USA:n itärannikko 7.-13.6.2013

Olympia: Islanti, USA:n itärannikko ja Kanada
Matkaseurue: Emma, Aino ja Päivi

HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.

Perjantai 7.6.2013 - Reykjavik-Washington DC

Laskeuduimme Virginian puolella sijaitsevalle Dullesin kansainväliselle lentokentälle vähän kello 19:n jälkeen, jolloin kello näytti Islannissa vähän yli 23:a. Maahantulojonotuksissa vierähti yli kaksi tuntia, ja puoli kymmeneltä olimme bussissa valmiina lähdössä kohti hotellia. Ilta oli jo pimentynyt, joten maisemia ei paljoa bussin ikkunasta näkynyt.

Majoituimme Omni Shoreham -hotelliin, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä ydinkeskustasta ja nähtävyyksistä. Hotelli kuhisi juhlatamineisiin sonnustautuneita ihmisiä, mutta sinne vain sekaan mekin mahduttiin.

Huoneessa koimme sellaisen ihmeen, että siellä oli vuoteissa kohdevalaisimet, jotka eivät häirinneet toista, joka halusi nukkua toisen valvoessa. Yleensähän hotelleissa on käsittämättömästi joko yhteinen valaisin molemmille vuoteille tai eri valaisimet, jotka molemmat valaisevat koko huoneen, mutta eivät ole kuitenkaan tarpeeksi kirkkaita, että niiden valossa näkisi lukea. Sängyt olivat niin korkeita, että oli käytettävä rahia apuna, kun niille kiipesi. Näkymä huoneesta oli hotellin parkkipaikalle.

Lauantai 8.6.2013 - Washington DC

Lauantain ohjelmassa meillä oli opastettu kaupunkikierros, jonne lähdimme yhdeksältä. Ohitimme mm. Hilton-hotellin, jonka edessä Ronald Reagania ja kolmea muuta henkilöä ammuttiin maaliskuun 30. päivänä 1981.

Ensimmäinen kohteemme oli Valkoinen talo, kuitenkin vain ulkopuolelta. Talon suunnitteli 1790-luvulla amerikanirlantilainen James Hoban. Se on tuhoutunut pari kertaa tulipalossa, mutta on rakennettu uudelleen. Paikallisoppaamme Joan innostui nähtyään talon pihalla Bo Obaman, portugalinvesikoiran. Ja pitihän meidänkin valokuvata koiraa ahkerasti samoin kuin pihalla juoksentelevaa oravaa. Valkoisen talon vierellä on uusklassiseen tyyliin rakennettu valtiovarainministeriö (The Treasury Department) joonialaisine pylväineen. Rakennusta arvostellaan siitä, että sen rakentamisen myötä näköyhteys Valkoisen talon ja Capitolin välillä katosi. Valkoisen talon toisella puolella olevaa valtavankokoista virastotaloa (Eisenhower Executive Office Building) arvostellaan taas siitä, ettei se sovellu Valkoisen talon läheisyyteen erilaisen tyylinsä takia.

Uudelleen bussiin noustuamme ajelimme kiinalaiskaupunginosan läpi 7. kadulle ja edelleen Amerikanintiaanien museolle. Siellä pidimme tankkaustauon ja kävimme kahvilla/kaakaolla ennen kuin jatkoimme Capitol-kukkulalle. George Washington muurasi Capitolin peruskiven vuonna 1793. Kupolia on suurennettu pariin otteeseen, ja sen esikuvina ovat olleet Pietarinkirkko ja Lontoon St. Paulin katedraali. Kupolin harjalle sijoitettiin erinäisten vaiheiden jälkeen vuonna 1863 5,8 metriä korkea Vapaudenpatsas. Tarinan mukaan pystytystehtävä annettiin orjalle, joka vapautettiin, kun työ oli tehty. Pistäydyimme kongressin kirjastossa, jossa on lähes sata miljoonaa kirjaa, sanomalehteä, valokuvaa ja muuta sellaista. Rakennuksen edustalla on komea Neptunuksen hovin suihkukaivo.

Korkeimman oikeuden rakennusta sanotaan häikäisevän valkoiseksi, mutta nyt tämä uusklassinen rakennus korinttilaisine pylväineen oli osittain paketissa eivätkä silmämme siitä häikäistyneet. Yhdeksän tuomaria ratkoo täällä juttuja talvikausina joka toisen viikon maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona aamupäivisin.

Reitti Arlingtonin hautausmaalle kulki puolustusministeriön eli Pentagonin ohitse. Pentagonin on sanottu olevan maailman suurin rakennus, ja toisella sijalla on ainakin ollut Bukarestissa oleva Ceausescun palatsi. Arlingtonisa kävimme Kennedyjen haudoilla. John ja Jacqueline Kennedyn haudalla palaa ikuinen tuli, ja Robert Kennedyn hauta on hyvin vaatimaton. Robertin toivomuksesta haudalla on vain pieni valkoinen puuristi ja nimilaatta. ohi

Kävimme vielä Lincolnin muistomerkillä. Muistomerkki jäljittelee antiikin Kreikan temppeliä, jossa Lincoln istuu kuin antiikin jumala ikään. Sisäseinillä on otteita Lincolnin puheista. Lähistöllä on Vietnamin sodan muistomerkki, joka koostuu mustasta graniittiseinästä, johon on kaiverrettu Vietnamissa kuolleiden ja kadonneiden nimet aikajärjestyksessä.

Kello 15.20 olimme hotellissa, lepäilimme ja suihkuttelimme pois päivän pölyt. Seitsemältä lähdimme joukolla lähiravintolaan nauttimaan hyvää illallista jälkiruokineen.

Sunnuntai 9.6.2013 - Washington DC

Sunnuntai oli "vapaapäivä", eli ei ollut ohjattua liikuntaa. Lähdimme kello 9.40 lähimmälle metroasemalle tutustumaan kaupungin metrolippujärjestelmään. Asemalla oli lippuautomaatteja, jotka vaikuttivat kaikkea muuta kuin yksinkertaisilta. Jotenkin onnistuimme saamaan viiden taalan lipun, kun työnsimme setelin raha-aukkoon. Käsityksemme mukaan yksi matka keskustaan maksaisi alle kaksi dollaria, joten lähdimme matkaan. Lipulla portti aukesi. Perille päästyämme ulosmenoportissa yhteen lippuun tuli merkintä, että arvoa on jäljellä 2,30 dollaria. Näin ollen matka olikin maksanut 2,70 dollaria. Toistaiseksi kaikki kuitenkin hyvin, kun olimme päässeet kaupunkiin emmekä jääneet metrotunneleiden vangeiksi.

Tarkoituksemme oli kierrellä muutamassa museossa, ja aloitimme Amerikan historian kansallismuseosta (National Museum of American History). Sieltä löytyi mm. osasto, jossa oli presidenttien puolisoiden juhlapukuja. Afrikkalaisen Amerikan osastolla esiteltiin tapahtumia ja asioita orjien vapauttamisesta lähtien. Sotahistorian osastolla on Washingtonin tykkivene Philadelphia, joka upposi vuonna 1776 ja nostettiin 1935.

Luonnonhistoriallisen museon aulaa hallitsee komea afrikannorsu. Hirmuliskojen luurankojen lisäksi tutkimme laajaa mineraali- ja korukivivalikoimaa. Komeimpana nähtävyytenä korusalissa on Hope, suurin tunnettu, 45,52 karaatin sininen timantti.

Jatkoimme Mallia pitkin kohti Ilmailu- ja avaruusmuseota ja kuvasimme matkalla veistoksia Hirshhornin museon veistospuistossa. Siellä on mm. Rodinin Calaisin porvarit, Joan Miron Kuulintu, Henry Mooren Kaksiosainen lepäävä hahmo jne.

Ilmailu- ja avaruusmuseossa on esillä laitteita Lindberghin koneesta kuumoduliin. Astronauttien varusteita ja ruoka-annoksia on myös esillä.

Oli myös tarkoitus käydä Kansallisarkistossa, mutta pitkä jono museon ulkopuolella muutti suunnitelmia. Kävimme lopuksi lasiseinäisellä hissillä Vanhan postitoimiston tornissa. Torni on Washingtonin kolmanneksi korkein rakennus, josta on hyvät näkymät. Rakennuksessa on paljon ravintoloita, pikaruokapaikkoja ja kauppoja.

Sitten ei muuta kuin metrolla kohti hotellia. Tarkistimme metroaseman kioskin seinältä, että matka Metro Centerin asemalta Woodley Parkiin maksaa 1,90 dollaria. Hyvin siis pitäisi lipuissamme arvo riittää. Kenenkään lipulla ei portti kuitenkaan auennut. Kioskissa oli naishenkilö, jota pyysimme auttamaan. Hän ilmoittikin, että matka maksaa 2,70 eli saman mitä tullessakin. Tarvitsimme siis kukin 40 senttiä lisää arvoa korteillemme. Ilman apua emme olisi todellakaan tehtävästä suoriutuneet. Internetissä on lukuisia tarinoita, joissa ihmetellään Washingtonin metron lippuautomaattien logiikkaa tai sen puutetta. Kun on lukuisia luukkuja, joihin syötetään joko kolikoita, seteleitä, luottokortteja tai matkalippuja, joissa on arvoa tai vastaanotetaan vaihtorahaa tai matkalippuja, sormi menee väkisinkin tottumattomalta suuhun. Ja jos jäät miettimään liian pitkäksi aikaa, kone syö rahasi ja lippusi ja sitten aloitat alusta, jos uskallat.

Maanantai 10.6.2013 - Washington DC-New York

Yhdeksältä oli määrä lähteä Washington DC:stä Lancasterin kautta New Yorkiin. Odottelimme bussia laukkuinemme katoksen alla, kun taivaalta tuli vettä. Kello oli melkein puoli kymmenen ennen kuin bussi tuli, oli kuulemma joutunut ruuhkaan, joka aiheutui kolarista. Kun pääsimme liikkeelle, meidän oli ajettava keskustan ruuhkaan hakemaan opas rautatieasemalta, jonne hän oli tullut New Yorkista. Siinä vierähti taas ylimääräistä aikaa jokunen tovi. Pääsimme lähtemään Washingtonista viimein kello kymmenen.

Vettä satoi välillä rankemmin ja välillä vähemmän, joten maisemista ei juuri saanut käsitystä. Kovin tylsiltä ne kylläkin näyttivät valtateiden varrella. Marylandissä kävimme bussin kanssa vaa'alla, koska kaikissa M-kirjaimella alkavissa osavaltioissa bussit punnitaan. Pennsylvanian puolelle tultuamme havaitsimme, että autoissa oli vain takana rekisterikilvet. Lancasteria lähestyessämme talojen ulkoseinillä oli usein viisisakarainen tähti. Nettitietojen mukaan kysymys on alun perin amishien perinteisestä hyvän onnen tuojasta, mutta nykyään tähti koristaa muidenkin taloja.

Teillä alkoi näkyä hevosvankkureita merkkinä siitä, että olimme tulleet amishien asuinalueelle. Amishit elävät vanhanaikaista, yhteisökeskeistä elämää ja välttävät modernien laitteiden kuten autojen ja sähkölaitteiden käyttöä. Amishit ovat 1500-luvun sveitsiläisten anabaptistien jälkeläisiä, ja heidän perinteinen pääelinkeinonsa on maatalous. Jenkit ovat rakentaneet "amishien talon", jossa kukaan ei ole koskaan asunut, mutta jota näytetään turisteille ja jossa esitellään amishien elämäntapaa ja koulua. Tässä turistikeskuksessa on myös suuri matkamuistomyymälä ja ravintola. Päivän aikataulu venyi entisestään, kun koko 25 hengen ryhmä alkoi tilata omia annoksiaan ja odotteli niiden valmistumista.

Puoli kahdeksan aikoihin pääsimme vihdoin New Yorkin hotelliimme. Staybridge Suites sijaitsi hyvällä paikalla Times Squaren alueella. Huoneessa oli täydellinen keittiövarustus liesineen ja astioineen.

Tiistai 11.6.2013 - New York

Yhdeksältä starttasimme taas opastetulle kaupunkikiertoajelulle. Se oli todellakin vain 3,5 tuntia kestävä ajelu. Jalkauduimme vain kerran Battery Parkiin kuvaamaan Vapaudenpatsasta.

Kävimme välillä hotellihuoneessamme ja lähdimme saman tien kävelemään kaupungille. Aloitimme pikalounaalla ja ajattelimme sitten käydä tutustumassa YK:n päämajaan. Sinne emme kuitenkaan päässeet, koska kävijämäärää on rajoitettu huomattavasti meneillään olevan rakennustöiden takia. Vain internetistä etukäteen lipun hankkineet pääsivät sisälle. Kuvasimme vain rakennuksia ja ruotsalaisen Reuterswärdin solmittua pyssyä.

Matkallamme Empire State Buildingille näimme tutunoloisen kirkon. Saint Vartan Armenian Cathedral rakennettiin vuonna 1968, ja sen esikuvana oli Pyhän Hripsimen kirkko Echmiadzinissa.

Empire State Buildingin kohdalla meillä kävi onni. Tiettävästi sadekuurojen takia sinne ei ollut minkäänlaista jonoa, vaan pääsimme kassaluukulle ja hissille sutjakkaasti kylläkin erittäin mutkikkaan reitin kautta. Seuraava päivä oli aurinkoinen ja silloin jono oli ollut niin pitkä, etteivät kanssamatkustajat olleet tuhlanneet päiväänsä jonottamalla. Kun pääsimme ylös, ilma oli sateeton ja kirkas. Empire State Building valmistui vuonna 1936, ja se oli vuoteen 1974 saakka maailman korkein rakennus, 381 metriä (mastoineen 443 metriä). Näköalatasanne on 86. kerroksessa. Nyt se on New Yorkin toiseksi korkein rakennus vielä keskeneräisen One World Trade Centerin jälkeen.

Tarpeeksi maisemia katseltuamme laskeuduimme katutasolle ja kävimme Starbuckissa, joita New Yorkissa tuntuu olevan jokaisessa kadunkulmassa. Juomien rahastaminen kävi nopsasti, mutta niiden saamisessa vierähti tovi jos toinenkin. Ei pitänyt kahvinkeittäjäpoika turhaa kiirettä. Juomat siemaistuamme kello olikin jo 10 yli kuuden, ja menimme hotellihuoneeseen lepuuttelemaan jalkojamme.

Keskiviikko 12.6.2013 - New York

Keskiviikon ohjelma oli vapaavalintainen. Vapaudenpatsas oli vielä suljettu lokakuisen Sandy-hurrikaanin jäljiltä samoin kuin Ellis Island Immigration Museumkin. Museo olisi ollut todella mielenkiintoinen, kun monet meidänkin sukulaisistamme rantautuivat Ellis Islandille 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa.

Suuntasimme kulkumme Keskuspuistoon eli Central Parkiin. Alue on niin laaja, että siellä olisi voinut viettää vaikka koko päivän. Viihtyisyyttä vähensivät oleellisesti lukuisat kirkuvat lapsilaumat, joten puiston rauhasta ei voinut puhua. Puistoalue on noin 850 m x 4000 m, joten sinne mahtuu kaikenlaista.

Amerikkalaisilla on kova maine lahjoittajina. Lahjoitetaan puistoon penkki tai puu. Lahjoittajan nimilaatta kiinnitetään penkkiin tai käytävälaattaan. Lahjoitusten tekeminen ei aina ole kovin epäitsekästä. Kun lahjoituksen tekee hyväksyttyyn kohteeseen, voidaan verotettavasta tulosta vähentää vastaava summa.

Puistossa on yllättävän paljon eurooppalaisten runoilijoiden ja kirjailijoiden patsaita. Siellä komeilee mm. Robert Burns, Walter Scott ja Hans Christian Andersen. Andersenin ja ruman ankanpoikasen lähelle on päässyt isokokoinen veistosryhmä Liisa Ihmemaassa.

Kävimme Strawberry Hillsillä, joksi on nimetty John Lennonin muistoksi pyhitetty puiston osa. Siellä on kävelytiehen upotettu mosaiikkityö Imagine, jonka Napolin kaupunki lahjoitti puistoon. John Lennon asui läheisessä talossa. Yoko Ono asuu edelleen siellä, ja hänellä on näköyhteys kotoaan tälle paikalle.

Ajelimme sitten metrolla muutaman pysäkinvälin ja törmäsimme taas lipunmyynnin erikoisuuksiin. Ostimme ensin kaksi lippua kioskin tädiltä, ja kaikki meni hyvin. Kun Päivi yritti ostaa yhtä lippua, se ei onnistunutkaan, vaan tädin oli opastettava taas automaatin käytössä. Kioskista saa siis kaksi lippua, mutta jos haluaa vain yhden, on käytettävä automaattia. Aina oppii ku on kotua pois.

Kävimme hankkimassa liput kahden tunnin risteilylle, joka lähti kello 16. Odotellessa kävimme lounaalla. Ravintola olikin varsin hygieeninen paikka, kun vessoissa kehotettiin henkilökuntaa pesemään kätensä vessakäynnin jälkeen ennen kuin palaavat työhön. Seurasimme parin helikopterin pörräämistä Manhattanin keskustan yläpuolella. Seuraavan päivän lehdestä luimme, että siellä oli käynyt ikkunanpesijälle kalpaten. Pilvenpiirtäjän ikkunoita pestäessä teline oli taittunut kahtia ja pesijä oli jäänyt jumiin. Hänelle ei ollut kuitenkaan käynyt pahemmin, kun hänet oli saatu pelastetuksi irrottamalla talosta yksi ikkuna.

Risteily vei meidät ensin Vapaudenpatsaan lähelle ja sieltä edelleen aina Brooklynin, Manhattanin ja Williamsburgin siltojen alitse Rooseveltin saaren tuntumaan - ja takaisin. Päivä oli jälleen pulkassa ja edessä oli jälleen laukkujen pakkaaminen, kun oli herättävä seuraavana aamuna anivarhain junamatkalle.

Torstai 13.6.2013 - New York-Niagara Falls

Herätys kello 4.30 ja lähtö hotellista 5.30. Saimme mukaamme hyvin vaatimattomat "aamiaispaketit". Pennsylvanian aseman odotustiloihin päästyämme nautimme paketissa olleen jugurtin ja muffinin. Appelsiiniä ei tehnyt mieli ilman veistä yrittää kuoria. Paketissa ei siis ollut mitään leipää eikä mitään juomaa. Worst ever -paketti.

Juna lähti kello 7.15, ja matka Kanadan puolelle kesti yli yhdeksän tuntia. Juna pysähtyi matkalla viitisentoista kertaa. Vettä satoi ajoittain rankastikin, maisemat olivat tylsät. Emme käyneet ravintolavaunussa, mutta siellä käyneet eivät tuoneet kummosia uutisia. Valikoima oli ollut hyvin suppea. Tyydyimme siis mutustelemaan omia eväitämme ja juomaan jääteetä. Olipahan sitten aikaa virkata sekä selailla ja korjailla kerääntynyttä valokuvasaalistamme läppärillä.

Mitä jäi mieleen New Yorkista? Tietenkin pilvenpiirtäjät, mutta myöskin jonkinlainen sotkuisuus ja levottomuus. Erilaisia ja -tyylisiä rakennuksia sikin sokin. Liikennemerkkejä ja muita opasteita niin paljon sekaisin, että niitä ei kukaan koskaan voi kaikkia huomioida. Ja kun ei enää mahdu uusia tolppia tai tolppiin merkkejä, loput opasteet maalataan kaduille. Ulkoseinillä roikkuvat rappuset ja Keskuspuiston kirkuvat lapsilaumat. Lukematon määrä eri uskontokuntien kirkkoja ja temppeleitä.

Kanada

Kaikki Yhdysvaltojen matkat
Maahakemistoon
Etusivulle