille tutustumaan elokuvien lavasteisiin, trikkien tekemiseen ja tekniikoihin. Aloitimme parin tunnin juna-ajelulla, jonka aikana näimme kulissikaupunkeja ja koimme erilaisia yllätyksiä. Meitä tervehtivät mm. King Kong ja Tappajahai ja muut herttaiset olennot. Kuulimme ryskettä ja pauketta. Kierroksen jälkeen kävimme katsomassa koulutettujen eläinten näytöstä sekä Miami Vice- ja Star Trek-esityksiä. Emmalle ostettiin valokuvalla ja tekstillä "Discovered in Universal Studios" varustettu t-paita.

Viiden maissa olimme takaisin hotellissa hakemassa matkatavaroitamme ja tyhjentämässä tallelokeroa. Ajoimme Sunset Boulevardia pitkin Beverly Hillsin rantaan ja edelleen Hertzille auton palautukseen. Sieltä sitten bussilla lentokentälle.

Emma olikin niin väsynyt, että olisi halunnut vain nukkua. Jouduimme odottamaan useita tunteja, koska kone lähtisi vasta kello 22.30. Majoittauduimme North Concourse Cocktail -baariin, söimme hot dogit ja joimme oluet. Emma nukkui penkillä ja muut yrittivät tappaa aikaa pelaamalla korttia. Itse lento sujui mukavasti nukkuen. Vain Markku söi tarjotun aterian.

Maanantai 5.12.1988

Lensimme jälleen lähes samaa tahtia auringon kanssa, joten olimme perillä Honolulussa jo heti kahden jälkeen yöllä, vaikka lento kestikin lähes kuusi tuntia.

Oudoksuimme Honolulun kentällä, kun siellä ei ollut mitään tarkastuksia, kunnes tajusimme, että olimme edelleen Yhdysvalloissa. Sitten vain rullaraput ylös ja bussiin, joka vei meidät matkalaukkuhihnalle, minkä jälkeen äkkiä Outrigger Malia-hotelliin ja nukkumaan. Nukuimme kahdeksaan saakka paikallista aikaa - eli kello 20:een Suomen aikaa... Ihmeesti sitä tottui muutamassa päivässä uuteen rytmiin.

Yhdeksältä lähdimme etsimään aamiaispaikkaa ja päädyimme aika lähelle hotelliamme Kuhio Avenuella.

Sitten törmäsimme ongelmaan autovuokraamossa. Auto oli varattu Ainon nimellä kuten Los Angelesissakin. Täällä kuitenkin olisi pitänyt papereissa olla sama nimi kuin kuskin ajokortissa. Piti siis maksaa uudelleen ja enemmän. Toivoimme vain, että saamme rahamme takaisin Suomessa tehdystä varauksesta. Saimme kuitenkin auton ja pääsimme liikkeellekin automaattivaihteisella pelillä, kun tilannetta vieressä seurannut nainen antoi ohjeita. Päätimme lähteä kiertämään saarta. Ensimmäinen etappimme oli Hanauma Bay, jossa oli tunnusteltava Tyynen meren vettä.

Sea Life Park oli seuraava kohteemme. Varsinainen turistirysä. Siellä oli mm. altaita kaloineen ja kilpikonnineen sekä merileijona- ja pingviininäytös. Ja aikaa vierähti siellä hyvä tovi. Pysähdyimme kuvaamaan kauniilla paikalla olevaa Havaijin Muistopuisto -hautausmaata Kaneohessa. Merestä kohoava Mokoliisaari oli hauskan näköinen, ja se onkin saanut toiseksi nimekseen "Kiinalaisen hattu".

Polynesian kulttuurikeskukessa seurasimme eri saariryhmien iltapäiväshowta. Kullakin saariryhmällä oli oma alueensa, jossa esiteltiin saarten tapoja, vaatetusta ja tansseja. Keskuksesta lähdettyämme alkoi jo hämärtää, joten maisemia ei enää juuri nähty matkalla Honoluluun.

Emma nukkui autossa, joten oli toivoa päästä illalla syömään. Suihkussa hän piristyi sen verran, että pääsimme Kaiulani Avenuelle Jolly Roger-ravintolaan. Aioimme ensin rantakadulle, mutta Emman valitettua jalkojaan päädyimme lähiravintolaan. Oikein hyvät pihvit sieltä saimmekin, ja jälkiruoaksi maistui suklaajäätelö. Sitten uni maistuikin täydellä vatsalla aina aamukuuteen saakka.

Tiistai 6.12.1988 - Honolulu

Hiustenpesun ja aamupalan jälkeen kiiruhdimme Kapiolanin puistoon katsomaan Kodakin hula-showta. Show kesti vähän yli puoli tuntia, minkä jälkeen menimme lähellä sijaitsevaan eläintarhaan. Siellä tapasimme monia eläimiä, joita emme olleet aikaisemmin nähneet, kuten kirahvi, sarvikuono ja virtahepo.

Eläintarhasta ajelimme Honolulun keskustaan. Kävimme Aloha-näköalatornissa ja vaeltelimme ympäriinsä. Kuvasimme Oceaniaa, kelluvaa kiinalaistyylistä ravintolaa, joka sitten vähän myöhemmin meni konkurssiin. Lounaaksi söimme mitättömältä maistuvaa kana-riisiruokaa. Seuraavaksi kävelimme katsomaan Yhdysvaltojen ainoaa kuninkaanlinnaa ja muita vanhan kaupungin nähtävyyksiä.

Otimme sitten auton allemme ja ajelimme Piispan museoon, joka esittelee Polynesian asuttamista ja historiaa. Emma viihtyi paikassa, koska siellä oli "painettavia juttuja". Ilma oli pilvinen ja sateinen ja saimme aina välillä sadekuuron niskaamme.

Kulttuurin jälkeen menimme ostoksille Ala Moanan ostoskeskukseen. Emma sai mekon ja uimapuvun, oikein nättejä molemmat. Hotelliin päästyämme tunsimme itsemme sen verran nälkäisiksi, että kävimme ostamassa syömistä kaupasta, kun emme jaksaneet lähteä etsimään ruokapaikkaa.

Keskiviikko 7.12.1988

Herätys seitsemältä ja ei kun pakkaamaan! Oli viimeinen päivä Havaijilla. Kävimme aamupalalla, minkä jälkeen luovutimme huoneemme, pakkasimme laukut autoon ja lähdimme ajamaan Punch Bowlin kraateriin. Siellä on sodissa kaatuneiden muistomerkki tuhansine nimineen. Näköalapaikkaa ei löytynyt, vaikka sellainenkin siellä piti olla. Kävimme sen sijaan katselemassa maisemia Nuuanu Palin näköalapaikalta.

Pali Highwayn maisemista mentiin Pearl Harboriin. Kun sattui olemaan Arizona-laivan tuhon 47-vuotispäivä, ei ollut toivoakaan päästä sitä katsomaan. Tuntien jono. Lähdimme saaren keskikohdasta pohjoiseen eli päinvastaiseen suuntaan kuin mitä ajelimme ensimmäisenä päivänä. Näimme suuria ananas- ja sokeriruokoviljelmiä, Del Monten ja Dolen peltoja. Dolella oli myymälä, jossa oli ananakseen liittyviä juttuja kuten t-paitoja, tarroja, avainrenkaita ym. Ostimme purkin ananasmarmeladia. Kävimme viereisessä ravintolassa syömässä. Siellä tarjoilijoina toimivat kehitysvammaiset.

Pohjoisrannikon tuntumaan päästyämme kävimme historiallisessa Haleiwan kaupungissa. Se on tunnettu puurakennuksistaan. Paikka oli myös aikoinaan kuninkaallisten lomanviettopaikka. Pohjoisrannalla aallot ja tyrskyt olivat todella komeita.

Seuraavaksi menimme tutustumaan Waimean vesiputouspuistoon. Osuimme parahiksi paikalle hyppynäytökseen, jossa korkealta kalliolta hypätään putouksen alla olevaan lampeen. Puistossa oli paljon trooppisia kasveja, ja jättiläislumpeet olivat komeita. Takaisin kävellessämme meidän piti käydä kasvitieteellisessä puutarhassa, mutta koska alkoi sataa, hyppäsimme bussin kyytiin ja menimme takaisin autolle. Itärannikon kautta ajelimme kohti Honolulua, jossa kävimme haukkaamassa Mc Donald’sin hampurilaiset.

Ajoimme Waikikiin. Emma nukkui autossa, ja Päivi jäi vahtimaan häntä, kun Aino ja Markku lähtivät mittailemaan katuja. Tunnin kuluttua Päivi ja Aino vaihtoivat vahtivuoroa. Noin kymmeneltä lähdimme kohti lentokenttää ja palautimme vuokra-auton.

Kentällä riitti odottelua. Aluksi harjoittelimme automaattien käyttöä, lähinnä karkkiautomaattien. Kaikki kuppilat olivat kiinni. Kone Sydneyhin lähti kello 02.20. Meille ehdotettiin, että voisimme siirtyä koneen yläkertaan. Päivi ja Markku siirtyivätkin sinne, ja niin meille jäi koko penkkirivi tilaa. Emma pani oitis pitkäkseen ja nukahti heti. Aino söi iltapalaksi kanasalaattia ja hedelmiä, lisäksi teetä ja suklaata.

Matka jatkui Australiaan

Kaikki USA:n matkat

Maahakemistoon