Ruanda ja Uganda 4.-16.6.2025

Olympia: Safarimatka Ugandaan ja Ruanda
Matkaseurue: Emma ja Aino (ja 8+1 muuta)

HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.

Keskiviikko 4.6.2025 - Helsinki-Amsterdam-Kigali

Jälleen oli epämukava lennon lähtöaika - eli lento oli sama KLM:n 1248 millä lensimme maaliskuussakin Amsterdamiin. Finavian maapalvelut lakkoilivat, ja vähän jännitti, tulisivatko laukkumme samalle lennolle. Aikataulun mukainen lähtöaika oli klo 7.00. Jouduimme vähän odottelemaan laukkujen roudaamista, mutta näin saimme laukutkin mukaan.

Amsterdamissa vaihtoaikaa oli sopivasti pari tuntia, ja lento Kigaliin kesti 8,5 tuntia. Kigalissa passintarkastus ja viisuminhankinta otti aikansa ja pääsimme lähtemään lentokentältä kohti Onomo-hotelliamme Suomen aikaa vähän kello 22:n jälkeen. Ruandassa kello on tunnin Suomen aikaa jäljessä.

Saimme huoneen toisesta kerroksesta. Emma lähti muun ryhmän kanssa päivälliselle ja Aino jäi huoneeseen keittelemään teetä.

Torstai 5.6.2024 - Kigali

Ruandan nopeasti kasvava pääkaupunki on Kigali, jossa asukasluku on lähteistä riippuen yhden ja kahden miljoonan välillä. Leppoisan aamun jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Ruandan kansanmurhan muistokeskusta. Kigali on hyvin siisti kaupunki, ja katukuvaa hallitsevat mopot, joiden kyydissä saattoi olla neljäkin ihmistä, kolme oli ihan normaali määrä.

Vuonna 1994 runsaan kolmen kuukauden aikana Ruandassa murhattiin noin 800000 tutsia ja maltillista hutua. Hutut ja tutsit ovat samaa etnistä ryhmää, heidän välillään on vain jonkinlainen luokkaero. Hutut ovat perinteisesti maanviljelijöitä ja tutsit karjanomistajia. Karja on omaisuutena arvokkaampaa, joten tutsit muodostivat Ruandan taloudellisen eliitin. Erimielisyydet kumpusivat tästä luokkaerosta.

Muistokeskus on kauniilla paikalla ja kauniin puiston ympäröimä. Sen alueelle on haudattu yli 250000 kansanmurhan uhria. Uhrien nimiä on kerätty seinämälle, mutta työ on edelleen kesken. Muistokeskus avattiin 10 vuotta kansanmurhan jälkeen eli vuonna 2004.

Kävimme lounaalla hotelli des Milles Collinesissa, joka oli Hotelli Ruanda -elokuvan tapahtumapaikka. Elokuva kertoo hotellinjohtajasta, joka itse oli hutu ja jonka vaimo oli tutsi. Hän pelasti 1268 ihmisen hengen päästämällä heidät hotelliin turvaan kansanmurhan aikaan.

Lepotauon jälkeen oli jo illallisaika. Kävimme hienostokaupunginosassa sijaitsevassa ravintolassa.

Perjantai 6.6.2025 - Kigali-Bwindin kansallispuisto

Nyt oli Kigali nähty (hmmm...) ja lähdimme sieltä puoli yhdeksän aikaan ajelemaan kohti Ugandaa. Ruandaa sanotaan tuhannen kukkulan maaksi eikä se ole varmasti liioittelua. Tiessä ei ollut varmaan yhtään sadan metrin pituista suoraa pätkää, vain mutka mutkan jälkeen.

Pian alkoi sataa, välillä rankastikin, mutta eihän se meitä autossa istuvia juuri haitannut. Valokuvien ottaminen auton ikkunan läpi kuitenkin hankaloitui, mutta se vain helpotti myöhempää elämää, kun karsittavia tuli vähemmän.

Ihmiset liikkuivat pääasiassa kävellen ja polkupyörillä, autoja oli hyvin vähän liikenteessä. Pään päälle ja polkupyörille lastattuina kulki uskomaton määrä tavaraa. Gorillapatsaita oli siellä täällä, eli Ruanda mainostaa vuorigorillaretkiä samalla tavalla kuin Ugandakin

Kello 13:n aikaan tulimme Cyanikaan Ugandan rajalle. Rajamuodollisuuksissa vierähti 40 minuuttia. Sekä Ruandan että Ugandan rajaviranomaiset toimivat samassa rakennuksessa vierekkäisissä tiloissa. Olimme jokseenkin hyviä pitämään jonotuksessa puolemme ja estämään kiilaamista yrittävien toiminnan. Rajan ylitettyämme siirsimme kelloja tunnilla eteenpäin eli takaisin Suomen aikaan.

Rajalta oli varttitunnin matka Kisoroon, jossa nautimme lounaan. Kisoro Supermarketin perällä oli rahanvaihtopiste, ja vaihdoimme siellä 20 USDia Ugandan šillingeiksi. Summalla sai 70000 šillinkiä. Mihinkään emme matkan aikana paikallista valuuttaa tarvinneet, mutta toimme pari seteliä matkamuistoiksi kotiin ja annoimme pari seteliä autonkuljettajallemme.

Matkan varrelle jäi louhimo, jossa miehet hakuin ja lekoin louhivat kiveä, joka näytti kalkkikveltä. Seuraavassa hetkessä olimme alueella, jossa oli lukuisia "tiilitehtaita". Maastosta kuokittuun saveen sekoitetaan vettä, savivelli muotoillaan tiileksi puisessa muotissa ja annetaan kuivua auringossa. Sen jälkeen tiiliä poltetaan useita päiviä.

Emme valinneet lyhintä tietä majapaikkaamme vaan valitsimme maisemareitin, joka kulki Mutandajärven itäpuolitse. Jyrkkiäkin rinteitä täplittivät kasvimaat.

Vähän viiden jälkeen tulimme seuraavaan majapaikkaamme Neljän gorillan lodgeen (Four Gorillas Lodge). Saimme paritalon puolikkaan niin korkealta, että sinne ei ihan huvikseen viitsinyt montaa kertaa kiivetä. Niinpä Aino jäi nauttimaan iltateetä, kun Emma meni alas illalliselle. Ei aikaakaan, kun henkilökunta toi pyytämättä Ainollekin ruoka-annoksen kämpille.

Meille kerrottiin, että lodge on 1600 metrin korkeudella, mutta luulisin, että on korkeammalla, koska hapen vähäisyys tuntui aivan ilmeiseltä. Sen verran oli myös koleaa, että saimme petikavereiksi kuumavesipullot.

Lauantai 7.6.2025 - Bwindin kansallispuisto

Lauantai oli useimmille gorillaretkipäivä. Emmallakin oli tarkoitus osallistua retkelle, mutta yöllä alkaneet flunssan oireet estivät retkelle lähdön. Sen lisäksi, että retki olisi ollut rankka oireiselle, gorilloille ei voinut mennä tartuttamaan flunssaa.

Vietimme päivän lodgen ympäristössä. Terassiltamme näimme heti aamutuimaan kobolttihaikaran, viirupääskyn, kylähertun ja pikkuvuorimedestäjän. Emma jäi lepäilemään, mutta Aino lähti kymmeneltä oppaan ja parin muun kanssa linturetkelle. Retken ensimmäinen bongaus ei ollut lintu vaan kolmisarvinen johnstonin kameleontti (Trioceros johnstoni). Ilman opasta se olisi meiltä muilta jäänyt näkemättä, niin hyvä suojaväritys otuksella oli. Laji on endeeminen Ruandan, Ugandan ja Kongon demokraattisen tasavallan vuoristoalueilla. Yksi sarvi on silmien yläpuolella ja kaksi muuta kuonon päällä. Sarvet ovat vain uroksilla. Naarailla on vain pieniä kyhmyjä samalla kohdalla.

Seuraavat bongauksemme olivat muutamien perhoslajien lisäksi ylänkömehiläissyöjä, mustasieppo, viherpäämedestäjä ja hirssivahanokka.

Pikkuisella joella oli porukkaa, joiden touhuja kävimme seuraamassa. Yksi huuhtoi kultaa, toinen pesi pyykkiä ja kolmas vahti tulta. Valmisteli ilmeisesti lounasta. Kuulimme, että he olivat joutuneet lähtemään kotiseudultaan ja asutettu läheiseen kylään. Ainoa toimeentulon lähde oli kullanhuuhdonta. Kun annoimme heille pienen tipin, ilo nousi ylimmilleen ja he taputtivat käsiään.

Seuraava kohtaaminen oli gorillanjäljittäjän kanssa. Hän tiedusteli, haluaisimmeko nähdä gorilloja. Hän voisi hoitaa muutaman joen rantaan vain 300 USDin hintaan/henkilö. Retkestä, jossa joutuu tarpomaan mutaisessa sademetsässä tuntitolkulla nähdäkseen gorilloja, veloitetaan 800 euroa. Emme kuitenkaan tarttuneet tähän tilaisuuteen, vaikka perin mielenkiintoiselta vaikuttikin.

Paluumatkalla lodgelle näimme polun varrella vielä naaraspuolisen johnstonin kameleontin. Pian olikin lounasaika, ja gorillaretkeläisetkin palasivat mutaisina lodgelle.

Sunnuntai 8.6.2025 - Bwindi-Mbarara-Lake Mburo

Menimme seitsemältä aamiaiselle, ja puoli kahdeksalta laukut oli taas pakattu autoihin ja matka jatkui. Aamu-usvaiset maisemat olivat komeita. Välillä näimme pilkahduksia tulivuoristakin.

Pienen tovin ajettuamme pysähdyimme kuvaamaan etelänkruunukurkea, joka on Ugandan komea kansallislintu. Kapea hiekkatie oli yhtä mutkikas kuin tullessakin. Autoja liikkui hyvin vähän, jalankulkijoita enemmän. Yhteen mutkaan oli auto pysähtynyt ja käynnissä oli renkaan vaihto. Välillä tiellä oli isoja kivenmurikoita, ja yhdessä kohdassa vesi oli vienyt mennessään puolet tiestä. Tälle paikalle oli molempiin suuntiin pantu puun oksia varoitukseksi. Varovaisuutta kuskiltakin vaadittiin.

Pidimme ensimmäisen tauon kauniilla Bunyonyi-järven rannalla Mukon leirintäalueen laidalla. Kuningaskalastajat lentelivät järven yllä, mutta eivät suostuneet asettumaan kuvattaviksi.

Koska oli sunnuntai, näimme paljon ihmisiä parhaimpiinsa pukeutuneina matkalla kirkkoon. Noin 85% ugandalaisista ovat kristittyjä. Bukindassa näytti olevan isompikin tapahtuma, kun väkeä oli kerääntynyt erään koulun ympäristöön tuhatmäärin.

Rukigan seudulla tuoksui sipuli. Seutu on erikoistunut sipulin viljelyyn, ja sipuleita oli tien varrella myynnissä valtavia määriä. Uganda on maailman kolmanneksi suurin banaanintuottaja. Edellä ovat vain Intia ja Kiina. Ugandassa viljellään eniten ruokabanaania. Papyrysta kuivatetaan ja siitä tehdään mattoja. Pihoilla näkyi kuivumassa olevia papuja, hirssiä ja kahvia. Jotkut pavut näyttivät kelpaavan myös pikkulinnuille.

Puuhiilisäkkejä oli pitkin matkaa myytävänä tienvierustoilla. Ugandan tilastoviraston kotitaloustutkimuksessa vuonna 2021 selvisi, että koko Ugandan energian kulutuksesta 90 prosenttia koostuu puuhiilen lisäksi polttopuun ja muun biomassan polttamisesta. Puukadon estämiseksi pyrkimyksenä on muuttaa energialähteeksi enemmän aurinkovoimaa.

Pitkäsarvinen ankolekarja alkoi olla yhä yleisempi näky. Yhden aikoihin tulimme Mbarabaran laitamalla sijaitsevaan Igongo-kulttuurikeskukseen. Kävimme ensin lounaalla ja tutustuimme sitten kulttuurikeskuksen näyttelyyn. Läheisellä kukkulalla näkyi vuoden 1520 Biharwen auringonpimennyksen muistomerkki. Auringonpimennys hämmensi ihmisiä, ja sillä oli suuri merkitys Ugandan eri kuningaskuntien historiaan.

Vähän ennen puolta neljää tulimme majapaikkaan, jossa vietimme kaksi seuraavaa yötä. Rwakobo Rock sijaitsee Mburojärven kansallispuiston laidalla. Mökit on nimetty eläimien mukaan, ja me saimme asuttavaksemme lähimpänä olevan Seepran. Valkosuomutimalit, kyläbulbuli, duettolepinkäinen ja afrikanvästäräkit pitivät meille seuraa, kunnes oli taas päivällisen ja auringonlaskun aika.

Maanantai 9.6.2025 - Lake Mburo

Mburojärven kansallispuisto on pinta-alaltaan lähteistä riippuen 260-370 km². Ajelimme Nshara-portille ja edelleen puistossa jonkin matkaa, kunnes jalkauduimme. Kävelysafarilla näimme tavanomaisia nisäkkäitä eli seeproja, afrikanpuhveleita, vesiantilooppeja, impaloita, elandeja ja kirahveja. Kirahvit täällä ovat rotschildinkirahveja. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton nykyisen kannan mukaan kirahvi on yksi laji, jolla on yhdeksän alalajia. Alalajeilla on omat asuinalueensa eivätkä juuri sekoitu keskenään. Eroja alalajien välillä on lähinnä kuvioissa ja sarvissa.

Uusina lintulajeina saimme täällä kuvatuksi valkosilmäsepän, täpläotsatikkasen, kirjosepän, vuoriharmaasiepon, afrikankaijan, viirukalastajan, afrikansininärhin, punakurkkufrankoliinin, harakkakäen, afrikankäen ja savannikäärmekotkan. Jatkoimme kiertelyä autolla ja näimme sininiskahiiron, jota paikallinen opas väitti pumpuliturakoksi. Matkan aikana meni muutama muukin tunnistus paikallisoppailta pieleen, mutta heillä ei ollutkaan apuna valokuvia.

Yhdeltätoista menimme Mburojärven rannalla sijaitsevaan kahvilaan. Kahvilan vierellä naamiokutojat kutoivat pesiään ja afrikanjassanat tepastelivat lätäkössä. Paikalla oli myös kyyryhaikara ja kirjokalastajia. Järvessä oli virtahepoja.

Vähän ennen puoltapäivää matka jatkui autoillen kohti lounas- ja majapaikkaamme. Matkalla kuvasimme afrikankäkeä, jota paikallisopas sanoi punarintakäeksi.

Lounaan jälkeen oli aikaa lepäilyyn, ja neljältä olimme jälleen lähdössä safariajolle. Emman vesipullon korkille istahti kyyhöttämään jonkinlainen pallelude. Uusia tuttavuuksia linturintamalla meille olivat afrikansininärhi sekä lammen rannalla rantapaksujalka. Rannalla tepasteli myös kolmivyötyllejä.

Auringon laskiessa nautimme sundownerit kuun mollottaessa lähes täydellisenä toisella suunnalla. Nautimme majapaikassamme illallisen, ja niin oli turistin työ siltä päivältä suoritettu loppuun.

Tiistai 10.6.2025 - Lake MBuro-Ziwa

Tiistaina oli taivallettava noin 400 km:n matka seuraavaan majapaikkaan, joten aikainen lähtö oli pakollinen. Menimme aamiaiselle kuudelta, ja lähdimme ajelemaan puoli seisemältä.

Matkan varrelle jäi Lukayan riisiviljelmät. Ne omistaa kiinalainen Zhong Industries Ltd. Tältä tilalta riisinviljely on levinnyt ympäristön tiloille. Zhong Industries ostaa heidän riisinsä, ja asukkaat saavat toivottua lisätuloa siitä.

Teiden laatu vaihtelee paljon Ugandassa. On komeita moottoriteitä, mutta myös paljon kuoppaisia hiekkateitä. Monin paikoin näkyi tienrakennustyömaita.

Vähän ennen kymmentä tulimme Kayabween, joka sijaitsee päiväntasaajalla. Vietimme siellä kahvitauon ja tietenkin kuvaustauon paikalla, johon on pystytetty päiväntasaajaa kuvaava merkki.

Tulimme seudulle, jolla oli kilometrien matkalla lukuisia jakkarakauppiaita. Kaikki olivat värikkäitä ja samalla muotilla tehtyjä. Istuinosa oli tehty jostain taipuisasta puusta spiraalimuotoon. Se oli kovera, ja keskellä oli reikä. Jalkoja oli kolme.

Selvisimme hädin tuskin ruuhkaisen Kampalan ohituksesta. Liikenne oli välillä ihan tukossa, ja hälytysajossa oleva ambulanssikin seisoi muun liikenteen kanssa pääsemättä mitään kautta ohi. Nautimme lounaan puoli yhden aikaan Kampalan esikaupungissa sijaitsevassa Tick-hotellissa.

Puoli viiden aikaan tulimme Ziwaan, ainoaan paikkaan Ugandassa, jossa voi nähdä sarvikuonoja. Vuonna 2005 perustettu Ziwa Rhino and Wildlife Ranch on yksityinen suojelualue. Se toimii yhteistyössä Ugandan villieläimistä vastaavan viraston kanssa. Alueella on noin 40 pensassarvikuonoa. Kävimme katsomassa yhtä emoa ja poikasta, mutta emme lähteneet rämpimään pusikkoon pidemmälle.

Vähän ennen seitsemää tulimme Amuka Lodgelle, jossa vietimme yhden yön.

Keskiviikko 11.6.2025 - Ziwa-Murchison Falls

Lähdimme liikkeelle puoli kahdeksalta päämääränämme noin 3900 km² laaja Murchison Fallsin kansallispuisto. Tulimme puiston portille yhdeksältä, ja kohta olimmekin Budongon metsässä. Siellä asustelee yhteensä noin 600 simpanssia, mutta vain joitakin perheitä sillä alueella, minne tehdään kävelyretkiä.

Simpanssien löytäminen voi kestää useita tunteja. Ensimmäisen simpanssin näimme noin tunnin talsimisen jälkeen ja toisen noin kahden tunnin jälkeen. Pian sen jälkeen Aino sai tarpeekseen piikkipensaikossa vaeltelemisesta ja palasi takaisin. Muut jatkoivat vielä 40 minuuttia, ja onnistuivat sitten saamaan kuvan yhdestä simpanssista, joka näytti pensaan keskeltä naamansa. Sieltä oli vielä tunnin matka talsittavaksi takaisin.

Retkilounaan jälkeen jatkoimme matkaa ja kävimme katsomassa Murchisonin putouksia ylhäältä. Putouksen yläpuolella Niili ahtautuu vain seitsemän metrin levyiseen rotkoon ja putoaa 43 metriä ennen kuin jatkaa kulkuaan Albertinjärveen. Eteläafrikkalainen yritys tarjoutui rakentamaan koskeen voimalaitoksen vuonna 2019, mutta Ugandan hallitus hylkäsi tarjouksen. Nyt kuitenkin kiinalainen yritys on saanut luvan rakentaa putousten päälle lasisen sillan ja sille turismia varten ravintolan ja ties mitä kaikkea.

Matkamme jatkui Niilin pohjoispuolelle kiinalaisten rakentamaa hienoa tietä pitkin. Matkalla majapaikkaamme näimme mm. norsulauman, virtahepoja, krokotiilin, goljathaikaran, afrikanjassanoita, harmaapääkalastajan, vesiantilooppeja, jacksoninkongoneita, oribeja, ugandankobeja ja pahkasikoja.

Simpanssiretken venähdettyä pitkäksi saavuimme majapaikkaamme Pakuba Lodgeen niin myöhään, että ohjelman mukainen alkuillan safariajo tuli kuitatuksi tulomatkan ajelulla keskellä savannia sijaitsevalle lodgelle.

Torstai 12.6.2025 - Murchison Falls

Aloitimme päivän lähtemällä heti aamiaisen jälkeen safariajolle kello 6.30. Ensin tuli vastaamme aamuhämärässä norsu, mutta pian olikin edessämme komeasti jalustalla poseeraava leopardi. Se oli hyvä alku päivälle.

Yksi tämän puiston harvinaisemmista antilooppilajeista on jacksoninlehmäantilooppi eli jacksoninkongoni eli lelwel. Sillä on pitkänomaiset kasvot ja poikkeuksellisen hyvät kuulo- ja näköaistit. Näitä näimme useammassa paikassa. Ugandankobi on toinen täällä esiintyvä antilooppilaji. Uroksilla on komeat kaarevat sarvet. Oribi eli kelta-antilooppi kuuluu gaselleihin. Sen sanotaan levinneen lähes koko Afrikan mantereelle, mutta en muista nähneeni niitä missään aikaisemmin. Autot jäivät odottamaan, kun täplähyeena päätti ylittää arvokkaasti tien.

Linnuista ensimmäisenä tuli vastaan etelänkalkkunasarvekkaat, koiras ja naaras. Parvi paimenharakoita ratsasti norsun selässä. Toisten isojen nisäkkäiden selässä viihtyvien lintujen eli loisnokkelien pääravintoa ovat isäntäeläinten iholla pesivät punkit ja kärpäset. Paimenharakat sen sijaan syövät hyönteisiä, jotka lähtevät lentoon, kun isäntäeläin liikkuu maastossa.

Afrikanpuhvelilauma oli aamupesulla mutalammessa. Pahkasika seurasi touhua vieressä. Muta suojaa ihoa syöpäläisiltä sekä myös viilentää ihoa. Husaariapinalauma temmelsi ruohikossa.

Punaperäpiispa on kaunis lintu, joka lauleli meille puun oksalla. Toisen puun latvassa palmukorppikotka tarkkaili ympäristöä. Nimestään huolimatta kaikki tapaamamme parvilepinkäiset esiintyivät yksinään eikä parvista ollut tietoakaan. Yhdessä puussa oli kolme korppikotkaa. Latvassa oli kaksi suomukorppikotkaa, mutta alempana ollut yksilö jäi tunnistamatta. Oppaamme sanoi sitä huppukorppikotkaksi, mutta ei sillä kyllä huppua ollut ja nokkakin oli ainakin tuplasti paksumpi kuin huppukorppikotkalla. Seuraavaksi kohdallemme sattui komeita etelänkruunukurkia ja lepakkohaukka. Kyläkutojat kutoivat itselleen pesiä.

Rantavesissä viihtyi afrikanrakonokka, harmaahaikara, kaislamerimetso, afrikanhanhia, kynsihyyppä, lehmähaikaroita ja lauma virtahepoja. Teimme myös ensimmäisen havainnon malakiittikalastajasta.

Puoli kahdeltatoista olimme takaisin lodgella ja kuvasimme muutamaa värikästä agamaa, jotka esiintyivät meille. Lounaan jälkeen oli aikaa levolle, kunnes lähdimme neljältä veneretkelle Niilille. Ajoimme sillan pieleen, jossa oli "venesatama". Pääsimme vähän jykevämpään kaksikerroksiseen veneeseen.

Parituntisen retken aikana näimme mm. afrikankäärmekauloja, hadadaiibiksiä, goljathaikaroita, kirjokalastajia, malakiittikalastajia, rotkomehiläissyöjiä, kyyryhaikaroita, kiljumerikotkia ja niilinkrokotiilejä.

Perjantai 13.6.2025 - Murchison Falls

Yksi aamuajo oli vielä ohjelmassamme, ja sille lähdimme taas puoli seitsemältä. Big Fivestä oli meillä näkemättä vielä leijona, ja se määräsi tahdin. On aivan käsittämätöntä, kuinka Big Five olisi muka "se juttu". Ajelimme tuhatta ja sataa kaksi tuntia pitkin ja poikin etsien leijonaa, vaikka ympärillämme oli vaikka sun mitä nisäkkäitä ja varsinkin upeita lintuja. Ne eivät merkinneet mitään, kun piti löytää LEIJONA! Saimme kerran auton pysähtymään komean harmaatokon luona. Siitä meillä ei ollutkaan kuvaa aikaisemmin, ja nyt se poseerasi meille hienosti aamuauringossa puun latvassa.

Muutama leijona löydettiin viimein, ja sen jälkeen homma oli valmis ja palasimme lodgelle. Matkalla kuvasimme vielä oliivipaviaanien ja husaariapinalauman touhuja. Kello 10.15 olimme majapaikassamme. Tästä ajosta jäi todella paha maku.

Yhden aikaan olimme taas valmiita jatkamaan matkaa. Ajoimme "venesatamaan" ja nousimme kahteen veneeseen, jotka veivät meidät putousten lähellä sijaitsevalle Hemingway's -telttalodgelle. Matkalla näimme mm. harmaapäälokkeja ja saksinokkia. Lodgen perustaja ja omistaja on eteläafrikkalainen perhe. Isä ja toinen tyttäristä työskentelevät tällä lodgella.

Paikka on saanut nimensä Ernest Hemingwaystä, joka viihtyi näissä maisemissa. Tammikuussa 1954 Hemingway oli Mary Welsh -vaimoineen Cessna 180:n kyydissä, kun se joutui tekemään pakkolaskun Murchisonin putouksilla. Erinäisten vaiheiden jälkeen toinen lentokone oli viemässä seuruetta Nairobiin, mutta sekin syöksyi maahan pian lentoonlähdön jälkeen. Tässä toisessa onnettomuudessa Hemingway sai vammoja, jotka vaivasivat häntä loppuelämän ajan ja vaikuttivat myös hänen kirjalliseen tuotantoonsa. Maailmalla levisi huhu Hemingwayn kuolemasta ensimmäisessä onnettomuudessa, koska hylyn löydyttyä eloonjääneitä ei näkynyt. Nairobissa Hemingway sai lukea lehdistä omasta kuolemastaan.

Lauantai 14.6.2025 - Murchison Falls-Entebbe

Lauantaiaamu oli varattu patikkaretkelle putouksille. Se ei Ainoa kiinnostanut, mutta Emma lähti matkaan muiden mukana. Oli kuulemma rankka reissu ylä- ja alamäkineen. Perillä oli sitten kuohuvaa ja höyryävää vettä.

Retkeläiset palasivat teltoille ja me lähdimme ajelemaan ensin veneellä ja sitten autoilla kohti viimeistä etappiamme Entebbeä.

Masindin seudulla näimme talojen pihoissa vinosti pystyssä olevia isoja peltilevyjä. Kahdesti vuodessa sadekausien jälkeen pensassirkat (Ruspolia differens) lähtevät vaeltamaan etsiäkseen ruokaa ja puolisoa. Aikaisemmin ihmiset pyydystivät niitä käsin ravinnoksi, mutta nykyisin on käytössä peltilevyt, joiden alla on keräilyastiat. Pimeän tultua voimakkaalla valolla houkutellaan sirkkoja, ja ne kopsahtavat peltiin ja putoavat astioihin. Kätevää. Suolatut ja paistetut sirkat ovat herkkua, ja niitä myydään parilla dollarilla pussi toreilla, ja teiden varsilla.

Kello kahden jälkeen kävimme lounaalla Kabalega Diner -ravintolassa Nakitoman lähellä. Matkamme jatkui, ja saimme ihmetellä mitä kummallisimpia kuljetuksia. Edellämme kulki mm. kuorma-auto, joka kopilliselle lavalle oli ahdettu suurisarvista ankolekarjaa vieri viereen ja melkein päällekkäin. Ne oli sidottu sarvista ja hännästä kiinni kattoon niin, etteivät päässeet liikahtamaan.

Kampalan seudun ohittaminen oli varsinainen ohjelmanumero. Jos olisimme vain pysyneet kaistallamme ja edenneet normaalisti, ties kuinka monta tuntia muutaman kilometrin matka olisi kestänyt. Kuljettajamme puikkelehtivat seisovan jonon ohi yleensä vastaantulevien kaistaa käyttäen. Muutenkin kaistajako oli kaikkea muuta kuin selvä, autot liikahtivat tai seisoivat yhtenä massana.

Vähän kello 19:n jälkeen pääsimme perille Entebbeen 2 Friends -hotelliin. Nautimme illallisen Victoriajärven pauhatessa vierellä.

Sunnuntai 15.6.2025 - Entebbe-Amsterdan

Puoli seitsemältä lähdimme hotellista ja ajoimme Entebben kaupungin läpi venesatamaan. Nousimme veneeseen ja toista tuntia ajeltuamme tulimme Mabamban kelluvan suon reunalle. Siellä nousimme kanootteihin, joilla puikkelehdimme "suolla". Toiveenamme oli löytää kenkänokka, mutta kaikki muutkin linnut kiinnostivat.

Rääkkähaikara oli uusi tuttavuus. Näimme myös pitkävarvashyyppiä, ruskohaikaroita, kaislamerimetsoja, afrikanjassanoita. Onnistuimme näkemään myös kenkänokan. Kenkänokka on heimonsa ainut edustaja. Sen arabiankielinen nimi "abu markup" tarkoittaa puukengän isää, ja vaikuttaakin siltä, että nokasta on otettu muotti puukenkien valmistukseen... Aikuisen linnun pituus on 110-140 cm. Seurasimme paikallaan seisovaa kenkänokkaa puoli tuntia, kunnes se lähti lentoon.

Veneretken jälkeen kävimme kahvilla Gorilla Conservation -kahvilassa. Poikkesimme matkamuistotorilla ja menimme lounaalle. Lounasravintolassa näimme kongonviolettiturakon hyppelehtimässä puun lehvistössä.

Illalla seitsemältä oli laukut taas pakattuna autoon ja lähdimme ravintolan kautta lentokentälle. Lentomme lähti puolilta öin.

Maanantai 16.6.2025 - Amsterdam-Helsinki

Vaihdoimme konetta Amsterdamissa ja laskeuduimme Helsinki-Vantaalle kello 13:n jälkeen.

Kaikki Ruandan matkat
Kaikki Ugandan matkat

Maahakemistoon
Etusivulle