Itä-Karjala 23.-28.8.2015

Olympia: Risteily Äänisellä ja Laatokalla
Matkaseurue: Emma ja Aino (sekä 33 + 2 muuta)

HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.

Sunnuntai 23.8.2015 - Helsinki-Pietari-Neva

Varhainen herätys sunnuntaiaamuna, evästä laukuun ja taksilla Helsingin rautatieasemalle. Siellä kokoontui Olympia Kaukomatkatoimiston porukka, joka oli lähdössä kaukomatkalle rajan taakse Karjalaan. Alkumatka kuljettiin kello 6:12 lähteneellä Allegro-junalla. Lisää osallistujia tuli Lahdesta ja Kouvolasta, ja tulimme noin kolmen ja puolen tunnin kuluttua Pietariin.

Pietarissa teimme kiertoajelun bussilla. Ensimmäinen tutustumiskohteemme oli Pietari-Paavalin linnoitus Jänissaarella. Pietari Suuri perusti linnoituksen 16. toukokuuta 1703 suurta Pohjan sotaa varten, mutta sitä ei koskaan tarvittu sotatoimissa. Linnakkeen keskellä sijaitsee Domenico Trezzinin suunnittelema, 122 metriä korkealla tornilla varustettu Pietari-Paavalin katedraali, joka on toiminut keisarien hautapaikkana Pietari Suuren ajoista alkaen. Kirkon ikonostaasi on kullattua puuta. Kirkko poikkeaa ortodoksisesta yleistyylistä ennen muuta enemmän veistoskuviin kuin varsinaisiin ikoneihin painottuneen rakenteensa johdosta. Kirkossa on myös ortodoksiselle pyhäkölle harvinainen saarnastuoli.

Palatsiaukio on syntynyt 1700-luvun puolivälissä sen pohjoispuolella sijaitsevan barokkityylisen Talvipalatsin rakentamisen yhteydessä. Eteläpuolella oleva empiretyylinen pääesikuntarakennus pystytettiin vuosina 1819 1829. Itäpuolella on klassistisen kaartin joukkojen esikunta. Keskellä aukiota on Aleksanterin pylväs. Iisakinkirkon luona pysähdyimme kuvaamaan kirkkoa ja sen edessä olevaa Nikolai I:n ratsastajapatsasta.

Ajelimme Nevski Prospektia pitkin ja ylitimme Fontanka-joen Anitskovin siltaa pitkin. Silta valmistui vuonna 1842, ja sen komeat hevospatsaat on veistänyt kuvanveistäjä Peter Clodt von Jürgensburg. Sillan kupeessa on vaaleanpunainen (aikaisemmin tumman punainen) Beloselski-Belozerskien ruhtinassuvun palatsi. Nykyään siellä järjestetään muun muassa kamarimusiikkikonsertteja.

Kävimme välillä lounaalla, minkä jälkeen jatkoimme Verikirkkoon eli Kirkkoon veren päällä. Se on saanut nimensä siitä, että se on rakennettu paikalle, jossa tsaari Aleksanteri II haavoittui pommi-iskussa 1.3.1881. Reilun tunnin kuluttua attentaatista hän kuoli vammoihinsa Talvipalatsissa. Koska Verikirkko oli alusta asti tarkoitettu muistomerkiksi murhatulle tsaarille, sillä ei ollut seurakuntaa eikä siellä järjestetty tavallisia jumalanpalveluksia. Vastapäätä alttaria oleva katos osoittaa tsaarin murhan tarkan tapahtumapaikan. Katoksen alla on säilytetty alkuperäistä katukiveystä ja kanavan kaidetta, joissa on ollut tsaarin verta.

Kokoonnuimme Taiteiden aukiolla Pushkinin patsaan luona, josta matka jatkui Smolnan luostariin, joka on entinen ortodoksinen nunnaluostari. Sen alueella on sittemmin sijainnut tyttökoulu Pietarissa Nevajoen varrella. Nykyisin luostarin katedraalia käytetään konserttisalina ja muissa rakennuksissa on valtion ja yliopiston laitoksia.

Ennen viittä menimme Leonid Sobolev -laivalle, josta tuli kotimme seuraaviksi päiviksi. Laivan irrotessa laiturista koko joukko nautiskeli kannella kuohuviiniä. Myöhemmin oli vielä illallinen, jonka sisällöstä päättelimme, että emme tulisi näkemään nälkää laivalla.

Maanantai 24.8.2015 - Neva-Laatokka-Lotinapelto-Svirstroi-Ääninen

Yön aikana laivamme oli edennyt Nevalta Laatokan kautta Syvärijoelle. 224-kilometrinen Syvärijoki laskee vetensä äänisestä Laatokkaan. Jatkosodan aikana suomalaiset joukot etenivät joen eteläpuolelle ja pitivät asemansa Neuvostoliiton suurhyökkäykseen asti. Kymmeneltä tulimme Lotinapeltoon (Lodennoje pole), jossa nousimme maihin. Kaupunki syntyi paikkaan, johon Pietari Suuri perusti vuonna 1702 Aunuksen laivanveistämön (laiva =lodka, pelto=pole). Nykyään kaupungissa on noin 22000 asukasta.

Lotinapellossa nousimme bussiin, joka vei meidät 24 km:n päähän Aleksanteri Syväriläisen ortodoksiseen Pyhän Kolminaisuuden luostariin. Luostari perustettiin vuonna 1506, ja olemassaolonsa aikana se on kokenut monta onnettomuutta, joista pahin lienee ollut vuonna 1917 tapahtunut vallankumouksen ja ateismin aiheuttama hävitys. Nykyään luostari on palautettu Venäjän ortodoksiselle kirkolle. Se luovutettiin virallisesti Aleksanteri Syväriläisen luostarin munkkiveljestölle vuonna 1997, minkä jälkeen kunnostus- ja entisöintityöt ovat edistyneet hyvin. Saimme ihailla hienoa akustiikkaa vanhassa kirkossa, kun kuuntelimme komeaa laulantaa.

Luostarissa käyntimme aikana laivamme siirtyi Syvärin (Svirstroi) kylän kohdalle, jonne bussi toi meidät. Nautimme lounaan laivan Neva-ravintolassa, minkä jälkeen oli matkanjärjestäjän tervetulococktailit. Ennen pitkää tulimme Syvärin ylemmälle sululle. Alempi sulku oli jäänyt Lotinapellon ja Svirstroin välille, minkä matkan laiva kulki luostarivierailumme aikana. Aikaa sululla meni yli puoli tuntia, kun odottelimme takanamme tulevaa laivaa samaan "kyytiin". sululla nousimme 14 metriä ylöspäin. Vietimme sitten aikaa kauniissa kesäsäässä laivan kannella katsellen joen rannan kyliä.

Illallisen jälkeen kävimme kuuntelemassa pianonsoittoa Panorama-baarissa. Temana oli "Beethovenin sydämelliset salaisuudet".

Tiistai 25.8.2015 - Kizi-Petroskoi

Tiistaiaamuna oli aikainen herätys, ja aamiainen oli jo seitsemältä. Kahdeksalta laivamme kiinnittyi Äänisen pohjoisosassa olevan Kizin saaren laituriin, ja me lähdimme kävellen tutustumaan tähän Unescon maailmanperintökohteeseen.

Ki in tärkeimmät nähtävyydet ovat Kristuksen kirkastumisen (Preobra enie) ja Jumalansynnyttäjän suojeluksen (Pokrova) kirkot sekä niihin liittyvä kellotorni. Täyspuinen, kesäkirkoksi rakennettu Kristuksen kirkastuksen kirkko valmistui vuonna 1714. Sen 22 haapapaanuista kupolia loistavat hopeisina, eikä kirkkoon ole käytetty ainuttakaan rautanaulaa. Alun perin se rakennettiin kesäkirkoksi. Sitä on restauroitu 35 vuotta, ja työ on edelleen kesken. Jumalansynnyttäjän suojeluksen kirkkoa eli talvikirkkoa pääsimme ihailemaan myös sisältä, ja saimme katsella esim. koko kirkkosalin etuseinän peittävää ikonostaasia. Kolmen munkin kuoro antoi meille laulunäytteen.

Kizhin saarelle on koottu 87 puurakennusta ympäri Karjalaa. Yksi niistä on Oshenevin kylästä siirretty talonpoika Oshenevin karjalaistalo, johon kävimme myös tutustumassa lähemmin. Siellä on myös mm. tuulimylly, tsasounia, saunoja ja aittoja. Myös Venäjän vanhin puukirkko on siirretty tälle saarelle. Se on Ylösnousemuksen kirkko, joka on rakennettu jo 1300-luvulla ja siirretty saarelle 1960-luvulla. Kirkko on peräisin Muroman luostarista äänisen itärannalta. Saarella esiteltiin myös käsillä tekemisen taitoja, mm. haapapaanujen veistoa.

Ennen laivalle menoa kävimme vielä sammuttamassa janoa satamalaiturin lähellä olevassa baarissa. Laiva lähti kohti Petroskoita kello 12. Ohjelmatarjontana olisi ollut tanssikurssi ja hanurimusiikkia, mutta tyydyimme ihailemaan kannelta käsin peilityyntä äänisjärveä ja sen saaria.

Leonid Sobolevin komentosiltaa esiteltiin meille ennen lounasta. Laiva on rakennettu Itä-Saksassa vuonna 1984. Se on 129 metriä pitkä ja 16,7 metriä leveä. Matkustajapaikkoja on 280 kpl.

Neljän aikaan tulimme Karjalan tasavallan pääkaupunkiin Petroskoihin, jossa kiertelimme oppaan johdolla jalkaisin. Aloitimme Pietari Suuren patsaalta. Petroskoin historia alkoi vuonna 1703, kun Pietari Suuri päätti rakentaa Lohijoen suulle paikallista järvimalmia jalostamaan rauta- ja tykkitehdas. Tehtaan perustus laskettiin 29. elokuuta 1703, jota pidetäänkin Petroskoin perustamispäivänä. Tehdas nimettiin hallitsija Pietari Suuren kunniaksi Pietarin tehtaaksi. Kaupungintalon takana on Otto-Ville Kuusisen patsas, joka on saanut leikkimielisen lempinimen "kalastuksenvalvoja".

Kuljimme Leninin Prospektia kaupungin keskustaa kohti, ja kävimme välillä vaihtamassa lisää ruplia huvenneiden tilalle. Rahanvaihto pankissa kävi todella joutuisasti ilman byrokratiaa. Karjalan tasavallan hallintorakennuksen ohitettuamme tulimme Leninin ja Engelsa -katujen kulmaan, missä on Severnaya-hotelli. Kaipasimme jo lepotaukoa ja kävimme nauttimassa teet/oluet hotellin sisäpihan kahvilassa. Pian näimmekin jo itse Leninin selän. Leninin patsas seisoo yhä ylväänä Lenin aukiolla, jonne se pystytettiin Lokakuun vallankumouksen jälkeen. Paikalla ollut Pietari Suuren patsas siirrettiin satamaan ja Pyöreästä aukiosta tuli Leninin aukio. Aukion laidalla on Karjalan Kansallinen museo, joka oli seuraava tutustumiskohteemme. Monien jalat olivat jo ensimmäisten kivivitriinien kohdalla niin poikki, että vain osa porukasta jaksoi kiertää koko kierroksen.

Vuonna 1969 Leninin aukion reunaan rakennettiin Ikuinen tuli sekä Tuntemattoman sotilaan hauta symboloimaan suomalaisten hyökkäyksessä vuonna 1919 sekä jatkosodan aikana Petroskoin puolustuksessa kaatuneiden sotilaiden muistoa. Ohjelmassamme oli vielä tunnin kestävä Kantele-teatterin soitto-, tanssi- ja lauluesitys, minkä jälkeen menimme takaisin laivaan. Kello 21 laiva lähti kohti Syvärijokea, minkä jälkeen saimme illallisen.

Keskiviikko 26.8.2015 - Syväri-Mandrogi-Laatokka

Puoli yhdeksään mennessä laivamme oli edennyt Syvärin ylemmälle sululle asti, ja aamiaisen jälkeen puoli kymmeneltä ryhmämme kokoontui kuulemaan juttuja karjalaisista 'kuuluisuuksista', kirjailijoista, taiteilijoista jne.

Puolen päivän aikaan laivamme kiinnitettiin Mandrogin kylän laituriin. Mandrogi on entisöity kylä ja matkailukohde Koskenalan piirin kuuluvassa Koskenalan kaupunkikunnassa. Kylän entisöinti aloitettiin vuonna 1996, ja se otettiin käyttöön 1999. Kylässä on mm. vodkamuseo ja lauttaterminaali. Kylän arkkitehtuurissa on noudatettu perinteistä venäläistä puurakentamista. Kävimme piirakkakahvilla ja ostimme joitakin pieniä matkamuistoja. Ennen lounasta nautimme neljän sortin ruokaryypyt vodkamuseossa.

Lounaaksi saime valita joko kala-, kana- tai possushashlikin maukkaan riisimössön ja salaatin kera. Kaiken kruunasi taidokas balalaika- ja hanurimusiikki.

Kello 16:n jälkeen suomalaisryhmä kokoontui yhteislaulutilaisuuteen. Laulajat harjoittelivat muutaman kappaleen myös viimeisen illan Talent Showhun. Säestäjänä toiminut venäläinen hanuristi oppi nopeasti nuotit korvakuulolta. Puoli viideltä laiva lähti kohti Laatokkaa.

Puoli viideltä laiva lähti kohti Laatokkaa, ja puoli kuudelta tulimme Syvärin alemmalle sululle, jossa laskeuduimme noin 12,3 metriä. Illan ohjelmassa ei sitten muuta enää ollutkaan kuin illallinen Neva-ravintolassa puoli kahdeksalta. Toki tarjolla olisi ollut pianomusiikkia, venäläinen elokuva ja venäjänkielistä viihdeohjelmaa.

Torstai 27.8.2015 - Valamo

Laivamme tuli Valamoon Niikkanan satamaan kahdeksalta aamulla. Valamon saaristoon kuuluu noin 50 saarta, joiden yhteispinta-ala on 36 km . Saariston suurin ja tunnetuin saari on myös nimeltään Valamo, ja sillä sijaitsevat useimmat Valamon luostariin kuuluvat rakennukset. Vuoteen 1940 saaristo kuului Suomeen osana Sortavalan maalaiskuntaa, jonka jälkeen se luovutettiin Neuvostoliitolle talvisodan päättäneessä Moskovan rauhansopimuksessa.

Aamiaisen jälkeen kello 9:15 ryhmämme lähti patikkaretkelle kohti öljymäkeä. Ensimmäinen tutustumiskohteemme oli Uuden Jerusalemin skiitan Kristuksen ylösnousemuksen yläkirkko. Saimme ihailla siellä kauniisti entisöityä ikonostaasia. Talvikäyttöön tarkoitettu alakirkko on osittain maan alla. Alakirkossa on kaksiosainen marmoripäällysteinen luola, joka on tarkasti Jerusalemin Pyhän Haudan kirkossa olevan kaltainen.

Noin kilometrin päässä Uuden Jerusalemin skiitasta on Getsemanen skiitta. Sen restaurointi olikesken emmekä päässeet sisälle. Etenimme vielä vähän matkaa metsäpolkua ja tulimme öljymäelle. Sieltä avautui kaunis näkymä alas Laatokkajärvelle. Rantaan palatuamme poikkesimme nauttimaan rantabaarissa hyvin ansaitut virvokkeet.

Retken jälkeen oli taas nautittava lounas, ja puoli kolmelta oli vuoromme siirtyä yhteysaluksella Valamon pääluostariin. Kuuden kilometrin matkaan kului aikaa puolisen tuntia. Perimätiedon mukaan luostarin perustivat 900-luvulla kreikkalaiset munkit Sergei ja Herman. Joidenkin historioitsijoiden mukaan luostari olisi perustettu vasta 1300-luvulla.

Monien vaiheiden ja tuhoutumisten jälkeen luostarin rakennukset saivat vuonna 1979 maailman arkkitehtonisen perintökohteen aseman, ja vuonna 1981 niitä alettiin restauroida. Tällä hetkellä ainakin ne kirkot, joissa kävimme, ovat upeassa loistossa. Täälläkin kuulimme viiden komeaäänisen miehen kuoron esittävän kirkkomusiikkia. Puoli kuuden aikaan kierros oli tehty ja palasimme yhteysaluksellamme Leonid Soboleville.

Seitsemän jälkeen tarjottiin Kapteenin illallinen, jolloin laivan päällystö kävi kilistelemässä jokaisen kanssa laseja. Puoli yhdeksältä laiva lähti kohti Pietaria, ja yhdeksältä alkoi laivalla Talent Show. Muiden hienojen esitysten joukossa kuultiin ryhmämme kuoron, joka oli saanut nimen Lotinapellon laulajat, laulavan kolme laulua. Venäläisten antamista suosionosoituksista ei ollut tulla loppua. Ennen yöpuulle ryhtymistä kävimme vielä baarissa kuuntelemassa pianonsoittoa.

Perjantai 28.8.2015 - Neva-Pietari-Helsinki

Laiva saapui Pietarin esikaupungin satamaan kahdeksalta. Bussikuljetus sieltä rautatieasemalle oli sateisessa säässä äärettömän hidas. Välillä jo epäilytti, ehtisimmekö kymmenen jälkeen lähtevään junaan. Juna lähti ajallaan, ja me olimme mukana. Kolmen ja puolen tunnin kuluttua olimmekin jo Helsingissä.

Hienon risteilymatkan onnistumiseen vaikutti ratkaisevasti matkanjärjestäjän hyvien palvelujen lisäksi upea alkusyksyn sää. Vasta viimeisenä päivänä oli merkkejä säätilan huonontumsesta.