Harare - Selous - Mana Pools - Kariba - Karibajärvi - Hwange - Victorian putoukset 29.9. - 14.10.2021

Olympia: Safarimatka Zimbabween ja Victorian putoukset
Matkaseurue: Aino ja Leila

Vihdoinkin matkalle! Koronavirus oli aiheuttanut monen suunnitellun matkan peruuntumisen, mutta nyt matka toteutui. Varotoimia kuitenkin tarvittiin. Piti olla kaksi rokotusta ja puhdas koronatesti juuri ennen matkaa molempiin suuntiin. Kasvomaskin käyttö oli Zimbabwessa pakollista kaikille, ja kaikki matkailualalla työskentelevät oli rokotettu. Koska olimme enimmäkseen vain omassa seurassamme luonnonpuistoissa ja lodgeissa, voimme olla suurimman osan ajasta ilman maskia.






HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.

Keskiviikko-torstai 29.-30.9.2021 - Helsinki-Doha-Johannesburg-Harare-Selous

Matka alkoi Karhunkorven taksilla keskiviikkona kello 14.15. Ajelimme Tapiolan kautta Helsinki-Vantaalle. Kävi ilmi, että meitä matkalaisia oli ryhmässämme matkanjohtajan lisäksi 11 henkeä. Tarkastukset olivat sen verran hitaita, että emme ehtineet muuta kuin juosta kauas portille. Lennon QR302 lähtöaika Dohaan oli kello 17.10, mutta pääsimme matkaan jonkin verran etuajassa. Lentoaika oli vähän alle kuusi tuntia, ja sen aikana saimme poistaa maskit juoma- ja illallistarjoilujen ajaksi.

Laskeuduimme Dohaan noin kello 22.50, ja meillä oli puolisentoista tuntia aikaa seuraavan lennon boardaukseen. Lento QR1363 Johannesburgiin lähti kello 2.30, ja se kesti noin 8h 20 min. Olimme Johannesburgissa vähän ennen kymmentä. Seuraavaa lentoa BA6261 ei tarvinnut kauaa odotella. Lento Harareen kesti puolisentoista tuntia. British Airwaysin lentoa operoi eteläafrikkalainen Comair Airways -yhtiö.

Yhden jälkeen olimme vihdoin Zimbabwen pääkaupungissa Hararessa. Paikallisopas Dollar oli meitä vastassa, ja hänen reippaan iloisesta ja rennosta olemuksesta saimme nauttia seuraavat kaksi viikkoa. Vähän ennen kahta pääsimme jatkamaan matkaa bussilla kohti Selousin luonnonpuistossa olevaa Bamuzinda Safari Lodgea. Alkumatkasta kiinnittivät huomiomme kauniisti kukkivat jakarandapuut. Teimme pienen koukkauksen Hararen kaupunkiin, jossa katuvalaistuksen energialähteenä toimivat aurinkokennot.

Kahden tunnin ajon jälkeen tulimme majapaikkaamme Pamuzinda Safari Lodgeen, missä henkilökunta otti meidät vastaan vilpittömän iloisina, olimmehan ensimmäiset korona-ajan jälkeiset eurooppalaiset vieraat siellä. Lodgessa ei ollut samaan aikaan muita turisteja. Saimme tervetulomehut ja -naposteltavat ja pääsimme käväisemään majassamme. Lepäilyyn ei kuitenkaan aika riittänyt, vaan lähdimme kello 17 ilta-ajolle.

Impalalauman jälkeen näimme koirienkouluttajia. Salametsästäjiä on Zimbabwessakin, ja oppaan mukaan useimmat ovat tulleet Sambiasta. Maan lain mukaan aseellisen salametsästäjän voi ampua tavattaessa. Seuraavaksi näkösälle tuli komea hirviantilooppi (elandi), joka on Zimbabwen suurin antilooppi. Näimme myös useita kirahveja ja gnuantilooppeja. Päätimme ajon puun katveessa olevaan "ravintolaan", jonne oli katettu illallinen. Nautimme aterian raikkaassa iltatuulessa, minkä jälkeen pääsimme lepäämään pois matkapäivän rasituksia.











Perjantai 1.10.2021 - Selous-Chirundu-Mana Pools

Heräsimme ennen kuutta ja seurasimme majapaikkamme pihassa temmeltäviä marakatteja ja impaloita. Kaunis puistopunatasku lauleli terassin puolella. Saimme aamiaisen seitsemältä, ja kahdeksalta lähdimme tutustumaan paikalliseen kouluun. Heti autosta ulos astuttuamme jokaiselta mitattiin otsasta lämpö ja tarjottiin käsidesiä. Käsidesiä olikin tarjolla paikassa kuin paikassa. Käsihygienia oli tärkeä myös lapsille. Seinällä oli taulu, jossa opetettiin pesemään käsiä saippualla 20 sekunnin ajan - aivan samalla tavalla kuin suomalaisiakin on opetettu. Koulun opetuskieli on englanti, mutta myös paikallisia kieliä sonaa ja ndebeleä opetetaan. Mielenkiintoisia olivat myös aakkostaulut seinällä. Jokaista kirjainta edusti jokin tietotekniikkaan liittyvä sana: K = keyboard, L = laptop, M = mouse, N = network jne.

Matka jatkui kohti Sambian rajalla sijaitsevaa Chirundua. Maalaismaisemassa näkyi vihannes-, hedelmä- ja monia muita kauppiaita, lehmiä ja vuohia. Luonto oli kuivan kauden jälkeen ruskean ja keltaisen sävyistä. Tsetsekärpäsiä pyydystettiin sinimustilla lakanoilla kuten muuallakin Afrikassa. Tie oli muutaman kilometrin pätkää lukuunottamatta kuoppaista ja huonokuntoista. Autojen runkoja oli hylätty useita teiden varsille. Kaikki irtilähtevä oli viety ja vain tukiraudat olivat jäljellä. Lounaalle pysähdyimme tienvastikuppilaan. Siellä saimme koota itsellemme sopivan hampurilaisen.

Kello 14:n jälkeen tulimme Chirunduun, jossa siirryimme jokiveneeseen. Puolentoista tunnin ajelulla Sambesijoella näimme mm. norsuja, virtahepoja, krokotiilejä, impaloita ja haikaroita. Mana Pools Safari Lodge oli majapaikkamme seuraavat kolme yötä. Saimme pylväiden päällä olevan majan numero kahdeksan. Terassilta oli upea näkymä Sambesijoelle, jossa varsinkin virtahepoja näkyi paljon. Täällä ei ollut lupa liikkua majan ulkopuolella ilman saattajaa, joten "taksi" toi ja "taksi" vei. Ennen illallista kokoonnuimme nuotion äärelle.











Lauantai 2.10.2021 - Mana Pools

Tänä aamuna saimme katsella majapaikastamme vesiantilooppien ohimarssia. Kuudelta lähdimme aamuajolle, ja ensimmäisenä kohtasimme norsulauman ja impalalauman. Helmikanoja oli myös iso parvi. Hirviantilooppi, jonka uudeksi nimeksi on ehdotettu elandia, poseerasi meille aamuauringossa, ja vihermarakatit kiipeilivät puissa. Uikuttajakyyhky oli hiljaa puun oksalla, ja paksunokkaiset miljoonakutoja, valkokulmakutoja ja eteläntuhkavarpunen tarkkailivat ympäristöä.

Mana Poolsin kansallispuisto on metsää, jossa sadekauden jälkeen on ilmeisesti vaikea nähdä eläimiä. Nyt pensaat olivat enimmäkseen lehdettömiä ja maa ruskean ja keltaisen sävyistä. Pitää siis valita ajankohta maiseman ja eläinten välillä. Sadekausi alkaa yleensä marraskuussa, ja sen aikana safariajot ovat mahdottomia. Mana Pools on suomeksi 'neljä lampea'. Yleensä näissä neljässä on vettä ympäri vuoden, mutta nyt yksi eli Chine Pool oli kuivunut. Sadekaudella moni niitty muuttuu lammeksi.

Näkösälle meille tuli pahkasikoja, impaloita, norsuja, ja hirviantilooppeja. Norsut herkuttelivat anapuun (Winter thorn, Faidherbia albida) oranssinruskeilla hedelmillä. Zimbabwessahan oli kevät, ja tuo puulaji oli niitä harvoja, jotka tuottivat hedelmiä keväällä. Seeproja, krotiilejä, virtahepoja, hadadaiibiksiä, afrikaniibishaikaroita, pitkäjalkoja, kiljumerikotka, harmaahaikara - lajeja oli paljon. Taukopaikalla bongasimme afrikanjassanan, viiksihyypän ja hadadaiibiksen. Ei aikaakaan, kun tapasimme ensimmäiset kudut ja puhvelit. Oli myös nuori norsu, joka oli loukannut jalkansa ja yritti selviytyä veden äärelle.

Ajelimme sitten lodgelle brunssille ja lepäilemään. Iltapäivällä seurasimme omalta terassiltamme virtahepojen, vesiantilooppien ja pahkasikojen touhuja. Ilta-ajolla pysähdyimme Sambesin rannan tuntumaan ihmettelemään monia eläimiä, jotka olivat ilman vähän viilennettyä tulleet ruokailemaan. Sulassa sovussa olivat impalat, seeprat, virtahevot ja vesiantiloopit. Ilmaan pyrähteli valtavia lintuparvia, jotka sitten laskeutuivat välillä maahan. Ne olivat miljoonakutojia punaisine nokkineen. Etelänkalkkunasarvekkaat esittelivät komeita nokkiaan. Linnulla on silmien ympärillä ja kurkussa paljas punainen alue.

Tapasimme myös mangustin ja puhvelilauman, täplähyeenan, pahkasikoja ja National Geographicin kuvausauton valtavine kameroineen. Sundownerit nautimme joen rannalla hienoa auringonlaskua seuraten. Vähän kuuden jälkeen olimme lodgessa seitsemältä oli vuorossa illallinen.











Sunnuntai 3.10.2021 - Mana Pools

Herätys oli viideltä ja puoli kuudelta tuli "taksi" noutamaan meidät kevyelle aamiaiselle. Kuudelta lähdimme aamuajolle. Jalkavaivainen norsu oli saanut kaverikseen syöksyhampaattoman norsun. Yhdessä heillä oli varmaan rattoisampaa kuin ypöyksinäisinä.

Värikäs karmiinimehiläissyöjä poseerasi meille automme lähettyvillä maassa, ja pensas oli täynnä pieniä kauniita ruusukaijasia. Kuljettajaoppaamme sai vihiä leijonista, ja sitten lähdettiin vauhdilla niitä jahtaamaan. Ehdimmekin paikalle ennen kuin ne lähtivät liikkeelle. Viisi naarasleijonaa lepäili, kunnes ne lähtivät jonossa menemään. Seurasimme niiden kulkua jonkin aikaa, ja kuvasimme välillä violettiharjaturakoja.

Taukopaikalla oli maassa paljon sudenkorentoja (Libellule Anisoptera), joilla oli jokaisessa läpinäkyvässä siivessä musta alue. Ihmettelimme natal-mahonkipuiden muotoa, aivan kuin ne olisi leikattu tasaiseksi alaosastaan. Selvisi, että muotoilun suorittavat hirviantiloopit. Ne syövät puun alimmat oksat sinne saakka, minne ne ylettävät, ja näin lehvästön alareuna on ihan tasainen.

Menimme takaisin lodgeen brunssille, mutta sen jälkeen ei ollutkaan heti menemistä majoihimme, koska pihan olivat vallanneet norsut. Odottelimme niiden siirtymistä sivummalle, ja saimme sitten saattajan mukaan. Ohjelmassa oli lepäilyä ja eläinten bongausta terassilta käsin.

Kolmelta meitä tultiin jälleen hakemaan ilta-ajolle. Bongauslista täydentyi turturikyyhkyllä, haarahaukalla ja korppikotkalla. Punanokkatokot, joita tässä puistossa oli paljon, olivat asettautuneet kuvattaviksi kuivuneeseen puuhun.

National Geographicin kuvausryhmä seurasi puiston maskottinorsua Boswellia. Boswell on oppinut luottamaan omaan apuun anapuun hedelmien poiminnassa. Norsut yleensä odottavat, että apinat ravistelevat kypsät hedelmät puista alas, mutta Boswell nousee sirkusnorsun tavoin takajaloilleen ja ylettää näin muita korkeammalle.

Tämän jälkeen päivän ohjelmassa ei ollutkaan muuta kuin ruokailu. Mainittakoon, että tällä matkalla tarjotut ruoat olivat erittäin hyviä eikä tiettävästi kukaan kärsinyt vatsavaivoista.











Maanantai 4.10.2021 - Mana Pools-Kariba

Tehtiin vielä yksi aamuajo ennen kuin matka jatkui seuraavaan kohteeseen. Lähtö ajolle oli kello kuusi ja palasimme puoli yhdeksältä. Marabuhaikara seisoi asennossa termiittikeon päällä, ja muut olivatkin tältä matkalta jo vanhoja tuttuja.

Pakkasimme loput tavarat laukkuihin ja menimme aamiaiselle yhdeksältä. Kymmeneltä jätimme hyvästit Mana Pools Lodgelle ja astuimme veneeseen. Ajelimme Sambesijokea takaisin Chirunduun. Norsut ja virtahevot uiskentelivat joessa, ja bongasimme uuden lintulajin eli afrikansaksinokan. Linnut olivat kaukana, joten kovin kaksista kuvaa ei siitä tullut.

Vähän puolenpäivän jälkeen matkamme jatkui bussilla kohti Kariban kaupunkia. Tsetsekärpäsen leviämistä pyritään estämään, ja autoille tehdään tarkastuksia. Autoommekin kurkattiin sisään. Tsetsekärpäset imevät verta ja levittävät Trypanosoma-siimaeliöitä, jotka aiheuttavat ihmisille unitautia.

Tällä osuudella näimme jotain positiivista koskien jätteiden käsittelyä. Tien varrella oli useita kierrätysastioita biojätteelle, metallille ja muoville. Tien vierustoja oli myös siivottu. Pidimme retkilounastauon apinanleipäpuun varjossa puoli kahden aikaan.

Kariban kaupunki sai alkunsa 1950-luvun lopulla padon rakentamisesta. Majapaikkamme oli Kariba Safari Lodge, ja siellä meidät vastaanotettiin jälleen rummuttaen ja tanssien. Illallisen lisäksi ei muuta ohjelmaa sille päivälle ollutkaan.











Tiistai 5.10.2021 - Kariba

Voimme ottaa aamun rauhallisesti, koska ohjelmamme alkoi vasta puoli kymmeneltä. Sitä ennen tarkkailimme lintuja ja perhosia sekä kävimme aamiaisella. Puoli kymmeneltä Dollar kertoi Kariban padon rakentamisesta. Padon suunnittelu oli ranskalanen taidonnäyte ja rakentamisesta vastasivat italialaiset. Eniten rakentajia eli 9000 oli vuonna 1958. Näistä eurooppalaisia oli 1500. Pato on 579 metriä pitkä ja 128 metriä korkea. Kuningataräiti avasi padon virallisesti toukokuussa 1960.

Kymmeneltä lähdimme katsomaan patoa. Näköalapaikalla on Sambesijoen jumalan Nyaminyamin patsas. Tongalaiset uskovat, että padon rakentaminen loukkasi syvästi Nyaminyamia erottamalla hänet vaimostaan ja siksi se aiheutti monia kuolemia padon rakentamisen aikana. Nyaminyamilla on käärmeen vartalo ja kalan pää.

Kävimme katsomassa katolista Pyhän Barbaran kirkkoa, joka on omistettu padon rakentamisessa kuolleille työläisille. Muistolaatassa on 86 nimeä, joista 21 näyttää italialaisilta. Kirkko rakennettiin 1960-luvun alussa. Kävimme katsomassa myös mm. "Operaatio Nooan" muistomerkkiä. Operaatiossa siirrettiin 1959-1963 turvaan matelijoiden, pikkunisäkkäiden ja linnunpoikasten lisäksi isompia nisäkkäitä 4855 kappaletta. Lukumäärät lajeittain on eritelty muistomerkissä, joka pystytettiin vuonna 1977. Myös kalastuksesta elantonsa saaneet tongaheimolaiset pakkosiirrettiin veden alle jääviltä alueilta.

Padonrakentajien asumuksiksi tehdyt parakkimaiset "rivitalot" ovat edelleen käytössä. Monien talojen pihaa koristavat kukkaset, ja katoilla on lautasantennit.

Osa porukasta lähti kaupunkikierroksen ja lounaan jälkeen patikkaretkelle, mutta Aino jäi käsittelemään valokuvia mökkiinsä. Kello 18 nautimme sundownerit ja sen jälkeen illallisen. Majamme oli lähellä hotellin vastaanottoa, ja wifi toimi siellä hyvin.











Keskiviikko 6.10.2021 - Kariba-Karibajärvi

Yhdeksältä jätimme lodgemme ja lähdimme uusiin seikkailuihin. Vuorossa oli kolmen päivän risteily Karibajärvellä. Rannassa meiltä mitattiin lämpö ennen The Umbozha -laivalle siirtymistä. Onneksi ei kenelläkään ollut flunssanpoikastakaan. Laivalla ei ollut muita matkustajia kuin oma 12 hengen ryhmämme. Henkilökuntaan kuului vain miehiä.

Laiva lähti lipumaan Karibajärvelle. Perään oli kiinnitetty kaksi ponttonivenettä, joilla teimme retket laivalta käsin. Karibajärvi on 220 km pitkä ja enimmillään 40 km leveä. Suurin syvyys on 97 m ja keskisyvyys 29 m. Se on yksi maailman suurimmista tekojärvistä. Järvinäkymää hallitsee paikoin vedestä kohoavat kuolleiden puiden rungot.

Puoli yhdeltä tarjotun lounaan jälkeen oli ohjelmassamme vierailu kalastajakylässä. Aamun saaliina olleet tiikerikalat olivat kuivumassa auringossa. Kyläkauppa oli avoinna, mutta myyjä nukkui.

Iltapäiväretkellä saimme taas nauttia pikkupurtavista ja upeasta auringonlaskusta. Illallisella paikallisoppaamme Dollar opetteli eläinten suomenkielisiä nimiä, ja meillä oli hauskaa...











Torstai 7.10.2021 - Karibajärvi

Kello kuusi lähdimme kevyen aamiaisen jälkeen aamuajolle Matusadonan kansallispuistoon. Uutena eläimenä koko matkalla bongasimme leopardin, joka piilotteli pusikossa. Yritimme jäljittää sitä, mutta vilaustakaan emme enää nähneet. Muuten aamun "saalis" oli tavanomainen impaloineen, pahkasikoineen, norsuineen ja lintuineen. Retken päätteeksi meille tarjottiin jääteetä suklaakakun kera. Veneelle ajellessamme näimme "tien" vierellä kaksi afrikantyllin pesää. Afrikantylli munii maahan ja peittelee munansa. Emolinnut olivat selvästi hermostuneita, kun reittimme kulki niin lähellä pesiä. Veneestä näimme rannalla mm. merimetsoja.

Iltapäivän veneretkellä näimme mm. naamioviheltäjäsorsia, kynsihanhia, afrikansatulahaikaran, afrikankäärmekaulan sekä lokkiparven, jonka lajimääritys ei onnistunut. Ne saattoivat olla harmaapäälokkeja. Auringon laskiessa palasimme laivalle.











Perjantai 8.10.2021 - Karibajärvi

Laiva lähti liikkeelle kello 4 eikä sitä voinut olla huomaamatta. Uni tuli kuitenkin pian uudelleen. Tuuli oli yltynyt yöllä, ja järvi aaltoili kuten meri. Toinen ponttoniveneistämme irtosi ja jäi ajelehtimaan järvelle. Taitavat pojat kävivät kuitenkin toisella veneellä taltuttamassa karkulaisen ja toivat sen takaisin. Aamun ohjelmassa ei muuta jännittävää ollutkaan.

Ennen puoltapäivää laivan pyyhetaiteilijapoika näytti, miten vuoteilla komeilevat joutsenet ja norsut syntyvät. Sen jälken näimme videot Kariban padosta ja Zimbabwesta yleensä. Muuten vietimme aikaa laivalla katsellen maisemia ja rannoilla käyskenteleviä eläimiä. Yhdessä kohdassa Sambian ja Zimbabwen raja kulkee kapeassa salmessa, jonka toisella puolella on Sambialle kuuluva saari.

Iltapäiväsafariajon teimme veneellä jokea pitkin. Näimme hetia alkuunsa savannikotkapariskunnan pesässään, ja hetken kuluttua rosvohaukka poseerasi meille puun oksalla samoin kuin kiljumerikotkakin. Viiksihyypän nimi tulee sen keltaisista "viiksistä", jotka roikkuvat nokan molemmilla puolilla. Kivikkoisella joentöyräällä näimme kalliotamaaneja ja kalliohyppijöitä. Kalliohyppijä on pieni antilooppi. Näimme myös vasarapäähaikaran ja silkkihaikaroita.











Lauantai 9.10.2021 - Karibajärvi-Binga-Hwange

Laiva lähti liikkeelle kello 5, puoli kahdeksalta oli aamiaistarjoilu, ja yhdeksältä olimme Bingassa valmiita jättämään laivan. Tuttu bussimme ja kuljettajamme odottivat meitä rannalla.

Matkalla Hwangeen ohitimme lukuisia pikkukyliä. Asumukset olivat yleensä pyöreitä savimajoja. Yleisin kotieläin oli vuohi, mutta lehmiä näkyi myös. Ne liikkuivat vapaina. Joidenkin kylien ympärille oli kyhätty jonkinlainen aita. Kouluja näkyi paikka paikoin, eli kaiketi lapset käyvät yleisesti koulua. Muoviroskat koristivat tienvierustoja varsinkin kylien kohdalla.

Automme alkoi temppuilla, mutta pääsimme kuitenkin jatkamaan matkaa. Meille oli varattu retkieväiksi hampurilainen, omena ja appelsiini, ja nautimme ne autossa ennen puoltapäivää. Pian sen jälkeen automme ilmoitti, että matkanteko sillä päättyi, ja odottelimme korvaavaa autoa. Autossa oli tasan niin monta paikkaa kuin oli matkalaisiakin, joten laukut kuljetettiin eri autolla. Huristelimme Hwangeen Elephant's Eye Lodgeen, jonne tulimme vähän puoli kolmen jälkeen.

Lodgessa söimme ensin lounaan, minkä jälkeen majoittauduimme. Saimme nyt mökin numero 1. Täällä oli taas villieläinvaara, joten tarvitsimme "taksikuljetuksen". aamuisin ja iltaisin. Puoli viideltä lähdimme ilta-ajolle.

Hwangen kansallispuisto on Zimbabwen suurin, noin 14600 km2. Se on perustettu vuonna 1928. Puisto on ollut salametsästäjien suosiossa. Vuonna 2013 salametsästäjät tappoivat yli 100 norsua myrkyttämällä juottopaikan syanidilla. Kolme salametsästäjää jäi kiinni ja tuomittiin.

Komea sirokotka antoi kuvata itseään seisten puun oksalla. Näimme myös punatöyhtötrapin sekä useita kirahveja ja gnuantilooppeja. Uusi tuttavuus oli hevosantilooppien sukuun kuuluva musta-antilooppi. Niitä oli kokonainen lauma liikkeellä. Sundownereitten jälkeen bongasimme vielä sakaalin ja ison puhvelilauman.

Illallisella ollessamme saimme seurata norsulaumaa, joka oli tullut juomaan lodgen pihaan.











Sunnuntai 10.10.2021 - Hwange

Herätys oli puoli kuudelta, ja taksi tuli hakemaan aamiaiselle kuudelta. Sitä odotellessa näimme kyläloistokottaraisen hyppivän mökkimme pihassa. Lodgen sisäpihalla oli nopealiikkeisiä mustaposkikutojia.

Puoli seitsemältä lähdimme ajelemaan kohti Hwangen kansallispuiston porttia. Kirahvit ja impalat ilahduttivat meitä jo matkalla portille. Portilla oli varoitustauluja, ja yhdessä pyydettiin olemaan ajamatta tiellä liikkuvien lantakuoriaisten päälle.

Puistossa kohtasimme ensin seepran, mustaharakkalepinkäisen ja keltanokkatokon. Sitten näkösälle tulivat musta-antilooppeja, viirusiipifrankoliini, krokotiili ja varaani. Taukopaikalla olevalla vesiastialla kävi monenlaisia pikkulintuja juomassa, mm. naamiovahanokkia. Savannisininärhi esitteli meille saaliikseen saamaansa hyönteistä. Uusia tuttavuuksia olivat ruskokäärmekotka ja viirusininärhi.

Lammella oli iso norsulauma juomassa ja kylpemässä, ja pian sinne tuli myös lauma gnuantilooppeja ja muutama musta-antilooppi. Matkan ainoan strutsin näimme niin kaukaa, että kuvasta juuri ja juuri tunnistaa tumman möykyn strutsiksi. Joukko naarasleijonia lepäili puun alla, ja jonkin matkan päässä oli kaksi urosta.

Nautimme retkilounaan puolenpäivän aikaan. Saimme spagettia, kanankoipia ja possunsuikaleita. Läheisiin puihin olivat asettautuneet gasellikotka ja savannikotka. Juoma-astialle pyrähti viiksihemppo. Iltapäivän bongauksiin kuului myös puna-antilooppi ja pensasantilooppi.

Olimme majapaikassamme neljän maissa. Kuudelta kokoonnuimme sundownereille nuotion ympärille, ja seitsemältä nautimme illallisen ulkona.











Maanantai 11.10.2021 - Hwange-Victorian putoukset

Aamiainen oli katettu seitsemäksi, ja puoli kahdeksalta jätimme Sable Sands Lodgen taaksemme ja suunnistimme savannikoirien suojelulaitokseen. Aikaisemmasta noin puolen miljoonan populaatiosta on koko Afrikassa jäljellä enää vajaat 7000 yksilöä. Savannikoiran englanninkielinen nimi on painted dog ja entinen suomenkielinen nimi hyeenakoira. Suojelulaitoksessa hoidetaan loukkaantuneita ja sairastuneita savannikoiria ja vapautetaan sitten mahdollisuuksien mukaan takaisin luontoon. Tällä hetkellä siellä oli kaksi koiraa, jotka ovat jääneet sinne pysyvästi niiden vammojen takia. Kaikkia ei ole voitu pelastaa, ja niille on perustettu oma hautausmaa.

Matkamme jatkui kohti viimeistä etappiamme Victoria Fallsia. Hwangessa on hiilivoimala, jonka piiput näkyivät kauaksi. Hwangen hiilikaivos on yksi maailman suurimmista. Vuonna 1972 siellä tapahtui katastrofi, jossa 427 kaivostyöläistä menetti henkensä. Näistä 36 oli eurooppalaisia ja loput Afrikan eri maista. Sieltä saadaan hiiltä koko maan tarpeisiin. Hiili kuljetetaan kaivosjunilla läheiselle Thomson Junction -nimiselle rautateiden risteyspaikalle, jossa se luovutetaan Zimbabwen kansallisen rautatieyhtiön kuljetettavaksi.

Vähän puolenpäivän jälkeen tulimme Victoria Falls -hotelliin, ja saimme huoneen numero 233. Edellisellä vierailulla vuonna 2002 asuimme huoneessa 227, joten paikka vaikutti tutulta. Ennen majoittumista söimme kuitenkin lounaan ja samalla tilasimme annokset seuraavan päivän illalliselle. Hotellille näkyi rajasilta ja putouksista nouseva "savu" eli vesihöyry.

Menimme illalliselle Boma-ravintolaan, jossa nautimme edellisellä käynnillä jouluaaton illallisen. Paikka oli muuttunut meluisaksi showareenaksi, joka ei ainakaan Ainoa miellyttänyt.











Tiistai 12.10.2021 - Victorian putoukset

Menimme aamiaiselle yhdeksältä ja teimme pienen kierroksen hotellin puutarhassa. Siellä käyskenteli kaksi "bambia" eli pensasantilooppia. Kymmeneltä lähdimme katsomaan putouksia.

Putous on noin 1,7 km leveä ja noin 100 m korkea. Vuonna 1885 skotlantilainen lähetystyöntekijä ja tutkimusmatkailija David Livingstone saattoi olla ensimmäinen eurooppalainen, joka näki mahtavat putoukset. Hän antoi niille nimen Victoria Falls Iso-Britannian silloisen hallitsijan mukaan.

Putouksia katsellaan polulta, joka kulkee putousten reunajyrkänteellä. Polun varrelle on rakennettu useita näköalapaikkoja, joista näkymät vaihtelevat. Hidas patikointi putousten puolella kesti tunnin ja 20 minuuttia. Paluumatka olikin tahdiltaan turhankin reipasta Ainon kunnolle. Hän jäi erään toisen henkilön kanssa "pitämään seuraa" paikallisoppaalle, jonka kanssa voimme pitää vauhdin sopivana ja keskustella oppaan kanssa. Näimme mm. upaspuun. Se on lehtipuu, jonka myrkkyä on käytetty nuolimyrkkynä.

Putouskierroksen jälkeen oli lounasaika, ja söimme lounaan upealla paikalla sijaitsevassa The Lookout Cafessa. Kello 15 hotellille tuli koronatestin ottaja, koska lentoyhtiö vaati myös paluumatkalle tuoreen negatiivisen tuloksen. Söimme illallisen hotellissa.











Keskiviikko-torstai 13.-14.10.2021 - Victorian putoukset-Johannesburg-Doha-Tukholma-Helsinki

Oli koittanut kotiinlähtöpäivä. Kävimme aamiaisella jälleen yhdeksältä, ja bussi lähti lentokentälle vähän ennen yhtätoista.

Lennon BA6282 lähtöaika Johannesburgiin oli 13.45, ja lähdimme kymmenisen minuuttia etuajassa. Noin puolentoista tunnin lennon aikana saimme kylmän kana-aterian, juustokeksejä ja juoman. Johannesburgissa meillä olikin sitten aikaa tuhlattavaksi, koska lento QR1368 Dohaan lähti vasta illalla kello 21.05. Shoppailu ei innostanut, mutta vietimme aikaa kahvilassa, kun sinne vihdoin tuli myyjä paikalle.

Lennon aikana saimme iltapalan ja aamupalan, joka tarjottiin puoli neljältä. Dohassa ei ollut aikaa tuhlattavaksi, koska lennon QR167 Tukholmaan piti lähteä kello 7.50. Toisin kuitenkin kävi. Koneessa oli joku naishenkilö, jonka koronatestitodistuksessa oli ilmeisesti epäselvyyttä tai kieliongelmia. Lento lähti tunnin myöhässä, mikä tarkoitti sitä, että emme ehtisi SAS:n koneeseen, joka veisi meidät Helsinkiin. Saapumisaikamme Tukholmaan oli 14.04 ja lento Helsinkiin lähti kello 14.05.

SAS:lla ei ollut myöhäisempiä lentoja Helsinkiin ja Finnairin lennoilla ei ollut tilaa. Meidät aiottiin panna kiertämään vielä Riian kautta, jolloin olisimme olleet Helsingissä puolenyön aikaan. Onneksi oli Norwegianin lento, jolla oli tilaa ja jonka Olympia vielä maksoi. Poimimme matkalaukkumme hihnalta. Tullissa naisvirkailija pysäytti Ainon ja vaati yksityiskohtaisen selvityksen siitä, mistä oli tulossa, kauanko oli ollut matkalla ja mitä oli tehnyt Zimbabwessa. Onneksi ei kuitenkaan vaatinut avaamaan laukkua. Teimme sitten lähtöselvityksen ja menimme vielä paluumatkamme viidennen turvatarkastuksen läpi. Kone laskeutui Helsinki-Vantaalle noin puoli kahdeksalta ja helpotus oli suuri...


Kaikki Zimbabwen matkat

Maahakemistoon
Etusivulle







© Aino Ilkkala