Vietnam ja Laos 3.3.-12.3.2016

Olympia: Vietnam ja Laos, Hanoi - risteily Halonginlahdella - Luang Prabang
Matkaseurue: Emma, Aino ja Jussi

HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.

Torstai-perjantai 3.-4.3.2016 - Helsinki-Frankfurt-Hanoi

Vähän oli turhan aikainen herätys ennen viittä. Pikaisten aamutoimien jälkeen lähdimme kello 5:40 Airport Taxilla lentokentälle. Siellä olikin lähtöselvityksessä vastassa tuttu matkanjohtaja Sirpa. Kävi ilmi, että ryhmässä on johtajan lisäksi vain 11 henkeä, eli hyvä määrä. Kun kaikki vielä osoittautuivat hauskoiksi ja mukaviksi, oli ainakin seuran suhteen odotettavissa kelpo matka.

Ennen koneeseen nousua nautimme kahvit/kaakaot ja croissantit, mikä olikin hyvä idea. Koneessa Finnairin tarjoama haalea litku, jota teeksi kutsuttiin, maistui kahville. Eli taas oli käytetty teelle ja kahville samaa kannua. Aaaaarrrrgh. Tarjoilun kruunasi se Finnairin tavaramerkkijuoma, Bonne Juomat Oy:n mustikkamehu. Mustikat mehuun voivat tulla muuten Chilestä tai Ruotsista, eli suomalainen mustikka ei riitä edes Finnairin tarpeisiin.

Kello 10:40 laskeuduimme Frankfurtin kentälle, jossa odotusaikaa seuraavalle lennolle oli aina kolmeen saakka. Yksi meistä suunnisti oitis hampurilaiselle Burger Kingiin... Vetelehtissä aika kului ja pitkän rullauksen jälkeen nousimme ilmaan kymmenen yli kolme. Siirsimme heti kellot Vietnamin aikaan eli viisi tuntia eteenpäin. Kalkkunanrintalounas-illallisen jälkeen yritimme torkkua parhaamme mukaan.

Aamiaiseksi tarjotun espanjalaismunakkaan ja 10 tunnin ja 20 minuutin lentämisen jälkeen laskeuduimme Hanoin lentokentälle puoli seitsemältä. Passintarkastus sujui hyvin, mutta laukkuja jouduimme odottelemaan tovin. Emman laukku tuli joukon ensimmäisenä ja Ainon viimeisenä. Ajelimme bussilla Hilton Garden Inn -hotelliin, missä oli mahdollisuus lepäillä ennen päivän ohjelmaa.

Turistin työ alkoi puoli kahdelta, jolloin lähdimme mukavalle ja rennolle cyclo-ajelulle (paikallinen riksa). Pysähdyimme Elokuun vallankumouksen aukiolla Hanoin Oopperatalon luona. Talo on valmistunut vuonna 1911. Se edustaa eurooppalaista renessanssityyliä ja muistuttaa jonkin verran Pariisin Palais Garnier -oopperataloa. Ho Hoan Kiem -järven rantoja mukaellen ajelimme ahtaammille vanhankaupungin kaduille torikauppiaiden ja katukeittiöiden sekaan.

Kierros jatkui bussilla, ja kävimme tutustumassa Hanoi Hilton -nimellä tunnettuun vankilamuseoon. Nimen tälle antoivat amerikkalaiset lentäjät, joita pidettiin tässä Hoa Lo -vankilassa. Aikaisemmin sen asukkeina oli ollut ranskalaisten vankeina vietnamilaiset itsenäisyystaistelijat. Moni taistelijä menetti päänsä giljotiinissa, joista toinen on esillä museossa.

Kirjallisuuden temppeli Van Mieu perustettiin 1070 Kungfutsen alttariksi ja vuonna 1076 sen yhteyteen perustettiin Keisarillinen Yliopisto kasvattamaan prinssejä tulevaan tehtäväänsä. Vuonna 1484 keisarin määräyksestä alettiin kunnioittaa yliopistosta valmistuneita tohtoreita kaivertamalla heidän nimensä kivitauluihin. 703 vuoden aikana valmistui yhteensä 2313 tohtoria, monien nimet ovat vieläkin luettavissa 82 kilpikonnan selässä olevissa steeloissa.

Viideltä kävimme illallisella ja sen jälkeen pienellä iltakävelyllä hotellin läheisyydessä. Sitten maistuikin uni makealta.

Lauantai 5.3.2016 - Hanoi

Vaikka yöunet jäivätkin varsin lyhyiksi, lähdimme uusiin seikkailuihin puoli yhdeksältä. Ho Chi Minhin mausoleumiin on aina niin pitkät jonot, että on paras olla ajoissa paikalla. Pääsimme aika kevyellä jonotuksella. Ho Chi Minh kuoli 2. syyskuuta 1969 Hanoissa sydänkohtaukseen 79-vuotiaana Vietnamin sodan aikana. Hänen toivomuksenaan oli tulla tuhkatuksi, mutta hänen ruumiinsa balsamoitiin. Hänelle rakennettiin graniittinen mausoleumi, joka valmistui vuonna 1975. Vahanukelta näyttävä ruumis makaa lasiarkussa kasvot ja kädet valaistuina. Kerrotaan, että ruumis viedään joka vuosi kahdeksi kuukaudeksi Venäjälle ylläpidettäväksi. Kameroiden vienti mausoleumin alueelle ei ollut mahdollista.

Lähellä mausoleumia oli keltainen presidentin palatsi sekä lammen rannalla oleva Ho Chi Minhin talo, jossa hän asui ja työskenteli vuodesta 1958 kuolemaansa saakka. Talo on hyvin vaatimattomasti sisustettu. Yhden pilarin pagoda on rakennettu yhden pilarin varaan keskelle lampea. Sinne johti kuitenkin raput lammen rannalta. Pagoda on peräisin vuodelta 1049, mutta rakennettiin uudelleen 1955 ranskalaisten hävitettyä sen. Ihmettelimme viikunakasveihin kuuluvia vanhoja banian-puita ja niiden komeita ilmajuuria. Niistä käytetään myös nimeä banianviikuna ja niitä istutetaan usein temppelien lähelle.

Ruokatorikierroksella näimme mm. myytävänä olevia sammakoita, kilpikonnia, monenlaisia kaloja, puhumattakaan eksoottisista hedelmistä ja muista kasviksista. Munuaispuu-nimi ei ole varmaan monelle yhtä tuttu kuin cashew-pähkinä. Kysymys on kuitenkin samasta kasvista. Kasvin kukkaperä muuttuu syötäväksi 'hedelmäksi' pähkinän kypsyessä. Tämän valehedelmän kärjessä on varsinainen hedelmä, "pähkinä", jonka kuori on erittäin kova ja sisältää myrkyllistä öljyä. Pähkinän sisällä on syötävä siemen, cashew-pähkinä. Munuaispuu on alun perin kotoisin Brasiliasta, mutta nykyisin Vietnam on suurin tuottaja. Monihaarainen sukaattisitruuna, "Buddhan käsi" oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Niitä viedään usein temppeleihin uhrilahjoiksi.

Pääsimme tutustumaan putkitalon rakenteeseen, kun kävimme nauttimassa munakahvia tällaisen talon perällä, yläkerrassa olevassa Pho Co -kahvilassa. Hyvän kahvin lisäksi siellä voi nauttia kauniista järvimaisemasta. Munakahvi valmistetaan vatkaamalla sekaan kananmuna ja mahdollisesti tilkka kermaa ja sokeria. Maistui oikein hyvältä.

Kävimme vielä Joosefin roomalaiskatolisessa katedraalissa, missä oli käynnissä jumalanpalvelus ennen kuin palasimme hotelliin iltapäivälevolle.

Viideltä lähdimme päivälliselle ja sen jälkeen menimme katsomaan vesinukketeatteriesitystä. Vesinukketeatteri on perinteinen pohjoisvietnamilainen nukketeatterin muoto, jossa nuket liikkuvat veden alla kulkevien tankojen varassa. Nukkejen liikuttelijat seisovat bambuverhojen takana vyötäisiään myöten vedessä. Aiheita nukketeatterinäytelmiin saadaan vietnamilaisesta mytologiasta ja historiasta tai kiinalaisesta kirjallisuudesta.

Sunnuntai 6.3.2016 - Hanoi-Halonginlahti

Jätimme Hanoin taaksemme jo heti kello seitsemän jälkeen ja lähdimme ajelemaan 170 km:n matkan Halongin kaupunkiin. Matkalla kuulimme mm., että
- Vietnam on suurin pippurinviejämaa,
- kasvava turismi on tärkeä tulonlähde kuten myös kotiinsa rahaa lähettävät ulkovietnamilaiset,
- siivoojien keskipalkka on 85 USD/kk, opettajien 150 USD ja valtion palveluksessa olevien lääkäreiden 500 USD,
- halvin kiinalainen myynnissä oleva auto maksaa 8000 USD,
- maalla yleinen avioitumisikä on 18 vuotta, kaupungeissa naisilla 25-30 v. ja miehillä 30-35 v.,
- noin kolmannes avioliitoista päättyy eroon,
- koulunkäynti aloitetaan 6-vuotiaina ja vanhemmat maksavat oppimateriaalin ja koulupuvut,
- koulu alkaa klo 7:30, keskellä päivää on kahden tunnin tauko 11:30-13:30, minkä jälkeen koulupäivä jatkuu vielä klo 17:ään ja
- 20 päivän kouluateriat maksavat 30 USD, tyyny ja peitto päivälepoa varten sisältyy hintaan.

Matkan varrella oli riisiviljelmiä, joilla istutus oli käynnissä. Kesäkuussa korjataan ensimmäinen riisisato ja toinen syyskuussa. Kello yhdeksältä tulimme taukopaikkaan, joka olikin varsinainen turistien riistopaikka. Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut tehdä ostoksia. Vessassa sai sentään käydä ilmaiseksi.

Piipahdimme vielä katsomassa, miten erilaiset helmet syntyvät eri simpukoissa. Sitten olisi tietenkin pitänyt ostaa vaikka mitä helmikoruja... Selvisimme kuitenkin sieltäkin omaisuuttamme menettämättä.

Puoli kahdentoista aikoihin tulimme laivarantaan, missä saimme juoda odotellessamme kahvit snackien kera. Kello 12:15 astuimme Paradise Cruises -yhtiön Paradise Luxury -luokan alukselle. Yhtiöllä on useita samanlaisia aluksia ja lisää on tilauksessa. Pääsimme suoraan kahvi/teepöytään.

Ainolla ja Jussilla oli parvekkeellinen hytti 2. kannella ja Emman hytti oli 1. kannella. Parveke kahmaisi neliöistä sen verran tilaa, että matkalaukkuja ei voinut avata muualla kuin sängyn päällä, mutta ei ollut Emman parvekkeettomassakaan hytissä liikaa vapaata tilaa. Onneksi sillä ei olisi ollut juuri käyttöäkään. Ja kun vielä vessa ja suihku toimivat, niin voi todeta, että ihan hyvät olivat hytit.

Puoli kahdelta oli lounaan aika ja sen jälkeen siirryimme pienempään veneeseen, joka vei meidät soutuveneille. Soutuveneen vierellä lenteli suuri parvi lentokaloja, mikä oli vähän hämmentävä näky. Kävimme kääntymässä Luonin hienossa 60-metrisessä tunneliluolassa, jonka toisella puolella avautui rauhallinen "järvi".

Palasimme risteilyaluksellemme, missä ohjelma jatkui. Jussi kävi täyttämässä ja kääräaisemässä kevätkääryleen, mistä sai tunnustukseksi komean diplomin. Illalliselle pukeuduimme kaapuihin, jotka laivayhtiö meille tarjosi. Jo kolmas kaapu mahtui Jussin ympäri... Illallisen jälkeen yritettiin vielä kalastaa mustekaloja huonolla menestyksellä.

Maanantai 7.3.2016 - Halonginlahti

Sää jatkui sumuisena, mutta ei haitannut. Aamiaisen jälkeen heti ennen yhdeksää siirryimme päivälaivalle ("Paradise Explorer"), jolla pääsi paremmin liikkumaan ahtaassa saaristossa.

Halonginlahdesta vajaa kolmasosa kuuluu UNESCOn maailmanperintölistalle. Lahdessa on karstimaasta syntynyt tuhansien saarten saaristo. Monet saaret ovat jyrkkärantaisia, niiden korkeus on 50 200 metriä ja monissa on luolia. Kokonaispinta-ala on 1553 neliökilometriä. "virallisena" saarten lukumääränä pidetään 1969, koska se on Ho Chi Minhin kuolinvuosi, mutta lukumääräksi mainitaan joissain lähteissä myös 3000.

Siirryimme jälleen soutuveneisiin, joilla meidät vietiin kelluvaan Vung Viengin kalastajakylään. Luonnonsuojelullisista syistä kylästä evakuoitiin joitakin vuosia sitten muualle satoja ihmisiä ja koulukin lakkautettiin. Se jätettiin kuitenkin sinne museoksi. Kylään johtaa "portti" eli luola, jonka läpi pääsee veneellä. Sen katosta riippuu köysiä, joiden tarkoituskin selvisi. Kuumana vuodenaikana kalastajat ankkuroivat veneensä tähän varjoisaan paikkaan, jossa käy ainä myös tuulenvire.

Bongasimme veneretkellä muutamia lintujakin, kuten muutamia haikaroita ja sarvinokkia. Sitten oli vielä käytävä tutustumassa jälleen kerran helmenviljelyyn... Kävimme lounaalla päivälaivallamme, minkä jälkeen oli ohjelmassa käynti Vung Han saarella. Sinne piti päästä veneillä, mutta se ei onnistunutkaan. Kajakki oli ainut mahdollinen väline sinne menemiseksi. Jussi kävi kastelemassa vaatteensa kajakissa sillä välin kun Aino ja Emma loikoilivat laivan kannella.

Päivän ohjelma oli pulkassa, kun palasimme risteilijällemme ja kävimme illallisella.

Tiistai 8.3.2016 - Halonginlahti-Hanoi-Luang Prabang

Seitsemältä kävimme keveällä aamiaisella eli nautittavana oli kahvia, teetä ja keksejä. Sen jälkeen siirryimme taas pienempään veneeseen, jolla pääsimme Sung Sotin tippukiviluolan laiturille. Noin sadan rapun jälkeen tultiin luolan suulle, josta alkoi puolen kilometrin pituinen kivetty reitti kahden ison "hallin" läpi. Niiden välissä oli kapea käytävä. Valaistuksella on saatu aikaan vaikuttavia näkyjä ja hienoja yksityiskohtia. Luolan pinta-ala on noin 10000 neliömetriä.

Puoli yhdeksältä luolaretki oli tehty ja palasimme risteilijällemme tuhdille aamupalalle. Saimme aina edellisenä iltana valita, minkälaisen aamiaisen halusimme. Yksi aamiaisvaihtoehto sisälsi monenlaisia pullia ja hedelmiä. Toisessa vaihtoehdossa oli pekonia, makkaroita, munia, leipää, juustoa, makkaraa, vihanneksia ja hedelmiä. Siis aivan liikaa kaikkea jälkimmäisessä. Sitten ei tehtävissä enää muuta kuin laskun maksaminen ja maihin pääsyn odottelua.

Puoli yhdeltätoista nousimme maihin. Edessä oli bussimatka Hanoin lentokentälle ja lento Laosin puolelle Luang Prabangiin. Matkalla pysähdyimme lounaalle samaan taukopaikkaan, missä poikkesimme tulomatkallakin.

Meillä oli runsaasti aikaa lentokentällä, kun lento oli vielä myöhässäkin. Pääsimme ilmaan vasta kahdeksalta, kun aikataulun mukainen lähtöaika oli 18:50. Lento kesti vain tunnin verran, ja sen jälkeen selvisimme viisumi- ja passintarkastushässäkästä kohtuullisen nopeasti. Kymmeneltä olimme Santi Resort -hotellissamme.

Keskiviikko 9.3.2016 - Luang Prabang

Aamulla ei ollut kiirettä. kun lähdimme vasta puoli kymmeneltä kohti uusia seikkailuja. Koko yhdistyneen Laosin historia alkaa Luang Prabangista. 1300-luvulla Lane Xang'in eli "Miljoonien Elefanttien Maan" ensimmäinen hallitsija, kuningas Fa Ngoum valitsi sen valtakuntansa pääkaupungiksi. Kun Fa Ngoum meni naimisiin Khmer-prinsessan kanssa, hän sai morsiamensa isältä, Kambodzan kuninkaalta, lahjaksi mittaamattoman arvokkaan kultaisen Buddhan patsaan, Phra Bangin, josta koko Luang Prabangin kaupunki sai nimensä. Patsaan kopio on nähtävänä kuninkaanlinnan temppelissä Haw Pha Bangissa.

Entinen kuninkaanlinna toimii museona, jonne suuntasimme ensimmäiseksi. Se on rakennettu Mekong-joen partaalle vuonna 1904, kun kiinalaiset olivat tuhonneet edellisen kuninkaanlinnan. Rakentamisen aikana Laos oli osa Ranskan Indokiinaa ja rakennuksessa on selvästi näkyvissä ranskalaisen arkkitehtuurin vaikutus. Kommunistit ottivat vallan Laosissa vuonna 1975 ja kuninkaallinen perhe joutui lähtemään linnasta. 20 vuotta myöhemmin vuonna 1995 se avattiin yleisölle museona.

Lähellä kuninkaanlinnaa on Luang Prabangin kuuluisin temppeli Wat Xieng Thong. Sen rakennutti kuningas Setthathirat 1559-60. Koristelussa ja buddhapatsaissa on käytetty runsaasti kultaa. Temppelin takaseinässä on mosaiikki, joka kuvaa elämän puuta. Sen juurella on tiikeri, lehmä ja vasikka. Siihen liittyy tarina äidinrakkaudesta, minkä vuoksi tiikeri jätti syömättä sekä lehmän että vasikan.

Perinteisesti kuolleiden muistopäivänä (Khao Padapdin) elokuussa järjestetään Luang Prabangissa venekilpailut, joissa kussakin veneessä on viitisenkymmentä soutajaa. Veneitä säilytetään temppeleiden alueella ja ne on kauniisti koristeltuja.

Seuraavaksi oli vuorossa lounas, minkä jälkeen kävimme koko joukolla postikortti- ja merkkiostoksilla. Lepäilimme sitten hotellissa ennen iltaretkeä.

Lähdimme puoli kuudelta tutustumaan iltamarkkinoiden tunnelmaan. Seitsemältä oli vuorossa illallinen kansantanssiesityksineen.

Torstai 10.3.2016 - Luang Prabang

Emma jäi hotelliin nukkumaan, kun Aino ja Jussi lähtivät kello 5.45 kaupungille jakamaan ruokaa munkeille. Kuudelta aamulla munkit lähtevät luostareistaan kierrokselle keräämään päivän ateriat, aamiaisen ja lounaan. Matkanjärjestäjän agentti oli varannut meille kullekin jaettavaa, keitettyä riisiä ja erilaisia vohveleita. Asetuimme kadulle matolle. Miehet sai seisoa, mutta naisten oli istuttava ruokaa jakaessaan. Munkkeja tuli aluksi pienissä ryhmissä, myöhemmin pidemmissä jonoissa. Yhteensä heitä oli varmasti useampi sata.

Kun munkit oli ruokittu, menimme tutustumaan aamutorin tarjontaan. Monien tuttujen tuotteiden lisäksi torilla oli jos jonkinlaisia outoja hedelmiä, vihanneksia ja juuria elävien sorsien ja sammakoiden lisäksi. Palasimme hotelliin aamiaiselle ja lähdimme uudelleen liikenteeseen yhdeksältä.

Aamupäivä oli omistettu Mekongjoen risteilylle. Matkalla risteilijällemme kävimme tutustumassa kouluun sekä maistelemassa paikallisessa Ban Xang Hay -kylässä "viskiä" ja muita jaloja juomia, kuten kobraviinaa.

Mekongjoki on sekä pituudeltaan että vesimäärältään maailman 10. suurin joki. Se saa alkunsa Tiibetistä noin 5200 metriä meren pinnan yläpuolelta. Se kulkee Kiinan Yunnanin provinssin, Burman, Thaimaan, Laosin, Kambod an ja Vietnamin kautta Etelä-Kiinan mereen. Arviot joen pituudesta vaihtelevat 4350 ja 4909 kilometrin välillä.

Pak Ou -luolat sijaitsevat noin 25 km Luang Prabangista ylävirtaan. Niissä on yhteensä yli 4000 buddhapatsasta. Niistä suurin osa seisoo kädet alas ojennettuna, mikä on erityisesti Laosissa yleinen tapa kuvata Buddha, muualla se on harvinaisempi. Ylempään Tam Pum -luolaan oli turhan monta rappusta, joten alempi Tam Ting jäi Ainolta ja Jussilta näkemättä.

Puolen päivän aikaan poikkesimme lounaalle Manivanh-ravintolaan, minkä jälkeen matka jatkui Mekongjoella. Siellä täällä rannalla oli asutusta ja pieniä viljelyksiä sekä karjaa laiduntamassa. Näimme myös ruumissaattokulkueen, joka vei vainajaa komeassa arkussa ylös rinnettä poltettavaksi. Edellä kulki munkit kantaen valkoista nauhaa. Puoli kolmelta menimme katsomaan, miten Xangkhong Posan kylässä valmistetaan koristepaperia mulperipuun (sa) kuoresta.

Hotelliin päästyämme lepäilimme hetkisen, ja kuudelta lähdimme hotellin sukkulabussilla kaupungille. Kävimme syömässä Tangor-ravintolassa ja seurailimme Luang Prapangin iltaelämää. Takaisin hotellille lähdimme yhdeksän aikaan.

Perjantai-lauantai 11.-12.3.2016 - Luang Prabang-Hanoi-Pariisi-Helsinki

Viimeisen päivän ohjelmassa Laosissa Ainolla ja Jussilla oli aamiaisen jälkeen norsuratsastusta. Meidät vietiin bussilla parinkymmenen kilometrin päähän Mekongin sivujoen Nam Khanin varteen. Shangri Lao -norsutila perustettiin Ban Xieng Lomin kylään vuonna 2001. Kävimme ensin pienen venematkan ja viidakkokävelyn päässä katsomassa tilan pienimpiä norsuja, jotka olivat 3- ja 4-vuotiaita. Syötimme ensin sympaattisille norsuille banaaneja, ja sen jälkeen teimme 40 minuutin ratsastusretken joelle ja kylän läpi.

Retken jälkeen olikin pakattava laukut viimeistä kertaa tällä reissulla. Nautimme myöhäisen lounaan kello 16, minkä jälkeen lähdimme lentokentälle. Lensimme ensin tunnin verran Hanoihin. Odottelimme siellä kolmisen tuntia ja jatkoimme Pariisiin. Pitkä lento kesti vähän alle 13 tuntia, ja matkaa taitettiin noin 10000 km. Pariisissa oltiin jo melkein kotona, mutta vielä piti odotella melkein neljä tuntia ennen kuin pääsimme Finnairin koneeseen kohti kotia. Laskeuduimme Helsinki-Vantaalle lauantaina kolmen aikaan.

Kaikki Vietnamin matkat

Maahakemistoon
Etusivulle