Kotor - Budva 22.6.2012
Aurinkomatkat: Retki
Dubrovnikista |
|
|
      |
Perjantai 22.6.2012 - MontenegroTulimme Dubrovnikista bussilla rajan yli kello 8.40 ja pidimme heti puolen tunnin mittaisen tauon huoltoasemalla. Tämä raja oli suljettuna sodan alusta eli vuodesta 1991 vuoden 1998 jouluun saakka. Montenegro eli Musta vuori on yksi euromaista, vaikka se ei ole Euroopan unionin jäsenmaa. Dinaari oli siellä käytössä valuuttana vuoteen 1999 asti, jolloin otettiin käyttöön Saksan markka. Euro korvasi markan vuonna 2002. Ohitimme Zelenikan kylän, joka niitti aikaisemmin kyseenalaista kunniaa Italian mafian salakuljetuspaikkana. Tulimme näköalapaikalle Kotorin lahdelle kello 9.45. Sieltä näkyi kaksi pientä saarta, joilla kummallakin on kirkko. Toinen on tekosaarella, joka piti rakentaa, kun paikalle ilmestyi toistuvasti ikoni. Tällä retkellä ohitimme myös Risanin, missä Aino kävi 27 vuotta aikaisemmin katsomassa 100-luvulta peräisin olevia jokseenkin hyvin säilyneitä roomalaisia lattiamosaiikkeja. Oppaamme ei ollut kuullutkaan niistä. Näin tytötkin säästyivät kokonaan roomalaisilta raunioilta. Koko matkan aikana ei nähty siis yhtään kunnon raunioita, kylläkin parinkymmenen vuoden takaisia senkin edestä. Tulimme Kotorin vanhaankaupunkiin puoli yhdeltätoista. Pyhä Trifon on Kotorin suojeluspyhimys, ja kävimme hänelle omistetussa katedraalissa. Edellisellä kerralla meillä oli katedraalissa opastus (kuten kaupunkikävelylläkin), mutta nyt Aurinkomatkat on ilmeisesti ryhtynyt säästökuurille, kun kummassakaan kaupungissa (Kotor ja Budva) ei ollut opastusta. Katedraali tuhoutui viimeksi vuoden 1979 maanjäristyksessä, mutta se on entisöity. Siellä on varsin laaja kokoelma pyhäinjäännöksiä ja hopeaesineitä. Kurkkasimme myös keskusaukion laidalla oleviin Pyhän Luukaksen ja Pyhän Nikolan ortodoksikirkkoihin. Muuta emme sitten ehtineetkään, kun matka jatkui ylös vuoristoon. Serpentiinitiellä on 25 numeroitua mutkaa, mutta kaikki mutkat eivät sentään ole saanut numeroa. Tie on niin kapea, että vastaantulevia busseja pystyy ohittamaan harvoissa paikoissa. Bussiamme vastaan tuli kaksi bussia, jolloin jouduimme peruuttamaan todella pitkältä tuntuvan matkan. Pääsimme kuitenkin perille välipalapaikalle, jossa saimme kinkku-juustovoileivän (Njeguški sir and Njeguški pršut) ja viiniä (+ kokista). Ilmakuivattu kinkku saa erityisen makunsa, kun se savustetaan pyökkipuun savulla. Jatkoimme Cetinjen kautta rannikolle Budvaan. Budvassa oli taas puolitoista tuntia aikaa (kolmesta puoli viiteen). Lähdimme kävelemään pieneen muurien ympäröimään vanhaankaupunkiin. Sen läpi ei kestänyt kauaa kävellä ja menimme kahvilaan nauttimaan isot jäätelöannokset. Vanhakaupunki tuhoutui pahasti maanjäristyksessä vuonna 1979, mutta se rakennettiin uudelleen vanhan mallin mukaiseksi.
Kello viisi tulimme Lepetaniin, josta on lauttayhteys Kotorinlahden yli. Lauttaa ei tarvinnut odottaa
kauaa, ja niin olimme jo tuossa tuokiossa toisella rannalla. Pidimme jälleen tauon ennen rajaa olevalla
huoltoasemalla, josta haalimme suklaata ja karkkeja. Rajamuodollisuuksia ei ollut nytkään, ja pääsimme
puoli seitsemän nurkilla jatkamaan matkaamme |
      |