Reykjavik 5. - 7.6.2013

Olympia: Islanti, USA:n itärannikko ja Kanada
Matkaseurue: Emma, Aino ja Päivi

Yhdysvallat ei ole koskaan ollut meille mikään suuri mielenkiinnon kohde, ja Islannin kiersimme jo vuonna 1998 aika tarkkaan. Kanadan matkalle olimme ilmoittautuneet muutamaa vuotta aikaisemmin, mutta matka oli peruutettu. Kun Olympia tarjosi Islannin, Yhdysvaltain itä-rannikon, Niagaran ja Toronton yhdistelmää, päätimme osallistua tälle matkalle.

HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.

Keskiviikko 5.6.2013 - Helsinki-Reykjavik

Saimme iltapäivällä Markulta kyydin Helsinki-Vantaan ykkösterminaaliin, josta Iceland Airin lentomme oli määrä lähteä kello 15.30. Nautimme odotellessamme kaakao-/cappuccino-kupposet. Lento lähti ajallaan ja kesti kolmisen tuntia. Lentoyhtiö tarjosi matkan aikana teetä, limsaa ja tuoremehua. Kaikki syötävä oli maksullista.

Laskeuduimme Keflavikin kentälle kello 15.40 (Suomen aikaa 18.40), ja meitä oli vastassa suomalainen paikallisopas, joka oli ollut Islannissa kaksi kuukautta harjoittelijana. Heti alkumetreillä huomasimme, että ilman opasta olisi ollut mukavampaa. "Oppaan" tiedot olivat kovin puutteellisia ja ulosanti surkeaa änkytystä, toistoa ja puutteellisia lauseita. Todella raskasta kuunneltavaa.

Tulimme Grand-hotelliin kello 17.20, ja varttitunnin kuluttua olimme jo matkalla kohti keskustaa. Grand sijaitsee parin harmittavan kilometrin päässä keskustasta, joten keskustakiertelyn lisäksi tuli neljä "turhaa" kilometriä käveltäväksi.

Näppäilimme kuvia värikkäistä taloista ja suunnistimme katsomaan 1945–1986 rakennettua Hallgrímurin kirkkoa. Se on nimetty islantilaisen runoilijan ja papin Hallgrimur Peturssonin mukaan. Kirkko yltää 74,5 metrin korkeuteen, ja se on Islannin korkein rakennus. Kirkon suunnitteli valtionarkkitehti Guðjón Samúelsson. Kirkon torni valmistui kauan ennen kuin varsinainen kirkko. Kirkon edessä on kookas, Yhdysvaltojen vuonna 1930 lahjoittama Erik Punaisen pojan Leif Erikinpojan (Leifur Eiríksson, s. noin 970 – k. noin 1020) patsas. Leif oli viikinki, joka saagojen mukaan löysi Vinlandin noin vuonna 1002–1003 ja oli siten ensimmäinen Amerikan maaperälle astunut eurooppalainen.

Kirkon katsastettuamme kuvasimme Harpan musiikkitaloa, jonka on suunnitellut tanskalainen Henning Larsenin toimisto. Julkisivun on suunnitellut tanskalais-islantilainen taiteilija Olafur Eliasson. Rakennus vihittiin käyttöön elokuussa 2011. Sen ulkopuoli on tehty lasitiilistä, joista jokaisessa on ledlamppu, jonka väriä ja kirkkautta voi säätää. Stjornarradid on valtioneuvoston ja presidentin kanslian käytössä oleva entinen vankila, joka on peräisin 1770-luvulta.

Kello oli jo yli 19 (eli 22 Suomessa), joten oli ruokailun aika. Menimme Cafe Paris -nimiseen ravintolaan, jossa Aino söi lahtivalaspihvin pippurikastikkeella ja Emma broileria. Pippurikastikkeen ansiosta valaan makua ei juuri naudasta erottanut. Maistuvaa. Ravintola sijaitsee tuomiokirkon ja parlamenttitalon läheisyyddessä. Kurkistimme vielä Tjörninin lintulammen ylle kurottavaa kaupungintaloa, joka ei hivele katsojan silmää.

Olimme takaisin hotellissa kello 21.15 eli Suomen aikaa puolen yön jälkeen, keitimme iltateet ja katselimme valokuvasaalistamme.

Torstai 6.6.2013 - Thingvellir, Gullfoss, Strokkur, voimalaitos

Heräsimme puoli seitsemältä, ja puoli kahdeksalta menimme aamiaiselle. Tämä oli ruuhka-aika emmekä löytäneet pöytää, johon kolme henkeä olisi mahtunut, joten jakauduimme eri pöytiin. Aamiainen sinänsä oli ihan kelvollinen.

Yhdeksältä lähdimme ajelemaan laavakenttien halki Thingvelliriin Esja-vuorijonon jäädessä vasemmalle puolellemme. Thingvellir sijaitsee Euroopan ja Amerikan mannerlaattojen törmäyspisteessä, 50 kilometriä itään Reykjavikista. Maailman vanhimmaksi tunnustettu parlamentti Althing kokoontui siellä ensimmäisen kerran vuonna 930. Muinaisen Althingin edustajat seisoivat Lögbergin jyrkänteellä, josta he osoittivat puheensa kansalle. Lähellä sijaitsee Drekkingarhylur (Hukkumisallas), jossa aviottomien lasten äidit hukutettiin. Peningagjá (Rahakuilu) on syvä rotko täynnä kristallinkirkasta vettä, johon vierailijat heittävät kolikoita ja esittävät toiveensa. Paikallisoppaamme mukaan alueella myös sosialisoitiin :D Vanhan kirkon pastori toimii myös aluetta ympäröivän kansallispuiston vartijana. Kirkon vieressä on pieni hautausmaa.

Matkalla seuraavalle etapille näimme monia hevostiloja. Islanninhevonen on yksi maailman vanhimmista hevosroduista. Rotua on jalostettu täysin puhtaana lähes tuhat vuotta, koska hevosten tuonti Islantiin on kiellettyä. Myöskään maasta vietyä hevosta ei enää saa tuoda takaisin.

Gullfoss sijaitsee Hvitajoen mutkassa lähellä Langjökullin jäätikköä. Sen nimi tarkoittaa kultaista putousta, ja nimen synnystä on vain arvailuja. Sigridur Tomasdottir on saanut kosken pelastajan maineen ja muistomerkin kosken partaalle. Putousta katseltuamme kiipesimme ylös myymälä- ja ravintolarakennukseen, jossa nautimme lampaanlihalla höystettyä kaalikeittoa.

Pienen matkan päässä Gullfossista on vettä korkeuksiin syöksevä Strokkur sekä toimintansa lopettanut Geysir. Saapuessamme alueelle Strokkur purkautui kaksi kertaa peräkkäin, ja sitten saimmekin odottaa aika tovin seuraavia kertoja. Odotuksemme kuitenkin palkittiin.

Vierailimme vielä Hellisheidarvirkjunin geotermisessä voimalaitoksessa, jossa hyödynnetään maankuoreen johtuvaa energiaa, joka syntyy maan sisuksissa tapahtuvien radioaktiivisten hajoamisten seurauksena. Reykjavíkin asunnoista noin 95 prosenttia lämmitetään geotermisen lämmön avulla.

Kiivaiden neuvottelujen tuloksena bussinkuljettajamme suostui lopulta ajamaan kaupungin kautta ennen kuin palasimme hotelliin. Muussa tapauksessa ne, jotka eivät olleet kaupungissa käyneet, eivät olisi nähneet siitä mitään. Kuljettajan ja oppaan valinta ei mennyt ihan nappiin tässä kohteessa.

Olimme hotellissa vähän ennen viittä. Keitimme teetä, söimme eväitämme, katselimme valokuvia, keitimme taas teetä. Näin ilta kului aina 23:een asti, kunnes uni voitti.

Perjantai 7.6.2013 - Reykjavik-Washington DC

Aamun voimme ottaa rauhallisesti, koska lähtö hotellista tapahtui vasta kymmeneltä. Ajelimme kolme varttia Siniselle laguunille. Laguunin vesi on noin 35-asteista, turkoosinsinistä ja läpinäkymätöntä. Veden väri tulee erilaisista mineraaleista, kvartsista ja levistä ja sen uskotaan olevan terveellistä iholle. Me emme pulahtaneet veteen, vaan vietimme aikaa kahvilassa, kun jotkut olivat terveyskylvyssä. Ostimme kuitenkin mukaamme joitakin ihonhoitotuotteita.

Siniseltä laguunilta ei ole pitkä matka Keflavikin lentokentälle, jonne tulimme kahden aikaan. Kävimme tankkaamassa katkarapuvoileivät lentoa odotellessamme. Noin kuuden tunnin lento kohti Washington DC:tä lähti varttitunnin myöhässä 17.05. Lentoyhtiön tarjoilut eivät olleet sen kummempia kuin edelliselläkään lennolla, joten oli turvauduttava omiin eväisiin.

Washington DC

Kaikki Islannin matkat

Maahakemistoon
Etusivulle