Armenia 18. - 23.5.2012

Olympia: Georgia, Armenia ja Itä-Turkki
Matkaseurue: Emma ja Aino







Perjantai 18.5.2012 - Tbilisi-Dilijan

Tulimme Armeniaan bussilla Tbilisistä Bagratasenin kautta. Ensimmäinen toimenpide Armenian puolella oli viisumin hankinta. Paikallisopas Armine oli tehnyt valmistelevaa työtä, ja saimme viisumitarrat passeihimme sutjakkaasti. Myös passintarkastus meni joutuisasti. Kun kaikki olivat vaihtaneet vielä itselleen Armenian drameja, pääsimme jatkamaan matkaa kello 11.05. Kaiken kaikkiaan viivyimme rajalla 55 minuuttia.

Matka jatkui kahdella pikkubussilla erittäin huonokuntoista tietä kohti Haghpatin tuhatvuotista luostaria, joka on UNESCOn maailmanperintökohde. Kuningatar Khosrvanuch perusti luostarin noin vuonna 976. Alueella on mm. runsaasti taidokkaasti koristeltuja khatskareja eli kiviristejä. Apotti Hamazaspin vuonna 1257 rakennuttamassa Surp Astvatsatsinin kappelissa saimme ihmetellä sen upeaa akustiikkaa, kun paikalla ollut pappi lauloi ryhmällemme. Luostarikukkulalle näkyy naapurikylä, jossa on yhtä vanha Sanahinin luostarikompleksi.

Ajoimme Alaverdin kupariteollisuuskaupungin halki ja tulimme lounaspaikkaamme hotelli Avan Dzogaretiin. Se sijaitsi Tumanyanissa kauniilla paikalla Debet-joen rannalla. Pysähdyimme kuvaamaan Fioletovon kylää. Siellä asuu pelkästään venäläisiä, jotka ovat omaksuneet tavan elää keskenään vanhojen perinteiden mukaisesti ilman nykyajan mukavuuksia. Paitsi että näimme kännykkään puhuvan hevoskuskin kaartavan päätieltä kylään.

Vähän ennen puolta viittä tulimme Dilijaniin. Teimme kierroksen kaupungin "turistirysässä" eli alueella, jossa on matkamuistoja ja paikallisia käsitöitä myynnissä. Siellä oli myös pikkuruinen "kotiseutumuseo", jossa rouva esitteli innostuneena esineistöä (mm. samovaaria, kirnua ja lasten kehtoa) omalla kielellään. Kaupungissa komeilee myös Neuvostoliittoon liittymisen 50-vuotismuistomerkki.

Vähän viiden jälkeen tulimme majapaikkaamme (Dilijan Resort), joka sijaitsi kukkulan rinteessä. Se oli vanha neuvostoaikainen sanatorio, jossa huoneet olivat valtavia. Huonekaluja oli harvassa, mutta toki riittävästi. Ilmeisesti huoneisiin oli aikoinaan majoitettu suurempia perheitä tai muita seurueita, eikä huoneita jaettu uudistusremontin yhteydessä.













Lauantai 19.5.2012 - Sevanjärvi-Jerevan

Matkamme jatkui puoli kymmeneltä Sevan-järvelle. Järven nimi kirvoitti kielenkannat sanaleikkiin. Tämä ei ole se Van-järvi vaan Sevan-järvi. Sinne Van-järvelle menemme sitten myöhemmin, se kun on Turkissa.

Kolmen vartin kuluttua tulimme järvelle. Järveen työntyvällä niemellä, joka ennen oli saari, on Sevanavankin luostari. Luostarikukkulalta on hienot näköalat kirkasvetiselle järvelle ja ympäröiville lumihuippuisille vuorille. Sää suosi meitä edelleen, joten aurinkoiset maisemat eivät olisi voineet olla komeampia. Kaksi pystyssä olevaa kirkkoa ovat 800-luvulta ja 300-luvun kirkosta on jäljellä vain vähän raunioita.

Puoli kahdeltatoista olimme jälleen tien päällä etenemässä suuntana Armenian pääkaupunki Jerevan. Jerevania lähestyttäessä tien varrella näkyi varmaankin kymmenittäin kasinoita. Kaupungin rajojen sisällä uhkapelipaikat ovat kiellettyvä, joten ulkopuolelle on syntynyt kasinokeskittymä.

Ajoimme näköalapaikalle Äiti Armenian muistomerkin juurelle, jossa myös sotakalustoa oli nähtävillä. Ararat-vuori näkyi selvästi Jerevanin takana, vaikka jokunen pilvi yrittikin kietoutua huipun ympärille.

Kello 13-14 nautitun lounaan jälkeen menimme käsikirjoitusmuseoon, Matenadaraniin, jossa on hyvin vanhojen kirjojen kokoelma. Rakennuksen edessä on patsas, jossa on 360-luvulla syntynyt Mesrop Mashtots, armenialaisten aakkosten luoja, oppilaineen. Taidokkaasti käsin kuvitettuja ja kirjoitettuja kirjoja Matenadaranissa on noin 15000 ja muita dokumentteja kymmeniätuhansia. Esillä on tietenkin tästä vain murto-osa.

Majoituimme Tasavallan aukion (entinen Leninin aukio) laidalla sijaitevaan Armenia Marriot -hotelliin. Soikean aukion tuffikiviset rakennukset on suunnitellut arkkitehti Alexander Tamanian 1920-luvulla. Samaista rakennukset ruudullisiksi tekevää ruskean eri sävyissä esiintyvää tuffikiveä on käytetty paljon Jerevanin rakennuksissa.

Päivän ohjelmaamme kuului vielä illallinen, jonne lähdimme bussilla seitsemältä. Maittavan aterian söimme kellariravintolassa, joka näytti pikemminkin matkamuistomyymälältä.













Sunnuntai 20.5.2012 - Echmiadzin

Sunnuntairetkelle lähtö oli jälleen vasta puoli kymmeneltä. Armenialaissyntyinen amerikkalainen liikemies Gerard Cafesjian perusti säätiön, jonka kautta hän on lahjoittanut varoja mm. taidemuseoiden perustamiseen. Hän hankki omistukseensa myös neuvostoajalla rakennetun "Cascaden", kukkulalle johtavan portaikon, jossa on tasanteita ja maan alla kulkevat rullaportaat. Sen yhteyteen on tulossa useita taidemuseoita. Cascaden juurella on monia patsaita mm. Fernando Boterolta, Paul Coxilta ja Stanislav Libenskyltä.

Kävimme tutustumassa pyhän Hripsimen kirkkoon Vagharshapatissa. Kirkko rakennettiin alunperin vuonna 618, ja se korvasi paikalla aikaisemmin olleen kappelin. Ripsimen kerrotaan tulleen surmatuksi tällä paikalla, kun hän oli kieltäytynyt avioitumasta kuningas Tiridates III:n kanssa.

Kristinusko tuli Armenian valtionuskonnoksi jo 300-luvun alussa, ja tällä pienellä apostolisella kirkkokunnalla on oma "paavinsa" eli katolikos, joka johtaa kirkkoaan Echmiadzinista käsin. Hän johtaa usein myös sunnuntaimessua Echmiadzinin katedraalissa. Tällä kertaa katolikos ei ollut kuitenkaan paikalla. Katedraali sai alkunsa Grigori Valontuojan näystä, missä valonsäde osui maahan sillä paikalla.

Katedraalilta ajoimme lounaalle ravintolaan, jota piti orpokodin henkilökunta ja nuoret. Olimme takaisin Jerevanissa kello 14.15, ja suuntasimme kansanmurhan muistomerkille. Muistomerkin lähellä on kuusikko, johon maailman merkkihenkilöt ovat istuttaneet puun. Tarja Halosen puu voi hyvin paavi Johannes Paavali II:n puun vierellä. Paavalin laatassa lukee "Muista, oi Herra, kuinka tämän maan pojat ja tyttäret ovat kärsineet, ja suo Armenialle siunauksesi". Halosen laatta toteaa: "Tämän puun istutti Suomen Tasavallan presidentti rouva Tarja Halonen." Muistomerkillä paikallisoppaamme kertoi 600000 - 1, 5 miljoonan ilmisen kuolleen turkkilaisten toimesta 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Turkin ja Armenian riitaisat välit johtuvat edelleenkin suurelta osin kiistasta siitä, tapahtuiko kansanmurha vai ei.

Olimme takaisin hotellissa kello 15.15, eikä sinä päivänä ollut muuta järjestettyä ohjelmaan. Me keskityimme korttien kirjoitteluun ja valokuvien läpikäyntiin.













Maanantai 21.5.2012 - Garni ja Geghard

Taas lokoisa aamu, liikkeelle vasta puoli kymmeneltä. Pysähdyimme näköalapaikalle, jonne on pystytetty vuonna 1957 runoilija Yeghisheh Charentsin muistoksi kaari. Araratkin pitäisi näkyä, mutta nyt se jäi aamusumun takia näkemättä. Charents oli todistamassa armenialaisten kansanmurhaa. Hän syntyi Iranissa ja kävi koulua nykyään Turkille kuuluvassa Karsissa. Hänellä meni sukset ristiin valtaapitävien kanssa 1930-luvulla, ja hänet surmattiin vuonna 1937. Hänen isänmaalliset runonsa jäivät kuitenkin elämään.

Garni on Armenian ainoa restauroitu antiikin temppeli. Se on rakennettu basaltista 100-luvulla eaa. ilmeisesti hellenistiselle Mitra-jumalattarelle (joidenkin lähteiden mukaan roomalaisten auringon jumalalle Heliokselle). Temppeli tuhoutui vuoden 1679 maanjäristyksessä, mutta kivet säilyivät jokseenkin hyvin paikalla, ja se koottiin uudelleen 1969 - 1979. Alueella on myös roomalaisen kylpylän rauniot mosaiikkilattioineen.

Geghardin luolaluostari on UNESCOn maailmanperintökohde. Alueen vuorenseinämät ovat täynnä luolia, hautakiviä ja ristejä. Saimme taas todisteen yhden salin hienosta akustiikasta, kun pieni viiden hengen kuoro esiintyi siellä meille. Ryhmä myi cd-levyjään, ja Emmakin hankki omansa. Luostarin nimi Geghard tarkoittaa keihästä. Uskotaan, että Taddeus (Juudas Taddeus tai Lebbeus Taddeus) toi Jerusalemista juuri sen keihään, jolla lävistettiin Jeesuksen kylki ristillä. Keihästä säilytettiin ennen täällä, mutta on nyt hopearasiassa Echmiadzinin katedraalissa.

Lounaspaikassamme seurasimme tällä kertaa lavash-leivän valmistamista. Ohueksi kaulimisen jälkeen leipä levitettiin tyynylle, jonka avulla se iskettiin uunin seinämälle kypsymään. Hetkessä valmis leipä lensi kaaressa lakanalle ja uusi iskettiin uuniin. Meille oli luvattu lounas aprikoosipuun alla, mutta jouduimmekin saksanpähkinäpuun alle. Onneksi sää oli edelleen suotuisa. Sateella puun alla syöminen ei olisikaan ollut kovin mukavaa. Puutarhassa oli myös aprikoosipuita

Kello neljän jälkeen olimme takaisin Jerevanissa. Kävimme hankkimassa postista postimerkkejä ja supermarketista eväitä iltaa varten. Huoneessa keitimme iltapäiväteet.













Tiistai 22.5.2012 - Khor Virap-Gyumri

Jätimme Jerevanin taaksemme kahdeksalta aamulla. Khor Virapin luostari oli ensimmäinen kohteemme. Pysähdyimme valokuvaamaan luostaria ja Ararat-vuorta vähän ennen kuin tulimme perille. Kuvauskohteena oli myös jokin keltainen pikkulintu, lienikö kerttuli vai joku muu.

Khor Virap sijaitsee muinaisen silkkitien varrella muutaman sadan metrin päässä Turkin rajasta, ja luostarin lähellä onkin molempien maiden vartiotorneja. Olimme periaatteessa menossa Turkkiin, mutta koska maiden välinen raja on täysin suljettu, meidän oli ajettava ensin länsi-Armenian Gyumriin ja sieltä tehtävä pitkä koukkaus Georgian puolelle.

Khor Virapia pidetään Armenian kristinuskon kehtona. Grigori Valontuoja oli yli kymmenen vuotta kuninkaan vankina kukkulaan kaivetussa montussa. Khor Virap tarkoittaa syvää kaivoa. Syvään kaivoon voi nykyään laskeutua metallitikkaita pitkin. Myöhemmin Grigori paransi kuninkaan mielisairaudesta, ja kuningas kääntyi kristinuskoon sekä nimitti Grigorin Armenian ensimmäiseksi katolikokseksi. Khor Virap on tärkeä pyhiinvaelluskohde, jonne tullaan vieläkin uhraamaan lammas tai kana esimerkiksi häiden tai kastetilaisuuden jälkeen.

Ajelimme takaisin Jerevaniin ja vierailimme Araratin brandytehtaalla. Kuulimme esityksen tehtaan historiasta ja brandyn valmistuksesta. Astelimme Charles Aznavourin "kadulla" ja näimme monien valtionpäämiesten nimikkotynnyreitä. Lopuksi halukkaat saivat maistella brandejä. Tarjottu suklaa oli oikein hyvää.

Kun lähdimme brandytehtaalta, alkoi sataa, mutta onneksi edessä oli bussimatka eikä luontoretki. Pysähtyessämme lounaalle vähän kello yhden jälkeen sade oli lakannut.

Matkalla Amberdin linnoitukselle ohitimme jesidien leirin lammaslaumoineen. Jesidiläisyys on uskonto, jota harjoittaa noin 700 000 ihmistä, enimmäkseen Irakin, Syyrian ja Kaukasuksen alueella. He ovat lähes poikkeuksetta kurdeja. Amberdin linnoituksen paikalla oli asutusta jo kivikaudella. Nykyisin nähtävä linnoitus rakennettiin 600-luvulla. Se sijaitsee erittäin huonokuntoisen tien päässä 2300 metrin korkeudessa Aragats-vuoren (4095 m) rinteellä.

Kello kuuden aikaan tulimme 120000 asukkaan Gyumrin kaupunkiin. Pyörähdimme bussilla kaupungin keskusaukiolla ja majoituimme Araks-hotelliin. Hotelli oli ihan toimiva. Kylpyhuone näytti vasta uusitulta kultakoristeisine kalusteineen. Eteisessä oli naulakko, jonka koukut olivat 2,20 metrin korkeudessa ja hattuhylly parikymmentä senttiä korkeammalla. Olisimme tarvinneet keittiötikkaat, että käyttö olisi onnistunut. Onneksi sitä ei tarvinnut välttämättä käyttää, kun lähtisimme jo seuraavana aamuna.










Keskiviikko 23.5.2012 - Georgian kautta Turkkiin

Lähdimme liikenteeseen kahdeksalta, koska edessä oli pitkä ajomatka ja kaksi rajanylitystä. Tulimme Bavran rajanylityspaikalle vähän ennen yhdeksää. Saimme jatkaa Georgian puolelle samalla armenialaisella bussilla eikä tavaroitammekaan tarkastettu sen kummemmin.

Georgia





Kaikki Armenian matkat

Maahakemistoon
Etusivulle





© Aino Ilkkala