Senegal 8.-9.1.2010

Kahden päivän retki Gambiasta
Matkaseurue: Emma, Aino ja Päivi

HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.






Perjantai 8.1.2010 - Kololi-Toubacouta

Olimme lomailemassa Gambian Kololissa ja teimme kahden päivän retken Senegalin puolelle. Pohjoisrannan Barrassa paikallisopas kävi vaihtamassa meille Senegalin rahaa. Kolmen hengen tarpeiksi arvioimme 50 euroa, jolla sai 30.000 Senegalin frangia. 1.950 Gambian dalasilla olisi saanut saman summan. Barrasta oli matkaa Senegalin rajalle 26 km, jonne tulimme yhden puskapysähdyksen jälkeen. Rajalla emme poistuneet bussista, vaan paikallisopas kävi hoitamassa sekä Gambian että Senegalin leimat passeihimme.

Ennakkotiedoista poiketen suuntasimme jo tulopäivänä Fathalan riistansuojelualueelle, jonne rajalta ei ollut pitkä matka. Siellä on luonnonvaraisina mm. uhanalaisia lännen jättiläishirviantilooppeja. Teimme puistossa noin kahden tunnin kierroksen avolavakuorma-autolla. Huomiomme oli jo heti Gambiaan tultuamme kiinnittynyt epäsiisteyteen, joka vallitsi kaikkialla. Teiden varret olivat kuin kaatopaikkoja, muovipusseja, pulloja ja tölkkejä oli joka paikassa. Kun paikallisoppaamme eväänsä syötyään teki käärepaperista pallon ja heitti sen puistoon, teki tosissaan mieli mainita asiasta. Puistoon on tuotu muualta muutama kirahvi, sarvikuono ja seepra. Seeprat eivät oikein ole kotiutuneet, vaan viihtyvät mieluummin asumusten lähettyvillä. Näimme toki myös sen harvinaisen jättiläishirviantiloopin.

Kierroksen jälkeen kuorma-auto vei meidät Toubacoutan kylän hotelliin. Hibiscus-tee eli bisaap on Senegalin kansallisjuoma. Gambiassa sitä kutsutaan wonjoksi. Lasillisen sitä nautittuamme veimme reppumme mökkiimme ja menimme lounaalle. Riisin kanssa tarjottu kana ja kala olivat oikein maukkaita. Kaikki ruokajuomat (oluet, limsat) maksoivat tasarahan 1000 frangia (1,70 e).

Kävimme lounaan jälkeen postikorttiostoksilla (kortti 500 ja merkki 700 frangia) ja levähdimme hetken. Ilman vähän viilennyttyä lähdimme kävelylle Toubacoutan kylään kello 17.40. Ruotsalaiset matkakumppanimme kunnostautuivat hyväntekijöinä ja jakelivat lapsille tikkukaramelleja. Lapsia tuli joka puolelta lisää kintereillemme - ja mitä tekivät ruotsalaiset. Kun karkit loppuivat, he kävivät kyläkaupassa ostamassa ison pönikän lisää. Lopulta paikallisoppaamme sai tehdä tosissaan töitä pitääkseen lapset loitommalla ryhmästämme.

Iltakahdeksalta saimme päivällistä, ja yhdeksän jälkeen oli ohjelmassa afrikkalaista ajanvietettä. Rummutusta, laulua ja tanssia, mutta myös iljettävää tikkujen nenään työntämistä, partakoneenterällä ja tulella leikkimistä. Sen verran inhotti, että oli lähdettävä pois kesken kaiken. Pitkin iltaa oli useita lyhyehköjä sähkökatkoksia, jolloin mukana olleesta taskulampusta oli iloa.











Lauantai 9.1.2010 - Toubacouta-Sipo-Toubacouta(-Barra-Kololi)

Lauantaiaamun ohjelmassa oli veneretki Sipon kylään, jonne ajelimme kahdella veneellä noin 20 minuuttia. Matkalla ihmettelimme puissa kasvavia ostereita. Eli rannalla kasvaviin mangrovepuiden juuriin oli kiinnittynyt suuri määrä ostereita. Laskuveden aikaan juuret ovat veden pinnan yläpuolella, jolloin näyttää siltä kuin osterit kasvaisivat puissa. Näimme myös muutamia lintuja, mm. pelikaanin.

Kylän perustaja on kuollut, ja nyt kylää johtaa "kuningattarena" hänen leskensä. Risumajoissa eletään ilman sähköä ja muita mukavuuksia. Aurinkopaneleja kuitenkin nähtiin - ja televisioantenni. Niitä ei kuitenkaan meille esitelty. Turisteja tuodaan kylää katsomaan sen verran, että siellä on käsityömarkkinat, joilla myydään puuveistoksia, koruja ja batiikkitöitä.

Ajelimme veneellä takaisin hotellille. Ostimme juomia, vihkoja ja kortteja tuhlataksemme loput Senegalin rahamme, ja lähdimme bussilla kohti Gambiaa kello 11.40. Niin kiireiseksi oli ohjelmamme muuttunut, ettei esitteen lupaamaa lounasta syötykään hotellissa, vaan saimme mukaamme patonginpätkät, joissa oli täytteenä joko tonnikalaa, kanaa tai juustoa. Kyllä niistä ainakin ruokahalu lähti.

Tulimme Gambian rajalle vajaan puolen tunnin kuluttua. Jälleen paikallisoppaamme kävi leimauttamassa passimme ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti Barraa.


Kaikki Senegalin matkat

Maahakemistoon
Etusivulle







© Aino Ilkkala