LUKO-45 lauantaina 16.8.2008

Lisää kuvia löytyy TÄÄLTÄ.

Luko-40:ssä sovittiin, että seuraavan kerran tavataan vuonna 2008. Ohjelmatoimikuntaan määrättiin Markku ja Heikki K. Hyvin pojat homman hoitivatkin ja näin kokousta valmisteltiin.

Elokuun 16. päivänä kello 15 kokoonnuimme Jurvan Närvijoen kylään Mäntylän tilalle. Monet tapasivat toisensa viiden vuoden tauon jälkeen, mutta aivan mahtavaa oli tavata myös tovereita, jotka eivät olleet aikaisemmin osallistuneet luko-tilaisuuksiin. Heitä olivat Mäntylän emäntä Auli, Marja-Helena, Katariina, Pirjo ja Irma. Heidänkään tunnistamisensa ei ollut vaikeaa. Paitsi että Katariina tuotti monille päänvaivaa.

Tervetulojuomat naukkailtuamme vellikello soi kutsuen kahville. Pöytään oli katettu kahvin lisäksi voileipiä ja suussasulavaa mansikkakakkua. Kahvittelun lomassa Markku toivotti meidät tervetulleiksi ja jokainen kertoi kuulumisistaan. Yleisimmät viime aikojen tapahtumat olivat eläkkeelle jääminen ja lastenlasten syntyminen. Porukka on ilmeisen tervettä. Ainakaan kukaan ei keskittynyt vaivojensa valitteluun. Asko filmasi kuulumiset ja laski minuutteja, joita jotkut käyttivät enemmän kuin toiset... Kattavan käsityksen kuulumisista saat tilaamalla Askolta dvd:n.

Juttua riitti ja varsinkin Tarjan vitsivarasto oli entiseen tapaan ehtymätön. Kuulimme myös talon isännän kertovan huoneen mielenkiintoisesta esineistöstä. Eikä aikaakaan, kun pöytä notkui taas herkuista. Keräsimme lautasillemme salaatteja, lohta, porsaanfilettä, lihapullia, kuorrutettua parsaa ja muita herkkuja ja nautimme ne Amerikan salissa. Uunijussi ja mansikat kruunasivat aterian.

Lopuksi saimme vielä kahvit avec. Hemppa piti lupauksensa mukaan juhlapuheen perinteisin apuvälinein. Puhe oli hyvin vuorovaikutteinen, ja viidentoista minuutin puheeseen kului aikaa pitkälti toista tuntia. Saimme kuulla mielenkiintoisen ja ajatuksia herättäneen esityksen mm. nykypäivän ammattikoululaisten kulttuureista, ajatusmaailmoista ja ongelmista.

Tässä vaiheessa, kun useimmat olivat vielä paikalla, sovimme seuraavasta tapaamisesta viiden vuoden kuluttua. Silloin siis tapaamme Luko-50:n merkeissä!

Antero-isäntä kertoi meille Amerikan salista, joka on saanut nimensä Amerikan siirtolaisista kertovista muistoista, joita huoneeseen on kerätty. Kuulimme myös siirtolaisten aikaansaannoksista Ameriikassa, kuten lukuisista kivilouhoksista. Huoneen nurkassa on hieno toimiva gramofoni, josta saimme kuulla mm. Brita Koivusta.

Vuorossa oli majoittuminen. Pojat pääsivät kaikki samaan Wähätupaan, mutta Tapanille ei kelvannutkaan parivuode - tai sitten häntä ei päästetty parivuoteeseen - ja hän joutui nukkumaan yksinään pikkutuvan kamarissa. Tytöt saivat sijansa kuka missäkin eli eri rakennuksissa.

Nukkumaanmenoaika ei suinkaan vielä ollut, vaan ohjelma jatkui. Kello lähenteli 23:a, ja oli tyttöjen saunavuoro. Savusaunassa ei säästytty nokeentumiseltakaan, mutta löylyt olivat (kuulemma) makeat. välillä pistäydyttiin altaassa vilvoittelemassa.

Puolen yön aikoihin pojatkin pääsivät saunomaan. Tytöt siirtyivät pikku hiljaa latogrillille, jossa makkarat tirisivät hiilloksella. Pojatkin osasivat tiensä sinne, kun heiltä kiellettiin makkaroiden vienti saunalle... Jutustelu jatkui iloisissa merkeissä ladolla aina puoli kolmeen saakka, minkä jälkeen itse kukin vetäytyi joko yöpuulle tai vielä jonnekin muualle kikattelemaan ja muistelemaan menneitä.

Illalla oli ripotellut vettä taivaalta (vähintään piskootellu), mutta sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena. Auli oli noussut puoli seitsemältä hauduttamaan meille ohrapuuroa, joka hiveli aamiaisella makuhermojamme. Aamiaisella saimme toki nauttia myös kaikista tavanomaisemmistakin herkuista.

Ne, jotka kynnelle kykenivät, tutustuivat vielä Aulin ja Anteron johdolla tilan lukuisiin historiallisiin ja monenlaisia tapahtumia nähneisiin rakennuksiin. Sitten tulikin haikeiden halausten ja kotiinlähdön aika.

Auli ja Antero ansaitsevat suuret kiitokset meidän hemmottelusta. Kaikki järjestelyt sujuivat todella mallikkaasti ja saimme nauttia täysin rinnoin kestityksestä ja keskittyä hauskanpitoon. Kiitokset myös Markulle ja Heikille, jotka keksivät tämän upean luko-paikan.

Lisää kuvia löytyy TÄÄLTÄ.