Bali 20. - 26.12.2010

Olympia: ( Kuala Lumpur ja) Bali
Matkaseurue: Emma ja Aino

Maanantai 20.12.2010 - tulo Balille Kuala Lumpurista

Koneemme laskeutui Denpasarin lentokentälle puoli seitsemältä. Matkanjohtajamme hankki passeihimme Indonesian viisumit minkä jälkeen pääsimme jatkamaan passintarkastuksen kautta ja matkalaukkuhihnalle. Paikallisoppaamme Made Sunarti oli meitä vastassa.

Saimme bussissa kuulla balilaisesta tavasta nimetä lapset. Ensimmäinen lapsi on aina Yan (Wokalayan), toinen Made, kolmas Mang (Nyoman tai Komang) ja neljäs Tut (Ketut). Viides lapsi on taas Yan, kuudes Made jne. Oppaamme on kymmenes lapsi, joten hänkin on Made. On siis aika käytännöllistä antaa täydentävä nimi, tässä tapauksessa Sunarti. Kuulimme myös, että jokaista balilaista seuraa läpi elämän neljä veljeä tai sisarta (kanda empat), joiden kanssa hän syntyy. Ne ovat lapsivesi, istukka, napanuora ja veri. Istukka ja napanuora pannaan kookospähkinään, joka haudataan kodin pihaan, tytön pähkinä oven vasemmalle ja pojan oikealle puolelle talon sisältä katsoen. Kun perhe tai lapsi muuttaa, pähkinä kaivetaan ylös ja otetaan mukaan.

Puoli yhdeksän korvilla tulimme Pan Pacific Nirwana -hotelliin eikä kauaa tarvinnut ihmetellä, kun olikin aika lähteä illallisen lomassa seuraamaan balilaista tanssia hotellin puutarhassa. Tämä oli "yksityisnäytös" meidän 12 + 1 hengen ryhmällemme. Ruoaksi saimme kuningasrapu-simpukkasalaattia, barramundafilettä katkarapukastikkeen kera sekä tiramisua. Gamelan-orkesteri soitti ja tanssijat tanssivat.

Kello oli yksitoista, kun tulimme huoneeseemme ja aloimme valmistautua nukkumaanmenoon.

Tiistai 21.12.2010 - Tabanan-Denpasar-Sanur-Celuk-Ubud

Olimme panneet kellon soimaan vasta kahdeksalta, joten nautimme myöhäisen aamiaisen. Ennen lähtöämme hotellista kävimme kuvaamassa hotellin puutarhaa. Hotellimme sijaitsi kivassa ympäristössä rannan tuntumassa.

Yhdeltätoista lähdimme ajelemaan ensimmäisenä kohteenamme muutaman minuutin ajomatkan päässä sijaitseva Tanah Lotin temppeli. Temppeli on pienellä saarella noin 100 metrin päässä pääsaaresta. Temppeliä oli tarkoitus vain valokuvata matkan päästä. Koska satoi, Aino jäi liukastumisen pelossa bussiin odottelemaan. Se kyllä kannattikin, koska sade yltyi aivan mielettömäksi, ja kaikki kastuivat läpimäriksi. Valokuvistakaan ei kaksisia saatu aikaiseksi sillä ilmalla.

Denpasarissa poikkesimme batiikkitehtaalle, missä näimme taas batiikin valmistusta. Aloitimme myös shoppailun, eli ostimme kaksi pientä batiikkityötä, jotka tulkitsimme lasinalusiksi. Voivat ne tietenkin olla jotain muutakin... Niissä on käytetty perinteisiä värejä eli sinistä, ruskeaa ja vaalean keltaista, jotka ovat elämän symboleja.

Seuraavaksi ajoimme Sanuriin, jossa kävimme lounaalla. Ruoka oli maittavaa, erikoisuutena pöydässä oli saviasiat, joissa oli hiiliä. Päällä olevat lihavartaat pysyivät näin lämpiminä.

Ohjelmassa seurasi käynti hopeatyöpajassa, jossa nuoret pojat ja tytöt ahersivat korujen parissa. Celukin kylä on erikoistunut hopeatöihin.

Kello 17.10 tulimme Puri Kamandalu -hotelliin. Huoneet oli erillisissä rakennuksisssa, ja meidät ohjattiin sadan mutkan ja portaan kautta omaamme. Teki hyvää Ainon jalalle. Perille päästyämme huomasimme, että sinne oli myös suora ja lyhyt reitti vastaanotosta. Tätä huonetta ei kyllä olisi uskonut ensimmäisen luokan hotellin huoneeksi. Suihku oli pimeässä nurkassa taivasalla, ja sen saippuainen ja muhkurainen luonnonkivilattia oli äärimmäisen liukas. Niin sanottu terassi oli parineliömetrinen kivetty pläntti, jolla ei ollut minkäänlaista kalustetta. Meille tarjottiin päivällinen puoli kahdeksalta.

Keskiviikko 22.12.2010 - Ubud

Herätys seitsemältä, aamiainen 7.40 ja lähtö päivän seikkailuihin puoli yhdeksältä. Katujen koristelut johtuivat galunganjuhlasta. Balilla on käytössä kolme eri kalenteria. 210-päiväisen ja 30-viikkoisen vuoden tärkein päivä on galungan, 11. viikon keskiviikko, joka oli tänä vuonna 8.12. Katujen koristeet olivat vielä paikallaan, vaikkakin kuihtuneina. Tämän juhlan aikana esi-isien henget laskeutuvat balilaisten kotitemppeleihin, ja niille uhrataan. Juhlan viettoon kuuluu lukuisia rituaaleja. Viiden päivän kuluttua henget palaavat taivaaseen ja juhlakausi loppuu kymmenen päivän jälkeen kuningan-päivään.

Ensimmäinen käyntikohteemme oli kiviveistämö Batubulanin kylässä. Kaikenkokoisia kivipatsaita valmistetaan tässä kylässä, ja myymälöitä on kaupan katujen varsilla vieri vieressä. Materiaalina on paras-niminen vaalea hiekkakivi, jota on helppo työstää. Uutena patsaat hohtavat vaaleina ja puhtaina, mutta hetkessä ne muuttuvat Balin ilmastossa vihreän sammaleen peittämiksi "antiikkipatsaiksi".

Puoli kymmeneltä alkoi tunnin kestävä barong-tanssiesitys. Hyvän ja pahan välisessä taistelussa lohikäärmemäinen Barong edustaa hyvää ja Rangda-hirviö pahaa.

Seuraavaksi tutustuimme balilaiseen asuintaloon. Talo, jossa kävimme, oli keskimääräistä suurempi, ja siellä asui vain 5 henkilöä. Paikallisoppaamme kertoi, että hänen kotitalonsa on samaa suuruusluokkaa, ja siellä asuu yli 20 henkilöä. Henkilöiden lukumäärä ja sukupuoli kerrotaan jokaisen asuintalon portin pielessä olevassa laatassa.

Vuorossa oli taidemaalarien työskentelyn esittely ja työn tulosten katselu, minkä jälkeen kävimme Masin kylässä ihailemassa puuveistäjien kädentaitoja. Veistoksia tehdään mm. eebenpuusta, mahoganista ja krokotiilipuusta. Ostimme pienen vaaleasta krokotiilipuusta veistetyn lohikäärmeen puuveistoskokoelmaamme.

Lounaan jälkeen ajelimme Ubudiin, jossa kurkkasimme, miltä kuninkaan palatsi näyttää. Se näytti balilaiselta temppeliltä. Sitten piti viettää puoli tuntia markkinatorilla. Sehän on meille kidutusta, joten seisoskelimme suurimman osan ajasta kadun varrella seuraten ihmisten touhuja.

Palattuamme hotelliin puoli neljältä, totesimme jälleen, että huoneemme on siivoamatta. Mitäs me niistä puhtaista pyyhkeistä, mutta vesi olisi taas ollut tervetullutta. Panimme joka tapauksessa lapun luukulle, eli halusimme käydä rauhassa suihkussa, keittää teetä ja lepäillä.

Puoli kahdeksalta olimme taas menossa. Nyt ohjelmana oli wayang kulit eli varjoteatterina esitetty hyvän ja pahan välinen taistelu.

Päivällisellä tarjottiin vihanneskeittoa, kanaa ja muussia + vihanneksia. Palatessamme hotelliin puoli yhdeltätoista oli alkanut jälleen sataa.

Torstai 23.12.2010 - Ubud-Pura Besakih-Klungkung-Nusa Dua

Herätys seitsemältä. Emma oli valvonut yöllä kuumeisena eikä mikään oikein maistunut aamiaisella. Mutta matka jatkui, laukut käytävälle puoli yhdeksältä ja lähtö hotellista yhdeksältä.

Sade oli lakannut, joten oli taas mukavampi katsella maisemia. 40 minuutin matkanteon jälkeen tulimme Trisna Bali Agrowisatan mauste-, kahvi- ja hedelmätilalle. Erikoisin tuote tilalla on luwak-kahvi. Se valmistuu, kun sivettikissoihin kuuluva musanki syö kahvinmarjoja. Sivettikissa ei voi sulattaa kovia papuja, vaan ne kulkeutuvat ruuansulatuselimistön läpi ulosteeseen. Pavut poimitaan ulosteesta ja pestään. Sen jälkeen pavut paahdetaan ja jauhetaan kuten muukin kahvi.

Matka jatkui kohti pohjoista Batur-tulivuorelle, josta oli näkymä kraatterijärvelle. Gunung Agung -tulivuori on 3142 m korkea toimiva tulivuori. Siellä balilaiset uskovat esi-isiensä henkien asuvan. Vuoren mukaan suunnataan talot, temppelit ja jopa vuoteet. Vuoren rinteellä on Pura Besakih eli Besakihin temppeli. Itse asiassa se sisältää 22 temppeliä. Bussia ei päästetty ajamaan portille, joten palkkasimme mopopojat viemään meidät. Edestakaisen matkan Hinnaksi paikallisopas neuvotteli 30000 rupiaa. Emma ei jaksanut kuumeisena kiivetä ylös eikä Aino olisi selviytynyt jyrkistä portaista jalkansa takia, joten jäimme alas.

Näimmekin sitten mielenkiintoisen kulkueen, jossa valkoisiin pukeutuneet ihmiset kuljettivat vainajan tuhkaa temppeliltä alas mereen. Kaikki balilaiset krematoidaan, mutta se ei useinkaan tapahdu heti kuoleman jälkeen, koska se vaatii mittavia järjestelyitä. Ruumis yleensä haudataan jopa vuosiksi. Myöhemmin ruumis kaivetaan ylös, ja sen jälkeen voidaan järjestää esimerkiksi koko kylän yhteisiä ruumiinpolttajaisia. Jos polttamista lykätään liian pitkälle, se voi estää uudelleensyntymisen. Tuhka viedään mereen tai annetaan joen kuljetettavaksi mereen.

Kello 13.20 tulimme lounaspaikallemme. Sieltä oli upea näköala riisivainioille ja niiden takana kohoavalle Gunung Agung-vuorelle.

Noin kello kolme tulimme Klungkungiin. 200 kuninkaallisen hovin jäsentä suoritti vuonna 1908 puputanin eli rituaali-itsemurhan hollantilaisten hyökätessä. Puputanin muistoksi on pystytetty komea monumentti kaupungin keskustaan. Kävimme 1700-luvun alussa rakennetussa Taman Gilissä eli Vallihautapuutarhassa. Siellä on jäljellä kaksi paviljonkia, Kerta Gosa ja Bale Kambang. Molempien paviljonkien katot on maalattu täyteen kuvia lähinnä intialaisista tarustoista ja rangaistuksista, jotka seuraavat rikoksia. Piipahdimme vielä viereisessä museossa ennen kuin jatkoimme kohti viimeistä etappiamme eli Conrad-hotellia Nusa Duassa.

Vähän viiden jälkeen tulimme hotelliin. Emma mittasi kuumeen, jota oli 38,8 astetta. Ei muuta kuin Finrexiniä ja nukkumaan!

Perjantai 24.12.2010 - Nusa Dua

Matkanjärjestäjä oli junaillut meille joululahjaksi jalkahieronnan ynnä shoppailumahdollisuuden. Kello yhdeksältä olisi ollut lähtö, mutta tuollainen lahja ei ollut meitä varten. Ainon murtunutta jalkaa sattui jo pelkkä kosketuskin, ja Emma oli edelleen kuumeinen. Yhdentoista aikaan kuumetta oli 39.1 astetta.

Puolilta päivin keitimme Ainon synttäriteet ja nautimme ne kakkupalojen kera. Neljältä Aino osallistui naapuriravintolassa jouluaaton kunniaksi järjestettyyn glögitilaisuuteen. Sinne oli järjestetty yllätyksenä myös varsin komea ja näyttävä synttärikakkukin Ainolle.

Tilasimme huoneeseen maittavat kanavoileivät ranskalaisten perunoiden ja salaatin kera. Yhdestä annoksesta riitti oikein hyvin kahdelle. Emmakin oli saanut kuumeen laskemaan lääkkeillä 37,9:ään, joten hänellekin maistui nyt ruoka. Jälkiruoaksi nautimme vielä synttärikakkua, jota Aino toi palan mukanaan.

Lauantai 25.12.2010 - Nusa Dua

Aamulla herättyämme keitimme Ainolle teetä ja Emmalle Finrexiniä. Yhdeksän aikaan kuumemittari näytti lukemaa 37,3 ja menimme aamiaiselle. Emmalle ei kuitenkaan maistunut mikään muu kuin vähäinen määrä hedelmiä.

Koko päivä kului parvekkeella loikoillessa ja välillä jotain napostellessa ja teetä juodessa. Iltapäivällä Emman kuume nousi taas 39:ään, mutta laski lääkkeiden vaikutuksella nopeasti 37:ään.

Aino lähti puoli viideltä Uluwatuun seuraamaan kecak-tanssia. Sinne oli hotellilta 40 minuutin matka. Kun tulimme paikalle, oli piilotettava korut, silmälasit ja hatut laukkuihin. Täällä oli nimittäin apinoita, jotka varastivat kaiken irti lähtevän. Yksi lippis vietiin meidänkin seurueelta väkisin kädestä. Onneksi apinoilla ei ollut kuitenkaan pääsyä varsinaiselle esityspaikalle. Tässä esityksessä gamelan-orkesterin korvasi kuoro. Esitykseen kuului uhrimenoja, tulta ja transsia. Se poikkesi huomattavasti muista näkemistämme tansseista. Kun esitys läheni loppua, mereltä tuli vauhdilla aivan uskomaton sadekuuro. Näytös oli taivasalla, ja lähimpään katokseen oli matkaa sen verran, että ehdimme kastua aivan läpimäriksi. Onneksi vesi oli kuitenkin suhteellisen lämmintä.

Hotelliin päästyämme tilasimme taas iltapalaa huoneeseen, tällä kertaa pihvivoileipiä ja hedelmälautasen.

Sunnuntai 26.12.2010 - Nusa Dua-Denpasar-Kuala Lumpur

Oli lähtöpäivä ja edessä pitkä matka. Pyysimme aamutuimaan Emmalle helpotusta hotellin sairaanhoitajalta, ja hänellä olikin antaa hyvät eväät eli kuumetta alentavia pillereitä ja toimivaa yskänlääkettä. Niiden turvin matka tuli olemaan siedettävä.

Kahdeksalta menimme aamiaiselle, minkä jälkeen palasimme huoneeseemme pakkaamaan. Meille tarjottiin läksiäislounas kello 15, ja siihen asti oleilimme vain huoneessa. Kirjoitimme myös muutaman postikortin. Puoli kolmelta lähdimme maksamaan huonelaskua ja viemään kortit vastaanottoon postitettavaksi. Lounas oli kaunis ja maittavakin.

Neljän maissa lähdimme ajelemaan lentokentälle, jonne tulimme kello 16.45. Lähtöselvitys sujui OK, ja meillä oli runsaasti aikaa kulutettavaksi. Kulutimme viimeiset rupiamme suklaaseen, ja dollareilla ostimme Eyewitness-sarjan kirjan Balista.

Malaysian Airwaysin kone nousi ilmaan puoli kahdeksalta, ja laskeuduimme 2,5 tunnin kuluttua Kuala Lumpuriin. Tehtävänämme oli päästä eroon lopuista ringgiteistämme, ja se onnistuikin aika tarkkaan. Käteen jäi matkamuistorahojen lisäksi kaksi ringgitiä (n. 0,50 euroa). Ostimme vähän lisää suklaata sekä pienen orkidean sisältäviä muistilappupidikkeitä.

Puoli kahdeltatoista pääsimme koneeseen.

Maanantai 27.12.2010 - Kuala Lumpur-Amsterdam-Helsinki

Jouduimme odottelemaan tunnin verran koneessa ennen kuin pääsimme liikkeelle. Kone nousi ilmaan kello 0.40, ja edessä oli 10.463 km:n ja 13 tunnin lento Amsterdamiin. Koneessa tarjottiin alkajaiseksi suolapähkinöitä ja mehua, emmekä niiden lisäksi enää ruokaa kaivanneetkaan. Vesipullo olisi ollut kiva, mutta niitä ei koneesta saanut. Siellä tarjottiin vettä vain muovimukeittain. Niitä kertyikin aamuun mennessä aikamoinen pino. Todella outoa, miksi ei saatavana ollut pulloja. Jätemäärää tämä järjestely ei ainakaan vähentänyt. Nyt oli oltava hereillä silloin, kun vettä jaettiin tai muuten oli kärsittävä janoisena tai lähdettävä itse hakemaan.

Aamiainen tarjottiin kello 10.20 Indonesian/Malesian aikaa eli 3.20 Hollannin aikaa, ja laskeuduimme Shipholin kentälle vähän kuuden jälkeen. Meillä oli runsaasti aikaa kulutettavaksi Shipholissa, koska Finnairin lento Helsinkiin lähti vasta lähempänä puolta päivää. Kävimme kahvilla/kaakaolla ja croissantilla, ostimme uutislehden ja kiertelimme katselemassa, mitä muuta voisi ostaa. Emma sai jälkijoululahjaksi tähden muotoisen sinivalkoisesta posliinista valmistetun jutun, jossa voi polttaa 7 tuikkua. Kansainvälinen joulukoristekokoelmamme karttui lumiukolla.

Kello 11.30 pääsimme koneeseen, ja nousimme ilmaan kello 11.55. Lennolla tarjottiin lämmin kanavoileipä ja teetä. 2,5 tunnin lennon jälkeen eli Suomen aikaa puoli neljän korvilla laskeuduimme Helsinki-Vantaalle. Odottelimme laukkujamme lähes tunnin, otimme Yellow Linen taksin, kiertelimme sillä Espoota ristiin rastiin ennen kuin olimme kotona kello 17.15. Näin oli kulunut 31 tuntia siitä, kun lähdimme hotellista kotimatkalle.

Kaikki Indonesian matkat

Maahakemistoon
Etusivulle